Kun olimme kahdeksan vanhat, isä viilsi minut auki kurkusta vatsanpohjaan.
Luin viime vuonna Charlotte McConaghyn ihanan Viimeisen muuttolinnun, joten tottahan se piti lukea myös tämä Täällä oli susia -kirja. Kumpikin käsittelee luontokatoa ja kuvitteellista lähitulevaisuutta eri tavoin.
Tämän tarinan päähenkilö on Inti Flynn, joka saapuu Skotlantiin susien kanssa. Intin tiimin on tarkoitus palauttaa metsiin susikanta, jonka myötä luonnon tasapaino ja rehevyys palaavat.
Skotlannin viimeinen susi tapettiin muuten aivan oikeasti satoja vuosia sitten. Tarinassa viitataan tähän monta kertaa ja samoin nostetaan esiin toinen tositapahtuma, susikannan palauttaminen Yellowstonen kansallispuistoon. Olen aivan varmasti katsonut luontodokkarin tästä jälkimmäisestä aiheesta. Olisiko ollut Avaraa luontoa?
No, joka tapauksessa Intillä ei ole edessään mikään helppo homma, koska paikalliset karjankasvattajat vastustavat hänen hankettaan henkeen ja susien vereen. Tarinassa törmää vastakkain kaksi aivan erilaista näkökulmaa, jotka eivät edes yritä neuvotella keskenään.
Tragediahan siitä seuraa.
Tarinassa nykyhetki ja menneisyys vuorottelevat, ja jälkimmäinen selittää nykyistä. Inti ja hänen kaksossiskonsa Aggie ovat kokeneet hirvittävää väkivaltaa, ja tarinassa pahimpia petoja ovatkin miehet, eivät sudet. Väkivaltatilanteita ei kuvata aivan yksityiskohtaisesti, mutta ahdistava ja pelottava tunnelma vei ne ihon alle.
Tykkäsin tästä kirjasta, joskaan en ihan yhtä paljon kuin Viimeisestä muuttolinnusta. Olisin viettänyt susien kanssa enemmänkin aikaa, ja Inti oli kiinnostava ja säälimätön nainen. Hänen synnynnäinen kykynsä tuntea toisten ihmisten tunteita oli kuitenkin minusta päälleliimattua ja tarina olisi toiminut aivan hyvin ilman sitäkin.
“Mutta monet pelkäävät muutosta. Ja kun avaa sydämensä maiseman villiinnyttämiselle, tulee avanneeksi sydämensä itsensä villiinnyttämiselle.”
(s. 264)
Kirjan tiedot:
Charlotte McConaghy: Täällä oli susia | WSOY 2022 | 358 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: Once There Were Wolves (2021) | Suomennos: Saara Pääkkönen
Luettu myös:
Haasteet:
* Helmet 2024 : 35. Kirjassa vietetään aikaa luonnossa [7/50]
* Luonto sivuilla vol. 3 : Villi
Tämä oli kyllä mielenkiintoinen teos. Täällä Varsinais-Suomessa liikkuu susia , mutta niille on kyllä ruokaakin runsaasti. Kurjaa sitten, kun pihakoirat tapetaan tai kokonaiset lammaslaumat. Meidänkin riistakamerassa saaressa on näkynyt susi. Tulevat, kun on paljon kauriita ja peuroja. t. Mai / Kirjasähkökäyrä
VastaaPoistaTämä sai tosiaan miettimään myös suomalaisten suhtautumista susiin (eli käytännössä susivihaa). Susiahan halutaan tässä Skotlantiin harventamaan peurakantaa, joka sitten johtaisi luonnon luonnollisen tasapainon palaamiseen. Minusta tässä kirjassa tuotiin hyvin esiin se, että ihmisenkin on otettava vastuuta esim. juuri karjan turvallisuudesta ja hyväksyttävä menetykset niin kurjaa kuin se onkin. Susi on villieläin ja saalis on saalis oli se sitten peura tai lammas.
Poista