keskiviikko 10. huhtikuuta 2024

Merja Mäki: Ennen lintuja

Kansikuva.


Ahtaassa sirpalesuojassa oli niin paljon ihmisiä, että tuntui mahdottomalta tunkeutua heidän joukkoonsa.

Vaikken ole kovin intona sotakirjoista, olen viime aikoina päätynyt kuitenkin lukemaan useamman sotaa ja sen jälkimaininkeja käsittelevän kirjan. Tämä Merja Mäen Ennen lintuja on sattunut silmiini vaikka missä. Työkaverin suositus sai minut viimeinkin tarttumaan tähän ja, no, nyt varattu myös itsenäinen jatko-osa Itki toisenkin.

Tarina alkaa helmikuussa 1940. Kalastajan ammatista haaveileva Alli haaveilee myös rauhasta, joka syntyykin kovalla hinnalla. Allin perheineen on jätettävä koti Laatokan rannalla ja lähdettävä evakkoon Seinäjoelle. Vastassa on tuntematon sukulaisperhe ja outoja pohjanmaalaisia tapoja.

Tämä oli kauniilla kielellä kerrottu tarina vaikeista ajoista ja rankoista tapahtumista. Heti tarinan alussa Alli etsii tietään pommitetun Sortavalan läpi ja Seinäjoen sotasairaalassa sankareita ovat paitsi potilaat, myös hoitajat. Sodan lisäksi Allin elämää varjostaa myös vaikea suhde ankaraa äitiin, jonka mielestä Allista ei ole mihinkään.

Kirja olikin vetävä kuvaus koti-ikävästä, sopeutumisesta ja itsenäistymisestä. Neuvostoliiton kanssa solmittu rauha tuo rauhan Suomeen, mutta ei Allin perheeseen. Kun koti on jätettävä, Allin äiti jämähtää vieläkin tiukemmin kaikkeen tuttuun ja turvalliseen eli etenkin Allin vähättelyyn. Alli tarvitseekin ulkopuolisten apua nähdäkseen omat vahvuutensa.

Allin kasvutarinaan mahtuu niin voittoja kuin kömmähdyksiäkin kun varsin yksinkertaista elämää elänyt saarelainen joutuu kohtaamaan seinäjokelaisten suuremman maailman. Välillä pyöriskelin vähän myötähäpeän kourissakin kun Alli-parka nolaa itsensä vahingossa sairaanhoitajien edessä. Hänestä täysin loogisilta tuntuvat asiat eivät ole sitä kaukana Karjalan kunnailta.

Minusta etenkin Allin koti-ikävä oli kuvattu kauniisti: hän kaipaa Laatokan laineita ja tuttua kieltä, sitä miten hän oli osa yhteisöä. Seinäjoella hän on ulkopuolinen eikä oikein mikään täytä sydämeen jäävää aukkoa.


Olin nähnyt, miten vedelle hyräily sai Laatokan liikkumaan. Perättäiset aallonharjat värähtelivät kuin kanteleen kielet, jotka oli jätetty soimaan. Silloin alkoi värähdellä myös minun sisälläni. Siinä me soimme samaa säveltä, minä ja Laatokka.
(s. 72)



Kirjan tiedot:
Merja Mäki: Ennen lintuja | Gummerus 2022 | 415 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Haasteet:
* Luonto sivuilla vol. 3 : Linnut
* Lukumatka menneisyyteen 2024 : Kysy kirjastosta
* Vahvat naiset 2024 : Rauha

maanantai 8. huhtikuuta 2024

Shelley Parker-Chan: She Who Became the Sun (The Radiant Emperor #01)

Kansikuva.

Zhongli village lay flattened under the sun.

Näin paljon kehuja tästä Shelley Parker-Chanin She Who Became the Sunista sen ilmestymisaikoihin eli vuoden 2021 paikkeilla. Jäin siihen kuvitelmaan, että tämä on YA:ta, ja koska ajatus mongolien valtakunnan tuhosta YA:na ei iskenyt, en tarttunut kirjaan.

Olikin nyt sitten pieni yllätys kun kävi ilmi, että tämä onkin aikuisten vaihtoehtohistoriaa spefi-elementeillä ja sateenkaariteemoilla. Ja todella, todella hyvää sellaista vieläpä. Siis ihan mahtava kirja. 5/5, onnistui iskemään jokaiseen heikkoon kohtaani!

Tässä liikutaan siis 1300-luvun Kiinassa, jossa nimettömäksi jäävä tyttö varastaa velivainajalleen povatun suurenmoisen kohtalon. Hän ujuttautuu munkkiluostariin Zhu Chongbana ja lähtee sen nimen ja sukupuolen tavoittelemaan kohtaloaan.

Tai no veljensä kohtaloa, mutta kuitenkin.

Tarina perustuu pääpiirteittäin historiallisiin tositapahtumiin, joten ei kai ole kummoinen spoileri kertoa, että Zhu Chongba oli kuin olikin Ming-dynastian ensimmäisen hallitsijan, mahtavan keisari Hongwun syntymänimi. Todellisuudessa Hongwu lienee ollut cismies, mutta tämä tarina nimenomaan kommentoi sukupuolirooleja ja sukupuolia noin ylipäätään Zhun ja muiden hahmojen kautta.

Toksinen maskuliininen patriarkaatti ei halua antaa kenellekään tilaa olla missään muualla kuin omassa pienessä lokerossaan. Sen kokevat karusti muun muassa Zhu Chongba, pelätty ja halveksittu eunukkikenraali Ouyang, ympärillään olevia miehiä fiksumpi Ma Xiuying ja mongolibyrokraatti Wang Baoxiang. Ma on kirjan empaattisin hahmo, jonka lokero on vielä pienempi kuin muiden.

Mutta nuo kolme muuta sitten lähtevätkin kohti kohtaloaan sellaisella vimmalla, että oksat pois. Zhu pitää kynsin hampain kiinni veljelleen povatusta kohtalosta. Ouyang vihaa ja rakastaa Eseniä, jonka isä teurasti Ouyangin perheen ja kuohi sitten ainoan henkiin jääneen pojan. Wang oikeastaan halveksii mongolikulttuuria, jossa ainoa miehen mitta on se, kuinka monta vihollista hän on surmannut.

Jokainen lähtee juonimaan tietään valtaan älyllä ja raivolla, ja jos jollakin on mitään moraalista selkärankaa ollut, se alkaa kyllä taittua matkan varrella. Olen lukenut sen verran arvioita jatko-osasta, että tiedän alamäen vain jatkuva. Maltan tuskin odottaa sen lukemista!

Oikeasti kukaan kirjan hahmoista ei ole erityisen miellyttävä Ma-parkaa lukuun ottamatta. Jokainen heistä on kuitenkin kauhea ihan omalla tavallaan ja heitä on jollain tasolla helppo ymmärtää. Tässä maailmassa ei rehellisyydellä tai hempeilyllä pärjää.

Pidin todella, todella paljon etenkin Zhusta ja Ouyangista. Zhun usko itseensä kasvaa koko ajan siinä missä Ouyang uppoaa yhä syvemmälle itseinhoon. Tarina kulkee eteen päin kuin juna ja sen alle jää aika moni.


As her men turned their pale faces to her, she looked each in the eye. She let them see her confidence - her shining, unspeakable belief in herself and her fate and the brilliance of her future. And she spoke she saw that confidence touch them and take hold, until they became what she needed. What she wanted.
(s. 378)


Kirjan tiedot:
Shelley Parker-Chan: She Who Became the Sun | Mantle 2021 | 414 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Helmet 2024 : 22. Kirjaa on suositellut kirjailija [37/50]
* Lukumatka menneisyyteen 2024 : Saavutus
* Queer-lukuhaaste 2024 : Spefi
* Vahvat naiset 2024 : Soturi

lauantai 6. huhtikuuta 2024

Laura Suomela: Ilmatilaloukkaus


Ensivaikutelma syntyy parissa sekunnissa.

Jostain syystä kuvittelin, että olin jo lukenut tämän Laura Suomelan Ilmatilaloukkauksen. Ehkä olen pyöritellyt sitä käsissäni laina-aikeissa niin usein, että luulin jo lainanneeni sen? Mysteeri.

Luin jo paljon aiemmin Suomela Minä vastaan marraskuun, josta tykkäsin tosi paljon. Tykkäsin tästäkin! Mukavan kepeää YA-kirjallisuutta, jossa ei suuressa mittakaavassa tapahdu kovinkaan suuria asioita. Ei pelasteta maailmaa tai löydetä kadonneita kruununprinsessoja.

Pienessä mittakaavassa tapahtuu kuitenkin paljon. 16-vuotiaan Rosan tappavan tasainen arki häiriintyy kun taloon muuttavat äidin miesystävä ja tämän poika Iiro. Uusperheen elämä takkuaa alusta asti, koska koulukeskeinen besserwisser-Iiro on niin erilainen kuin Rosa. Kumpikin onnistuu tökkimään toista sinne, minne sattuu eniten.

Minusta näissä Suomelan kirjoissa on ollut erityisen kivaa se, että päähenkilöt eivät ole lukiossa. Suurin osa realistisen nuorten- ja YA-kirjallisuuden päähenkilöistä tuntuu olevan. Minä vastaan marraskuun Emmi sen sijaan opiskelee lähihoitajaksi ja tässä Rosa on pudonnut opinnoista kokonaan.

Traaginen perhetapahtuma on saanut Rosa kipuilemaan monella tavalla vuosien ajan eikä koulukirjojen pänttääminen ole kiinnostanut pätkääkään. Lisäksi Rosalla on lukihäiriö, joka todettiin vasta yläkoulussa. Hän on siis hyvin erilainen kuin keskiverto YA-sankari ja on ihan mahtavaa, että hän on olemassa tämän kirjan sivuilla.

Tässä on varmasti paljon tarttumapintaa nuorelle, joka ei ole halua lukioon ja jota kiinnostaa enemmän tehdä itse omilla käsillään. Rosa on vähän hukassa itsensä kanssa, mutta toisaalta kuten hänelle läheiset aikuiset sanovat, hänellä on paljon aikaa edessään. Catering-opinnot jäivät kesken, mutta entäs sitten? Ainakin Rosa tietää nyt, että se ala ei sovi hänelle.

Tämä oli nopealukuinen ja tästä jäi hyvä mieli! Vakavistakin aiheista huolimatta kirja oli myös hauskaa luettavaa eikä tuntunut koskaan liian synkältä tai ahdistavalta. Tämä olisi vallan mainio lisä yläkoulun vinkkauspakettiin jos joltakin tämä vielä siitä puuttuu.


Kirjan tiedot:
Laura Suomela: Ilmatilaloukkaus | Karisto 2020 | 185 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Haasteet:
* Helmet 2024 : 14. Kirjassa harrastetaan [36/50]
* Luonto sivuilla vol. 3 : Ilma
* Vahvat naiset 2024 : Perhe

tiistai 2. huhtikuuta 2024

Maaliskooste

Instagramissa alkoi naistenpäivänä Vahvat naiset -lukuhaaste, johon hyppäsin mukaan. Milloinpa minulla itsehillintää olisi. Tällä kertaa perustelin päätöstä itselleni sillä, että luen muutenkin paljon tavalla tai toisella naisiin liittyvää kirjallisuutta (naiskirjailijat, naishahmot, naiset ja naisten kokemusmaailma noin yleensä...). Koska haasteen aihe on nimenomaan tuo, ajattelin että se menee enimmäkseen tässä sivussa.

Maaliskuun paras kirja oli Tim Probertin nuorten sarjakuva Viimeinen liekki. Se oli vahva sarjan aloitusosa ja jäin odottamaan jatkoa. Kiva, että viime vuosina on suomennettu paljon hyviä lanu-sarjiksia!

Tällä hetkellä olen kirjojen välissä, mutta seuraavana vuorossa on Laura Suomelan YA-kirja Ilmatilaloukkaus. Jotenkin kuvittelin jo lukeneeni sen, mutta enpä sitten ollutkaan.


Luettu

Filosofointia en oikein jaksanut, mutta salamurhajuoni, Paulin messias-ongelmat, Alia ja muuttuva Arrakis olivat kiinnostavia.

Tunnelmaltaan synkkä ja toivoton sarjakuva sodasta ja perhosvaikutuksesta.

Tietokirja sisältää juuri sitä, mitä nimikin lupaa, ja oli vielä hyvin kirjoitettu ja oivaltavasti kuvitettu.

Olisin varmasti osannut arvostaa tätä kokoelmaa enemmän jos olisin kiinnostuneempi runoista ja wanhasta englanninkielestä.

Vampyyriseikkailu steampunk-Pariisissa tuntui ihan ja positiivisella tavalla Mochizukin Pandora Hearts -sarjalta.

Toimiva trilleri, jonka voisin nähdä TV-sarjana.

Arvostelukappale hauskasta murhakirjasta, jonka varausjonossa olin muutenkin.

Vauhdikas fantasiaseikkailu, jossa oli hieno kuvitus ja kivat hahmot.

Kerronnan laadussa ei juuri ollut kehumista, mutta kirjana tärkeä ja avoin kuvaus misogyynisestä musiikkibisneksestä.

Kotoisan oloinen sateenkaarisarjakuva rakkaudesta ja erosta.

Regency-Englannin sateenkaari-fantasia-romantiikka ei ihan toiminut hauskasta ideasta huolimatta.

Kiinnostavaa nippelitietoa ihmisen hyödyntämistä eläinlajeista.

Uusi-Seelanti -sarjan päätösosa oli vähän turha epilogi, mutta ihan sen mukana viihtyi.

Kiva manga epätavallisesta queer-perheestä.

Kansikuvakollaasi.

maanantai 1. huhtikuuta 2024

Honami Shirono: I Want to Be a Wall vol. 01 & 02

Kansikuva.

Yhtenä kohtana Queer-lukuhaasteessa on valittu perhe, joka sattuikin sopivasti. Honami Shironon mangasarjasta I Want to Be a Wall oli saatavilla kaksi osaa kirjastossa ja aioin lukea ne muutenkin.

Sarjassa on pieni päähenkilöiden aivan tieten tahtoen valitsema queer-perhe. BL-fani Yuriko on aromanttinen aseksuaali ja Gakurouta puolestaan lapsuudenystäväänsä rakastunut homo. Kumpikin on kokenut tahollaan yhteiskunnan ja perheen painostusta heterosuhteeseen ja avioliittoon.

He tapaavat järjestetyillä treffeillä ja vaikka romanttiset kipinät eivät todellakaan lennä, he huomaavat tulevansa toimeen varsin mukavasti. Myöhemmin he ystävystyvät ja teeskentelevät olevansa pariskunta, ja siitäpä onkin pieni askel järkiavioliittoon.

Tykkäsin tästä! Näissä kahdessa osassa tutustutaan Yurikoon ja Gakuroutaan ja siihen, miten heidän avioliittonsa lähtee sujumaan. He opettelevat arkea yhdessä ja pitävät toisistaan oikeasti ystävinä. Punaisena lankana kulkee kulissien ylläpitäminen ja takaumat, joissa kerrotaan heidän elämästään.

Samoin isona teemana on ulkopuolisuuden tunne ja samalla myös omien ihmisten löytäminen. Yuriko ei aluksi osaa sanoittaa omaa identiteettiään ja Gakurouta ei usko, että hänelle on onnellisia kortteja edes jaossa. Kun sanat ja ystävät löytyvät, elämästä tulee parempaa ja avoimempaa ainakin pienessä piirissä.

Pidin myös selkeästä piirrostyylistä, jonka ansiosta tarinan hahmot on helppo erottaa toisistaan.


Kirjan tiedot:
Honami Shirono: I Want to Be a Wall vol. 01 & 02 | Yen Press 2022 & 2023 | 130 & 136 sivua | Kirjastosta
Japaninkielinen alkuteos: Watashi wa kabe ni naritai vol. 01 & 02 (2020 & 2022) | Englanninkielinen käännös: Emma Schumacker

Haasteet:
* Queer-lukuhaaste 2024 : Valittu perhe

lauantai 30. maaliskuuta 2024

Sarah Lark: Toivoa maailman äärissä

Kansikuva.

“Missä Luzyna on?”

Sarah Larkin Uusi-Seelanti -sarjan viimeinen osa! Edellistä lukiessani kritisoin mielestäni ihan syystäkin seksuaalisen väkivallan määrää. Eipä siis yllättänyt, että sitä oli tässäkin enemmän kuin tarpeeksi.

Toivoa maailman äärissä -kirjan päähenkilö on 18-vuotias puolalainen Helena. Hän tarttuu tilaisuuteen päästä toisen maailmansodan aikaiselta pakolaisleiriltä Uuteen-Seelantiin ja uuteen alkuun. Helena saa tilaisuutensa vilpin varjolla ja mihinpä hänen pitääkään suostua, ettei kiristäjä paljasta häntä matkan aikana? Niinpä.

Helenan tapauksessa raiskauksilla on hyvin konkreettinen seuraus. Edellisistä osista tutut hahmot tulevat mukaan kuvioon kun he tarjoavat Helenalle pakopaikan lammasfarmillaan. Yllättäen kirjan kattama aika oli vain Helenan raskauden pituinen, ei vuosien kuten muissa osissa.

Oikeastaan tämä kirja tuntui vähän turhalta epilogilta koko sarjaan. Edellisten osien tapahtumat toistettiin tässä perimätietona, jonka lukija tietenkin jo tiesi. Helena päätyy yhteen lammasfarmin perijän kanssa. Pidin kyllä siitä, että tässä mies rakastuu naiseen, joka on raskaana toiselle miehelle. Tätä ei näe käytännössä missään!

Tässä osassa kerrottiin paljon maoreista ja siitä, millainen heidän tilanteensa oli 1940-luvulla. Minusta on kyllä sääli, että McKenzien suku ei koskaan yhdistynyt millään merkittävällä tavalla maoreihin. Sitä kuitenkin toisteltiin muissa osissa moneen kertaan. Näkökulma on koko ajan valkoisen kolonialistin, jolle ne valloitetut maat sitten jäivätkin.

Kaiken kaikkeaan pidin sarjasta tuosta överiksikin menevästä seksuaalisesta väkivallasta huolimatta. Nämä olivat sopivan keveitä tiiliskiviä (tämä oli kyllä ohut verrattuna noihin muihin!) ja Lark vie juonta koko ajan eteen päin niin, ettei missään vaiheessa tylsisty. Pidän myös hänen naishahmoistaan, jotka eivät vähästä lannistu.

Tekisi mieli lukea häneltä muutakin, mutta oletettavasti naishahmojen kärsimykset jatkuvat myös muissa kirjoissa. Pitänee odottaa aikaa, jolloin jaksan taas lukea siitä.


Kirjan tiedot:
Sarah Lark: Toivoa maailman äärissä | Bazar 2022 | 395 sivua | Kirjastosta
Saksankielinen alkuteos: Eine Hoffnung Am Ende der Welt (2015) | Suomennos: Sanna van Leeuwen

Luettu myös:

Haasteet:
* Helmet 2024 : 41. Kirjassa syntyy lapsi [35/50]
* Lukumatka menneisyyteen 2024 : Toivo
* Vahvat naiset 2024 : Toivo

perjantai 29. maaliskuuta 2024

Eric Chaline: 50 eläintä jotka muuttivat maailmaa

Kansikuva.


Ihmisille on kehittynyt 20 000 vuoden kuluessa monien eläinlajien kanssa läheinen suhde, joka on muuttanut sekä häntä itseään että eläimiä.

Tämä Eric Chalinen tietokirja on lämmittänyt hyllyäni viitisen vuotta. Muistan ostaneeni sen Helsingin kirjamessujen tarjousosastolta ajatuksella “tässäpä on kiva idea, varmasti luen tämän äkkiä”.

No enpä lukenut.

Kirjassa tosiaan esitellään 50 eläinlajia, jotka ovat muuttaneet maailmaa tavalla tai toisella. Eläimistä kerrotaan niiden strategiset tiedot latinankielistä nimeä myöten sekä se, miten ihminen on hyödyntänyt lajia. Kirjassa on varsin viehättävä piirroskuvitus, jonka lisäksi sivuilla on muun muassa valokuvia ja kuvia taideteoksista.

Sen viiden vuoden lisäksi minulla meni tämän lukemiseen reilu viikko. Viihdyin kirjan ja sen tarjoaman nippelitiedon parissa, mutta ei tämä oikein ollut sellainen kerralla ahmittava kirja. Ainakin itse tutustuin mieluummin eri eläinlajeihin tipoittain muun tekemisen lomassa.

Kaiken kaikkiaan tykkäsin kirjasta ja mielestäni se antaa hyvän kuvan siitä, miten paljon ja miten eri tavoilla ihminen on hyötynyt muista lajeista vuosituhansien saatossa. Mukana on niin kastemato kuin leijonakin, ja eri lajeja on käytetty niin ruokana kuin palvonnan kohteenakin.

Muistaakseni tällainen samanlainen kirja on ilmestynyt myös kasveista.


Kirjan tiedot:
Eric Chaline: 50 eläintä jotka muuttivat maailmaa | Moreeni 2014 | 223 sivua | Omasta hyllystä
Englanninkielinen alkuteos: Fifty Animals that Changed the Course of History (2011) | Suomennos: Veli-Pekka Ketola

Haasteet:
* Hus hyllynlämmittäjät 2024 : Haastekirjasi