sunnuntai 30. tammikuuta 2022

Alexander McCall Smith: Kirahvin kyyneleet (Mma Ramotswe tutkii #02)

Kansikuva.


J. L. B. Matekonin, Tlokweng Road Speedy Motorsin omistajan, oli vaikea uskoa, että Mma Ramotswe, Naisten etsivätoimisto no:1:n kuuluisa ja menestynyt perustaja, oli suostunut menemään naimisiin hänen kanssaan.

Mma Ramotswe tutkii -sarjan toinen osa jatkaa samaa lämminhenkistä tarinaa kuin ensimmäinen osa. Se oli oikein sopiva kirja parin vähän raskaamman tai ainakin vakavamman opuksen jälkeen.

(Tässä välissä voinkin todeta, että en aina kirjoita kirjoista siinä järjestyksessä kun luen ne ja/tai heti niiden lukemisen jälkeen. Riippuu aina siitä, millä tuulella olen kirjan luettuani.)

Mma Ramotswe ryhtyy tutkimaan kymmenen vuotta sitten kadonneen valkoisen nuoren miehen tapausta tämän äidin pyynnöstä. Naisia yhdistää lapsen menetys ja Mma Ramotswe tietää varsin hyvin, mikä äidille on oikeasti tärkeää tapauksen selvittämisessä.

Myös Mma Ramotswen sihteeri Mma Makutsi saa pohdittavakseen moraalisen ongelman selvittäessään ensimmäistä tapaustaan apulaisetsivänä. Tykkäsin paljon Mma Ramotswen ja Mma Makutsin keskusteluista, joissa näkyi vahvasti se, miten tärkeää naisten on tukea toisiaan.

Mutta aivan eniten pidin kuitenkin J. L. B. Matekonin tarinasta. Hän on onnesta soikeana saatuaan kunnian kihlata Mma Ramotswen, joka on luonnollisestikin maailman paras nainen jokaisella mahdollisella mittarilla tarkasteltuna.


Niin hyvä onni tuntui lähes uskomattomalta, ja hän mietti, mahtaisiko pian herätä ihanasta unesta, jonka poluille ilmeisesti oli eksynyt.
(s. 8)


Mutkia matkaan tuovat kuitenkin orpolapset, sisarukset Motholeli ja Puso, jotka hyväsydäminen J. L. B. Matekoni lupautuu ottamaan hoiviinsa. Miten kertoa Mma Ramotswelle, että aviomiehen lisäksi hän on saamassa kaksi ottolasta? Kaiken lisäksi Puso ei osoitakaan mitään kiinnostusta moottoreita kohtaan, joten J. L. B. Matekonin unelma autokorjaamon perijästä näyttää haihtuvan savuna ilmaan…

Kirjasta jäi oikein hyvä mieli ja taidan jatkaa juuri tämän sarjan parissa aina, kun kaipaan jotain mukavaa ja rentouttavaa luettavaa.


Kirjan tiedot:
Alexander McCall Smith: Kirahvin kyyneleet | Otava 2005 (1. p. 2004) | 300 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: Tears of the Giraffe (2000) | Suomennos: Jaakko Kankaanpää

Luettu myös:
Villasukka kirjahyllyssä, Eniten minua kiinnostaa tie, Kirjahullun päiväkirja ynnä muut

Haasteet:
* Helmet 2022 : 19. kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa [7/50]
* Aakkoshaaste : K

lauantai 29. tammikuuta 2022

Yoko Ogawa: Muistipoliisi

Kirjan kansikuva.


Toisinaan mietin, mitähän tältä saarelta katosi aivan ensimmäisenä.

Nimettömäksi jäävä kirjailija elää oudossa maailmassa, josta katoaa tasaisin väliajoin asioita. Valtaosa saaren asukkaista ei välitä ja ne, jotka välittävät, pitävät asian omana tietonaan. Kaduilla kun partio muistipoliisi, joka vie välittäjät ja muistajat mukanaan.

Työkaverini suositteli tätä, koska hän oli pitänyt tästä todella paljon. Minuun tämä ei tehnyt yhtä suurta vaikutusta, mutta idea tarinan takana on kyllä kiehtova ja erikoinen.

Nuo katoamiset ovat siis tarinan ihmisille tavallista arkea ja outoa tunnelmaa loikin se, miten he olivat tottuneet siihen. Asiat eivät katoa konkreettisesti ennen kuin ihmiset hävittävät ne, mutta yhtäkkiä niiden merkitys katoaa. Eräänä päivänä kukaan ei esimerkiksi tiedä, mitä linnut oikeastaan olivat, ja kaikki tunnesiteet ja niihin liittyvät muistot katoavat. Kirjan loppupuolella tämä saa jo kehokauhun aspekteja.

Selkein dystopinen elementti on saarta kurittava muistipoliisi. He jäljittävät ihmisiä, joihin katoamiset eivät vaikuta ja jotka muistavat muiden unohtamat asiat. Saarella ei sovi olla oman tien kulkija ja vaikka kukaan ei tiedä, mistä muistipoliisi on edes tullut, kaikki elävät heitä peläten. Päähenkilön oma äiti joutui muistipoliisin viemäksi vuosia ennen tarinan alkua ja hän päättääkin pelastaa kustannustoimittajansa, joka yhä muistaa asiat.

Kirjassa kulkee vahvana juonteena myös taiteen merkitys sekä yhteiskunnallisen että henkilökohtaisen kapinan välineenä. Päähenkilön äiti oli kuvanveistäjä, jonka jälkeensä jättämät taideteokset kätkevät vielä sen viimeisen ikioman valinnan. Päähenkilö itse on kirjailija, jonka on vaikea päästää irti identiteetistään kirjailijana. Mutta miten voi kirjoittaa, jos sanoilla ei ole enää mitään merkitystä?


Upotin jalkani veteen.

Kirjoitin koko yön sitä yhtä ainoaa riviä.

Koetin lukea sen ääneen monta kertaa, mutta minulla ei ollut aavistustakaan, mistä ne sanat olivat tulleet ja mihin ne yhdistyivät.
(s. 321)


Mielenkiintoinen joskin omaan makuuni vähän turhan hidastempoinen kirja. Pitänee kuitenkin kokeilla jossain välissä Ogawan toista suomennettua kirjaa Professori ja taloudenhoitaja.


Kirjan tiedot:
Yoko Ogawa: Muistipoliisi | Tammi 2021 | 362 sivua | Kirjastosta
Japaninkielinen alkuteos: Hisoyaka no Kessho (1994) | Suomennos: Markus Juslin

Luettu myös:
Kirja vieköön!, Kirjasähkökäyrä, Kulttuuri kukoistaa ynnä muut

Haasteet:
* Helmet 2022 : 4. kirja, joka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana [6/50]
* Luonto sivuilla : Myrsky
* Aakkoshaaste : M

perjantai 28. tammikuuta 2022

Kevin Panetta & Savanna Ganucheau: Bloom




Arilla on suuret suunnitelmat lukion jälkeen. Hän haluaa muuttaa suurkaupunkiin bändinsä kanssa maineen ja kunnian toivossa. Vanhemmat kuitenkin haluavat hänestä jatkajaa kotileipomolleen. Kun kuvaan astuu nuori leipuri Hector, Arin toiveet vapaudesta näyttävät toteutuvan.

Jos tykkäät Alice Osemanin Heartstopper-sarjakuvista, kokeile tätäkin! Tässä oli samanlaista pehmeyttä, arkea ja teinipoikarakkautta. Ei siis ole mikään suuri juonipaljastus sanoa, että Ari ja Hector ihastuvat toisiinsa.

Minusta tarinan kuvaus arjesta ja nuorten aikuisten unelmista oli varsin realistinen. Ari haluaa muutakin kuin pikkukaupungin ja kotileipomon. Hänen bändinsä koostuu kavereista, joilla on samat ajatukset. Tarinan edetessä jokainen alkaa kuitenkin pohtia, onko bändiunelma sittenkään se, mitä he aivan aikuisten oikeasti haluavat elämältään.

Totta puhuen olin vähän pettynyt siihen, miten Arin tarina päättyi. Jäi hieman sellainen olo, että kaikki muut saivat toteuttaa itseään, mutta Ari alistui lopulta perheen ja Hectorinkin asettamille paineille. Sarjakuvan lukemisesta on muutama päivä ja se on jo palautunut OverDriveen, joten en voi tarkistaa tekikö Ari missään vaiheessa tietoista valintaa tulevaisuutensa suhteen. Olisi pitänyt olla tarkempi eräpäivän kanssa!

Joka tapauksessa sarjakuva oli ihan kiva pieni tarina. Se kuvasi hyvin ystävyyssuhteita ja ristiriitoja, joita ystävienkin välillä voi olla. Joskus, jopa usein, nuorten polut erkanevat aivan luonnollisista syistä jokaisen etsiessä omaa paikkaansa maailmassa.

Kirjassa oli kivaa myös sen monikulttuurisuus. Arin vanhemmat ovat Kreikasta, Hectorilla on samoalaiset sukujuuret ja kummankin kaveriporukassa on monenlaisia ihmisiä. Kaikki ovat sinut Arin ja Hectorin suhteen kanssa eikä kumpikaan pojista angstaa seksuaalisuutensa vuoksi. Tarinassa rakkaus on selvästi tärkeintä.

Kuvassa Hector ja Ari katselevat, kun Arin vanhemmat valmistavat taikinaa. Hector haluaisi joskus tehdä jotain yhtä hyvässä rytmissä toisen kanssa.
Ari vanhemmat tekevät tässä yhdessä jättisuurta taikinaa.
(s. 225)


Kirjan tiedot:
Kevin Panetta & Savanna Ganucheau: Bloom | First Second 2019 | 368 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Helmet 2022 : 22. kirja sisältää testiviestejä, sähköposteja tai some-päivityksiä [5/50]

torstai 13. tammikuuta 2022

Yangsze Choo: The Ghost Bride

Kansikuva.


One evening, my father asked me whether I would like to become a ghost bride.

Varakas Limin perhe lupaa turvata 17-vuotiaan Li Lanin tulevaisuuden, mikäli tämä suostuu vaimoksi heidän edesmenneelle pojalleen. Aavevaimon rooli ei juuri houkuta Li Lania, joka huomaa pian sotkeutuneensa Limin perheen salaisuuksiin sekä täällä että tuonpuoleisessa.

Tämä kirja oikeastaan sekä aikuisten kirja että YA:ta. Nuoren päähenkilön kasvutarinasta löytyy tuttuja YA-kliseitä. On pari komeaa miestä, yksi niljake, yliluonnollisia seikkailuja sekä pyrkimys itsenäistyä oman näköiseen aikuisuuteen.

Li Lanin vaihtoehdot ovat vähissä, mutta sen hän tietää, ettei halua aavevaimoksi kuolleelle miehelle, joka kaiken lisäksi vainoaa häntä unissa. Lim Tian Ching syyttää serkkuaan murhastaan ja kas vain, Li Lan tuntee heti vetoa kyseiseen serkkuun. Kun Li Lan päätyy seikkailemaan tuonpuoleiseen, hän tapaa salaperäisen Er Langin, johon hän tuntee myös vetoa. Mikä yllätys.

Kirjassa sukelletaan kiinalaisiin uskomuksiin ja käsitykseen kuolemasta. Li Lan pääsee harhailemaan tuonpuoleiseen, jossa elävien maailma vaikuttaa joka hetki. Kuolleiden henget todella saavat jälkeläistensä antamat ruoka- ja tavarauhrit kuolleiden maailmaan. Minusta tämä oli kirjan kiehtovinta antia ja oikeasti kiinnostavaa luettavaa.

Aikuisten kirjojen makua tälle antaa tarinan kulttuuritausta. Kirja nimittäin sijoittuu vuoteen 1883 ja brittien hallitsemaan Malaijan liittovaltioon. Li Lan kertoo hieman liiankin selittelevästi esimerkiksi maan väestöstä, johon kuuluu sekä kiinalaisia, eurooppalaisia että malaijalaisia. Tämän sulatusuunin elämä näkyy hyvin Li Lanin elämässä, jossa ruokia, vaatteita ja tapoja on nostettu kaikista kulttuureista.

Aikuiseksi tarinan tekee sekin, että melkein jokaisella miehellä on paitsi vaimoja, myös jalkavaimoja. Li Lanin kasvattanut palvelija toivoo hartaasti, että Li Lan pääsisi rikkaan miehen ensimmäiseksi vaimoksi. Naisilla ei juuri ole näkyvää valtaa ja Li Lankin on elänyt hyvin suojeltua elämää.

Tämä oli vähän sellainen "no tulipahan luettua" -kirja, jonka luin enemmän sen maailman kuin henkilöiden tai juonen vuoksi. Se maailma oli kuitenkin kiinnostava enkä ole tainnut lukea koskaan ennen Malesian alueelle sijoittuvaa kirjaa.


Kirjan tiedot:
Yangsze Choo: The Ghost Bride | William Morrow 2013 | 522 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Helmet 2022 : 6. kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija [4/50]
* YA-spefibingo : Lue kirja toisella kielellä

maanantai 10. tammikuuta 2022

Bill Watterson: The Indispensable Calvin and Hobbes

Kansikuva.

Poika, tiikeri ja maailma.

Innostuin nostalgiapuuskassa lukemaan Lassia ja Leeviä alkukielellä. Luen sarjakuvaa edelleen Hesarin sivuilla, jonne tulee päivittäin uusi strippi. Tässä albumissa on kuitenkin herkkuja, joita siellä ei ole.

Kokoelma alkaa runolla, jota en muista lukeneeni aiemmin. Riimiteltyyn runoon mahtuu kaikki sarjalle olennainen: mielikuvitus, perhe, seikkailut ja yhdessäolo.


Explorers are we, intrepid and bold,
Out in the wild, amongst wonders untold.
Equipped with our wits, a map and a snack,
We're searching for fun and we're on the right track!
(s. 4)


Kirjassa on myös värillisiä kokonaisen sivun kokoisia sunnuntaistrippejä. Täytyy myöntää, että useimmat niistä eivät uponneet minun samalla tavalla kuin lyhyemmät mustavalkoiset stripit. Sunnuntaijutut olivat pääasiassa filosofisempia ja tuntuivat hieman liian pitkään venytetyiltä.

Muuten kyllä tykkäsin tästä todella paljon! Mukana oli sellaisia klassikoita, joita muistin, ja paljon sellaista, minkä olin jo unohtanut. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun luin esimerkiksi perheen kotiin tehdystä murrosta kertovat stripit aivan peräkkäin. Se on edelleen vaikuttava pieni tarina siitä, miten tuttu ja turvallinen muuttuu yhtäkkiä pelottavaksi.

Sarjakuvan ruutu.
s. 131


Tästä ja muistakin tarinoista huomasin sen, miten eri tavalla luen sarjakuvaa nyt kuin nuorempana. Lassi ja Leevi ovat edelleen ihania ja hauskoja, mutta aikuisten näkökulma avautuu nyt eri tavalla. Lassin vanhemmilla on ihailtavan paljon kärsivällisyyttä ja kykyä heittäytyä Lassin maailmaan. Toisaalta jäin miettimään sitä, miten yksinäinen Lassi on jos Leeviä ei oteta lukuun. Hänellä ei ole yhtään ystävää. Naapurin Susannakin on lähinnä ei-vihollinen.


Kirjan tiedot:
Bill Watterson: The Indispensable Calvin and Hobbes | Time Warner 2004 | 255 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Helmet 2022 : 28. kirjan päähenkilö on alaikäinen [3/50]
* Luonto sivuilla : Kirjan kannessa on puu

keskiviikko 5. tammikuuta 2022

Päivi Alasalmi: Sudenraudat

Kansikuva.


Sudenraudat olivat lauenneet.

Vuonna 1880 susi vie pienen lapsen torpan pihalta. Pojan kuolema on ensimmäinen monista ja pian sudet kylvävät kauhua koko Turun seudulla. Tapahtumien keskiöön joutuvat muun muassa säätyläisikäneito Henny, haudankaivaja Matti sekä susijahtiin lähtevä majuri Thuring.

Olen lukenut tästä aiheesta Jouni Tikkasen tietokirjan Lauma – 1880-luvun lastensurmat ja susiviha Suomessa. Aihe on kiinnostava kaikessa karmivuudessaan, joten halusin ehdottomasti lukea tämänkin kirjan. Se onkin niin vetävästi kirjoitettu, että hyvä kun maltoin laskea käsistäni yön ajaksi!

Kirjassa yhdistyvät fakta ja fiktio. Osa sen hahmoista on ollut oikeasti olemassa ja kirjan lopussa mainitaan muutamia lähdeteoksia. Ihan harmittaa, että suden suusta selvinneen Ida Laakson haastattelu on Hesarin maksumuurin takana. Ida nimittäin esiintyy kirjassakin, jossa asialle omistautunut sanomalehden toimittaja Eetri Ahlroos haastattelee sairasvuoteella potevaa tyttöä.

Pidin kirjassa siitä, ettei tapahtumia ja niiden seurauksia kaunisteltu. Suden saaliiksi jääneistä lapsista löydettiin vain ruumiinosia. Susijahdin taustalla liikkuvat myös muutoksen tuulet, kun Suomessa aletaan puhua itsenäisyydestä ja suomen kielen asemasta. Samaan aikaan naisten emansipaatio saa tuulta purjeisiinsa. Osa kirjan hahmoista ymmärtää myös susia: niiden saaliit on metsästetty pois ja asuinpaikat vallattu.

Koskettavin tarina oli mielestäni Matin, köyhän nuoren leskimiehen ja kahden lapsen isän. Hän rakastaa tyttäriään yli kaiken ja metsässä kärkkyvät sudet luovat jatkuvan, todellisen uhan pihapiiriin. Matin tarina oikein huokuu isänrakkautta ja rakkautta edesmennyttä vaimoa kohtaan.


Vaimon lapsuudenkodistaan tuomat ruohosipuli, rakuuna ja iisoppi puskivat vihreää alkua kukkapenkistä joka kevät. Hän [Matti] oli vaalinut niitä Marin poismenosta asti eikä antaisi niiden kuolla. Hän ei antaisi niidenkään kuolla.
(s. 27)


Toinen suosikkini oli turkulainen säätyläisnainen Henny, joka kipuilee yhteiskunnan asettamien rajojen kanssa. 26-vuotiaana hän on jo virallisesti vanhapiika, mutta asia ei suuremmin huoleta häntä. Hennyn suuri rakkaus on maalaaminen ja pidin siitä, miten tragedia toi häneen uutta voimaa ja päättäväisyyttä. Hänen tarinansa loppu oli kerrassaan ihana ja ilahduttava, se kun vältti kliseen, johon pelkäsin sen lankeavan.


Kirjan tiedot:
Päivi Alasalmi: Sudenraudat | Gummerus 2021 | 408 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:
Kirjasähkökäyrä, Kulttuuri kukoistaa, Kirjojen keskellä ynnä muut

Haasteet:
* Helmet 2022 : 14. kirja kertoo historiallisesta tapahtumasta [2/50]
* Luonto sivuilla : Ei sähköä

sunnuntai 2. tammikuuta 2022

Piia Leino: Lakipiste

Kansikuva.


Pikkukaveri ei näy enää vatsakummun takaa.

Aaro on megafirma Googlelle työskentelevä toimittaja vuoden 2045 Suomessa. Hänen työnsä ja koko elämänsä on tylsää puurtamista, kunnes hän saa erikoisen tehtävän. Rauhanomaiselta vaikuttavan Tammilaakson ekoyhteisön takana saattaa piillä murhanhimoisia suunnitelmia. Aaro soluttautuu yhteisöön, mutta huomaa pian kyseenalaistavansa paitsi oman elämänsä, myös koko yhteiskunnan arvot.

Olen lukenut aiemmin Piia Leinon Yliajan ja Taivaan, ja tämä kirja jatkaa samaa dystopiatietä. Tällä kertaa globaaleina uhkakuvina ovat sekä ekokatastrofin vääjäämätön eteneminen että tekoälylaitteet.

Taisin itse asiassa pitää tästä eniten kaikista kolmesta kirjasta! Pidin Aarosta, joka on hukassa omassa elämässään. Tammilaakson vakoilu avaa hänelle oven aivan uuteen maailmaan, melkein konkreettisesti. Yhteisössä tehdään asioita itse ja pyritään elämään ekologisesti. Aaro tuntee viimen tekevänsä jotain merkityksellistä.

Tammilaakso oli kuvattu hyvin sekä tietyllä tavalla idyllisenä että paikkana, jossa on omat ongelmansa. Missä on ihmisiä, siellä on konflikteja. Kaikkien persoonat eivät sovi aina yhteen ja vaikka heidän arvonsa ovatkin periaatteessa yhtenevät, yhdet ovat radikaalimpien toimien kannalla kuin toiset.

Kirjan maailma, jossa tekoälylaitteet ovat luoneet näennäisen utopian, oli pelottava ja kiinnostava. Totta kai utopia on totta vain niille, joilla on siihen varaa. Halpaa työvoimaa saa Intiasta eikä kukaan välitä, millaiset ympäristövahingot siellä aiheutuvat. Aaro on kirjan pääasiallinen kertoja, mutta maailmaa kuvataan myös tekoälylaitteiden uhreiksi joutuvien kautta. Millaista on, kun kaiken saa nappia painamalla? Entä jos laitteiden ja sovellusten takana onkin kaikessa hiljaisuudessa kehittynyt uudenlainen elämänmuoto?

Kirja sai pohtimaan muun muassa sitä, millä tavalla tyhmemmätkin älylaitteet hallitsevat ihmisten elämää tälläkin hetkellä.


Selitin, että taivaalla on lakipisteensä, mutta niin myös kaikella taivaan alla. Jos heittää omenan ja pysäyttää sen lakipisteeseensä, se on yhtä aikaa menossa ylös ja tulossa alas. Jos katsoo menneeseen, se on matkalla ylös, jos tulevaan, se on jo putoamassa. Nyt on koittanut ihmiskunnan lakipiste, tämä piinaava, pysähtynyt hetki ennen pudotusta.
(s. 84)


Kirjan tiedot:
Piia Leino: Lakipiste | S & S, 2021 | 239 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:
Reader, why did I marry him?, Iltaluvut, Kulttuuri kukoistaa ynnä muut

Haasteet:
* Helmet 2022 : 42. kirjassa asutaan kommuunissa tai kimppakämpässä [1/50]