Roy Jacobsen: Rigelin silmät (Barrøy #03)

Taivaalta katsottuna Barrøy muistuttaa mereen polkaistua jalanjälkeä, jossa muutama pieni varpaanpainauma osoittaa länteen.

Ja taas harmittaa kun en tykännyt tämän Roy Jacobsenin Barrøy-sarjan kolmannesta osasta senkään vertaa kuin toisesta. Tähän on tulossa neljäskin osa ja mietin jo, että luenko sen vai en. Toisaalta Ingridin kohtalo kiinnostaa, toisaalta en tiedä jaksanko uskoa, että viimeinen osa olisi parempi.

Rigelin silmät jatkaa Ingridin tarinaa vuodesta 1946. Sota on ohi ja Ingridin tytär Kaja on kymmenkuinen. Ingrid päättää jäljittää tytön isän, venäläisen Alexanderin, joka on paennut jonnekin vuorten taa. Ingrid vaeltaa Norjan halki milloin kävellen, milloin junalla tai pyörällä.

Ymmärrän ehkä, mitä kirjassa ajettiin takaa (Alexanderin lisäksi, ha). Ingrid jahtaa haavetta ja haavekuvaa, ei niinkään sitä todellista Alexanderia, jonka tiedonmurusista voi koota.

Ingridin matka näyttää sodan jälkeisen Norjan ja sen, miten jännittyneitä ihmisten välit ovat. Kenen puolella naapurisi todella oli? Entä kuka uusi naapurisi edes todella on? Asioista ei haluta puhua ääneen ja se tekee miehen jäljittämisestä hyvin vaikeaa.

Se teki myös kirjan lukemisesta haastavaa. Jacobsenin kieli on kaunista ja parhaimmillaan luonnon kuvauksessa. Kun ihmiset eivät puhu toisilleen ja Ingridin pään sisään ei juuri päästä, ei Jacobsenin kerrontakaan oikein toimi.

Lopputulos oli mielestäni hyvin hämmentävä ja sekava, ja luin kirjan sinnillä loppuun. Viimeinen sivu kuuluukin sitten kategoriaan “oudoimmat epilogit ikinä”. Sillä ei kai ollut muuta tarkoitusta kuin masentaa lukija lopullisesti.

Kirjan tiedot:

Roy Jacobsen: Rigelin silmät | Sitruuna 2024 | 232 sivua | Kirjastosta

Norjankielinen alkuteos: Rigels øyne (2017) | Suomennos: Pirkko Talvio-Jaatinen

Luettu myös:

Hemulin kirjahylly, Kirjarouvan elämää, Sheferijm ynnä muut

Haasteet:

* Paha mieli, paras mieli : Hylkääminen

* Luonto sivuilla : Maisemien kuvaus

Roy Jacobsen: Valkoinen meri (Barrøy #02)

Kalat tulevat aina ensimmäiseksi.

Kylläpä se aina harmittaa kun sarjan toinen osa ei miellytä niin paljon kuin ensimmäinen. Pidin viime vuoden syyskuussa Roy Jacobsenin Näkymättömistä, jossa kuvataan norjalaisen perheen elämää karulla saarella. Kieli oli kaunista ja sopi hienosti luonnon ja verkkaisen elämän kuvaamiseen.

Valkoisessa meressä hypätään parikymmentä vuotta ajassa eteenpäin. Ingrid on 36-vuotias ja muut tutut hahmot on siivottu Barrøyn saarelta pois, jotta kirjan juoni toimisi. Toinen maailmansota raivoaa ja kun saaren rannalle alkaa huuhtoutua ruumiita ja - tärkeimpänä - yksi elävä mies, sota tulee hyvin konkreettisesti Ingridin lähelle.

Koska minua kiinnosti nimenomaan elämä Barrøyssa, en tykännyt siitä, että Ingrid joutuu sieltä pois. Kaunis kielikään ei sopinut niin hyvin tarinaan, jossa on paljon dialogia, monia tapahtumapaikkoja ja runsaasti uusia hahmoja. Järkyttävätkin tapahtumat tuntuivat olevan kaukana enkä oikein saanut niistä kiinni.

Sinänsä tämä oli kyllä mielenkiintoinen ja erilainen sotakuvaus jos ei suorastaan sotakirja. Rannikolla asuvien norjalaisten ja saksalaissotilaiden välit aaltoilevat sotamenestyksen mukaan, ja Ingridin elämä kietoutuu evakkojen kurjuuteen. Kukaan ei ole erityisen urhea tai isänmaallinen, kaikki vain yrittävät selvitä vaikeassa ja joskus mahdottomassa tilanteessa. Likaa ja puutetta on kaikkialla eikä niistä selviämisestä mitaleita ja kehuja jaella.

Kirjana tämä oli siis mielestäni aika keskinkertainen verrattuna Näkymättömiin. Aion silti lukea myös kolmannen osa, Rigelin silmät, koska haluan tietää miten Ingridille ja Barrøylle käy. Jatkuuko saaren asuttaminen vai hylätäänkö se kokonaan?

Kirjan tiedot:

Roy Jacobsen: Valkoinen meri | Sitruuna 2023 | 235 sivua | Sitruuna 2023 | Kirjastosta

Norjankielinen alkuteos: Hvitt hav (2015) | Suomennos: Pirkko Talvio-Jaatinen

Haasteet:

* Helmet 2024 : 29. Kirjassa valehdellaan [3/50]

* Lukumatka menneisyyteen 2024 : Sota

Roy Jacobsen: Näkymättömät (Barrøy #01)

Eräänä tuulettomana heinäkuun päivänä savu kohoaa pystysuoraan kohti taivasta.

Norja, 1900-luvun alku. Ingrid asuu perheensä kanssa pienellä karulla saarella, jossa elämä on selviytymistä raivoavan meren ja köyhyyden keskellä. Samalla saari on kuitenkin turvapaikka, jossa elämä on rikasta. Kun isä päättää rakentaa saareen laiturin, perheen arki muuttuu kokonaan.

Tällä kertaa menikin niin päin, että kirjaston asiakas suositteli tätä minulle ja ihan syystä. Tämä on lyhyt kirja, vain pari sataa sivua, mutta sen maailmaa ja Barrøyn perheen elämään upposi kokonaan. Varasin jo sarjan seuraavan osan!

Tarinaa kertoo pääasiassa kaikkitietävä kertoja, joka seuraa eniten Ingridiä ja hänen isäänsä. Reilun kymmenen vuoden aikana Ingrid kasvaa pienestä tytöstä nuoreksi naiseksi, joka joutuu töihin mantereen puolelle. Eipä siinäkään käy niin kuin oli suunniteltu..

Jacobsen kuvaa hienosti ja kauniilla kielellä pienen perheen köyhää arkea, jossa elämä ei kuitenkaan ole silkkaa räytymistä. Saari vie paljon, mutta antaa myös kodin ja ruokaa. Isä käy talvisin töissä Lofooteilla, jotta perhe saa käteistä välttämättömien menojen maksamiseen

Tykkään kirjoista, joissa pieni ihminen on suuren luonnon edessä, ja tässä on juuri sitä tunnelmaa.

Helmikuussa meri on toisinaan kuin turkoosinvärinen peili. Lumen peittämä Barrøy on kuin taivaalla ajelehtiva pilvi. Pakkanen tekee merestä vihreän, ja kirkkaammaan, ja tyynen ja sitkoisen kuin hyytelö. Sitten se voi hyytyä kauttaaltaan ja kuorettua, muuttua olomuodosta toiseen. Saari on saanut jääkehyksen, joka sulkee sisäänsä myös lähimmät pikkusaaret, siitä on tullut isompi.

(s. 53)

Samalla kuvataan sitä, miten kekseliäs täytyy olla selvitäkseen ankarissa oloissa. Ingrid seuraa isänsä jalanjälkiä, mutta ottaa myös oppia hänen virheistään.

Pidin Jacobsenin tavasta kirjoittaa ja tarina eteni nopeasti. Vuosilukuja ei anneta, mutta jossain kaukana maailmalla soditaan. Suuren maailman tapahtumat eivät juurikaan vaikuta saarelaisten elämään ennen kuin isä päättää toteuttaa laiturisuunnitelmansa.

Kirjan tiedot:
Roy Jacobsen: Näkymättömät | Sitruuna 2022 | 214 sivua | Kirjastosta
Norjankielinen alkuteos: De usynlige (2013) | Suomennos: Pirkko Talvio-Jaatinen

Luettu myös:
Kirjarouvan elämää, Hemulin kirjahylly, Sheferijm - Ajatuksia kirjoista ynnä muut