Roy Jacobsen: Valkoinen meri (Barrøy #02)

Kalat tulevat aina ensimmäiseksi.

Kylläpä se aina harmittaa kun sarjan toinen osa ei miellytä niin paljon kuin ensimmäinen. Pidin viime vuoden syyskuussa Roy Jacobsenin Näkymättömistä, jossa kuvataan norjalaisen perheen elämää karulla saarella. Kieli oli kaunista ja sopi hienosti luonnon ja verkkaisen elämän kuvaamiseen.

Valkoisessa meressä hypätään parikymmentä vuotta ajassa eteenpäin. Ingrid on 36-vuotias ja muut tutut hahmot on siivottu Barrøyn saarelta pois, jotta kirjan juoni toimisi. Toinen maailmansota raivoaa ja kun saaren rannalle alkaa huuhtoutua ruumiita ja - tärkeimpänä - yksi elävä mies, sota tulee hyvin konkreettisesti Ingridin lähelle.

Koska minua kiinnosti nimenomaan elämä Barrøyssa, en tykännyt siitä, että Ingrid joutuu sieltä pois. Kaunis kielikään ei sopinut niin hyvin tarinaan, jossa on paljon dialogia, monia tapahtumapaikkoja ja runsaasti uusia hahmoja. Järkyttävätkin tapahtumat tuntuivat olevan kaukana enkä oikein saanut niistä kiinni.

Sinänsä tämä oli kyllä mielenkiintoinen ja erilainen sotakuvaus jos ei suorastaan sotakirja. Rannikolla asuvien norjalaisten ja saksalaissotilaiden välit aaltoilevat sotamenestyksen mukaan, ja Ingridin elämä kietoutuu evakkojen kurjuuteen. Kukaan ei ole erityisen urhea tai isänmaallinen, kaikki vain yrittävät selvitä vaikeassa ja joskus mahdottomassa tilanteessa. Likaa ja puutetta on kaikkialla eikä niistä selviämisestä mitaleita ja kehuja jaella.

Kirjana tämä oli siis mielestäni aika keskinkertainen verrattuna Näkymättömiin. Aion silti lukea myös kolmannen osa, Rigelin silmät, koska haluan tietää miten Ingridille ja Barrøylle käy. Jatkuuko saaren asuttaminen vai hylätäänkö se kokonaan?

Kirjan tiedot:

Roy Jacobsen: Valkoinen meri | Sitruuna 2023 | 235 sivua | Sitruuna 2023 | Kirjastosta

Norjankielinen alkuteos: Hvitt hav (2015) | Suomennos: Pirkko Talvio-Jaatinen

Haasteet:

* Helmet 2024 : 29. Kirjassa valehdellaan [3/50]

* Lukumatka menneisyyteen 2024 : Sota