maanantai 20. kesäkuuta 2022

Kersti Juva: Tolkienin tulkkina: tarina Sormusten herran suomentamisesta

Kansikuva.

Vuonna 2023 tulee kuluneeksi 50 vuotta J. R. R. Tolkienin teoksen The Lord of the Rings ensimmäisen osan julkaisemisesta suomeksi nimellä Sormuksen ritarit.

Kersti Juva muistelee kyseisen teoksen ja koko trilogian suomentamistyötä. Juvan lisäksi projektissa mukana oli muun muassa hänen ystävänsä ja mentorinsa Eila Pennanen, jonka kanssa nuori suomentaja uskalsi olla eri mieltäkin.

Kirjan alussa Juva kertoo matkastaan suomentajaksi sekä tämän trilogian osalta että noin ylipäätään. Minusta tämä oli oikein mielenkiintoista luettavaa. Sattuma vei nuoren Juvan juuri oikeaan paikkaan juuri oikeaan aikaan, ja niinpä hän sai tilaisuuden tutustua ihailemaansa Eila Pennaseen. Oikeilla suhteilla oli selvästi paljon merkitystä kustannusmaailmassa 1960-/1970-luvuilla ja on varmaan vieläkin. Kuvittelisin, että ilman Pennasta tie suomentajaksi olisi ollut kivikkoisempi.

Henkilökohtaisten muistelujen jälkeen suurin osa kirjasta onkin käännösesimerkkejä. Ne on nostettu enimmäkseen Sormusten herroista, mutta on mukana vähän Hobittia ja muutakin Tolkienia. Useimmiten peräkkäin on alkuperäinen englanninkielinen lause, Juvan suomennos ja Pennasen korjaus siihen.

Oli hauska huomata, miten monella tapaa suomennoksessa voi kompastua niin kielioppiin kuin sanavalintoihinkin. Kirjassa tuodaan koko ajan ja aivan syystäkin esiin se, miten tärkeää on, että suomentajalla on suomen kieli hallussa.

Luin kirjan Ellibsin äänikirjana tabletiltani ja minua harmittaa ihan vietävästi se, miten huonosti teksti asettui sivuille. Nuo mainitut esimerkit on oletettavasti sisennetty, lihavoitu tai kursivoitu, mutta mikään ei näy tässä e-kirjassa. Minun oli välillä vaikea erottaa, milloin tekstissä alkoi uusi asia, koska kirja ei antanut siihen mitään vinkkiä edes rivivälityksellä. Olisi sittenkin pitänyt lukea paperiversio, mutta tämä oli niin kätevästi saatavilla…

Joka tapauksessa suosittelisin kirjaa kaikille suomentamisesta vähänkään kiinnostuneille! Tämän lukeminen onnistuu vaikkei olisi Sormusten herran fanikaan, koska pääosassa on käännöstyö, ei Tolkienin luoma maailma sinänsä.


Kirjan tiedot:
Kersti Juva: Tolkienin tulkkina: tarina Sormusten herran suomentamisesta | SKS 2021 | 341 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Tietokirjakevät : YKL-luokka 86.07
Kaunokirjallisuuden kirjoittaminen ja kääntäminen.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2022

Tiffany Watt Smith: Vahingonilon viisaus: miksi muiden epäonni naurattaa?

Kansikuva.

Viime tiistaina lähdin kauppaa ostamaan maitoa, mutta pysähdyinkin juorulehtien eteen.

Tämä oli täsmäkirja Tietokirjakevät-haasteeseen ja valikoitui mukaani, koska hyvä kysymys. Miksi muiden epäonni naurattaa ja vahingonilo on paras ilo? Aivan varmasti jokainen on tuntenut lämpimän läikähdyksen sydämessään, kun Se Tyyppi sai ansionsa mukaan.

Kirjan kirjoittaja Tiffany Watt Smith on kulttuurihistorioitsija, joka on takakannen lipareen mukaan kirjoittanut useita kirjoja tunteiden historiasta. Mielenkiintoinen erikoistuminen! Kirja onkin popularisoitua tieteellistä tutkimusta ja hauskaa sellaista.

Kirjassa määritellään, mitä vahingonilo on ja pohditaan, miksi sitä tunnetaan. Suurin syy tuntuu olevan se, että vahingonilo ja toiselle nauraminen luo yhteisöllisyyden tunnetta. Kun kilpailevassa firmassa mokataan, voimme nauraa yhdessä heidän epäonnelleen ja samalla olla salaa iloisia siitä, että kyseessä emme olleet me.


Mutta jos vahingonilosta riisutaan moraalinen ulottuvuus, se ei ole enää hyvää tai pahaa vaan käyttäytymistä, jota ryhmäytyminen väkisinkin synnyttää. Se vahvistaa omaa heimoa ja saa sen toimimaan. Se tekee olon rehvakkaaksi ja tarjoaa hiukkasen kunniaa. Se on poliittinen voima. Ei siis ihme, että siksi sitä myös käytetään tietoisesti ja tehokkaasti hyväksi.
(s. 149)


Samoin yksi suurimmista syistä on tietenkin kateus. Kun naapurin huvijahti uppoaa, se tuntuu kivalta. Meillä ei olisi varaa sellaiseen ja jokin pieni ääni sisällämme toteaa, että ei sillä naapurin Penalla ollutkaan mitään oikeutta pröystäillä paatillaan. Siitäs sai! 

Kirja on täynnä hauskoja esimerkkejä arkisista tilanteista, joissa tunnemme vahingoniloa. Vaikka niistä onkin helppo tunnistaa itsensä ja nauraa sekä itselleen että tekstille sinänsä, oli niitä vähän puuduttava lukea. Kirja ei onneksi ole tätä pitempi ja tämän verran kehtaakin vielä nauraa muiden epäonnelle. Enempi menisi jo liioitteluksi.


Kirjan tiedot:
Tiffany Watt Smith: Vahingonilon viisaus: miksi muiden epäonni naurattaa? | Atena 2019 | 174 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: Schadenfreude – The Joy of Another's Misfortune (2018) | Suomennos: Ulla Lempinen

Luettu myös:
Suvikukkasia

Haasteet:
* Tietokirjakevät : YKL-luokka 14.8.
Ihmissuhteiden psykologia.
* Aakkoshaaste : V

keskiviikko 8. kesäkuuta 2022

Judith Schalansky: Kaukaisten saarten atlas: viisikymmentä saarta, joilla en ole koskaan käynyt enkä tule käymään

Kansikuva.

Vietin lapsuuteni karttakirjan parissa.

Tämä olikin yllättävä kirja. Kuvittelin lainaavani kirjan, jossa kerrotaan faktatietoa 50 erikoisesta saaresta. Kävi ilmi, että lainasin kirjan, jossa 50 erikoisesta saaresta kerrotaan faktaa osittain fiktion kautta.

Kirja alkaa Schalanskyn esipuheella, jossa hän kertoo olleensa aina kiinnostunut kartoista ja erityisesti saarista. Esipuheessa korostuu kolonialismin väkivaltainen historia ja ihmisen tuhoava vaikutus kauneimmassakin Eedenissä.


Myös maantieteellisten paikkojen nimeäminen esittää merkittävää roolia – ikään kuin vasta nimi tekisi paikasta todellisen. Nimeäminen sinetöi löytäjän ja löydetyn välisen yhteyden, ja "omistamattomaksi" oletetun maan haltuunotto saa oikeutuksen, myös silloin kun saari ainoastaan nähdään kaukaa tai on ollut jo pitkään asuttu ja nimetty.
(s. 19)


Tunnustan olleeni aika vanha nuori ennen kuin ymmärsin, että Pääsiäissaaren asukkailla oli jo nimi kotipaikalleen. Rapa Nuista kertovalla aukeamalla (s. 100-101) kerrotaan tutusta asiasta eli saaren tuhosta, jota alkuperäisten asukkaiden ahneus suuresti avitti ennen kuin eurooppalaiset edes ehtivät paikalle.

Jokaiselle kirjaan valitulle saarelle on annettu oma aukeama. Oikealla on kartta, jossa kuvataan saaren maastoa ja johon on merkitty nimettyjä paikkoja. Vasemmalla kerrotaan muun muassa saaren nimi useammalla kielellä, koko, asukasluku ja pieni aikajana siihen liittyvistä tapahtumista.

Suurimman osan vasemmasta sivusta vie kuitenkin leipäteksti, joka on monesti mielikuvituksen juhlaa. Yhden aukeaman luettuasi et voi tietää, millaisen näkökulman Schalansky on valinnut seuraavaan. 

Esimerkiksi Taongi (s. 84-85) esitellään mysteerin kautta. Mitä tapahtui Scott Moormanille ja hänen ystävilleen vuonna 1979? Tikopian kohdalla (s. 116-117) puolestaan kerrotaan paikallisesta kulttuurista ja siitä, miten julma se olosuhteiden pakosta voi olla. Saari elättää vain 1200 ihmistä. Ylimääräisiä suita ei yksinkertaisesti voida ruokkia.

Pidin paljon Schalanskyn tavasta kirjoittaa. Kirja on kaunis ja kiinnostava, ja se onkin valittu Saksan kauneimmaksi kirjaksi vuonna 2009. Kirja on saanut muitakin ulkoasuunsa liittyviä palkintoja eikä ihme.

Erikoinen kirja, mutta mielestäni ehdottomasti lukemisen arvoinen.


Nuoret ihmiset eivät ajattele mitään – sen enempää tulevaisuutta kuin menneisyyttäkään. Päivät pitkät he juovat kookospalmun mahlaa, joka on käynyt kuumassa auringon paisteessa. Latvat notkuvat muovipullojen painosta.

Takuu tulee uppoamaan, ensi kuussa, ensi vuonna.
(s. 122)



Kirjan tiedot:
Judith Schalansky: Kaukaisten saarten atlas: viisikymmentä saarta, joilla en ole koskaan käynyt enkä tule käymään | Poesia 2020 | 144 sivua | Kirjastosta
Saksankielinen alkuteos: Atlas der abgelegenen Inseln (2009) | Suomennos: Marko Niemi

Luettu myös:

Haasteet:
* #Tietokirjakevät : YKL-luokka 40
Maantiede.

maanantai 6. kesäkuuta 2022

Kaisa Åkerman: Hajusteentekijän tytär

Kansikuva.

Namirtu voihkaisi, kun kipu iski.

Ilussa-amur syntyy jumalten merkitsemänä ja kasvaa pienessä majatalossa, jossa hän opiskelee äitinsä ohjauksessa hajusteentekijäksi. Äidin menneisyydessä on salaisuuksia, jotka lopulta pakottavat Ilussan pitkälle matkalle halki muinaisten valtakuntien.

Assyriologi Kaisa Åkermanin esikoisteos kertoo hänen erikoisalastaan ja sen kyllä huomaa. Ilussan maailma on muinainen Assyria noin 1200 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Kirjan seikkailujuoni vie hänet Assyriasta Heettiin ja Egyptiin, jota hallitsee se kuuluisa Ramses II.

Suuret poliittiset kuviot tapahtuvat kuitenkin Ilussan tarinan ulkopuolella. Ramses on olennainen vain siksi, että Ilussa pääsee mukaan faaraon morsiameksi valitun heettiläisprinsessan matkaseurueeseen. Minusta tämä oli loistava idea ja tapa tuoda Ilussan aikakausi oikein konkreettiseksi: tästä ajasta me tässä puhumme, faaraoiden aikakaudesta, jolloin tuleva suuri kuninkaallinen puoliso Maathorneferura matkusti Heetistä Egyptiin.

Kirjan seikkailutarina itsessään on nuoren naisen kasvutarina, johon liittyy tietenkin romantiikkaa. Ilussa joutuu jättämään kotinsa traagisissa olosuhteissa ja kärsii matkoillaan jos jonkinlaisia vastoinkäymisiä. Punaisena lankana mukana kulkee Ilussan äidin jälkeensä jättämä savitaulu. Taulun tekstin pitäisi paljastaa Ilussan suvun salaisuudet, mutta hän ei osaa lukea sitä. Tarinassa tuleekin monesti esiin se, miten luku- ja kirjoitustaito on vain harvojen oikeus.

Tykkäsin muutenkin siitä, miten historia rakentuu Ilussan arjen kautta. Hän ei kaipaa luku- tai kirjoitustaitoa, ja hänen päivänsä täyttyvät hajusteiden valmistamisella. Kirjassa kuvataan hyvin tuoksuja ja sitä, miten tärkeitä hajusteet olivat ajan ihmisille. Mietin välillä, että miten ihmeessä hajusteille herkät tai allergiset pärjäsivät tällaisessa ryöpytyksessä….


Ilussa hengitti ruukusta nousevaa tuoksua uudelleen, yritti erottaa sen vivahteet ja etenkin tuoksun hälventyessä ilmaan jäävää häivähdystä. Neilikka erottui nyt paremmin. Ilussa miltei maistoi sen puraisun kielellään, mutta erottuivatko hoitavien yrttien tuoksut vieläkin liiaksi. Kun Ilussa ei enää aistinut uusia sävyjä ja suussa alkoi maistua vajan savitiiliseinän harmaus, hän avasi silmänsä ja hymyili.
(s. 57)


Kirjan hahmot tuntuivat toisinaan liiankin moderneilta ajatusmaailmoiltaan. Esimerkiksi Ilussan kotiorja ja ystävä Erenu ei tunnu orjalta ollenkaan. En nyt tarkoita, että Ilussan olisi pitänyt alistaa häntä aktiivisesti 24/7, mutta kun kaikki muutkin pitivät häntä käytännössä vertaisenaan. Luokkajako jäi osittain pelkäksi puheeksi.

Mutta, kokonaisuutena pidin kirjasta! Ilussan tarinan jäi sikäli jännään tilanteeseen, että oikeastaan toivoisin tälle jatkoa. Jos ei, niin toivottavasti kirjailija kirjoittaa kuitenkin jotain muuta aikakauteen sijoittuvaa, koska tätä oli oikein mukava lukea.

Pitää vielä mainita, että minulla tuli tästä kirjasta ihan väistämättä mieleen Ea-nasir, babylonialainen kauppias, jonka savitauluarkistosta on löytynyt muun muassa maailman vanhin tunnettu kiukkuinen asiakaspalaute.


Kirjan tiedot:

Kaisa Åkerman: Hajusteentekijän tytär | Bazar 2022 | 605 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:
Kirjakaapin kummitus, Kirsin kirjanurkka, Kirjasähkökäyrä ynnä muut

Haasteet:
* Helmet 2022 : 40. kirja kertoo maasta, jota ei enää ole [40/50]

perjantai 3. kesäkuuta 2022

Alexander McCall Smith: Elämän kirkas keskipäivä (Mma Ramotswe tutkii #05)

Kansikuva.


Precious Ramotswe istui pöytänsä takana Naisten etsivätoimisto nro 1:ssä Gaboronessa.

Mma Ramotswe saa tehtäväkseen tutkia palmikointisalongin omistajan kosijoiden aikeita. Samaan aikaan hän pohtii, pääseekö itse ikinä naimisiin asti. Mma Makutsi puolestaan muuttaa uuteen kotiin.

Eihän tämä etsivätoimiston juttu tässäkään osassa kovin jännittävä tai monimutkainen ole, mutta viis siitä. Sitä kautta tutustutaan taas vähän erilaisiin botswanalaisiin. Tällä kertaa kyseessä on menestyvän yrityksen perustanut nainen ja mies, jonka suuri huolenaihe ovat "huonot tytöt", seksityöläisiksi päätyneet nuoret naiset. Sarjassa tulee usein esiin se, miten helposti tytöt päätyvät oikeasti huonojen miesten seuraan joko seksityön tai vaikkapa avioliiton kautta.

Tämä on sarjan viides osa ja viimeinkin tapahtui asia, jota ole jo odottanut. Mma Ramotswe ja J.L.B. Matekoni menevät naimisiin! Sekään ei tietenkään ole mikään yksinkertainen operaatio, koska J.L.B. Matekoni on kroonisesti kykenemätön tekemään suuria päätöksiä. Pidin kyllä siitä, että tässä viitattiin taas hänen sairastamaansa masennukseen, joka hankaloittaa päätöksentekoa.

Pidin myös siitä, miten Mma Makutsin sivutyö konekirjoituksenopettajana tuli esiin. Sen turvin hän pääsee viimein elämässä eteen päin ja vuokraa aivan oikean talon pienen kopperon sijaan. Se kohta meni minulla ihan tunteisiin.


Hän astui sisään ovelta ja katseli taas taloaan. Hän ei nähnyt likaisia sormenjälkiä seinässä eikä kohtaa, jossa lattia oli kuprulla. Hän näki huoneen, jossa oli kirkkaanväriset verhot ikkunoissa ja ystäviä pöydän ääressä, itsensä istumassa emännän paikalla pöydän päässä; hän kuuli pannun kiehuvan liedellä ja kaasuliekin hiljaisen sihinän.
(s. 161)


Kirjan tiedot:
Alexander McCall Smith: Elämän kirkas keskipäivä | Otava 2007 (1. p. 2006) | 271 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: The Full Cupboard of Life (2003) | Suomennos: Jaakko Kankaanpää

Luettu myös mm:
Luetut 2006-2011, Kirjahullun päiväkirja, Kirjojen elämänmullistava taika ynnä muut

tiistai 31. toukokuuta 2022

Huhti-toukokooste

Sain loppuun Luonto sivuilla -lukuhaasteen! Tähtäsin yhteen bingoruudukon riviin, mutta sainkin luettua koko ruudukon eli 25 kirjaa. Haastekoonti löytyy täältä.

Sain loppuun myös YA -spefi-bingon! Yhdellä bingorivillä, mikä oli tavoitteeni, ja muutamalla hajaosumalla. Haastekoonti löytyy täältä.


Luetut & blogatut

Maarit Verronen: Hiljaiset joet
Maailmanlopun pyörteissä. Tämän luki vähän kuin toimintaleffan, jossa selviydytään maailmanlopussa.

Johanna Venho: Syyskirja
Viimeiset päivät Klovharussa. Kauniisti kirjoitettu kirja Tovesta ja luopumisesta, mutta toinen hahmo oli kyllä ihan turha.

Laline Paull: The Bees
Totalitaarinen valtio mehiläispesässä. Oikeasti jännittävä kuvaus dystopiasta, joka on totta.

Darcie Little Badger: Elatsoe
Murha vaihtoehtoisessa Amerikassa. Nuoremmalta kuin YA:lta tuntuva YA, jonka päähenkilö on vaihteeksi aseksuaali lipan-apassi.

Alexander McCall Smith: Kalaharin konekirjoituskoulu miehille
Mma Makutsin sivubisnes. Lämminhenkinen sarja jatkuu, tässä osassa korostuivat Mma Makutsi ja seksismi työelämässä.

Henna Karppinen-Kummunmäki: Tyttöjen vuosisadat: lasten ja nuorten historiaa keskiajalta 1800-luvulle
Tyttönä kautta aikojen. Kiinnostava tietokirja, tykkäsin erityisesti otteista tyttöjen omista päiväkirjoista ja kirjeistä.

Anne Leinonen: Kirjanoita & Noitakirja
Helby & Helsinki. Kiinnostava maailma, mutta kerronnaltaan aika tylsiä.

Julie Murphy: Faith: Taking Flight
Supersankari ihastuu. Plussaa pluskokoisesta päähenkilöstä, tarina sinänsä oli melkoinen sekametelisoppa.

Anne Sverdrup-Thygeson: Luonnon varassa: lajien monimuotoisuus elämän suojelijana
Luonnon ihmeitä. Luonnonsuojelukirjassa oli kivaa pohjoista näkökulmaa.

Molly Knox Ostertag: The Girl from the Sea
Selkien kun tapasin. Söpöinen nuorten sarjakuva.

V. E. Schwab: The Invisible Life of Addie LaRue
Faustilaisen sopimuksen vaarat. Tykkäsin päähenkilöstä ja etenkin hänen pitkän historiansa kuvauksesta.

Minna Keränen & Harri Nyman: Kissojen Suomi: katit historia poluilla
Kissat Suomessa. Hyvä perusteos kissojen historiasta kiinnostuneille.

Ulla-Maija Paavilainen: Rohkeudella Elina Gustafsson
Nyrkkeilijän elämää. Ihan kiinnostava elämäkerta, joka sopisi hyvin esim. yläkoulun lukupakettiin.

Julien Sandrel: Toinen elämäni
Yllätyskaksoset Ranskassa. Ei hyvä.

Laura Andersson: Kuolema Kulosaaressa
Murha 1940-luvun Suomessa. Leppoisa dekkari, jossa oli yllättäen vahva sateenkaariteema.

Johanna Aulén: Tšernobylin koirat
Hylätyt koirat ydinonnettomuusalueella. Kiinnostava sarjakuva, vaikka en koiraihminen olekaan.

maanantai 30. toukokuuta 2022

Haastekoonti: YA -spefi-bingo

Haasteaika: 1.1. - 31.5.2022


Vuoden ensimmäisen puoliskon ajan Instagramissa pyörinyt YA -spefi-bingo -lukuhaaste on minun osaltani suoritettu. Kiitos hauskasta haasteesta, @kuudennenkerroksenkirjat, @lukujumi ja @neriumblack!

Sain luettua yhden bingorivin, mikä olikin tavoitteeni tähän haasteeseen. Eli hyvin meni! Lisäksi luin muutaman muunkin kirjan, jotka eivät kuitenkaan saaneet aikaan toista bingoa.

Haaste oli hauska ja ennen kaikkea se sai minut lukemaan muutaman sellaisen kirjan, joka oli juminut lukulistallani parhaimmillaan jo vuosien ajan. Yllätyin siitä, että luin suurimman osan haasteen kirjoista englanniksi. Tuntuu siltä, olen lukenut viimeisen vuoden tai pari lähinnä suomeksi, mutta nyt tuo englantihana aukesi uudelleen.

Luetuista suosikkini oli Margaret Rogersonin Kirjojen tytär, jossa oli sellaista seikkailuhenkeä, jota juuri sillä hetkellä kaipasin. Darcie Little Badgerin Elatsoe puolestaan oli kiva lukukokemus erityisesti sen vuoksi, että se perustui lipan-apassien kulttuuriin eli minulle aivan uuteen asiaan. 


Luetut kirjat:

Bingo:

Kirjassa ollaan avaruudessa: Gideon Marcus: Kitra
Kirjan kannessa on eläin: Darcie Little Badger: Elatsoe
Ihana, ärsyttävä tai samaistuttava hahmo: Margaret Rogerson: Kirjojen tytär
Kotimainen kirja: Anne Leinonen: Noitakirja
Maaginen maailma: Anne Leinonen: Kirjanoita

Muut:

Lue kirja toisella kielellä: Yangsze Choo: The Ghost Bride
Kirjassa ollaan koulussa: Julie Murphy: Faith: Taking Flight