Haastekoonti: Luonto sivuilla 2023

Kirjagramin Luonto sivuilla -lukuhaaste päättyy 30.4., mutta ihme kyllä sain haasteen valmiiksi vähän etuajassa. Ja siis tosiaan valmiiksi, koska koko bingoruudukko on täynnä! Kiitos taas hauskasta haasteesta, @musteen.jaljet!

Oli kiva lukea kirjoja miettien, miten ne saisi sopimaan luontoon liittyviin haastekohtiin. Suurimman osan onnistuin lukemaan ihan vaivatta eikä haastekohtien merkitystäkään joutunut venyttämään kovin paljon. 

Poikkeuksena pidän itse kohtaa "tuuli", johon luin Satu Leiskon YA-fantasian Ihmisenhaltija. Tuuli oli siinä päähenkilön nimi, ei mikään luonnonilmiö. Kohtaan "ilma" luin samaten YA:ta, Laura Suomelan mainion Ilmatilaloukkauksen, jossa ilma ja ilmatila tarkoittavat omaa reviiriä ja turvallista tilaa. Ja vielä kohtaan "perhonen" meni Cixin Liun novellista mukautettu sarjakuva The Butterfly, jossa oli kysymys perhosvaikutuksesta, ei perhosista sinänsä.

Toisaalta, lukuhaasteissahan on aina sitä tulkinnan varaa ja olen ihan tyytyväinen noihinkin! Haaste sai myös tarttumaan kirjoihin, joita en olisi välttämättä muuten innostunut lukemaan. Näistä jäi erityisesti mieleen Mika Honkalinnan tietokirja Suo siellä, jossa oli kerrassaan upeita kuvia Suomen soista.

Top 3:

Tim Probert: Viimeinen liekki 

Hayley Campbell: Kaikki elävät ja kuolleet 

Merja Mäki: Ennen lintuja 

Kaikki haastekirjat:

Ruumis: Suzie Edge: Mortal Monarchs: 1,000 Years of Royal Deaths

Ei-ihminen: Margaret Rogerson: Mysteries of Thorn Manor

Lumi: Maija Kajanto: Taatelitalvi

Lentäminen: Hervé le Tellier: Poikkeama

Tuli: Maija Kajanto: Sahramisyksy

Tuuli: Satu Leisko: Ihmisenhaltija

Vesi: Risto Isomäki: Vedenpaisumuksen lapset

Rituaali: Hayley Campbell: Kaikki elävät ja kuolleet

Aavikko: Frank Herbert: Dyyni: ensimmäinen osa

Pimeys: Johan Harstad: Darlah: 172 tuntia Kuussa

Vaellus: Taiga Sassa: Bird ihmemaassa 1

Mytologia: Helena Waris: Kimeerit

Metsä: Ulla Donner: Luonnollinen näytelmä

Villi: Charlotte McConaghy: Täällä oli susia

Varjo: Mokumokuren: The Summer Hikaru Died. Vol. 1 & 2

Vesisade: Nnedi Okorafor, John Jennings & David Brame: After the Rain

Maa: Lilja Sigurðardóttir: Kalmankalpea maa

Suo: Mika Honkalinna: Suo siellä

Perhonen: Dan Panosian & Cixin Liu: The Butterfly

Tunturi: Ulf Kvensler: Erämaa

Valo: Tim Probert: Viimeinen liekki

Ilma: Laura Suomela: Ilmatilaloukkaus

Linnut: Merja Mäki: Ennen lintuja

Taivas: Maarit Verronen: Kirkkaan selkeää

Tulivuori: Marianna Kurtto: Tristania

Marianna Kurtto: Tristania

Jos aallot tuntisivat, ne hämmästyisivät osuessaan saareen; ne luulivat matkaa loputtomaksi, tai oikeastaan niiden maailma oli loputtomuus.

Luin tämän Marianna Kurton Tristanian täsmäkirjana Luonto sivuilla -lukuhaasteeseen. Siitä puuttui vielä kirja kohtaan “tulivuori”, ja tämä sijoittuu enimmäkseen pienelle tulivuorisaarelle. Tristan de Cunha on oikeasti olemassa ja kirjassa tapahtuva tulivuorenpurkauskin tapahtui vuonna 1961.

Loppujen lopuksi tämä ei ollutkaan minun kirjani, mikä on harmillista. Idea on nimittäin kiinnostava. Tarinalla on neljä pääkertojaa. Lars, joka on karistanut saaren pölyt jaloistaan ja karannut Britanniaan toisen naisen luo. Hänen vaimonsa Lise, joka on jäänyt hylättynä saarelle. Heidän nuori poikansa Jon, joka ei oikein tunne kuuluvansa mihinkään. Naapurin Martha, joka kantaa synkkää salaisuutta.

Odotin kirjan kuvaavan enemmän tulivuorenpurkausta ja sen seurauksia, mutta loppujen lopuksi se on hyvin pieni osa kirjaa. Oikeastaan tarina voisi tapahtua melkein missä ja milloin vain, koska se on niin henkilövetoinen. Jokainen kertoja voivottelee tahollaan elämänsä tylsyyttä ja kipeitä kohtia, ja se teki tarinasta aika tasapaksun.

Vaikka Tristan de Cunha olla möllöttää keskellä ei mitään, jotenkin sen eristäytyneisyys ei tullut tarinassa läpi ainakaan minulle. Kyllähän saaren linnuista ja merenkäynnistä puhuttiin, mutta taas, kun tarina keskittyi niin vahvasti muutaman henkilön sisäiseen maailmaan, kaikki muu jäi sivuosaan. Tuntui, että noin erikoisesta ympäristöstä ja pienestä, pakostakin tiiviistä yhteisöstä olisi saanut irti enemmänkin.

Kieleltään kirja on kyllä kaunis ja maalaileva. Siitä tuli vähän mieleen Roy Jacobsenin Näkymättömät, josta pidin.

Kirjan tiedot:

Marianna Kurtto: Tristania | WSOY 2017 | 331 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Kirja vieköön, Lumiomena, Eniten minua kiinnostaa tie ynnä muut

Haasteet:

* Luonto sivuilla vol. 3 : Tulivuori

* Lukumatka menneisyyteen 2024 : Kaksi maata

* Vahvat naiset 2024 : Naiskirjailija

Tillie Walden: Spinning

Tykkäsin aiemmin lukemastani Are You Listening? -sarjakuvasta ja varasin sitten saman tien toisen Tillie Waldenin eli tämän Spinningin. Pitäisi ehkä uusia silmälasit, koska pienen kuvan perusteella luulin, että kannessa on balettitanssijoita. Taitoluistelijoita nuo kyllä ovat…

Tämä paljastui paitsi taitoluistelusarjikseksi, myös Waldenin omaelämäkerraksi. Spinning on julkaistu Waldenin ollessa vasta 21-vuotias ja laatu on kyllä niin loistavaa että huhhuh. Tykkäsin todella paljon selkeästä piirrostyylistä ja siitä, miten Walden kertoi tarinansa.

Tässä on ahdistaviakin kohtia ja paljon synkkyyttä, jota Walden on kantanut pitkään mukanaan. Siitä huolimatta kyseessä on toiveikas tarina oman voimansa löytämisestä.

Tarina alkaa Waldenin ollessa noin 12-vuotias. Perhe muuttaa Teksasiin ja Waldenin on löydettävä paikkansa paikallisissa taitoluistelupiireissä. Hän kilpailee sekä muodostelma- että yksinluistelussa, mutta iän karttuessa armoton aikataulu ja tiukat treenit alkavat painaa liikaa. Harrastuksesta tulee taakka, josta ei olekaan kovin helppo päästä eroon.

Minusta kirja oli kokonaisuutena hieno kuvaus taitoluistelusta harrastuksena. Laji näyttää kovin kauniilta, mutta kauneuden takana on verta, hikeä ja kyyneliä. Harrastus muokkaa Waldenin tapaa nähdä sekä itsensä että muut, eikä se ole aina kaunista luettavaa.

Taitoluistelun ohella Waldenin mieltä painaa muun muassa julma koulukiusaaja ja kaapissa oleminen. Hän tiesi jo lapsena olevansa lesbo, mutta perheen reaktiot pelottavat, muista nyt puhumattakaan. Tarinassa tavataan kuitenkin ensirakkaus ja toki monia muita tyttöjä ja naisia, jotka ovat nuoren Waldenin mielestä niiiiin ihania.

Tästä ei oikeastaan jäänyt hyvä mieli, mutta pidin kirjan melankoliasta ja siitä, miten todentuntuinen se oli.

Kirjan tiedot:

Tillie Walden: Spinning | First Second 2017 | 395 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Elämänkertabingo : Urheilu

* Vahvat naiset 2024 : Trauma

Jani Toivola: Ainoa huoneessa: Sara Salmanin tarina

Huivi oli ensimmäisiä asioita, joista Saran kanssa puhuimme, kun aloimme työstää tätä kirjaa.

Kuuntelin viime vuoden puolella etänä Helsingin Kirjamessujen ohjelmistoa. Yksi kiinnostava ohjelmanumero oli Jani Toivolan ja Sara Salmanin haastattelu, joka koski sekä tätä Ainoa huoneessa -kirjaa että tietenkin Saraa itseään.

Siinä vaiheessa kirja oli ilmestynyt ainoastaan äänikirjana ja olikin kiva yllätys kuulla, että se ilmestyy myös painettuna. En osaa sanoa millainen kokemus tämä on kuunneltuna, mutta itse luettuna tämä oli oikein sujuvasti kirjoitettu kirja kiinnostavasta ja vähän erilaisesta suomalaisesta elämästä.

Ainoa huoneessa on siis Sara Salmanin elämäkerta, jossa painotus on Saran valinnassa käyttää huivia ja siinä, mitä se hänelle itselleen merkitsee. Kirjan nimi viittaa siihen, miten hän on usein huoneen ainoa henkilö, jolla on huivi tai joka on muslimi tai joka on rodullistettu tai vähintäänkin ainoa, jolla on sukujuuria Iranissa.

Pidin kirjasta, joka kertoo sekä Sarasta että suomalaisen yhteiskunnan epäkohdista. Ei sillä, että olisin yllättynyt Saran kohtaamista ennakkoluuloista tai rasismista, mutta on aina eri asia tietää noin yleisesti kuin kuulla jonkun omakohtainen kokemus niistä. 

Jokaisen, jonka mielestä joka ikinen huiviin pukeutuva musliminainen on alistettu ja pakotettu, olisi syytä lukea tämä kirja. Osa naisista on, ikävä kyllä, mutta osalle kyseessä on aidosti oma valinta, jota pitäisi kunnioittaa.

Kirja ei kuitenkaan ole silkkaa kurjistelua vaan kasvukertomus ja tarina oman itsensä löytämisestä. Sarasta piirtyy kuva vahvasta naisesta, joka on ylpeä sekä kahdesta kulttuuristaan että omasta uskostaan, jonka konkreettinen ilmentymä huivi on.

Kyky rakastaa itseään on arvokkainta, mitä meillä on.

(s. 184)

Kirjassa hän kertoo siitä, miten ei lapsena ja nuorena löytänyt esikuvia oikeastaan mistään. Sanoisinpa, että moni nuori muslimityttö saa nyt Sarasta hienon esikuvan ja esimerkin siitä, että huivi ei estä elämästä oman näköistä elämää edes Suomessa.

Kirjan tiedot:

Jani Toivola: Ainoa huoneessa: Sara Salmanin tarina | Storytel 2023 | 224 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Elämänkertabingo : TV/Elokuva/Näyttämötaide

* Vahvat naiset 2024 : Voima

Maarit Verronen: Kirkkaan selkeää

Ajattelin joskus, että jos ihmiset saisivat tietää, millä kaikilla tavoilla heitä vedätetään, he tekisivät vallankumouksen heti.

Tämä Kirkkaan selkeää on toinen lukemani Maarit Verronen ja alan epäillä, että meitä ei vain ole tarkoitettu yhteen. Aiemmin lukemani Hiljaiset joet oli todella uskomaton tarina ja muistan kyllä ajatelleeni, että nämä ihmiset eivät käyttäydy kuten ihmiset käyttäytyisivät tällaisissa tilanteissa.

Tässä kirjassa minulla oli sama ongelma. Dystopian pääosassa on Tiksu P, joka ajautuu paikasta toiseen tuhoutuvassa maailmassa. Tiksu matkustaa työn perässä ja reissu halki Euroopan näyttää tulevaisuuden koko kauheudessaan. Luonto on tuhottu, isoveli valvoo, ihmiset sulkeutuvat koteihinsa pakoon säteilyä ja tauteja, ja huvituksien julmuudet eskaloituvat koko ajan.

Ja kuitenkaan mikään ei tunnu Tiksusta miltään. Tottahan toki tämä on Verroselta harkittu valinta, se tulee selväksi viimeistään kirjan lopussa. Tämä on Tiksun maailma ja tunteileva tai edes tunteva ihminen ei siellä pitkään selviä. On pakko olla piittaamatta mistään, koska muuten olisi ihan sama olla elämättä ollenkaan.

Vaikka tämä järkeen käykin, minä en lukijana tykännyt tästä. Ei ole kirjan vika! Minä vain näköjään tarvitsen edes jonkin verran empaattisemman päähenkilön, joka reagoi asioihin tavalla, jonka ymmärrän helpommin. Tiksu ja sitä kautta Tiksun maailmankin jäi minulle todella etäiseksi. Koska Tiksu ei tuntenut mitään, minustakin oli aivan sama mitä hirveyksiä maailmassa oli tapahtunut ja tapahtui edelleen. 

Eli ei minun kirjani, mutta näen kyllä, mihin tällä on pyritty. Varmasti miellyttää toisia lukijoita enemmän kuin minua.

Kirjan tiedot:

Maarit Verronen: Kirkkaan selkeää | Tammi 2010 | 211 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Oksan hyllyltä, Yöpöydän kirjat, Kirjamielellä ynnä muut

Haasteet:

* Luonto sivuilla vol. 3 : Taivas

* Vahvat naiset 2024 : Tulevaisuus

Maija Kajanto: Sitruunakevät (Kahvila Koivu #04)

- Olisiko meidän aika lähteä kotiin?

Eipä ole Sitruunakevätkään tämän Kahvila Koivu -sarjan viimeinen osa! Vielä on luvassa Kardemummajoulu, jonka jo varasin kirjastoon. Sen tiivistelmä sitten spoilaakin mukavasti tämän kirjan lopun, joten en suosittele lukemaan sitä jos et oikeasti halua juonipaljastuksia.

Mutta, Sitruunakevät jatkaa melko lailla siitä, mihin Sahramisyksy jäi. Vuosi on kyllä kulunut, mutta aivan toisissa maisemissa Kroatiassa. Krisse ja Tommi palaavat viimein Pyhävirroille, jossa moni asia on muuttunut. On uusi kunnanjohtaja, kahvila Koivulle on tapahtunut karmeita ja pian Krisse menettää hänelle läheisen ihmisen.

Tarinana tämä on mielestäni hyvä kuvaus surusta ja siitä toipumisesta. Krissen kevät ei ole ihana ja pullantuoksuinen vaan synkkä ja itkuinen. On vaikea löytää iloa tai välittää mistään kun kaipaus on niin suuri.

Pidin erityisesti siitä, miten Krissen ystävät ovat mukana tarinassa. Surunsa keskellä Krisse kääntyy sisäänpäin, mutta hänen ystävänsä eivät suinkaan jätä häntä kuin nallia kalliolle. Oli kiva, että tässä tarinassa naiset ovat toistensa tukena eikä auttaminen jää kokonaan Tommin harteille.

Kirjassa olikin yllättävän vähän Krissen ja Tommin suhteen kuvausta. Se jäi paljolti surujuonen taakse. Se ei minua suuremmin häirinnyt, mutta kahvila Koivua jäin kaipaamaan. Se aika, mikä tässä käytettiin erääseen toiseen projektiin, olisi aivan hyvin voinut mennä kahvilan kunnostamiseen. Teemallisesti se olisi tuntunut mielestäni sopivammalta.

Krissen elämä jaksoi kuitenkin kiinnostaa edelleen ja lukaisin tämän yhdeltä istumalta.

Kirjan tiedot:

Maija Kajanto: Sitruunakevät | WSOY 2024 | 252 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Kirjan jos toisenkin, Luetut.net ynnä ehkä muutkin

Haasteet:

* Vahvat naiset 2024 : Useampi naishahmo

Merja Mäki: Ennen lintuja

Ahtaassa sirpalesuojassa oli niin paljon ihmisiä, että tuntui mahdottomalta tunkeutua heidän joukkoonsa.

Vaikken ole kovin intona sotakirjoista, olen viime aikoina päätynyt kuitenkin lukemaan useamman sotaa ja sen jälkimaininkeja käsittelevän kirjan. Tämä Merja Mäen Ennen lintuja on sattunut silmiini vaikka missä. Työkaverin suositus sai minut viimeinkin tarttumaan tähän ja, no, nyt varattu myös itsenäinen jatko-osa Itki toisenkin.

Tarina alkaa helmikuussa 1940. Kalastajan ammatista haaveileva Alli haaveilee myös rauhasta, joka syntyykin kovalla hinnalla. Allin perheineen on jätettävä koti Laatokan rannalla ja lähdettävä evakkoon Seinäjoelle. Vastassa on tuntematon sukulaisperhe ja outoja pohjanmaalaisia tapoja.

Tämä oli kauniilla kielellä kerrottu tarina vaikeista ajoista ja rankoista tapahtumista. Heti tarinan alussa Alli etsii tietään pommitetun Sortavalan läpi ja Seinäjoen sotasairaalassa sankareita ovat paitsi potilaat, myös hoitajat. Sodan lisäksi Allin elämää varjostaa myös vaikea suhde ankaraa äitiin, jonka mielestä Allista ei ole mihinkään.

Kirja olikin vetävä kuvaus koti-ikävästä, sopeutumisesta ja itsenäistymisestä. Neuvostoliiton kanssa solmittu rauha tuo rauhan Suomeen, mutta ei Allin perheeseen. Kun koti on jätettävä, Allin äiti jämähtää vieläkin tiukemmin kaikkeen tuttuun ja turvalliseen eli etenkin Allin vähättelyyn. Alli tarvitseekin ulkopuolisten apua nähdäkseen omat vahvuutensa.

Allin kasvutarinaan mahtuu niin voittoja kuin kömmähdyksiäkin kun varsin yksinkertaista elämää elänyt saarelainen joutuu kohtaamaan seinäjokelaisten suuremman maailman. Välillä pyöriskelin vähän myötähäpeän kourissakin kun Alli-parka nolaa itsensä vahingossa sairaanhoitajien edessä. Hänestä täysin loogisilta tuntuvat asiat eivät ole sitä kaukana Karjalan kunnailta.

Minusta etenkin Allin koti-ikävä oli kuvattu kauniisti: hän kaipaa Laatokan laineita ja tuttua kieltä, sitä miten hän oli osa yhteisöä. Seinäjoella hän on ulkopuolinen eikä oikein mikään täytä sydämeen jäävää aukkoa.

Olin nähnyt, miten vedelle hyräily sai Laatokan liikkumaan. Perättäiset aallonharjat värähtelivät kuin kanteleen kielet, jotka oli jätetty soimaan. Silloin alkoi värähdellä myös minun sisälläni. Siinä me soimme samaa säveltä, minä ja Laatokka.

(s. 72)

Kirjan tiedot:

Merja Mäki: Ennen lintuja | Gummerus 2022 | 415 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Kirja hyllyssä, Kirja vieköön, Amman kirjablogi ynnä muut

Haasteet:

* Luonto sivuilla vol. 3 : Linnut

* Lukumatka menneisyyteen 2024 : Kysy kirjastosta

* Vahvat naiset 2024 : Rauha

Shelley Parker-Chan: She Who Became the Sun (The Radiant Emperor #01)

Zhongli village lay flattened under the sun.

Näin paljon kehuja tästä Shelley Parker-Chanin She Who Became the Sunista sen ilmestymisaikoihin eli vuoden 2021 paikkeilla. Jäin siihen kuvitelmaan, että tämä on YA:ta, ja koska ajatus mongolien valtakunnan tuhosta YA:na ei iskenyt, en tarttunut kirjaan.

Olikin nyt sitten pieni yllätys kun kävi ilmi, että tämä onkin aikuisten vaihtoehtohistoriaa spefi-elementeillä ja sateenkaariteemoilla. Ja todella, todella hyvää sellaista vieläpä. Siis ihan mahtava kirja. 5/5, onnistui iskemään jokaiseen heikkoon kohtaani!

Tässä liikutaan siis 1300-luvun Kiinassa, jossa nimettömäksi jäävä tyttö varastaa velivainajalleen povatun suurenmoisen kohtalon. Hän ujuttautuu munkkiluostariin Zhu Chongbana ja lähtee sen nimen ja sukupuolen tavoittelemaan kohtaloaan.

Tai no veljensä kohtaloa, mutta kuitenkin.

Tarina perustuu pääpiirteittäin historiallisiin tositapahtumiin, joten ei kai ole kummoinen spoileri kertoa, että Zhu Chongba oli kuin olikin Ming-dynastian ensimmäisen hallitsijan, mahtavan keisari Hongwun syntymänimi. Todellisuudessa Hongwu lienee ollut cismies, mutta tämä tarina nimenomaan kommentoi sukupuolirooleja ja sukupuolia noin ylipäätään Zhun ja muiden hahmojen kautta.

Toksinen maskuliininen patriarkaatti ei halua antaa kenellekään tilaa olla missään muualla kuin omassa pienessä lokerossaan. Sen kokevat karusti muun muassa Zhu Chongba, pelätty ja halveksittu eunukkikenraali Ouyang, ympärillään olevia miehiä fiksumpi Ma Xiuying ja mongolibyrokraatti Wang Baoxiang. Ma on kirjan empaattisin hahmo, jonka lokero on vielä pienempi kuin muiden.

Mutta nuo kolme muuta sitten lähtevätkin kohti kohtaloaan sellaisella vimmalla, että oksat pois. Zhu pitää kynsin hampain kiinni veljelleen povatusta kohtalosta. Ouyang vihaa ja rakastaa Eseniä, jonka isä teurasti Ouyangin perheen ja kuohi sitten ainoan henkiin jääneen pojan. Wang oikeastaan halveksii mongolikulttuuria, jossa ainoa miehen mitta on se, kuinka monta vihollista hän on surmannut.

Jokainen lähtee juonimaan tietään valtaan älyllä ja raivolla, ja jos jollakin on mitään moraalista selkärankaa ollut, se alkaa kyllä taittua matkan varrella. Olen lukenut sen verran arvioita jatko-osasta, että tiedän alamäen vain jatkuva. Maltan tuskin odottaa sen lukemista!

Oikeasti kukaan kirjan hahmoista ei ole erityisen miellyttävä Ma-parkaa lukuun ottamatta. Jokainen heistä on kuitenkin kauhea ihan omalla tavallaan ja heitä on jollain tasolla helppo ymmärtää. Tässä maailmassa ei rehellisyydellä tai hempeilyllä pärjää.

Pidin todella, todella paljon etenkin Zhusta ja Ouyangista. Zhun usko itseensä kasvaa koko ajan siinä missä Ouyang uppoaa yhä syvemmälle itseinhoon. Tarina kulkee eteen päin kuin juna ja sen alle jää aika moni.

As her men turned their pale faces to her, she looked each in the eye. She let them see her confidence - her shining, unspeakable belief in herself and her fate and the brilliance of her future. And she spoke she saw that confidence touch them and take hold, until they became what she needed. What she wanted.

(s. 378)

Kirjan tiedot:

Shelley Parker-Chan: She Who Became the Sun | Mantle 2021 | 414 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Helmet 2024 : 22. Kirjaa on suositellut kirjailija [37/50]

* Lukumatka menneisyyteen 2024 : Saavutus

* Queer-lukuhaaste 2024 : Spefi

* Vahvat naiset 2024 : Soturi

Laura Suomela: Ilmatilaloukkaus

Ensivaikutelma syntyy parissa sekunnissa.

Jostain syystä kuvittelin, että olin jo lukenut tämän Laura Suomelan Ilmatilaloukkauksen. Ehkä olen pyöritellyt sitä käsissäni laina-aikeissa niin usein, että luulin jo lainanneeni sen? Mysteeri.

Luin jo paljon aiemmin Suomela Minä vastaan marraskuun, josta tykkäsin tosi paljon. Tykkäsin tästäkin! Mukavan kepeää YA-kirjallisuutta, jossa ei suuressa mittakaavassa tapahdu kovinkaan suuria asioita. Ei pelasteta maailmaa tai löydetä kadonneita kruununprinsessoja.

Pienessä mittakaavassa tapahtuu kuitenkin paljon. 16-vuotiaan Rosan tappavan tasainen arki häiriintyy kun taloon muuttavat äidin miesystävä ja tämän poika Iiro. Uusperheen elämä takkuaa alusta asti, koska koulukeskeinen besserwisser-Iiro on niin erilainen kuin Rosa. Kumpikin onnistuu tökkimään toista sinne, minne sattuu eniten.

Minusta näissä Suomelan kirjoissa on ollut erityisen kivaa se, että päähenkilöt eivät ole lukiossa. Suurin osa realistisen nuorten- ja YA-kirjallisuuden päähenkilöistä tuntuu olevan. Minä vastaan marraskuun Emmi sen sijaan opiskelee lähihoitajaksi ja tässä Rosa on pudonnut opinnoista kokonaan.

Traaginen perhetapahtuma on saanut Rosa kipuilemaan monella tavalla vuosien ajan eikä koulukirjojen pänttääminen ole kiinnostanut pätkääkään. Lisäksi Rosalla on lukihäiriö, joka todettiin vasta yläkoulussa. Hän on siis hyvin erilainen kuin keskiverto YA-sankari ja on ihan mahtavaa, että hän on olemassa tämän kirjan sivuilla.

Tässä on varmasti paljon tarttumapintaa nuorelle, joka ei ole halua lukioon ja jota kiinnostaa enemmän tehdä itse omilla käsillään. Rosa on vähän hukassa itsensä kanssa, mutta toisaalta kuten hänelle läheiset aikuiset sanovat, hänellä on paljon aikaa edessään. Catering-opinnot jäivät kesken, mutta entäs sitten? Ainakin Rosa tietää nyt, että se ala ei sovi hänelle.

Tämä oli nopealukuinen ja tästä jäi hyvä mieli! Vakavistakin aiheista huolimatta kirja oli myös hauskaa luettavaa eikä tuntunut koskaan liian synkältä tai ahdistavalta. Tämä olisi vallan mainio lisä yläkoulun vinkkauspakettiin jos joltakin tämä vielä siitä puuttuu.

Kirjan tiedot:

Laura Suomela: Ilmatilaloukkaus | Karisto 2020 | 185 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Ainakin Kirjapöllön huhuiluja 

Haasteet:

* Helmet 2024 : 14. Kirjassa harrastetaan [36/50]

* Luonto sivuilla vol. 3 : Ilma

* Vahvat naiset 2024 : Perhe

Maaliskooste

Instagramissa alkoi naistenpäivänä Vahvat naiset -lukuhaaste, johon hyppäsin mukaan. Milloinpa minulla itsehillintää olisi. Tällä kertaa perustelin päätöstä itselleni sillä, että luen muutenkin paljon tavalla tai toisella naisiin liittyvää kirjallisuutta (naiskirjailijat, naishahmot, naiset ja naisten kokemusmaailma noin yleensä...). Koska haasteen aihe on nimenomaan tuo, ajattelin että se menee enimmäkseen tässä sivussa.

Maaliskuun paras kirja oli Tim Probertin nuorten sarjakuva Viimeinen liekki. Se oli vahva sarjan aloitusosa ja jäin odottamaan jatkoa. Kiva, että viime vuosina on suomennettu paljon hyviä lanu-sarjiksia!

Tällä hetkellä olen kirjojen välissä, mutta seuraavana vuorossa on Laura Suomelan YA-kirja Ilmatilaloukkaus. Jotenkin kuvittelin jo lukeneeni sen, mutta enpä sitten ollutkaan.

Luettu

Frank Herbert: Dyynin messias

Filosofointia en oikein jaksanut, mutta salamurhajuoni, Paulin messias-ongelmat, Alia ja muuttuva Arrakis olivat kiinnostavia.

Dan Panosian & Cixin Liu: The Butterfly

Tunnelmaltaan synkkä ja toivoton sarjakuva sodasta ja perhosvaikutuksesta.

Ilari Aalto & Elina Helkala: Vuosi keskiajan Suomessa

Tietokirja sisältää juuri sitä, mitä nimikin lupaa, ja oli vielä hyvin kirjoitettu ja oivaltavasti kuvitettu.

Hand in Hand with Love: An anthology of queer classic poetry

Olisin varmasti osannut arvostaa tätä kokoelmaa enemmän jos olisin kiinnostuneempi runoista ja wanhasta englanninkielestä.

Jun Mochizuki: Vanitaksen kirja 01 & 02

Vampyyriseikkailu steampunk-Pariisissa tuntui ihan ja positiivisella tavalla Mochizukin Pandora Hearts -sarjalta.

Ulf Kvensler: Erämaa

Toimiva trilleri, jonka voisin nähdä TV-sarjana.

Lynn Messina: Murhatun rakastajan tapaus

Arvostelukappale hauskasta murhakirjasta, jonka varausjonossa olin muutenkin.

Tim Probert: Viimeinen liekki

Vauhdikas fantasiaseikkailu, jossa oli hieno kuvitus ja kivat hahmot.

Britney Spears: Nainen minussa

Kerronnan laadussa ei juuri ollut kehumista, mutta kirjana tärkeä ja avoin kuvaus misogyynisestä musiikkibisneksestä.

Anneli Furmark: Tule kanssani kulman taa

Kotoisan oloinen sateenkaarisarjakuva rakkaudesta ja erosta.

Alexis Hall: Mortal Follies

Regency-Englannin sateenkaari-fantasia-romantiikka ei ihan toiminut hauskasta ideasta huolimatta.

Eric Chaline: 50 eläintä jotka muuttivat maailmaa

Kiinnostavaa nippelitietoa ihmisen hyödyntämistä eläinlajeista.

Sarah Lark: Toivoa maailman äärissä

Uusi-Seelanti -sarjan päätösosa oli vähän turha epilogi, mutta ihan sen mukana viihtyi.

Honami Shirono: I Want to Be a Wall vol. 01 & 02

Kiva manga epätavallisesta queer-perheestä.

Honami Shirono: I Want to Be a Wall vol. 01 & 02

Yhtenä kohtana Queer-lukuhaasteessa on valittu perhe, joka sattuikin sopivasti. Honami Shironon mangasarjasta I Want to Be a Wall oli saatavilla kaksi osaa kirjastossa ja aioin lukea ne muutenkin.

Sarjassa on pieni päähenkilöiden aivan tieten tahtoen valitsema queer-perhe. BL-fani Yuriko on aromanttinen aseksuaali ja Gakurouta puolestaan lapsuudenystäväänsä rakastunut homo. Kumpikin on kokenut tahollaan yhteiskunnan ja perheen painostusta heterosuhteeseen ja avioliittoon.

He tapaavat järjestetyillä treffeillä ja vaikka romanttiset kipinät eivät todellakaan lennä, he huomaavat tulevansa toimeen varsin mukavasti. Myöhemmin he ystävystyvät ja teeskentelevät olevansa pariskunta, ja siitäpä onkin pieni askel järkiavioliittoon.

Tykkäsin tästä! Näissä kahdessa osassa tutustutaan Yurikoon ja Gakuroutaan ja siihen, miten heidän avioliittonsa lähtee sujumaan. He opettelevat arkea yhdessä ja pitävät toisistaan oikeasti ystävinä. Punaisena lankana kulkee kulissien ylläpitäminen ja takaumat, joissa kerrotaan heidän elämästään.

Samoin isona teemana on ulkopuolisuuden tunne ja samalla myös omien ihmisten löytäminen. Yuriko ei aluksi osaa sanoittaa omaa identiteettiään ja Gakurouta ei usko, että hänelle on onnellisia kortteja edes jaossa. Kun sanat ja ystävät löytyvät, elämästä tulee parempaa ja avoimempaa ainakin pienessä piirissä.

Pidin myös selkeästä piirrostyylistä, jonka ansiosta tarinan hahmot on helppo erottaa toisistaan.

Kirjan tiedot:

Honami Shirono: I Want to Be a Wall vol. 01 & 02 | Yen Press 2022 & 2023 | 130 & 136 sivua | Kirjastosta

Japaninkielinen alkuteos: Watashi wa kabe ni naritai vol. 01 & 02 (2020 & 2022) | Englanninkielinen käännös: Emma Schumacker

Haasteet:

* Queer-lukuhaaste 2024 : Valittu perhe

Sarah Lark: Toivoa maailman äärissä

“Missä Luzyna on?”

Sarah Larkin Uusi-Seelanti -sarjan viimeinen osa! Edellistä lukiessani kritisoin mielestäni ihan syystäkin seksuaalisen väkivallan määrää. Eipä siis yllättänyt, että sitä oli tässäkin enemmän kuin tarpeeksi.

Toivoa maailman äärissä -kirjan päähenkilö on 18-vuotias puolalainen Helena. Hän tarttuu tilaisuuteen päästä toisen maailmansodan aikaiselta pakolaisleiriltä Uuteen-Seelantiin ja uuteen alkuun. Helena saa tilaisuutensa vilpin varjolla ja mihinpä hänen pitääkään suostua, ettei kiristäjä paljasta häntä matkan aikana? Niinpä.

Helenan tapauksessa raiskauksilla on hyvin konkreettinen seuraus. Edellisistä osista tutut hahmot tulevat mukaan kuvioon kun he tarjoavat Helenalle pakopaikan lammasfarmillaan. Yllättäen kirjan kattama aika oli vain Helenan raskauden pituinen, ei vuosien kuten muissa osissa.

Oikeastaan tämä kirja tuntui vähän turhalta epilogilta koko sarjaan. Edellisten osien tapahtumat toistettiin tässä perimätietona, jonka lukija tietenkin jo tiesi. Helena päätyy yhteen lammasfarmin perijän kanssa. Pidin kyllä siitä, että tässä mies rakastuu naiseen, joka on raskaana toiselle miehelle. Tätä ei näe käytännössä missään!

Tässä osassa kerrottiin paljon maoreista ja siitä, millainen heidän tilanteensa oli 1940-luvulla. Minusta on kyllä sääli, että McKenzien suku ei koskaan yhdistynyt millään merkittävällä tavalla maoreihin. Sitä kuitenkin toisteltiin muissa osissa moneen kertaan. Näkökulma on koko ajan valkoisen kolonialistin, jolle ne valloitetut maat sitten jäivätkin.

Kaiken kaikkeaan pidin sarjasta tuosta överiksikin menevästä seksuaalisesta väkivallasta huolimatta. Nämä olivat sopivan keveitä tiiliskiviä (tämä oli kyllä ohut verrattuna noihin muihin!) ja Lark vie juonta koko ajan eteen päin niin, ettei missään vaiheessa tylsisty. Pidän myös hänen naishahmoistaan, jotka eivät vähästä lannistu.

Tekisi mieli lukea häneltä muutakin, mutta oletettavasti naishahmojen kärsimykset jatkuvat myös muissa kirjoissa. Pitänee odottaa aikaa, jolloin jaksan taas lukea siitä.

Kirjan tiedot:

Sarah Lark: Toivoa maailman äärissä | Bazar 2022 | 395 sivua | Kirjastosta

Saksankielinen alkuteos: Eine Hoffnung Am Ende der Welt (2015) | Suomennos: Sanna van Leeuwen

Luettu myös:

Kirjojen kuisketta, Kirjarouvan elämää, Luetut kirjat ynnä muut

Haasteet:

* Helmet 2024 : 41. Kirjassa syntyy lapsi [35/50]

* Lukumatka menneisyyteen 2024 : Toivo

* Vahvat naiset 2024 : Toivo

Eric Chaline: 50 eläintä jotka muuttivat maailmaa

Ihmisille on kehittynyt 20 000 vuoden kuluessa monien eläinlajien kanssa läheinen suhde, joka on muuttanut sekä häntä itseään että eläimiä.

Tämä Eric Chalinen tietokirja on lämmittänyt hyllyäni viitisen vuotta. Muistan ostaneeni sen Helsingin kirjamessujen tarjousosastolta ajatuksella “tässäpä on kiva idea, varmasti luen tämän äkkiä”.

No enpä lukenut.

Kirjassa tosiaan esitellään 50 eläinlajia, jotka ovat muuttaneet maailmaa tavalla tai toisella. Eläimistä kerrotaan niiden strategiset tiedot latinankielistä nimeä myöten sekä se, miten ihminen on hyödyntänyt lajia. Kirjassa on varsin viehättävä piirroskuvitus, jonka lisäksi sivuilla on muun muassa valokuvia ja kuvia taideteoksista.

Sen viiden vuoden lisäksi minulla meni tämän lukemiseen reilu viikko. Viihdyin kirjan ja sen tarjoaman nippelitiedon parissa, mutta ei tämä oikein ollut sellainen kerralla ahmittava kirja. Ainakin itse tutustuin mieluummin eri eläinlajeihin tipoittain muun tekemisen lomassa.

Kaiken kaikkiaan tykkäsin kirjasta ja mielestäni se antaa hyvän kuvan siitä, miten paljon ja miten eri tavoilla ihminen on hyötynyt muista lajeista vuosituhansien saatossa. Mukana on niin kastemato kuin leijonakin, ja eri lajeja on käytetty niin ruokana kuin palvonnan kohteenakin.

Muistaakseni tällainen samanlainen kirja on ilmestynyt myös kasveista.

Kirjan tiedot:

Eric Chaline: 50 eläintä jotka muuttivat maailmaa | Moreeni 2014 | 223 sivua | Omasta hyllystä

Englanninkielinen alkuteos: Fifty Animals that Changed the Course of History (2011) | Suomennos: Veli-Pekka Ketola

Haasteet:

* Hus hyllynlämmittäjät 2024 : Haastekirjasi

Alexis Hall: Mortal Follies

Introductions, gentle reader, are in order.

Regency-ajan debytantti kirotaan ja apua etsitään seurapiirien noidaksi ja murhaajaksi epäilemältä naiselta? Eli siis historiallista sateenkaariromantiikkaa fantasialla höystettynä? Kuulostaa hyvältä!

Harmi kyllä en pitänyt tästä Alexis Hallin Mortal Follies -kirjasta niin paljon kuin kansitekstien perusteella olisin halunnut. Lukeminen takkusi heti alusta, koska jostain syystä tarinaa kertoo Oberonin hovista karkotettu menninkäinen. Tyypin työnä on kirjata ylös erikoisia tarinoita ja tämä on yksi niistä.

Sen sijaan, että debytantti Maelys tai lady Georgiana olisi saanut kertoa oman tarinansa, menninkäinen stalkkaa heitä Bathista Lontooseen ja makuukamariin asti. En yhtään lämmennyt tälle ratkaisulle, koska se ei tuonut tarinaan mitään olennaista tai edes kiinnostavaa.

Myöskään huumorintajuni ei kohdannut Hallia. Tykkään hauskoista repliikeistä ja lauseista siinä missä muutkin, mutta koko kirja tuntui olevan yhtä jatkuvaa nokkelaa one-lineria. Sille puutui hyvin nopeasti ja sitä jatkui melkein 400 sivua.

Ja tämä harmitti minua, koska kirjan idea on tosiaan kutkuttava. Nuori Maelys huomaa olevansa ilkeämielisen kirouksen uhri ja toivoo saavansa apua lady Georgianalta, jota epäillään sekä noituudesta että perheenjäsentensä murhista. Georgiana on kunnon byroninen sankari, synkistelevä, dramaattinen ja totta kai on vietellyt naisia oikealta ja vasemmalta.

Kirjan vaihtoehtomaailmassa ei olla kokonaan vailla homofobiaa, mutta Maelysin parhaat ystävät ovat hyvin suvaitsevaisia. He ovat aika karikatyyrimaisia, mutta kun maailmassa oikeasti on vanhoja jumalia, kirouksia ja taikoja, esimerkiksi neiti Bicklen yliampuvan kiinnostuksen niihin ymmärtää täysin. Merenneitojen hiuksista kudottu mekko ei ehkä ole muodikas, mutta varsin järkevä valinta kylpylään, jossa kylvetään sievistellen vaatteet päällä.

Maailmanrakennuksessa yhdistyvätkin ihan hupaisasti regency-Englanti ja kansanusko ja vanhat jumalat. Jälkimmäisistä on selvästi napattu mukaan mikä nyt milloinkin on kirjailijaa kiinnostanut. Ei tässä mitään vedenpitävää ja aukottomalla logiikalla toimivaa maailmaa ole haettukaan.

Uskon helpostikin, että monet muut ovat pitäneet tästä kirjasta. Minuun se ei oikein iskenyt enkä tunne mitään erityistä kiinnostusta lukea Hallilta mitään muuta.

Kirjan tiedot:

Alexis Hall: Mortal Follies | Gollancz 2023 | 392 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Helmet 2024 : 2. Kirjassa tehdään taikoja [34/50]

* Lukumatka menneisyyteen 2024 : Taika

* Queer-lukuhaaste 2024 : Naisten välinen rakkaus

* Vahvat naiset 2024 : WLW

Anneli Furmark: Tule kanssani kulman taa

Harvoin tulee vastaan sateenkaarikirjallisuutta vähän varttuneimmista ihmisistä. Anneli Furmarkin sarjakuvassa Tule kanssani kulman taa päähenkilöt lähentelevät jo kuuttakymmentä. Mistään nuoruuden ihastuksesta ei siis ole kysymys.

Elisen elämässä kaikki on hyvin kunnes hän tapaa juhlissa Dagmarin. Salamana syttyneellä rakkaudella on kauaskantoisia seurauksia, kumpikin on nimittäin naimisissa tahollaan. Elise on myös oikeasti onnellinen Henrikin kanssa eikä tilanne ole kenellekään helppo.

Lukemisen jälkeen pysähdyin miettimään, että olipas tässä kirjassa harvinaisen itsekkäitä henkilöitä. Elise haluaa sekä pitää että syödä kakkunsa. Dagmarin kanssa heilastelun pitäisi olla sallittua, mutta auta armias kun Henrik löytää toisen ja haluaa lopulta erota. Miten hän voi olla niin itsekäs!

Elisellä tuntuu olevan loppumattomasti syitä sille, miten kaikki on jonkun muun vika, ei hänen itsensä. Samaan aikaan Dagmar roikottaa Eliseä lähellään vaikkei edes aio antaa Eliselle muuta kuin aikansa muruset.

Ja tällä en tarkoita etteikö tarina olisi hyvä. Oli se, ja oli mielenkiintoista seurata miten Elisen elämä murenee ja miten hän joutuu rakentamaan sen uudelleen.

Kirjassa on myös monia kivoja ja kauniita kohtia. Elise ja Dagmar eivät itsekään ymmärrä, miten “näin vanhana” voi rakastua näin äkkiä ja syvästi. Elisen ystävät eivät tuomitse häntä (Dagmaria kyllä vähän) ja ovat jopa hieman kateellisia siitä, että Elise saa kokea rakastumisen huuman uudelleen. Elise ja Dagmar viestittelevät toisilleen kuin hullaantuneet teinit, mikä oli kyllä aika söpöä.

(s. 174)

Tykkäsin myös Furmarkin piirrostyylistä. Se oli jotenkin kodikas. Kaikki ovat ihan tavallisia ihmisiä ja ruuduissa näkyy ihan tavallisia koteja ja ihan tavallisia rakennuksia. Väreinä ovat musta ja hillityt sinisen ja oranssin sävyt, jotka toimivat hyvin. Kaikki tuntuu hyvin uskottavalta ja antaa juuri sen kuvan, että näin voisi käydä ihan kenelle tahansa.

Kirjan tiedot:

Anneli Furmark: Tule kanssani kulman taa | Zum Teufel 2020 | 226 sivua | Kirjastosta

Ruotsinkielinen alkuteos: Gå med mig till hörnet (2020) | Suomennos: Hannele Richert

Haasteet:

* Helmet 2024 : 34. Kirjan nimessä on käsky tai kehotus [33/50]

* Queer-lukuhaaste 2024 : Päähenkilö on sinua vanhempi

* Vahvat naiset 2024 : Rakkaus

Britney Spears: Nainen minussa

Pienenä tyttönä kävelin tuntikausia yksin hiljaisissa metsissä kotini takana Louisianassa ja lauloin.

Mietin kauppajonossa minkä lainakirjani lukisin seuraavaksi ja tajusin sitten, että kaiuttimista soi Baby One More Time. Merkki maailmankaikkeudelta jos mikä, joten tartuin sitten tähän Britney Spearsin omaelämäkertaan Nainen minussa.

Käsittääkseni tämän on oikeasti kirjoittanut haamukirjailija ja hänelle pitää antaa tunnustusta. Tämä tuntui siltä, että Spears voinut kirjoittaa tämän itse niin hyvässä kuin pahassakin. Kirja tuntui amatöörimäiseltä ja rakenteeltaan sekavalta. Vuosiluvut olisivat auttaneet pysymään mukana tapahtumissa.

Mutta, kerronnallisesta ontumisestaan huolimatta kirja oli minusta tärkeä. Britney Spears kuului ehdottomasti omaan nuoruuteeni vaikka en hänen elämäänsä ole aikuisiällä suuremmin seurannutkaan. On hyvä, että hän saa viimein oman äänensä kuuluviin kaikkien raskaiden kokemustensa jälkeen.

Tämä ei olekaan mikään hyvän mielen kirja ja Spears on selvästi edelleen vereslihalla kokemistaan asioista. Ei ihme. Minulle jäi kirjasta mieleen päällimmäisenä se, miten rohkeasti hän nostaa esiin musiikkibisneksen misogynian ja sen, miten jopa oma perhe käytti häntä taloudellisesti hyväkseen. Minäkin laittaisin välit poikki tuollaiseen sukuun.

Misogynia on määrittänyt Spearsin elämää ja uraa ihan nuoresta alkaen. Hän kertoo setämiesten limaisista katseista, joiden kohde oli alaikäinen nuori. Sivuja saa myös se, miten hänet brändättiin viattomaksi neitsyeksi vaikka se laiva oli seilannut ohi aikoja sitten. Tämän otsikoinnin muistan itsekin.

Spears jakaa avoimesti sen miltä tuntuu, kun mies-exä (Timberlake, Federline) saa paneskella ympäriinsä, mutta nainen on heti kauhea horo kun erehtyy deittailemaan ketään. Paparazzit olivat ja ovat vihollisia, joiden loputon jahti on vaikuttanut Spearsin mielenterveyteen ja jaksamiseen.

Omassa tarinassaan Britney Spears on uhri, jolta riistettiin sekä lapset että valta tehdä omia päätöksiään. Kuuluisuus ei todellakaan takaa onnellista elämää. Minusta kirjan loppukin tuntui surulliselta: Spears on onnellinen suhteessa Sam Asgharin kanssa, mutta heillekin tuli ero kirjan ilmestymisen jälkeen.

Laadullisesti kirja ei siis ole kovin hyvä, mutta sisältö oli kiinnostavaa ja tärkeä. Harva kuuluisakaan nainen uskaltaa nimetä tällä tavalla miehiä, jotka hyötyvät ja ylläpitävät misogyynistä ympäristöä.

Kirjan tiedot:

Britney Spears: Nainen minussa | Johnny Kniga 2023 | 265 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: The Woman in Me (2023) | Suomennos: Jorma-Veikko Sappinen

Haasteet:

* Helmet 2024 : 46. Kirjan kannen pääväri on musta tai kirjan nimessä on sana musta [32/50]

* Elämänkertabingo : Musiikki

* Vahvat naiset 2024 : Misogynia

Tim Probert: Viimeinen liekki (Lightfall #01)

Olipa tämä Tim Probertin Viimeinen liekki aivan mahtava nuorten sarjakuvasarjan aloitus! Silmäilin tätä jo kustantajan katalogissa ja pitihän se lainata kun kohdalle sattui. Nyt voikin sitten hyvällä omalla tunnolla suositella tätä kaikille seikkailua kaipaaville.

Tarinassa seikkaillaan Irpassa, jonka erikoisuutta en heti hoksannutkaan. Irpassa ei nimittäin ole sen enempää yötä kuin aurinkoakaan, vaan taivaalla kelluu ikuisesti valaiseva Valo. Tai no, yksi monista Valoista, joita legendaariset galduurit rakensivat pikapikaa jättilinnun nielaistessa auringon.

Oikeasti.

Se maailman viimeinen galduuri Cad etsii perhettään ja lyöttäytyy nuoren Bean mukaan. Bea etsii isoisäänsä Possuvelhoa, joka on lähtenyt omille teilleen ja jättänyt jälkeensä heippalapun ja ehdottoman kiellon seurata itseään (ja kehotuksen muistaa ottaa mukaan villapaita jos Bea nyt kuitenkin päättää lähteä hänen peräänsä).

Bea, Cad ja Nimm.

Tykkäsin molemmista hahmoista tosi paljon. Cad on rohkelikko, joka luottaa siihen, että asiat järjestyvät tavalla tai toisella. Bealla puolestaan on taipumusta huolestua kaikesta ja pelätä aina pahinta. Bean pelot ja ahdistus on kuvattu kekseliäästi mustina lonkeroina, jotka nousevat tukahduttamaan häntä.

Tarina on tosiaan vauhdikas seikkailu, jossa Bea ja Cad vaeltavat Irpan poikki. He tapaavat matkallaan jos jonkinlaisia olentoja ärsyttävästä jyrsijävarkaasta majataloa pyörittävään lohikäärmeeseen. 

Pidin myös kirjan kuvituksesta ja kauniista väreistä. Juonta on helppo seurata ja Irpassa todellakin riittää katsottavaa. Plussaa Bean Nimm-kissasta, joka on käytökseltään hyvin kissamainen.

Luen ehdottomasti sarjaa eteen päin jahka lisää osia ilmestyy!

Kirjan tiedot:

Tim Probert: Viimeinen liekki | WSOY 2024 | 248 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: The Girl & the Galdurian (2020) | Suomennos: Kati Valli

Haasteet:

* Helmet 2024 : 17. Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo [31/50]

* Luonto sivuilla vol. 3 : Valo

Lynn Messina: Murhatun rakastajan tapaus (Beatrice Hyde-Clare ratkaisee #03)

Niin myötätuntoisesti kuin Vera Hyde-Clare suhtautuikin sukulaistyttöönsä, joka oli mukiloitu pahoin väkivaltaisessa hyökkäyksessä, hänen oli myönnettävä, että tilanteeseen liittyi myös monia etuja.

Olin tähän Lynn Messinan Murhatun rakastajan tapaukseen kirjaston varausjonossa sijalla x, joten kun Aula & Co. tarjosi arvostelukappaletta, otin sen vastaan oikein mielelläni. Kiitos paljon! Tämä oli juuri sellainen hyvän mielen murhakirja, jonka toivoinkin sen olevan.

Tykkäsin sarjan kahdesta ensimmäisestä osasta, joiden tarinaa tämä jatkaa melko suoraan. Bea-parka on suljettu kotiin parantelemaan edellisessä osassa saamiaan mustelmia. ...Eli oikeasti Vera-täti käyttää tilaisuutta hyväkseen pitääkseen perin eksentriseksi heittäytyneen Bean poissa seurapiirien silmistä.

Vapauden lisäksi Bea kaipaa uutta murhatapausta, koska hänen ajatuksensa pyörivät jatkuvasti ärsyttävän ja hurmaavan Kesgraven herttuan ympärillä. Tilaisuus koittaa kun ensimmäisestä osasta tuttu nuori mies tulee pyytämään häneltä apua. Miehen morsiamen äidin rakastaja (skandaali 1!) on kuollut kyseisen naisen sängyssä (skandaali 2!) ilmeisesti myrkytettynä (skandaali 3!).

Bea heittäytyy murhan syövereihin, mutta eihän siinä mene kuin hetki kun Kesgrave ilmestyy kiertelemään hänen ympärilleen. Murha jääkin taustalle ja pääosaan nousee Bean ja Kesgraven suhde. Olisin saattanut olla tähän pettynyt jos he eivät olisi niin vietävän hauskoja erikseen ja yhdessä. Sanonpa vain, että koskaan ei ole suudelma herättänyt niin paljon naurun sekaista myötähäpeää kuin tässä kirjassa.

Muutenkin kerronta ja henkilögalleria olivat taas niin hauskoja, että käytännössä hihittelin tieni kirjan läpi.

Hän [rouva Otley] kääntyi katsomaan Beaa. “Te ette tarvitse minua täällä, ettehän? Kyy, jota olen ruokkinut povellani, pitää äärimmäisen tärkeänä, että puhun kanssanne, mutta ei se kai ole välttämätöntä, vai onko?”

Emily loukkaantui äitinsä sanoista, vaikka oli hetki sitten ilmoittanut tyynesti uskovansa, että hänen äitinsä kykenisi murhaan. “Äiti”, hän parahti loukkaantuneella äänellä. “Kuinka voit puhua minusta noin?”

(s. 5)

Lynn Messinan lisäksi kunnia kuuluu tietenkin myös suomentajalle eli Nelli Hietalalle. 

Jatko-osaa odotellessa! Olen oikein tykästynyt tähän sarjaan ja Beaan, josta on kuoriutunut melkoinen toimintasankarisalapoliisi.

Kirjan tiedot:

Lynn Messina: Murhatun rakastajan tapaus | Aula & Co. 2024 | 272 sivua | Arvostelukappale

Englanninkielinen alkuteos: An Infamous Betrayal (2018) | Suomennos: Nelli Hietala

Haasteet:

* Helmet 2024 : 49. Kirja on julkaistu vuonna 2024 [30/50]

* Lukumatka menneisyyteen 2024 : Hyvä mieli

* Vahvat naiset 2024 : Hyvä mieli

Ulf Kvensler: Erämaa

Radiopuhelu lääkärihelikopterista Jällivaaran sairaalaan, 15. syyskuuta 2019, klo 14.16.

Etsiskelin tunturi-kirjaa Luonto sivuilla -haasteeseen ja törmäsin tähän Ulf Kvenslerin Erämaa-trilleriin. Ei yleensä minun genreni, mutta miksipä sitä ei välillä lukisi jotain oman mukavuusalueen ulkopuoleltakin. Hyvä kun luin, pidin tästä yllättävän paljon!

Tarina sijoittuu Ruotsiin Sarekin kansallispuistoon, jonne päähenkilöt lähtevät syysvaellukselle. Anna ja Henrik ovat pariskunta, jotka ovat patikoineet tuntureilla joka vuosi ystävänsä Milenan kanssa. Tällä kertaa mukaan tuppautuu Milenan uusi miesystävä Jacob, jolla ei ehkä olekaan hyvät mielessään.

Kvensler on pitkän linjan käsikirjoittaja ja minusta ammatti näkyi kirjassa. Ei oikeastaan huonolla tavalla, mutta on helppo kuvitella, miltä tämä näyttäisi TV-sarjana. Upeita tunturimaisemia, joiden keskellä ihminen on kovin pieni ja haavoittuvainen.

Etenkin jos joku porukan jäsen on tökkäämässä puukkoa selkään heti kun tilaisuus tulee.

Suurimman osan tarinasta kertoo Anna, joka on selvinnyt reissusta hengissä. Häntä kuuntelevalle rikostarkastajalle käy pian selväksi, että vaellus alkoi epäluuloisissa tunnelmissa ja päättyi katastrofiin. Jacob herätti heti Annan epäilyt ja erämaassa kun ollaan, vastassa ovat kieron ihmisluonnon lisäksi myös vaaralliset olosuhteet.

Selasin kirjan lukemisen jälkeen uteliaisuuttani Goodreadsin arvosteluja ja yllättävän moni ei pitänyt kirjan lopusta. Tai ei ymmärtänyt sitä, ja siihen kyllä yhdyn ihan viimeisen kappaleen osalta. En oikein tiedä, miten se liittyi mihinkään. Mutta se varsinainen lopetus ja totuus siitä, mitä vaelluksella oikeasti tapahtui, oli mielestäni hyvin rakennettu.

Kelpo trilleri siis ja voin helpostikin kuvitella lukevani Kvenslerilta jotain muutakin!

Kaipasin tosin kirjaan karttaa Sarekin kansallispuistosta. Se olisi helpottanut vaellusreitin seuraamisessa ja kartat nyt ovat muutenkin kivoja lisiä.

Kirjan tiedot:

Ulf Kvensler: Erämaa | WSOY 2023 | 490 sivua | Kirjastosta

Ruotsinkielinen alkuteos: Sarek (2022) | Suomennos: Leena Virtanen

Luettu myös:

Kuunnellut äänikirjat, Jos vaikka lukisi, Kirjasähkökäyrä ynnä muut

Haasteet:

* Helmet 2024 : 45. Kirjassa pelataan [29/50]

* Luonto sivuilla vol. 3 : Tunturi

Jun Mochizuki: Vanitaksen kirja 01 & 02

Jun Mochizukin Vanitaksen kirjasta on nyt suomennettu kaksi osaa ja näiden lukeminen oli kyllä melkoinen nostalgiamatka. Luin aikoinani Mochizukin Pandora Hearts -sarjan ja vaikka tässä ollaan ihan eri ympäristössä, jotain samaa näissä on.

Tarina sijoittuu 1800-luvun Pariisiin, joka huokuu steampunkia. Noé saapuu kaupunkiin valtavalla ilmalaivalla etsimään legendaarista Vanitaksen kirjaa, jonka pitäisi levittää karmeaa kirousta ympärilleen. Koska nyt ollaan Mochizukin sarjassa, mikään ei tietenkään ole sitä, miltä näyttää.

…Oletan, että tulevaisuudessa paljastuu ettei kukaan näissä kahdessa osassa esitelty hahmokaan ole oikeasti se, joksi häntä luullaan. Tai edes se, joksi hän luulee itseään, Mochizukilla on hyvä maku trooppien ja villien juonikuvioiden suhteen!

No joka tapauksessa Noé törmää ilmalaivassa vampyyreihin ja outoon tyyppiin, joka kutsuu itseään Vanitakseksi. Tämä Vanitas on päättänyt pelastaa vampyyrit vaikka väkisin ja kohta sitä mennään tukka putkella kohti seikkailuja ja toisia maailmoja.

Vanitas.

Minusta tämä oli vahva sarjan aloitus ja jäin odottamaan jatkoa. Hahmot ovat kauniita, maailma kutkuttavan mielenkiintoinen eikä kaikkia juonenkäänteitä voinut arvata.

Pidin tosi paljon Pandora Heartsista ja toivon, että tämä sarja yllättää joka osassa samalla tavalla kuin se. Pandorassa yllätyksiä ja salamannopeita juonenkäänteitä riitti vaikka muille jakaa ja heikompia huimasi sen tarinan kyydissä.

Kirjan tiedot:

Jun Mochizuki: Vanitaksen kirja 01 & 02 | Sangatsu Manga 2023 & 2024 | 234 & 239 sivua | Kirjastosta

Japaninkielinen alkuteos: Vanitasu no karute (2016) | Suomennos: Antti Valkama

Haasteet:

* Helmet 2024 : 26. Kirjan nimessä on sana kirja [28/50]