torstai 13. tammikuuta 2022

Yangsze Choo: The Ghost Bride

Kansikuva.


One evening, my father asked me whether I would like to become a ghost bride.

Varakas Limin perhe lupaa turvata 17-vuotiaan Li Lanin tulevaisuuden, mikäli tämä suostuu vaimoksi heidän edesmenneelle pojalleen. Aavevaimon rooli ei juuri houkuta Li Lania, joka huomaa pian sotkeutuneensa Limin perheen salaisuuksiin sekä täällä että tuonpuoleisessa.

Tämä kirja oikeastaan sekä aikuisten kirja että YA:ta. Nuoren päähenkilön kasvutarinasta löytyy tuttuja YA-kliseitä. On pari komeaa miestä, yksi niljake, yliluonnollisia seikkailuja sekä pyrkimys itsenäistyä oman näköiseen aikuisuuteen.

Li Lanin vaihtoehdot ovat vähissä, mutta sen hän tietää, ettei halua aavevaimoksi kuolleelle miehelle, joka kaiken lisäksi vainoaa häntä unissa. Lim Tian Ching syyttää serkkuaan murhastaan ja kas vain, Li Lan tuntee heti vetoa kyseiseen serkkuun. Kun Li Lan päätyy seikkailemaan tuonpuoleiseen, hän tapaa salaperäisen Er Langin, johon hän tuntee myös vetoa. Mikä yllätys.

Kirjassa sukelletaan kiinalaisiin uskomuksiin ja käsitykseen kuolemasta. Li Lan pääsee harhailemaan tuonpuoleiseen, jossa elävien maailma vaikuttaa joka hetki. Kuolleiden henget todella saavat jälkeläistensä antamat ruoka- ja tavarauhrit kuolleiden maailmaan. Minusta tämä oli kirjan kiehtovinta antia ja oikeasti kiinnostavaa luettavaa.

Aikuisten kirjojen makua tälle antaa tarinan kulttuuritausta. Kirja nimittäin sijoittuu vuoteen 1883 ja brittien hallitsemaan Malaijan liittovaltioon. Li Lan kertoo hieman liiankin selittelevästi esimerkiksi maan väestöstä, johon kuuluu sekä kiinalaisia, eurooppalaisia että malaijalaisia. Tämän sulatusuunin elämä näkyy hyvin Li Lanin elämässä, jossa ruokia, vaatteita ja tapoja on nostettu kaikista kulttuureista.

Aikuiseksi tarinan tekee sekin, että melkein jokaisella miehellä on paitsi vaimoja, myös jalkavaimoja. Li Lanin kasvattanut palvelija toivoo hartaasti, että Li Lan pääsisi rikkaan miehen ensimmäiseksi vaimoksi. Naisilla ei juuri ole näkyvää valtaa ja Li Lankin on elänyt hyvin suojeltua elämää.

Tämä oli vähän sellainen "no tulipahan luettua" -kirja, jonka luin enemmän sen maailman kuin henkilöiden tai juonen vuoksi. Se maailma oli kuitenkin kiinnostava enkä ole tainnut lukea koskaan ennen Malesian alueelle sijoittuvaa kirjaa.


Kirjan tiedot:
Yangsze Choo: The Ghost Bride | William Morrow 2013 | 522 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Helmet 2022 : 6. kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija [4/50]
* YA-spefibingo : Lue kirja toisella kielellä

maanantai 10. tammikuuta 2022

Bill Watterson: The Indispensable Calvin and Hobbes

Kansikuva.

Poika, tiikeri ja maailma.

Innostuin nostalgiapuuskassa lukemaan Lassia ja Leeviä alkukielellä. Luen sarjakuvaa edelleen Hesarin sivuilla, jonne tulee päivittäin uusi strippi. Tässä albumissa on kuitenkin herkkuja, joita siellä ei ole.

Kokoelma alkaa runolla, jota en muista lukeneeni aiemmin. Riimiteltyyn runoon mahtuu kaikki sarjalle olennainen: mielikuvitus, perhe, seikkailut ja yhdessäolo.


Explorers are we, intrepid and bold,
Out in the wild, amongst wonders untold.
Equipped with our wits, a map and a snack,
We're searching for fun and we're on the right track!
(s. 4)


Kirjassa on myös värillisiä kokonaisen sivun kokoisia sunnuntaistrippejä. Täytyy myöntää, että useimmat niistä eivät uponneet minun samalla tavalla kuin lyhyemmät mustavalkoiset stripit. Sunnuntaijutut olivat pääasiassa filosofisempia ja tuntuivat hieman liian pitkään venytetyiltä.

Muuten kyllä tykkäsin tästä todella paljon! Mukana oli sellaisia klassikoita, joita muistin, ja paljon sellaista, minkä olin jo unohtanut. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun luin esimerkiksi perheen kotiin tehdystä murrosta kertovat stripit aivan peräkkäin. Se on edelleen vaikuttava pieni tarina siitä, miten tuttu ja turvallinen muuttuu yhtäkkiä pelottavaksi.

Sarjakuvan ruutu.
s. 131


Tästä ja muistakin tarinoista huomasin sen, miten eri tavalla luen sarjakuvaa nyt kuin nuorempana. Lassi ja Leevi ovat edelleen ihania ja hauskoja, mutta aikuisten näkökulma avautuu nyt eri tavalla. Lassin vanhemmilla on ihailtavan paljon kärsivällisyyttä ja kykyä heittäytyä Lassin maailmaan. Toisaalta jäin miettimään sitä, miten yksinäinen Lassi on jos Leeviä ei oteta lukuun. Hänellä ei ole yhtään ystävää. Naapurin Susannakin on lähinnä ei-vihollinen.


Kirjan tiedot:
Bill Watterson: The Indispensable Calvin and Hobbes | Time Warner 2004 | 255 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Helmet 2022 : 28. kirjan päähenkilö on alaikäinen [3/50]
* Luonto sivuilla : Kirjan kannessa on puu

keskiviikko 5. tammikuuta 2022

Päivi Alasalmi: Sudenraudat

Kansikuva.


Sudenraudat olivat lauenneet.

Vuonna 1880 susi vie pienen lapsen torpan pihalta. Pojan kuolema on ensimmäinen monista ja pian sudet kylvävät kauhua koko Turun seudulla. Tapahtumien keskiöön joutuvat muun muassa säätyläisikäneito Henny, haudankaivaja Matti sekä susijahtiin lähtevä majuri Thuring.

Olen lukenut tästä aiheesta Jouni Tikkasen tietokirjan Lauma – 1880-luvun lastensurmat ja susiviha Suomessa. Aihe on kiinnostava kaikessa karmivuudessaan, joten halusin ehdottomasti lukea tämänkin kirjan. Se onkin niin vetävästi kirjoitettu, että hyvä kun maltoin laskea käsistäni yön ajaksi!

Kirjassa yhdistyvät fakta ja fiktio. Osa sen hahmoista on ollut oikeasti olemassa ja kirjan lopussa mainitaan muutamia lähdeteoksia. Ihan harmittaa, että suden suusta selvinneen Ida Laakson haastattelu on Hesarin maksumuurin takana. Ida nimittäin esiintyy kirjassakin, jossa asialle omistautunut sanomalehden toimittaja Eetri Ahlroos haastattelee sairasvuoteella potevaa tyttöä.

Pidin kirjassa siitä, ettei tapahtumia ja niiden seurauksia kaunisteltu. Suden saaliiksi jääneistä lapsista löydettiin vain ruumiinosia. Susijahdin taustalla liikkuvat myös muutoksen tuulet, kun Suomessa aletaan puhua itsenäisyydestä ja suomen kielen asemasta. Samaan aikaan naisten emansipaatio saa tuulta purjeisiinsa. Osa kirjan hahmoista ymmärtää myös susia: niiden saaliit on metsästetty pois ja asuinpaikat vallattu.

Koskettavin tarina oli mielestäni Matin, köyhän nuoren leskimiehen ja kahden lapsen isän. Hän rakastaa tyttäriään yli kaiken ja metsässä kärkkyvät sudet luovat jatkuvan, todellisen uhan pihapiiriin. Matin tarina oikein huokuu isänrakkautta ja rakkautta edesmennyttä vaimoa kohtaan.


Vaimon lapsuudenkodistaan tuomat ruohosipuli, rakuuna ja iisoppi puskivat vihreää alkua kukkapenkistä joka kevät. Hän [Matti] oli vaalinut niitä Marin poismenosta asti eikä antaisi niiden kuolla. Hän ei antaisi niidenkään kuolla.
(s. 27)


Toinen suosikkini oli turkulainen säätyläisnainen Henny, joka kipuilee yhteiskunnan asettamien rajojen kanssa. 26-vuotiaana hän on jo virallisesti vanhapiika, mutta asia ei suuremmin huoleta häntä. Hennyn suuri rakkaus on maalaaminen ja pidin siitä, miten tragedia toi häneen uutta voimaa ja päättäväisyyttä. Hänen tarinansa loppu oli kerrassaan ihana ja ilahduttava, se kun vältti kliseen, johon pelkäsin sen lankeavan.


Kirjan tiedot:
Päivi Alasalmi: Sudenraudat | Gummerus 2021 | 408 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:
Kirjasähkökäyrä, Kulttuuri kukoistaa, Kirjojen keskellä ynnä muut

Haasteet:
* Helmet 2022 : 14. kirja kertoo historiallisesta tapahtumasta [2/50]
* Luonto sivuilla : Ei sähköä

sunnuntai 2. tammikuuta 2022

Piia Leino: Lakipiste

Kansikuva.


Pikkukaveri ei näy enää vatsakummun takaa.

Aaro on megafirma Googlelle työskentelevä toimittaja vuoden 2045 Suomessa. Hänen työnsä ja koko elämänsä on tylsää puurtamista, kunnes hän saa erikoisen tehtävän. Rauhanomaiselta vaikuttavan Tammilaakson ekoyhteisön takana saattaa piillä murhanhimoisia suunnitelmia. Aaro soluttautuu yhteisöön, mutta huomaa pian kyseenalaistavansa paitsi oman elämänsä, myös koko yhteiskunnan arvot.

Olen lukenut aiemmin Piia Leinon Yliajan ja Taivaan, ja tämä kirja jatkaa samaa dystopiatietä. Tällä kertaa globaaleina uhkakuvina ovat sekä ekokatastrofin vääjäämätön eteneminen että tekoälylaitteet.

Taisin itse asiassa pitää tästä eniten kaikista kolmesta kirjasta! Pidin Aarosta, joka on hukassa omassa elämässään. Tammilaakson vakoilu avaa hänelle oven aivan uuteen maailmaan, melkein konkreettisesti. Yhteisössä tehdään asioita itse ja pyritään elämään ekologisesti. Aaro tuntee viimen tekevänsä jotain merkityksellistä.

Tammilaakso oli kuvattu hyvin sekä tietyllä tavalla idyllisenä että paikkana, jossa on omat ongelmansa. Missä on ihmisiä, siellä on konflikteja. Kaikkien persoonat eivät sovi aina yhteen ja vaikka heidän arvonsa ovatkin periaatteessa yhtenevät, yhdet ovat radikaalimpien toimien kannalla kuin toiset.

Kirjan maailma, jossa tekoälylaitteet ovat luoneet näennäisen utopian, oli pelottava ja kiinnostava. Totta kai utopia on totta vain niille, joilla on siihen varaa. Halpaa työvoimaa saa Intiasta eikä kukaan välitä, millaiset ympäristövahingot siellä aiheutuvat. Aaro on kirjan pääasiallinen kertoja, mutta maailmaa kuvataan myös tekoälylaitteiden uhreiksi joutuvien kautta. Millaista on, kun kaiken saa nappia painamalla? Entä jos laitteiden ja sovellusten takana onkin kaikessa hiljaisuudessa kehittynyt uudenlainen elämänmuoto?

Kirja sai pohtimaan muun muassa sitä, millä tavalla tyhmemmätkin älylaitteet hallitsevat ihmisten elämää tälläkin hetkellä.


Selitin, että taivaalla on lakipisteensä, mutta niin myös kaikella taivaan alla. Jos heittää omenan ja pysäyttää sen lakipisteeseensä, se on yhtä aikaa menossa ylös ja tulossa alas. Jos katsoo menneeseen, se on matkalla ylös, jos tulevaan, se on jo putoamassa. Nyt on koittanut ihmiskunnan lakipiste, tämä piinaava, pysähtynyt hetki ennen pudotusta.
(s. 84)


Kirjan tiedot:
Piia Leino: Lakipiste | S & S, 2021 | 239 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:
Reader, why did I marry him?, Iltaluvut, Kulttuuri kukoistaa ynnä muut

Haasteet:
* Helmet 2022 : 42. kirjassa asutaan kommuunissa tai kimppakämpässä [1/50]