Nimettömäksi jäävä kirjailija elää oudossa maailmassa, josta katoaa tasaisin väliajoin asioita. Valtaosa saaren asukkaista ei välitä ja ne, jotka välittävät, pitävät asian omana tietonaan. Kaduilla kun partio muistipoliisi, joka vie välittäjät ja muistajat mukanaan.
Työkaverini suositteli tätä, koska hän oli pitänyt tästä todella paljon. Minuun tämä ei tehnyt yhtä suurta vaikutusta, mutta idea tarinan takana on kyllä kiehtova ja erikoinen.
Nuo katoamiset ovat siis tarinan ihmisille tavallista arkea ja outoa tunnelmaa loikin se, miten he olivat tottuneet siihen. Asiat eivät katoa konkreettisesti ennen kuin ihmiset hävittävät ne, mutta yhtäkkiä niiden merkitys katoaa. Eräänä päivänä kukaan ei esimerkiksi tiedä, mitä linnut oikeastaan olivat, ja kaikki tunnesiteet ja niihin liittyvät muistot katoavat. Kirjan loppupuolella tämä saa jo kehokauhun aspekteja.
Selkein dystopinen elementti on saarta kurittava muistipoliisi. He jäljittävät ihmisiä, joihin katoamiset eivät vaikuta ja jotka muistavat muiden unohtamat asiat. Saarella ei sovi olla oman tien kulkija ja vaikka kukaan ei tiedä, mistä muistipoliisi on edes tullut, kaikki elävät heitä peläten. Päähenkilön oma äiti joutui muistipoliisin viemäksi vuosia ennen tarinan alkua ja hän päättääkin pelastaa kustannustoimittajansa, joka yhä muistaa asiat.
Kirjassa kulkee vahvana juonteena myös taiteen merkitys sekä yhteiskunnallisen että henkilökohtaisen kapinan välineenä. Päähenkilön äiti oli kuvanveistäjä, jonka jälkeensä jättämät taideteokset kätkevät vielä sen viimeisen ikioman valinnan. Päähenkilö itse on kirjailija, jonka on vaikea päästää irti identiteetistään kirjailijana. Mutta miten voi kirjoittaa, jos sanoilla ei ole enää mitään merkitystä?
Upotin jalkani veteen.
Kirjoitin koko yön sitä yhtä ainoaa riviä.
Koetin lukea sen ääneen monta kertaa, mutta minulla ei ollut aavistustakaan, mistä ne sanat olivat tulleet ja mihin ne yhdistyivät.
(s. 321)
Mielenkiintoinen joskin omaan makuuni vähän turhan hidastempoinen kirja. Pitänee kuitenkin kokeilla jossain välissä Ogawan toista suomennettua kirjaa Professori ja taloudenhoitaja.
Kirjan tiedot:
Yoko Ogawa: Muistipoliisi | Tammi 2021 | 362 sivua | Kirjastosta
Japaninkielinen alkuteos: Hisoyaka no Kessho (1994) | Suomennos: Markus Juslin
Luettu myös:
Kirja vieköön!, Kirjasähkökäyrä, Kulttuuri kukoistaa ynnä muut
Haasteet:
* Helmet 2022 : 4. kirja, joka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana [6/50]
* Luonto sivuilla : Myrsky
* Aakkoshaaste : M
Huippuhyvä dystopiasta kertova teos. Kun luin kirjaa, niin talebanit valtasivat Kabulin. Kirjan tunnelma tulee varmasti tutuksi Afganistanissa varsinkin naisille ja toisinajattelijoille. Pitää alkaa unohtaa mitä opiskelu on, mitä lukeminen on, mitä kirjat ovat, unohdetaan sadut ja tarinat, tietokoneet, kännykät, unohdetaan mitä ruoka on. Et saa muistaa.
VastaaPoistaOn kyllä karmivaa ajatella, että vuonna 1994 kirjoitetun kirjan teemat ovat niin ajankohtaisia vuonna 2022...
Poista