Tässäpä vallan mainio sarjakuva-albumi näin pyhäinpäivän lähestyessä. Kirjassa on kuusi sarjakuvanovellia, jotka sijoittuvat 1600-luvun loppupuolen Pojolaan. Tarinat ovat saaneet innoitusta kansantarinoista ja sananlaskuista, joten niissä sitten riittää niin seksiä kuin väkivaltaakin.
Ensimmäinen novelli on Suvihäät, jossa morsian viettää hääpäivänsä aamua naimalla toista miestä. Paha saa palkkansa ja niinpä hääpäivästä tuleekin hautajaiset. Tarina jatkuu kuitenkin tämän jälkeenkin, koska eiväthän kuolleet haudassa pysy. Pidin tästä novellista vähiten, mutta ei se silti huono ole. Vähän niin kuin esilämmittely näille muille, pitemmille tarinoille.
Häistä siirrytään noitavainoihin novellissa Blåkulla. Pieni tyttö ja kerjäläispoika aiheuttavat hirvittävää tuhoa valheillaan noitakarkeloista. Tässä tarinassa on jopa muihin novelleihin verrattuna paljon seksin kuvausta noitaorgioiden muodossa. Niihin eivät osallistu vain ihmiset tai selvästi täysi-ikäiset.
Tämä tarina oli todella synkkä ja masentava, mutta antoi mielestäni todella hyvän kuvan tästä hirveästä ajanjaksosta. Kirkko paasasi kansan tyhmyydestä ja kidutti noidaksi nimettyjä naisia, joiden vaihtoehdot olivat kuolema ja vielä kauheampi kuolema. Tarinassa kerjäläispoika alkaa katua tekojaan, mutta liian myöhään.
Louhiharjun mysteerissä kuvataan tarinoista tuttua tilannetta, jossa ahdinkoon joutunut henkilö lupaa paholaiselle jotain, jota ei ymmärtänyt lupaavansa. Anna-neito on raiskattu ja raiskaaja aikoo tappaa hänet. Anna pakenee metsään, jossa hän lupaa iäkkäälle miehelle sen, mitä kantaa vyönsä alla kunhan mies vain auttaa häntä. No vanha vihtahousuhan se siinä on lapsen sielua vailla, kukas muukaan
Alkuasetelman jälkeen tarina lähtee kuitenkin yllättäville urille enkä odottanut loppuratkaisun olevan sellainen kuin oli. Jännitys pysyi kivasti yllä ja lukijana melkein kuuli, kuinka kello raksutti Annan elämän taustalla.
Don Juan Tenorio ja Tuonelankylän Tilta tuo itsensä don Juanin Pohjolan perukoille. Kopea Tilta ei huoli miestä eikä paholaista, joka kiroaa hänet varsin erikoisella tavalla. Tiltan haarat alkavat kukkua kuin käki ja vaikka neito hoksaakin lopulta, että loven ääni vaimenee kun sitä hellästi koskettelee, hänen maineensa on mennyt. Sitten paikalle ilmestyy don Juan, jolla on kuitenkin omat demoninsa perässään.
Tykkäsin erityisesti siitä, miten tarina on piirretty. Ruudut muistuttavat puupiirroksia ja toimivat erinomaisesti sinänsä hauskassa tarinassa. Tiltan hameen alta kiemurtelee hauskoja nauhoja, joissa lukee millainen ääni hänen rakosestaan kulloinkin lähti.
Oma suosikkitarinani oli Saunaperkele, jossa talon vanha emäntä nousee puolustamaan, no, saunassa asuvaa perkelettä. Vuosikymmenten aikana siitä on tullut suorastaan ystävä, joka painii renkien kanssa ja tekee saunapuut. Mitä sitä nyt suotta pois ajamaan, hullujako nuo nuoret ovat.
Tämän novellin asetelma on niin hilpeä, että nauroin ääneen sitä lukiessani. Vanhalla emännällä on niin paljon lämpimiä muistoja perkeleestä, jonka hän kesytti viimeistään ensimmäistä lasta synnyttäessään. Saunassa synnyttävälle naiselle eivät mokomat häntäheikit ryppyile! Perkele on ollut osa perheen elämää ja lapsetkaan eivät suuremmin hämmästy, kun se osallistuu joulupitoihin. Suosikkiruuduissani perheen pikkutyttö mäjäyttää saunassa liian lähelle luikertelevaa saatanallista käärmettä kauhalla. "Pysy puolellasi, väkähammas."
|
Vanha emäntä muistelee. s. 135 |
Kirjan viimeinen novelli, Sielunmessu, on niistä haikein. Piikatyttö Saska haaveilee omasta pienestä tilasta, Topista ja lapsista. Tilaisuus saada nämä tarjoutuu yllättäen, kun toinen piika hukkuu ja palaa vainoamaan taloa. Saska lupaa hankkiutua eroon Ulla-Kaisasta kunhan saa isäntäväeltä haluamansa. Tämän jälkeen kuvataan Saskaa iäkkäämpänä naisena, jonka elämässä aivan kaikki ei ole mennyt suunnitelman mukaan.
Tarinassa kuvataan hienosti sitä, miten elämässä tulee eteen pettymyksiä ja miten se voi siitä huolimatta olla ihan mukiinmenevää. Kaikkea ei saa, mitä haluaa, ja sen kanssa on vain opittava elämään. Saska saa vielä toisenkin tilaisuuden puhua Ulla-Kaisan kanssa ja pidin siitä, miten naiset keskustelevat keskenään keskellä vainajien sielunmessua.
Kaiken kaikkiaan tykkäsin tästä kirjasta paljon! Kuvitus on mustavalkoinen ja sopii tyyliltään hyvin kerrottuihin tarinoihin. Seksin ja alastomuuden kuvausta ei todellakaan vältellä, mutta tarinat eivät ole pornoa tai pyöri pelkästään seksin ympärillä. Tällaisiin kansantarinoihin kuuluvat elämän kaikki osa-alueet ja vähän ne tuonpuoleisenkin.
Kirjan tiedot:
M. A. Jeskanen: Perkele: myytillisiä tarinoita | WSOY 2011 | 211 sivua | Kirjastosta
Luettu myös mm.:
Kirjamielellä, Kirjamuistikirja, Booking it some more ynnä muut
Haasteet:
* Halloween-lukuhaaste