sunnuntai 17. maaliskuuta 2024

Tim Probert: Viimeinen liekki (Lightfall #01)

Kansikuva.

Olipa tämä Tim Probertin Viimeinen liekki aivan mahtava nuorten sarjakuvasarjan aloitus! Silmäilin tätä jo kustantajan katalogissa ja pitihän se lainata kun kohdalle sattui. Nyt voikin sitten hyvällä omalla tunnolla suositella tätä kaikille seikkailua kaipaaville.

Tarinassa seikkaillaan Irpassa, jonka erikoisuutta en heti hoksannutkaan. Irpassa ei nimittäin ole sen enempää yötä kuin aurinkoakaan, vaan taivaalla kelluu ikuisesti valaiseva Valo. Tai no, yksi monista Valoista, joita legendaariset galduurit rakensivat pikapikaa jättilinnun nielaistessa auringon.

Oikeasti.

Se maailman viimeinen galduuri Cad etsii perhettään ja lyöttäytyy nuoren Bean mukaan. Bea etsii isoisäänsä Possuvelhoa, joka on lähtenyt omille teilleen ja jättänyt jälkeensä heippalapun ja ehdottoman kiellon seurata itseään (ja kehotuksen muistaa ottaa mukaan villapaita jos Bea nyt kuitenkin päättää lähteä hänen peräänsä).


Esimerkkikuva kirjan sisältä.
Bea, Cad ja Nimm.

Tykkäsin molemmista hahmoista tosi paljon. Cad on rohkelikko, joka luottaa siihen, että asiat järjestyvät tavalla tai toisella. Bealla puolestaan on taipumusta huolestua kaikesta ja pelätä aina pahinta. Bean pelot ja ahdistus on kuvattu kekseliäästi mustina lonkeroina, jotka nousevat tukahduttamaan häntä.

Tarina on tosiaan vauhdikas seikkailu, jossa Bea ja Cad vaeltavat Irpan poikki. He tapaavat matkallaan jos jonkinlaisia olentoja ärsyttävästä jyrsijävarkaasta majataloa pyörittävään lohikäärmeeseen. 

Pidin myös kirjan kuvituksesta ja kauniista väreistä. Juonta on helppo seurata ja Irpassa todellakin riittää katsottavaa. Plussaa Bean Nimm-kissasta, joka on käytökseltään hyvin kissamainen.

Luen ehdottomasti sarjaa eteen päin jahka lisää osia ilmestyy!


Kirjan tiedot:
Tim Probert: Viimeinen liekki | WSOY 2024 | 248 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: The Girl & the Galdurian (2020) | Suomennos: Kati Valli

Haasteet:
* Helmet 2024 : 17. Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo [31/50]
* Luonto sivuilla vol. 3 : Valo

perjantai 15. maaliskuuta 2024

Lynn Messina: Murhatun rakastajan tapaus (Beatrice Hyde-Clare ratkaisee #03)

Kansikuva.


Niin myötätuntoisesti kuin Vera Hyde-Clare suhtautuikin sukulaistyttöönsä, joka oli mukiloitu pahoin väkivaltaisessa hyökkäyksessä, hänen oli myönnettävä, että tilanteeseen liittyi myös monia etuja.

Olin tähän Lynn Messinan Murhatun rakastajan tapaukseen kirjaston varausjonossa sijalla x, joten kun Aula & Co. tarjosi arvostelukappaletta, otin sen vastaan oikein mielelläni. Kiitos paljon! Tämä oli juuri sellainen hyvän mielen murhakirja, jonka toivoinkin sen olevan.

Tykkäsin sarjan kahdesta ensimmäisestä osasta, joiden tarinaa tämä jatkaa melko suoraan. Bea-parka on suljettu kotiin parantelemaan edellisessä osassa saamiaan mustelmia. ...Eli oikeasti Vera-täti käyttää tilaisuutta hyväkseen pitääkseen perin eksentriseksi heittäytyneen Bean poissa seurapiirien silmistä.

Vapauden lisäksi Bea kaipaa uutta murhatapausta, koska hänen ajatuksensa pyörivät jatkuvasti ärsyttävän ja hurmaavan Kesgraven herttuan ympärillä. Tilaisuus koittaa kun ensimmäisestä osasta tuttu nuori mies tulee pyytämään häneltä apua. Miehen morsiamen äidin rakastaja (skandaali 1!) on kuollut kyseisen naisen sängyssä (skandaali 2!) ilmeisesti myrkytettynä (skandaali 3!).

Bea heittäytyy murhan syövereihin, mutta eihän siinä mene kuin hetki kun Kesgrave ilmestyy kiertelemään hänen ympärilleen. Murha jääkin taustalle ja pääosaan nousee Bean ja Kesgraven suhde. Olisin saattanut olla tähän pettynyt jos he eivät olisi niin vietävän hauskoja erikseen ja yhdessä. Sanonpa vain, että koskaan ei ole suudelma herättänyt niin paljon naurun sekaista myötähäpeää kuin tässä kirjassa.

Muutenkin kerronta ja henkilögalleria olivat taas niin hauskoja, että käytännössä hihittelin tieni kirjan läpi.


Hän [rouva Otley] kääntyi katsomaan Beaa. “Te ette tarvitse minua täällä, ettehän? Kyy, jota olen ruokkinut povellani, pitää äärimmäisen tärkeänä, että puhun kanssanne, mutta ei se kai ole välttämätöntä, vai onko?”

Emily loukkaantui äitinsä sanoista, vaikka oli hetki sitten ilmoittanut tyynesti uskovansa, että hänen äitinsä kykenisi murhaan. “Äiti”, hän parahti loukkaantuneella äänellä. “Kuinka voit puhua minusta noin?”
(s. 5)


Lynn Messinan lisäksi kunnia kuuluu tietenkin myös suomentajalle eli Nelli Hietalalle. 

Jatko-osaa odotellessa! Olen oikein tykästynyt tähän sarjaan ja Beaan, josta on kuoriutunut melkoinen toimintasankarisalapoliisi.


Kirjan tiedot:
Lynn Messina: Murhatun rakastajan tapaus | Aula & Co. 2024 | 272 sivua | Arvostelukappale
Englanninkielinen alkuteos: An Infamous Betrayal (2018) | Suomennos: Nelli Hietala

Haasteet:
* Helmet 2024 : 49. Kirja on julkaistu vuonna 2024 [30/50]
* Lukumatka menneisyyteen 2024 : Hyvä mieli
* Vahvat naiset 2024 : Hyvä mieli

keskiviikko 13. maaliskuuta 2024

Ulf Kvensler: Erämaa

Kansikuva.

Radiopuhelu lääkärihelikopterista Jällivaaran sairaalaan, 15. syyskuuta 2019, klo 14.16.

Etsiskelin tunturi-kirjaa Luonto sivuilla -haasteeseen ja törmäsin tähän Ulf Kvenslerin Erämaa-trilleriin. Ei yleensä minun genreni, mutta miksipä sitä ei välillä lukisi jotain oman mukavuusalueen ulkopuoleltakin. Hyvä kun luin, pidin tästä yllättävän paljon!

Tarina sijoittuu Ruotsiin Sarekin kansallispuistoon, jonne päähenkilöt lähtevät syysvaellukselle. Anna ja Henrik ovat pariskunta, jotka ovat patikoineet tuntureilla joka vuosi ystävänsä Milenan kanssa. Tällä kertaa mukaan tuppautuu Milenan uusi miesystävä Jacob, jolla ei ehkä olekaan hyvät mielessään.

Kvensler on pitkän linjan käsikirjoittaja ja minusta ammatti näkyi kirjassa. Ei oikeastaan huonolla tavalla, mutta on helppo kuvitella, miltä tämä näyttäisi TV-sarjana. Upeita tunturimaisemia, joiden keskellä ihminen on kovin pieni ja haavoittuvainen.

Etenkin jos joku porukan jäsen on tökkäämässä puukkoa selkään heti kun tilaisuus tulee.

Suurimman osan tarinasta kertoo Anna, joka on selvinnyt reissusta hengissä. Häntä kuuntelevalle rikostarkastajalle käy pian selväksi, että vaellus alkoi epäluuloisissa tunnelmissa ja päättyi katastrofiin. Jacob herätti heti Annan epäilyt ja erämaassa kun ollaan, vastassa ovat kieron ihmisluonnon lisäksi myös vaaralliset olosuhteet.

Selasin kirjan lukemisen jälkeen uteliaisuuttani Goodreadsin arvosteluja ja yllättävän moni ei pitänyt kirjan lopusta. Tai ei ymmärtänyt sitä, ja siihen kyllä yhdyn ihan viimeisen kappaleen osalta. En oikein tiedä, miten se liittyi mihinkään. Mutta se varsinainen lopetus ja totuus siitä, mitä vaelluksella oikeasti tapahtui, oli mielestäni hyvin rakennettu.

Kelpo trilleri siis ja voin helpostikin kuvitella lukevani Kvenslerilta jotain muutakin!

Kaipasin tosin kirjaan karttaa Sarekin kansallispuistosta. Se olisi helpottanut vaellusreitin seuraamisessa ja kartat nyt ovat muutenkin kivoja lisiä.


Kirjan tiedot:
Ulf Kvensler: Erämaa | WSOY 2023 | 490 sivua | Kirjastosta
Ruotsinkielinen alkuteos: Sarek (2022) | Suomennos: Leena Virtanen

Luettu myös:

Haasteet:
* Helmet 2024 : 45. Kirjassa pelataan [29/50]
* Luonto sivuilla vol. 3 : Tunturi

sunnuntai 10. maaliskuuta 2024

Jun Mochizuki: Vanitaksen kirja 01 & 02

Kansikuva.

Jun Mochizukin Vanitaksen kirjasta on nyt suomennettu kaksi osaa ja näiden lukeminen oli kyllä melkoinen nostalgiamatka. Luin aikoinani Mochizukin Pandora Hearts -sarjan ja vaikka tässä ollaan ihan eri ympäristössä, jotain samaa näissä on.

Tarina sijoittuu 1800-luvun Pariisiin, joka huokuu steampunkia. Noé saapuu kaupunkiin valtavalla ilmalaivalla etsimään legendaarista Vanitaksen kirjaa, jonka pitäisi levittää karmeaa kirousta ympärilleen. Koska nyt ollaan Mochizukin sarjassa, mikään ei tietenkään ole sitä, miltä näyttää.

…Oletan, että tulevaisuudessa paljastuu ettei kukaan näissä kahdessa osassa esitelty hahmokaan ole oikeasti se, joksi häntä luullaan. Tai edes se, joksi hän luulee itseään, Mochizukilla on hyvä maku trooppien ja villien juonikuvioiden suhteen!

No joka tapauksessa Noé törmää ilmalaivassa vampyyreihin ja outoon tyyppiin, joka kutsuu itseään Vanitakseksi. Tämä Vanitas on päättänyt pelastaa vampyyrit vaikka väkisin ja kohta sitä mennään tukka putkella kohti seikkailuja ja toisia maailmoja.

Kuvapaneelissa hymyilevä tummahiuksinen mieshahmo.
Vanitas.

Minusta tämä oli vahva sarjan aloitus ja jäin odottamaan jatkoa. Hahmot ovat kauniita, maailma kutkuttavan mielenkiintoinen eikä kaikkia juonenkäänteitä voinut arvata.

Pidin tosi paljon Pandora Heartsista ja toivon, että tämä sarja yllättää joka osassa samalla tavalla kuin se. Pandorassa yllätyksiä ja salamannopeita juonenkäänteitä riitti vaikka muille jakaa ja heikompia huimasi sen tarinan kyydissä.


Kirjan tiedot:
Jun Mochizuki: Vanitaksen kirja 01 & 02 | Sangatsu Manga 2023 & 2024 | 234 & 239 sivua | Kirjastosta
Japaninkielinen alkuteos: Vanitasu no karute (2016) | Suomennos: Antti Valkama

Haasteet:
* Helmet 2024 : 26. Kirjan nimessä on sana kirja [28/50]

perjantai 8. maaliskuuta 2024

Hand in Hand with Love: An anthology of queer classic poetry

Kansikuva.

In May 1988, Margaret Thatcher’s Tory government ushered in Section 28 of the Local Government Act, a divisive and damaging piece of legislation that made ‘promotion’ of homosexuality by local councils illegal.

Hand in Hand with Love on niitä kirjoja, joiden olemassaoloa arvostan, mutta joista en itse saanut kovinkaan paljoa irti. Se on Simon Averyn toimittama runokokoelma, jossa on poimintoja queer-teemaisista runoista antiikista nykyaikaan.

Avery on myös kirjoittanut kirjalle johdannon, jossa hän kertoo lyhyesti queer-runouden historiasta. Olisin kaivannut tällaista faktatietoa runojen yhteyteen. Kaikkien runoilijoiden nimet eivät sanoneet minulle mitään ja oli hankala asettaa runot historialliseen kontekstiinsa. Miksi juuri tämä henkilö kirjoitti tällaisen runon?

Kokoelman varhaisimmat runot ovat oikeutetusti Sapfon, uusimmat taas nykyrunoilijoiden teoksia. Pidinkin näistä eniten, koska nämä runot minun oli helpoin ymmärtää. Siis ihan kirjaimellisesti. Renessanssin englanninkielinen runomitta ja -sanasto eivät ole niin hyvin hallussa, että runot ja niiden merkitykset olisivat olleet täysin ymmärrettäviä.

Mutta tämä on aivan varmasti erilainen lukukokemus sellaiselle, joka jo lähtökohtaisesti pitää enemmän runoudesta ja ymmärtää paremmin wanhaakin runoenglantia!

Suosikkirunoni oli Christopher Marlowen The Passionate Shepherd to His Love, jossa romantiikkaa julistetaan niittymaisemissa. Runoissa toistuvat teemat ovatkin luonto, intohimoiset rakkauden julistukset, salattu rakkaus ja ilo.

Kirjasta itsestään pitää vielä mainita se, että tämä on varsin kaunis pieni opus. Sivut ovat ohuita ja kullattuja, ja etu- ja takakannen historialliset valokuvat hyvin viehättäviä.


Kirjan tiedot:
Hand in Hand with Love: An anthology of queer classic poetry | Macmillan Collector's Library 2023 | 194 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Helmet 2024 : 15. Kirja, jolla on vähintään kolme tekijää [27/50]
* Lukumatka menneisyyteen 2024 : Vapaa valinta
* Queer-lukuhaaste 2024 : Runoteos tai säeromaani

keskiviikko 6. maaliskuuta 2024

Ilari Aalto & Elina Helkala: Vuosi keskiajan Suomessa

Kansikuva.

Keväällä 2022 päätin perustaa pihallemme ruispellon, kolme neliötä karjalaista kaskiruista.

Tiedätkö, mistä tulee sana “säntillinen”? Enpä tiennyt minäkään ennen kuin luin tämän Ilari Aallon ja Elina Helkalan kirjan. Nyt olen ehtinyt päteä tällä tiedonjyväsellä jo pariinkin otteeseen.

Vuosi keskiajan Suomessa on tietokirja, joka sisältää juuri sitä, mitä nimikin lupaa. Tarkkaan ottaen vuosi on 1480 ja tapahtumat etenevät tammikuusta talvikuuhun. Tai oikeastaan mitään suuria tapahtumia ei ole, vaan kirjaan on valittu tarkoituksella aivan tavallinen vuosi. Suomea eivät koetelleet sen enempään tavallista suuremmat nälänhädät kuin sotajoukkojen rynnistyskään.

Enimmäkseen kirjassa kerrotaan miten se ihan tavallinen maanviljelijä eli, olihan Suomi vielä maata kääntävää takapajulaa noin niin kuin globaalissa mittakaavassa. Täällä elettiin ja kuoltiin jos ei sopusoinnussa niin ainakin rinta rinnan luonnon kanssa. Kirjan kautta tulevat tutuksi niin sesonkiaskareet kuin kaikki se, mitä tehtiin joka ainoa päivä jokapäiväisen leivän eteen.

Tykkäsin kirjasta ja se oli mielestäni todella vetävästi kirjoitettu. Tarinaa tuki hienosti Elina Helkalan mainio ja oivaltava kuvitus. Kuvataide ei ollut keskiajan Suomessa mikään joka kodin juttu eikä sitä tavallista arkea kuvallistettu käytännössä ollenkaan. Helkalan kuvitus on hakenut inspiraatiota Aallon tekstistä ja olikin varsin vekkuli kokemus nähdä talonpojan askareita kuvattuna keskiaikaisella piirrostyylillä. Kannattaa vilkaista kirjaa ihan jo kuvituksen vuoksi vaikkei sitä innostuisi lukemaan.


Kirjan tiedot:
Ilari Aalto & Elina Helkala: Vuosi keskiajan Suomessa | Atena 2023 | 206 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Helmet 2024 : 43. Kirjalla ei ole päähenkilöä [26/50]
* Lukumatka menneisyyteen 2024 : Vuoden kierto

maanantai 4. maaliskuuta 2024

Dan Panosian & Cixin Liu: The Butterfly

Kansikuva.

The Butterflyn tarina oli alunperin Cixin Liun scifi-novelli, josta Dan Panosian on tehnyt tämän sarjakuvamukautuksen. Näitä on kokonainen sarja, joista olen nyt lukenut neljä.

Piirrosten puolesta tämä on suosikkejani. Tykkäsin Panosianin selkeistä viivoista ja siitä, ettei esimerkiksi ihmisten ilmeitä kuvattu liikaa liioitellen. Etenkin kaupunkikuvat olivat hienoja ja yksityiskohtaisia, ja kirjan keskellä olevan taittoaukeaman isompi kuva oli hätkähdyttävä.

Kuvapaneelissa Belgradin lähiö.

Tarina olikin sitten niin masentava, että oksat pois. Se sijoittuu yllättäen Serbiaan, jonka pääkaupunkia länsimaiset liittoutuneet pommittavat jatkuvasti. Tiedemies Aleksandarilla on teoria siitä, miten hän voi muuttaa kaupungin ja jopa koko maan säätä pienillä teoilla kriittisissä pisteissä. Paksun sumun ja pilvipeiton läpi on hankala ampua ohjuksia.

Koko juoni toimii siis perhosvaikutuksen voimalla. Aleksandar jättää perheensä Belgradiin ja matkaa ympäri maailmaa toimittamassa jääkuutioita ja milloin mitäkin juuri oikeaan paikkaan juuri oikeaan aikaan. Hänen teoriansa osoittautuu paikkansa pitäväksi ja sitä luulisi, että tarinassa olisi onnellinen loppu.

Hah! Ei ole.

Kokonaisuutena tarina pysyy hyvin kasassa ja Aleksandarin reissatessa nostetaan esiin globaaleja epäkohtia. Kylläpä Serbiasta puhutaan, mutta entäpä esimerkiksi Ruandan kansanmurha? Huomasin lukiessani oman länsimaisen näkökulmani, koska Venäjän esittäminen hyviksenä sai vähän nikottelemaan.

En tiedä milloin novelli on kirjoitettu, mutta se olisi ihan kiinnostava tietää. Tarinan poliittinen tilanne nimittäin heijastaa sekä Ukrainan että etenkin Gazan tämän hetkistä traagista tilannetta, jossa suurempi voima tuhoaa armotta pienempäänsä.


Kirjan tiedot:
Dan Panosian & Cixin Liu: The Butterfly | Head of Zeus 2022 | 73 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Helmet 2024 : 30. Kirja, jossa ei ole nimettyjä tai numeroituja lukuja [25/50]
* Luonto sivuilla vol. 3 : Perhonen