lauantai 21. marraskuuta 2026

Maija Kajanto: Lasipallotalvi (Kahvila Koivu #06)

Kansikuva.

Kahvila Koivu -sarja jatkui tällä jouluisella jatko-osalla, joka ilmestyi sopivasti joulumyyntiin. Tämä on vähän tällainen spin-offin ja jatko-osan sekoitus: päähenkilö Heta on tuttu Kahvila Koivusta, jossa hän oli yksi sivuhenkilöistä.

Tämän tarinan voinee lukea myös itsenäisenä teoksena, mutta enemmän tässä on mielestäni järkeä jos lukee ensin muut sarjan osat. Tässä pudoteltiin niin paljon sarjan muiden henkilöiden nimiä ja viittauksia menneisiin tapahtumiin, että niitä lukematta jää kokonaisuus vajaaksi.

Joka tapauksessa tapahtuma-aika on noin vuosi Kardemummajoulun jälkeen. Silloin Heta erosi Tiinastaan ja häipyi Pyhäjärveltä. Tässä kerrotaan, mitä hän on tuon vuoden aikana tehnyt ja miksi hän on nyt pienessä merenrantakaupungissa astiakaupan loppuunmyyntiä järjestämässä.


Imuri ei vastannut ja Heta istuutui huokaisten jakkaralle pölyn keskelle miettimään, mitä hänen henkisestä olotilastaan kertoi se, että erilaiset esineet tuntuivat juttelevan hänelle. Eilen hän oli käynyt dialogia rinkkansa kanssa ja tänään oli näköjään imurin vuoro. Missä vaiheessa hän saattaisi oikeasti sanoa, että oli tulossa hulluksi?
(s. 26-27)


Arki on leppoisaa ja Myrskyniemen asukkaat tietenkin pääosin kivoja ja lempeitä ihmisiä, jotka sekaantuvat toistensa asioihin juuri sopivasti viedäkseen juonta eteen päin. Minua naurattivat eniten loppuunmyyntiä kärkkyvät kirppishaukat, jotka yrittivät epätoivoisesti tehdä Löytöjä-isolla-ällällä myydäkseen ne edes vähän kalliimmalla eteen päin. Tarinaan oli upotettu niin paljon lasi- ja posliiniastioiden nimiä ja valmistajia, että tunsin melkein jääväni välillä itsepintaisen mainonnan uhriksi.

Viihdekirjaksi tässä on aika paljon vakavia asioita. Tärkein ja raskain niistä on Hetan siskon syöpä, joka on mullistanut koko lähipiirin elämän. Hetan ja Tiinan ero otetaan myös vakavasti eikä jälleen tapaaminen ole mikään yksinkertainen juttu. Tykkäsin tästä aikuisesta tavasta käsitellä aikuisten asioita.

Siitä en oikein pitänyt, että Tiinan sukupuolta jemmattiin sivun 120 paikkeille asti. Siihen saakka häneen viitattiin ilman nimeä, neutraalisti exänä ja entisenä kumppanina/avopuolisona jopa Hetan sisäisessä kerronnassa. 

Kahvila Koivun lukijat tietävät jo valmiiksi, kenestä on exässä kyse, joten miksi kirjan sateenkaarevuutta piti tällä lailla kainostella? Kyllä joulukirjojen joukkoon mahtuu avoimesti myös muista kuin heteropareista kertovia kirjoja. 


Kirjan tiedot:
Maija Kajanto: Lasipallotalvi. WSOY 2026. 218 sivua

Haasteet:
* Älä aloita uutta sarjaa: Kirja julkaistu 1.9.2026 tai sen jälkeen

sunnuntai 15. marraskuuta 2026

Haastekoonti: Kolme kummaa kirjaa


Kolme kummaa kirjaa -haaste on siinäkin mielessä rento, että sillä ei ole deadlinea. Aloitus oli 1.2.2025 ja omalta osaltani sain tämän valmiiksi pari päivää sitten. Mitäs tähän menikään, vuosi ja yhdeksän kuukautta ja rapiat päälle.

Ja kivaa oli koko ajan! Kiitos paljon haasteesta, @marinkirjapino!

Oli kiva lukea spekulatiivista fiktiota ja aivan erityisesti tykkäsin tavasta, jolla haastetta tehtiin eteen päin. Nuo haastepohjat olivat aivan ihania ja aloittaisin saman haasteen uudestaan vaikka heti jo siitäkin ilosta, että saisi niitä lisää.

Katselin tuossa omia luettujani ja jos en väärin laskenut, niin lopputulema on:

5 kotimaista kirjaa
25 ei-kotimaista kirjaa

13 suomenkielistä kirjaa
17 englanninkielistä kirjaa

24 kertomakirjallisuutta
6 sarjakuvaa

Lisäksi suurin osa kirjailijoista oli naisia.

Eli luen paljon käännöskirjallisuutta ja naisten kirjoittamia kirjoja, mikä yllätys (tämä ei edelleenkään ole).


Kaikki haasteeseen lukemani kirjat:

Osa 1:

Kirjassa ollaan metsässä tai puulla on iso merkitys: Peter Brown: The Wild Robot
Kotimainen spefi-kirja: Mia Myllymäki: Huomistarhuri
Kirjassa on kuvituksena kartta: Lars Wilderäng: Tähtisade

Osa 2:

Spekulatiivisen fiktion klassikkoteos: Frank Herbert: Dyynin lapset
Kirjassa tapahtuu muodonmuutos: Aura Koivisto: Harhamat
Kirjassa on queer-hahmo: Siiri Enoranta: Keuhkopuiden uni

Osa 3:

Kirjassa matkataan jonkinlaisella aluksella: Axie Oh: The Girl Who Fell Beneath the Sea
Kirjassa ollaan toisella aikakaudella: Heather Fawcett: Emily Wilde’s Encyclopaedia of Faeries
Kirjassa ollaan saarella tai veden alla: Fred Fordham & Ursula K. Le Guin: A Wizard of Earthsea

Osa 4:

Kirjassa on legendaarinen aarre tai taikaesine: Katri Kauppinen: Laulunpunojat
Kirjan on kirjoittanut nainen: Marie Brennan: Voyage of the Basilisk
Kirja on kirjoitettu ennen kuin synnyit: Stephen King: Carrie

Osa 5:

Kirjailija on kotoisin muualta kuin länsimaista: Hiromi Kawakami: Under the Eye of the Big Bird
Kirjassa ollaan toisella planeetalla: Nicola Griffith: Ammonite

Osa 6:

Kirjassa on robotti tai tekoäly: Isaac Asimov: I, Robot
Kirjassa lennetään: Marc-Uwe Kling: QualityLand
Kirjassa ollaan aavikolla tai todella kuumassa paikassa: Marie Brennan: In the Labyrinth of Drakes

Osa 7:

Kirjassa ollaan vuorilla tai luolassa: Marie Brennan: Within the Sanctuary of Wings
Kirja on itsenäinen teos (ei osa sarjaa): Heather Fawcett: Agnes Aubert’s Mystical Cat Shelter

Osa 8:

Kirjasta on tehty sovitus ruudulle tai näyttämölle: Tom King, Bilquis Evely & Matheus Lopes: Supergirl: Woman of Tomorrow
Kirjailija on kotoisin Pohjoismaista: Hildur Knútsdóttir: Yöjuoksu
Kirjassa ollaan talvisessa tai kylmässä paikassa: George R. R. Martin: Jäälohikäärme

Osa 9:

Kirjassa ollaan dystooppisessa maailmassa: Alan Moore & David Lloyd: V niin kuin verikosto

Osa 10:

Kirjassa rakastutaan: Briitta Hepo-oja: Viikatetytär
Kirjoitettu alunperin kielellä, jota et osaa lukea: Marlen Haushofer: Seinä
Hyvän mielen kirja: Mari Costa: Forgive-Me-Not

perjantai 13. marraskuuta 2026

Mari Costa: Forgive-Me-Not & Jul Maroh: Blue Is the Warmest Color

Kansikuva.

Kaksi sateenkaarisarjakuvaa!


Mari Costa: Forgive-Me-Not. First Second 2026.

Ensimmäisenä nuorten fantasiasarjakuva, jossa oli wanha cunnon vaihdokasjuoni.

18-vuotispäivänsä korvilla prinsessa Aislingin makuukamariin ilmestyy nuori soturinainen, joka paljastaa Aislingin olevan vaihdokas. Lumouksen tuoma ulkonäkö karisee ja Aisling järkyttyy paljastuessaan jonkin sortin menninkäiseksi, jonka Forget-Me-Not sieppaa mukaansa keijuvaltakuntaan.

Forget-Me-Not on tietenkin se vauva, jonka tilalle Aisling aikoinaan sujautettiin. Hahmosuunnittelun puolesta tykkäsin aivan erityisesti siitä, että Forget-Me-Not ei ollut perinteisen hento ja sulokas satuprinsessa. Hän on pitkä ja roteva ja vähäsen kirveellä veistetty, isänsä piirteet perinyt.

Muutenkin Forget-Me-Not oli tässä se kiinnostavampi ja kulmikkaampi hahmo, ei niinkään tarinan varsinainen päähenkilö Aisling.

Tämä oli kiva ja nopea lukea, joskin lopussa tuntui tulevan vähän turhan kiire. Loppudraamassa olisi voinut viipyillä pitempäänkin, mutta ihan näppärä ja söpö tarina tämä silti oli.

Kuvituskuva.

* Kolme kummaa kirjaa: Hyvän mielen kirja


Jul Maroh: Blue Is the Warmest Color. Arsenal Pulp Press 2013.

Ja toisena realistinen aikuisten sarjakuva, josta on tehty palkittu elokuvakin.

Tarina kattaa vuodet 1994-2008. Teini-ikäinen Clementine ihastuu ja rakastuu sinihiuksiseen Emmaan, mutta suhde ei ole sieltä helpoimmasta päästä. Suurin este onnen tiellä on sekä ympäröivän yhteisön homofobia että se, miten syvästi Clementine on sen sisäistänyt. Emma on sinut itsensä kanssa, mutta Clementine ei ole.

Heti tarinan ensimmäisellä sivulla paljastetaan, että Clementine on kuollut. Kehystarinassa Emma lukee hänen teinivuosien päiväkirjaansa, johon Clementine on tehnyt viimeisen merkinnän kuolinvuoteellaan.

Tämä oli alusta loppuun saakka masentavaa luettavaa. Realistista joo, mutta kaiken tuskassa ja Clementinen osin itseaiheutetussa kärsimyksessä vellomisen jälkeen edes hänen kuolemansa ei enää jaksanut surettaa sen enempää.

En ihan lämmennyt piirrostyylillekään, mutta enemmän minua häiritsi kaunokirjoitusfontti, jolla Clementinen päiväkirjamerkinnät kirjoitettiin. Ei se koukeroisuus niinkään, vaan se, miten pienellä teksti oli. Tätä piti lukea välillä melkein nenä kiinni kirjassa.

Kuvituskuva.

keskiviikko 11. marraskuuta 2026

Laurie Gilmore: The Gingerbread Bakery (Dream Harbor #05)

Kansikuva.

Olen sinnikkäästi lukenut Dream Harbor -sarjaa, vaikka nämä eivät totta puhuen niin kovin kiehtovia olekaan. Aina joskus tekee mieli lukea juuri tällainen tarina, jonka lopun tietää ja juonenkäänteet (jos sellaisia edes on) näkee avaruudesta asti.

Sarjan viidennessä osassa ollaan jouluisissa häätunnelmissa. Ekan osan pariskunta on viimeinkin menossa naimisiin ja vähintään puoli kylää on kutsuttu häihin. Mukaan lukien pullapuodin Annie ja pubin Mac, jotka ovat kinastelleet ne sarjan neljä edellistä osaa.


“As the best man, it’s my duty to check the cake in advance.”

“You’re still not the best man. And that is definitely not within the realm of groomsmen duties.

Mac shrugged. “Logan didn’t want strippers so what else am I supposed to do?”

“Of course he didn’t want strippers. The man didn’t even want frosting. It’s like he’s allergic to joy.”
(s. 149)


Nyt sitten selvitellään parin päivän ajan, mitä heillä onkaan hampaankolossa toisiaan vastaan ja miten se jyvänen saadaan sieltä pois.

Anniella itse asiassa on varsin hyvä syy olla nuiva Macia kohtaan. Tyyppi teki aikoinaan aika törkeästi ja kehtaa nyt vielä väittää, että Anniekin on syypää kymmenen vuoden kaunaan. Sinänsä ymmärsin myös Macin puolen, mutta olin kiistassa ehdottomasti Annien puolella.

Olisin ehkä tykännyt kirjasta enemmän, jos se olisi pysynyt vain nykyhetkessä. Osa tästä on takaumia, joissa kuvataan välirikon aikaisia tapahtumia. Eipä siinä mitään, mutta kun asiaa puidaan myös nykyhetkessä. Yksi kerta olisi riittänyt ihan hyvin, koska takaumista ei oppinut mitään sellaista, mitä ei toistettu muussa tekstissä.

Tarinassa ei oikeastaan tapahdu juuri mitään. Vähän on keksitty juonentapaista höpsöttelyä, koska Annie ja Mac eivät voineet vain puhua tai paneskella koko kirjaa. Pisteitä kirjalle muuten noista seksikohtauksista. Sanoisin, että ne oli hyvällä maulla kirjoitettu ja pidin siitä, että repertuaariin kuului muutakin kuin tappi A menossa koloon B.

Kirjan aikaan tehdään myös selväksi, että Dream Harborissa on vielä yksi sinkkunainen, jota varten kaupunkiin on muuttanut sopiva mieshenkilö. Täytyy siis varata myös The Daisy Chain Flower Shop, koska perfektionisti minussa haluaa lukea koko sarjan.


Kirjan tiedot:
Laurie Gilmore: The Gingerbread Bakery. HarperCollinsPublishers 2025. 358 sivua.

Haasteet:
* Älä aloita uutta sarjaa: Luettu muulla kuin äidinkielellä

tiistai 3. marraskuuta 2026

David Grann: Wager: kertomus haaksirikosta, kapinasta ja murhasta

Kansikuva.

Vaikka tietokirjojen lukemiseni on jäänyt viime aikoina liiankin vähäiseksi, pidän niistä silti. Aivan erityisesti tykkään tarinallisista tietokirjoista, joihin parhaimmassa tapauksessa uppoutuu kuin kaunokirjallisuuteen ikään.

David Grannin Wager oli tällainen ja jätin sen kesken vain, koska minun piti mennä nukkumaan. Grann kuvaa kirjassa brittiläisen Wager-nimisen sota-aluksen matkaa Kap Hornin ympäri vuonna 1741, sitä seurannutta haaksirikkoa ja ennen kaikkea sitä, miten laivan miehistö selvisi tilanteesta.

Juonipaljastus: huonosti.

Kirjan alaotsikkohan on “kertomus haaksirikosta, kapinasta ja murhasta”.

Wagerin tragedia kytkeytyy Iso-Britannian ja Englannin väliseen sotaan. Wager oli yksi laiva - eikä todellakaan se kaikkein uljain - kommodori Ansonin laivueessa, jonka tarkoitus oli käydä pienellä hyökkäysretkellä Etelä-Amerikan länsirannikolla. Kähveltää espanjalaisten aarteita, valloittaa heidän laivojaan ja tukikohtiaan, kaikkea sellaista pientä puuhaa, jota nämä maat innokkaasti harrastivat.

Ansonin laivueen kohtaloksi koitui Kap Horn, jossa loputon myrsky ja 30-metriset aallot riepottelivat laivaparkoja. Lopulta Wagerkin karahtaa karille Patagonian rannikolle. Hengissä olevat miehistön jäsenet pelastautuvat karulle saarelle, josta ei tunnu olevan poispääsyä. Nälkä ja kurjuus repivät miehistön eri leireihin, ja kuolema korjaa lopulta heistä melkein kaikki.

Wagerin tarina tiedetään kuitenkin siksi, että aivan kaikki eivät kuolleet. Grannin kirja pohjautuu päiväkirjoihin, kirjallisiin sopimuksiin, silminnäkijäkertomuksiin sekä haaksirikkoa koskevaan oikeudenkäyntiin. Näistä muodostuu seikkailukertomus, josta ei inhimillistä tuskaa puutu.

Tämä ei ollut mikään hyvän mielen kirja, mutta se oli todella ahmittava historiallinen kertomus ja jännitysnäytelmä. Kuka selviää hengissä? Miten he selviävät hengissä? Missä kulkee se kärsimyksen raja, jonka jälkeen ihminen pystyy hirvittäviinkin tekoihin?


Tämän tarinan miehet uskoivat henkensä riippuvan kertomistaan tarinoista. Jos heillä ei ollut kerrottavanaan vakuuttavaa tarinaa, vaarana oli, että heidät hirtettäisiin laivan raa’annokkaan.
(s. 16)


Nippelitietona, mukana seikkailussa on myös Lordi Byronin isoisä. Aivan, sen kuuluisan runoilijan, joka kuvaa Wagerin tragediaa joissakin runoistaan. Nyt tekisi vähän mieleni etsiä ja lukea nimenomaan ne.


Kirjan tiedot:
David Grann: Wager: kertomus haaksirikosta, kapinasta ja murhasta. Gummerus 2026. 414 sivua.
Englanninkielinen alkuteos: The Wager (2023). Suomennos Markku Päkkilä.

sunnuntai 1. marraskuuta 2026

S. K. Rostedt: Mustan tulen laulu (Moorna #02)

Kansikuva.

Jatkoimme pienessä romantasia-lukupiirissämme Moorna-sarjan kanssa. Ensimmäinen osa ei vakuuttanut oikein ketään ja toivoimme, että pitäisimme toisesta enemmän. Harmillisesti näin ei käynyt.

Tässä osassa oli mielestämme samoja ongelmia kuin ensimmäisessä. Kaksi kolmasosaa kirjasta oli tyhjäkäyntiä Tuonessa, jossa ei tapahtunut juuri mitään. Olisi voinut tapahtua, koska sarjan maailma on kiinnostava ja olisin mielelläni nähnyt Tuonesta muutakin kuin yhden paikan loputonta kurjistelua.

Mahtava tilaisuus demonimaailman seikkailuille siis, mutta miten käy? Moorna ja Caidas heiluttavat peittoja, Moorna oppii lisää omista voimistaan ja surkuttelee jatkuvasti sitä, että Malkra suhtautuu häneen nuivasti. Ja siinäpä se melko lailla olikin.

Minulta ei oikein irronnut säälipisteitä ja sympatiaa Moornalle, vaikka tarina niitä yrittikin heruttaa. Poltit Malkran karrelle, joten onko se nyt ihmekään, että häntä ei enää kiinnosta kaveerata kanssasi?


Moorna tiesi, ettei ollut oikeutettu siihen, mutta hän oli loukkaantunut.

Miksi Malkra puhui tuntemattomalle demonille, mutta ei hänelle?
(s. 100)


No mietipä sitä.

Varsinaiset tapahtumat oli kirjoitettu viimeiselle noin 160 sivulle, mutta niihinkin mahtui todella turhalta tuntuvaa täytetekstiä. Lisäksi Caidas otti kopin idioottipallosta eikä tuntunut ollenkaan uskottavalta miltei 200 vuotiaalta soturilta, jolla luulisi olevan jonkin verran järkeä ja lisäksi epäluuloa epäilyttäviä viestejä ja merkillistä käytöstä kohtaan.

Vaikka emme tästä kovinkaan paljoa pitäneetkään, päätimme kuitenkin lukea sarjan viimeisenkin osan jahka saamme sen kirjastosta. Kun on jo kaksi kirjaa lukenut, menee se kolmaskin! Sitä paitsi haltiakuningatar oli kiinnostava hahmo, ehkäpä hänen menneisyydestään kerrotaan siinä lisää.


Kirjan tiedot:
S. K. Rostedt: Mustan tulen laulu. Otava 2025. 477 sivua.

Haasteet:
* Älä aloita uutta sarjaa: Kotimainen kirja

lauantai 31. lokakuuta 2026

Lokakooste

Lokakuussa luin 15 kirjaa, joista kaikki olivat tavalla tai toisella kivoja lukukokemuksia. Lukemisen suhteen jäin siis selvästi positiivisen puolelle! 

Paras kirja oli ehkä Tille Waldenin sarjakuva Charity & Sylvia, jonka tekeminen on varmasti vaatinut todella paljon työtä. Taustatutkimus, sen sommittelu tarinaksi, koko tarinan piirtäminen... Iso urakka! Oli myös mukava lukea sateenkaarevista ihmisistä historiallinen kirja, jossa heidän elämänsä ei ollut pelkkää tuskaa ja homofobiaa.

Tällä hetkellä minulla on kesken kaksi kirjaa. S. K. Rostedtin Mustan tulen laulu menee vähän puoliväkisin, mutta kun sen on lukupiiriin luvannut lukea, niin luetaan sitten. Enää viimeinen osuus jäljellä. David Grannin Wager: kertomus haaksirikosta, kapinasta ja murhasta -tietokirja on vasta alussa, mutta vaikuttaa tosi kiinnostavalta ja vetävästi kirjoitetulta.

Luettu

David Petersen: Mouse Guard: Fall 1152, Winter 1152 & The Black Axe
Ihanien hiirten historiallissävytteisiä seikkailuja sarjakuvassa.

Erinomainen elämäkerrallinen sarjakuva naispariskunnan elämästä 1800-luvun alussa.

Tara Menon: Upoksissa
Kauniisti kirjoitettu tarina ystävyydestä ja surusta.

Kamome Shirahama: Witch Hat Atelier 09
Taitaa olla ensimmäinen lukemani manga, jossa yhteen lukuun on lisätty sisältövaroituksia. Tässä tapauksessa ne koskivat sivuhahmon menneisyydessä tapahtunutta seksuaalista väkivaltaa ja uhrin syyllistämistä. Kokonaisuutena tämän osan teemana tuntui olevan auktoriteettien ja sääntöjen kyseenalaistaminen: mitä järkeä on olla noita, jos ei saa auttaa ihmisiä?

Itaru Kinoshita: Dinosaur Sanctuary 08
Tässä osassa pääosassa ovat rahahuolet ja sosiaalinen media. Dinopuisto tekee tappiota ja työntekijät laativat someguru Suzumen johdolla suunnitelman, jonka avulla puisto saisi lisää kävijöitä ja tuloja. Yhtenä sivujuonena oli dinosauruksen ummetus, ja tämä on ehkä ensimmäinen lukemani kirja, jossa kakkajutuista ei tehdä vitsiä, vaan ne ovat eläimen hyvinvointia ja jopa henkeä uhkaava ongelma.

Taiga Sassa: Bird ihmemaassa 11
Oikeastaan jokainen tämän sarjan osa saa miettimään, pitäisikö lukea Isabella Birdin Unbeaten Tracks in Japan -teos. Tämän jälkimainingeissa minua kiinnostaisi erityisesti tietää, millä tavalla hän kuvasi ainuja ja heidän kohtaamistaan. Muutenkin tämän osan teemana oli kolonisaatio ja se, miten valloittaja hävittää olemassa olevan kulttuurin.

Juhani Karila: Terapeuttini on ihmissusi
Hauskan merkillinen vaihtoehtoinen Helsinki.

Layne Fargo: Suosikit
Yllättäen Humiseva harju + jäätanssi oli toimiva yhdistelmä.

Sateenkaareva sarjis ei ollutkaan romanssi, vaan kahden erilaisen ihmisen kasvutarinan alku.

Kotoileva ateenkaareva sarjis yliopistopoikien rakastumisesta.

Johanna Valkama: Kultalangan kehrääjä
Historiallisen sarjan aloitus vei mennessään Tampereelle.

Omaelämäkerrallinen sarjakuva ylisukupolvisesta sotatraumasta.

Hieno kirja kansanuskosta ja Valpurista.

Kansikuvakollaasi.