Emily St. John Mandel: Sea of Tranquility

Edwin St. John St. Andrew, eighteen years old, hauling the weight of his double-sainted name across the Atlantic by steamship, eyes narrowed against the wind on the upper deck: he holds the railing with gloved hands, impatient for a glimpse of the unknown, trying to discern something - anything! - beyond sea and sky, but all he sees are shades of endless grey.

Ajassa on jotain vikaa. Sama viulunsoitto kaikuu saman puun alla eri vuosisatoina eikä ilmiölle ole löytynyt selitystä. Vuonna 2401 Gaspery-Jacques Roberts värvätään ratkaisemaan tapausta aikamatkustuksen keinoin.

Olen lukenut Emily St. John Mandelilta Asema 11 -kirjan, josta pidin, joskaan en niin paljon kuin TV-sarjasta. Kirja oli kuitenkin niin hyvä, että halusin lukea häneltä muutakin. Tämä on roikkunut hyllyssäni pitkän aikaa ja viime hetken scifi-lukuhaastepaniikilla sain viimein tartuttua tähän.

Olikin hyvä kirja! Tykkäsin itse asiassa enemmän kuin Asema 11:sta. Tämä oli nopealukuinen eikä tämä ollut sellaista scifiä, jossa täytyy ymmärtää paljon teknistä sanastoa. Ote oli filosofinen ja kysyi kiinnostavia kysymyksiä. Tekisitkö oikein, vaikka saisit siitä rangaistuksen? Onko maailmamme todellinen ollenkaan?

Kirjan tarinaa kerrotaan useassa aikatasossa, joissa Gaspery piipahtaa setvimässä tilannetta. Pidin eniten vuodesta 1912, jossa nuori aatelinen Edwin on karkotettu Englannista Amerikkaan poliittisten mielipiteidensä vuoksi. 

Edwinille outo viulumusiikki on merkki hulluudesta, mutta vuonna 2203 kirjailija Olive kuulee äänessä jotain muutakin. Tykkäsin myös Oliven osuudesta. Hän asuu Kuussa, mutta on Maassa kirjailijakiertueella, jota koskeville luvuille on annettu pahaenteinen nimi Last Book Tour on Earth.

Kaiken sitoo yhteen Gaspery, joka loikkii vuodesta toiseen on se sallittua tai ei. Totuus viulumusiikin takana ei sinänsä ollut mikään yllätys, mutta Gasperyn oma tarina onnistui välillä yllättämään. Kaikki hahmot olivat hyvinkin pidettäviä ja oikeastaan lukisin mielelläni kirjan myös Gasperyn sisaresta Zoeysta.

Kirjassa ovat myös vahvasti läsnä erilaiset pandemiat, jotka pyyhkivät Maan ja Kuunkin läpi.

Kirjan tiedot:
Emily St. John Mandel: Sea of Tranquility | Picador 2022 | 255 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Scifiä! : Filosofiaa

Haastekoonti: YA-lukuhaaste 2023

Tämän vuoden YA-lukuhaaste päättyy tänään enkä saa luettua siihen enää enempää, joten haastekoonti on nyt tässä. Kiitos hauskasta haasteesta kaikille sen järjestäjille!

Lopputulemana luin 16 kirjaa. En koko bingoruudukkoa, mutta suurimman osan ja sain tuohon ruudukkoon vahingossa hauskan kuvionkin. Vaikeimmalta tuntui tuo Sijoittuu vuodenaikaa jolloin luet kirjan -kohta, jota onnistuinkin välttelemään.

Kokonaisuutena olen tyytyväinen siihen, että luin haasteeseen monenlaisia hyviä YA-kirjoja. Löytyy sarjakuvia, romaaneja, kotimaisia, suomennettuja, englanninkielisiä, erilaisia romansseja ja paljon erilaisia teemoja. Kyllä maailmassa ilmestyy niin laadukasta nuorten (aikuisten) kirjallisuutta, että sitä soisi aikuistenkin lukevan enemmän!

Top 3:

Zoulfa Katouh: Sitruunapuiden aika
Margaret Rogerson: Vespertine
Lauren James: The Loneliest Girl in the Universe

Harmillista, että kahta näistä ei ole suomennettu!

Kaikki haasteeseen lukemani kirjat:

Minä-kertoja: Margaret Rogerson: Vespertine
Itsenäinen kirja: Lauren James: The Loneliest Girl in the Universe
Kirjassa harrastetaan: Leena Paasio: Harmaja luode seitsemän
LGBTQIA+: Leena Paasio: Bengtskär itä kahdeksan
Kirja julkaistu 2023: J.S. Meresmaa: Tytär hämärän, piika pimeän
BIPOC-kirjailija: Leah Johnson: Jos vain kruunun saisin
Kirjassa on kaveriporukka: F.T. Lukens: So This Is Ever After
Vihreä: Nicola Yoon: Rakkauden askelkuviot
Kirja on osa sarjaa: Margaret Rogerson: Mysteries of Thorn Manor
Valitse kirja kannen perusteella: Satu Leisko: Ihmisenhaltija
Romanttinen kirja: Ashley Elston: 10 x sokkotreffit
Päähenkilö on erilainen kuin sinä: Zoulfa Katouh: Sitruunapuiden aika
Kirja on julkaistu 2013 tai aiemmin: Johan Harstad: Darlah: 172 tuntia Kuussa
Sinulle tuttu kirjailija: Cecelia Ahern: Viallinen
Aikamatkusta kirjan avulla: Cecelia Ahern: TäydellinenKannessa tai kirjan nimessä on eläin: Shannon Watters, Branden Boyer-White & Berenice Nelle: Hollow

Shannon Watters, Branden Boyer-White & Berenice Nelle: Hollow

Isabel Crane vanhempineen muuttaa pieneen kylään, jossa onkin astetta erikoisempia perinteitä. Kylä on nimittäin Sleepy Hollow, joka on kuuluisa päättömästä ratsumiehestään. Izzy ja hänen uudet ystävänsä huomaavat pian tarujen olevan täyttä totta.

Tarkoitukseni oli lukea tämä halloweenin aikaan, mutta pahus sentään kun joku muu oli lainannut tämän OverDrivesta! No, ei se mitään, onhan ulkona edelleen pimeä ja näin ollen otollinen kummitusaika.

Hollow on vauhdikas sateenkaareva YA-sarjakuva, jota ei harmi kyllä ole käännetty suomeksi. Tällaiselle sarjikselle olisi varmasti lukijoita vaikkei Sleepy Hollow’n legenda kaikkein tutuin olisikaan. Löytyy vetävä juoni, kivoja hahmoja, sateenkaariromanssi ja ainakin omaa silmääni miellyttävä selkeä piirrostyyli.

Tykkäsinkin todella paljon kaikista tarinan hahmoista. Vaikka kansikuva vähän siltä näyttääkin, edes kaunis, vaalea Vicky ei ollut pelokas neito pulassa. Hän on täysin kyllästynyt siihen, että koko Van Tassel -suku rypee menneisyyden mainingeissa ja ilmoittaa hänet joka tilaisuuteen edustamaan päättömän ratsumiehen legendaa. Izzyn reippaus saa hänet viimeinkin sanomaan, mitä hän todella ajattelee.

On aika vaikea valita suosikkihahmoani, mutta sanoisin, että ratsumiehen kurpitsapää taitaa kuitenkin olla se ykkönen. Kurpitsan ilmeet nyt vain olivat aivan loistavat, etenkin yhdistettynä ratsumiehen elehtimiseen.

Kiitti kun pysähdyit! Jostain syystä kaikki muut juoksivat paniikissa karkuun.

Myös kirjan huumori iski minuun ja olin Izzyn kanssa aivan yhtä ällistynyt Sleepy Hollow’n kylän kyvystä hyödyntää kauhulegendansa. Kaikki on päätöntä ratsumiestä pizzapaikan logosta alkaen.

Eli tosi kiva sarjakuva, suosittelen!

Kirjan tiedot:

Shannon Watters, Branden Boyer-White & Berenice Nelle: Hollow | Boom! Box 2022 | 182 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* YA-lukuhaaste 2023 : Kannessa tai kirjan nimessä on eläin

Cecelia Ahern: Viallinen & Täydellinen

Minä olen tyttö, joka rakastaa määritelmiä, logiikkaa ja mustavalkoisuutta.

Celestine Northin elämä on täydellistä ja paras on ollakin, viallisuus kun on rangaistavaa. Osoitettuaan myötätuntoa väärässä paikassa, Celestine joutuu tuomiolle, ja pian koko yhteiskunta on kaaoksessa.

Eräs entinen työkaverini luki tämän kirjakaksikon tuoreeltaan ja oli peräti vaikuttunut niistä. Kuulemma keskitasoa parempia YA-dystopioita. Olin vähän skeptinen, koska minulle tulee Cecelia Ahernista mieleen kevyt viihdekirjallisuus, mutta yrittänyttä ei laiteta.

Ja nyt sitten tunnustan olleeni turhaan ennakkoluuloinen. Nämä olivat oikein ahmittavia kirjoja ja lukaisin nämä parissa päivässä.

Vaihtelun vuoksi tämä dystopia tapahtuu Irlannissa, josta on tullut oikea moraalin vartijoiden mallimaa. Ankara Kilta rankaisee kaikkia viallisiksi katsomiaan ihmisiä polttomerkitsemällä heidät. Täydelliset eivät saa olla tekemisissä heidän kanssaan.

Eräänä päivänä 17-vuotias Celestine ei kestä katsoa iäkkään viallisen miehen kaltoinkohtelua ja huomaa pian, että kappas vain, hänellä onkin oma moraalinen kompassi, joka osoittaa eri suuntaan kuin Killan. Celestine saa poikkeuksellisen julman rangaistuksen, joka johtaa lopulta koko maata ravistelevaan muutokseen.

Jos unohdetaan jokseenkin epäuskottava lähtöasetelma, joka ei toki sinänsä poikkea muista tällaisista YA-dystopioista, tämä oli kiinnostava kirjapari maailmasta, jossa ihmisiä hallitaan pelolla. Isoveli ja naapurin ullataalasmaa valvovat sitä, millaisia päätöksiä teet. Jos et ole kerrassaan täydellinen, olet yhteiskunnan pohjasakkaa. Celestine joutuukin pohtimaan koko ajan keneen hän voi luottaa.

Pidin Celestinestä, joka alkaa tarinan aikaan kyseenalaistaa itsensä ja koko maailmansa. Kun viallisten metsästys tulee lähelle, se ei enää olekaan jotain, jonka hän voi hiljaa hyväksyä. Myös Celestinen äiti oli kiinnostava, päällisin puolin täydellinen nainen, jonka sisäinen palo pääsee esiin Celestinen myötä.

Vähemmän tykkäsin Celestinen pakollisista poikakaveriehdokkaista. Ensimmäinen vaihtoehto Art oli ihan kiinnostava omine ongelmineen, mutta Carrickin tehtävä oli lähinnä olla tarinan seksikäs lamppu. Eipä sillä, kiva kun on välillä niin päin, että tyttösankaria odottaa lopussa palkintopoika.

Mutta, oli kiva lukukokemus ja onneksi lainasin molemmat kirjat yhtä aikaa! Eipä jäänyt lukeminen cliffhangeriin.

Kirjojen tiedot:

Cecelia Ahern: Viallinen & Täydellinen | Gummerus 2018 | 428 & 421 sivua | Kirjastosta

Englanninkieliset alkuteokset: Flawed (2016) & Perfect (2017) | Suomennokset: Terhi Leskinen & Sirpa Parviainen

Luettu myös:

Kirjapöllön huhuiluja, Kirjahullun päiväkirja, Unelmien aika ynnä muut

Haasteet:

* Scifiä! : Jonkun lemppari & Naiskirjailija

* YA-lukuhaaste 2023 : Sinulle tuttu kirjailija & Aikamatkusta kirjan avulla

Martha Wells: System Collapse (The Murderbot Diaries #07)

Dr. Bharadwaj told me once that she thought I hated planets because of the whole thing with being considered expendable and the possibility of being abandoned.

Murhabotti ihmisineen lähtee etsimään kadonnutta siirtokuntaa. Kilpajuoksu pahamaineisen Barish-Estraze -yhtiön kanssa kiihtyy eikä asiaa auta Murhabotin ohjelmistohäiriö.

Uusinta Murhabottia on aina kiva odottaa! Tämän sivumäärä ei päätä huimaa, joten lukaisin tämän yhdessä illassa.

Tämä System Collapse on suoraa jatkoa Network Effectille ja koska sen lukemisesta on jo aikaa, piti muistella googlen avustuksella mitä siinä tapahtuikaan. Tässä ollaan siis edelleen samalla planeetalla ja Murhabotin porukka yrittää pelastaa eristäytyneen siirtokunnan orjuutetuiksi joutumiselta.

Ensimmäiset satasen sivua olivat mielestäni suhteellisen hidasta luettavaa. Paljon mitään ei tapahtunut ja Wells tuntui kompastuvan siihen kerrontatyyliin, jonka on sarjalle valinnut. Se on hyvin hauskaa ja viehättävää onnistuessaan, mutta nyt se ei ihan toiminut.

Kirja jälkimmäinen puolisko oli sitten enemmän toimintaseikkailua ja kaarisuluilla kikkailu jäi onneksi vähemmälle. System Collapse on hiukan harhaanjohtava nimi, koska Murhabotin ohjelmisto-ongelma ei loppujen lopuksi ollutkaan ihan niin vakava tai ylipäätään sellainen kuin oletin.

Tykkäsin tässä eniten Murhabotin suhteesta muihin botteihin, tekoälyihin ja androidihenkivartijoihin. Se pystyy peilaamaan itseään ja omaa kehitystään niihin, eikä ihan aina pidä näkemästään. Etenkin Murhabotin ja mahtialus Perihelionin eli ART:n (Asshole Research Transport) sanailua ja kehittyvää tunneälyä oli kiva seurata.

You’re stalling, ART-drone said.

I am not. I can stand here and be useless without any ulterior motives, thanks.

(s. 62)

Kirjan tiedot:
Martha Wells: System Collapse | Tordotcom 2023 | 245 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Scifiä! : LGBTQIA+

Haastekoonti: Herkulliset kirjat 2023

Sain luettua koko bingoruudukon instagramissa pyörineeseen Herkulliset kirjat 2023 -haasteeseen. Kiitos hauskasta haasteesta, @matkalla_helmetin_haasteissa!

Haaste olikin yllättävän vaikea. Käsiini sattuu vahingossa näköjään hyvin vähän kirjallisuutta, jossa ruoka on missään osassa. Täsmäkirjoja piti lukea useampi, mutta toisaalta se saikin sitten tarttumaan kirjoihin, jotka olivat painuneet lukulistalla turhankin alas.

Hankalin kohta oli yllättäen “kirja kertoo ravintolasta”. Kahviloita ja niiden perustamisia kyllä piisaa, mutta ravintoloita on paljon vähemmän. Tai sitten en vain osannut etsiä niitä, sekin on kyllä hyvin mahdollista.

Joka tapauksessa haaste oli kiva ja tykkäsin kyllä tähän lukemistani kirjoista!

Kaikki haasteeseen lukemani kirjat:

Kirjassa syödään jäätelöä: Maija Kajanto: Korvapuustikesä

Kirjasta löytyy lempiruokasi: Maija Kajanto: Taatelitalvi

Kirjassa ollaan picnicillä: Maija Kajanto: Sahramisyksy

Kirjassa juodaan kaakaota: Ashley Elston: 10 x sokkotreffit

Kirjassa on reseptejä (ja testaat niitä): Laura Esquivel: Pöytään ja vuoteeseen

Kirjan kannessa on hedelmiä: Zoulfa Katouh: Sitruunapuiden aika

Kirjan kannessa on drinkki: J. Ryan Stradal: Keskilännen keittiöt

Kirja kertoo ravintolasta: Christoph Ribbat: Ravintolassa: ruoan maukas historia

Kirjan nimi on herkullinen: Marsha Mehran: Lumoavien mausteiden kahvila

Marsha Mehran: Lumoavien mausteiden kahvila

Aamun sarastus valaisi Clewnlahden ja pienen irlantilaisen Ballinacroaghin kaupungin.

Vuonna 1986 pieni irlantilaiskaupunki saa uusia asukkaita. Iranilaiset sisarukset Marjan, Bahar ja Layla perustavat kahvilan, jossa tarjotaan persialaisia perinneruokia. Kaikki eivät ota sisaruksia lämpimästi vastaan, mutta hyvällä ruoalla on melkeinpä ihmeitä tekevä vaikutus.

Tämäkin on niitä kirjoja, jotka olen ajatellut lukea joku kaunis päivä. No, se kaunis päivä koitti viimein ja kirja olikin mukavaa luettavaa. Tämän on hyvän mielen kirja, jossa päähenkilöiden synkkä menneisyys varjostaa orastavaa onnea.

Sen verran sisältövaroitusta, että tässä kirjassa on rasistisia hahmoja ja heidän kielenkäyttönsä on sitten sen mukaista. Kerronta on suurimmaksi osaksi humoristista ja etenkin pahishahmot tarkoituksella stereotypisia, mutta ei se sitä poista, että rasistisia herjoja on kirjoitettu osaksi tekstiä.

Se päähenkilöiden synkkä menneisyys on Iranin vuoden 1979 islamilainen vallankumous, jonka jaloista Marjan, Bahar ja Layla pakenivat. Siihen liittyy myös yhden sisaren lyhyt avioliitto väkivaltaisen ääri-islamistisen miehen kanssa. Juuri tätä miestä sisarukset ovatkin paossa pienessä Ballinacroaghissa, jonne he muuttivat suuresta Lontoosta.

Hyvän mielen kirjana tarinan lopputulema on tietenkin se, että jokainen löytää omalla tavallaan lisää rohkeutta ja voimaa tarttua omaan onneensa. Pidin sisaruksista, joita eivät pysäytä sen enempää menneisyyden aaveet kuin Ballinacroaghin naruja vetelevä ilkeä bisnesmieskään.

Kirjassa on paljon absurdeja tilanteita, erikoisia hahmoja, ripaus maagista realismia ja ainakin minua huvitti myös se, että tämä bisnesmies ei suinkaan halua kahvilaa nurin vain rahan vuoksi. Hän haluaa toteuttaa salaisen unelmansa ja perustaa sen paikalle discoluolan.

Tälle kirjalle on myös jatko-osa, jonka saatan lukea joskus.

Kirjan tiedot:

Marsha Mehran: Lumoavien mausteiden kahvila | Helmi Kustannus 2006 | 303 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: Pomegranate Soup (2005) | Suomennos: Henna Kaarakainen

Luettu myös:

Kirjakaapin avain, Lukuvinkkeli, Kirjat kertovat ynnä muut

Haasteet:

* Herkulliset kirjat 2023 : Kirjan nimi on herkullinen

Therese Johaug & Anders Skjerdingstad: Therese Johaug: koko tarina

Tällä kertaa testaajia on vain yksi.

Olen vannoutunut penkkihiihtäjä ja kun hiihtokausi lähtee käyntiin, nökötän sohvalla katsomassa kisoja. Siksipä halusin lukea tänä vuonna suomennetun superhiihtäjä Therese Johaugin elämäkerran.

Kirja on melkein 400 sivua pitkä ja onneksi oikein sujuvaa luettavaa. Hiihto ja Johaugin ura ovat pääasiat, mutta hän kertoo myös perheestään ja ystävistään. Pidin siitä, miten avoimesti hän kertoo tarvinneensa ammattilaisten henkistä tukea ja valmennusta jaksaakseen eteen päin. Sekä kehon että mielen on oltava kunnossa, muuten ei voi pärjätä.

Johaug myöntää avoimesti myös sen, ettei ole mikään luonnonlahjakkuus hiihtäjänä. Toki mukana on lahjakkuutta, mutta hän on tehnyt aivan valtavasti töitä suoritustensa eteen. Kirjassa kuvataan sitkeää ja päättäväistä naista, jonka menestys perustuu uskomattomalle määrälle harjoittelua. Kun vuodessa lyödään pöytään yli 1200 treenituntia, muut jäävät kauas taakse.

Totta kai kirjassa käsitellään myös vuoden 2016 doping-skandaalia. Voin jopa uskoa Johaugin selityksen tapahtuneesta ja siitä, että hän ei käyttänyt tahallaan kiellettyjä aineita sisältävää huulivoidetta. Sitä en usko, ettei maajoukkuelääkäri tiennyt mitä hiihtäjänsä käsiin laittoi. Tapaus järkytti Johaugia monella tapaa ja sai hänet (viimeinkin) miettimään sitä, miten nopeasti hänkin on tuominnut toisia urheilijoita vastaavissa tilanteissa tietämättä kuitenkaan koko totuutta.

Johaug mainitsee muuten kirjassa myös suomalaishiihtäjiä. Aino-Kaisa Saarinen saa pyyhkeitä avoimesta ilkkumisestaan doping-skandaalin aikana, mutta Kerttu Niskasta Johaug sanoo myöhemmin kunnioittavansa aidosti hiihtäjänä.

Kokonaisuutena pidin kirjasta ja siitä, mitä ja miten se kertoo huippu-urheilun armottomasta maailmasta. Johaugista piirtyy kuva piinkovana naisena, joka ei anna periksi vaikka mikä olisi. Henkilönä tuskin pitäisin hänestä, mutta eipä minun tarvitsekaan. Hänen työpanostaan ja motivaatiotaan sen sijaan on pakko kunnioittaa.

Suomennoksesta sen verran, että miksi ihmeessä kirjassa käytetään sanaa kanelipulla kun kyseessä on korvapuusti? Kirjassakin moneen kertaan mainittu 4.10. on Suomessa korvapuustipäivä, ei mikään kanelipullapäivä. Meillä on hieno sana tälle leivonnaiselle, joten käytetään sitä.

Kirjan tiedot:

Therese Johaug & Anders Skjerdingstad: Therese Johaug: koko tarina | Minerva 2023 | 377 sivua | Kirjastosta
Norjankielinen alkuteos: Therese Johaug - Hele historien (2022) | Suomennos: Laura Koskela & Tiia Sjelvgren

Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu

Jonakin aikaisena aamuna Nuuskamuikkunen heräsi teltassaan Muumilaaksossa ja huomasi että ilmassa oli syksyn ja lähtemisen tuntu.

Nuuskamuikkunen ei pääse pitkällekään syysvaelluksessaan ennen kuin hän kääntyy takaisin. Muumilaaksossa häntä odottaa yllätys: muumiperhe on poissa ja laaksoon on päätynyt koko joukko hukassa olevia olentoja.

Muumien matkassa -lukuhaaste päättyy marraskuussa marraskuukirjaan. Kirjassa ei sanota suoraan, missä muumit luuraavat, mutta oletin heidän olevan majakkasaarella. Minusta oli jännä ajatella, että kirjojen tapahtumat tapahtuvat samaan aikaan. Molempien tunnelmakin on syksyisen surumielinen.

Suosikkini tämän kirjan hahmoista olivat Nuuskamuikkunen, Mymmeli ja Vilijonkka. Olen tykänyt kirjojen vilijonkista enemmän kuin sen tutun animaatiosarjan. Johtunee siitä, että nämä vilijonkat astuvat ainakin hetkeksi vilijonkkien tiukan kurinalaisen ja supersiistin elämän ulkopuolelle.

Nuuskamuikkunen puolestaan hurmaa elämänfilosofiallaan, joskin tässä kirjassa oli aivan kauheaa myötähäpeää aiheuttava kohtaus. Kertomuskin pysähtyy sanomaan, että nyt kaikkia nolottaa ja ettei kukaan enää kunnioita Nuuskamuikkusta ihan samalla tavalla kuin ennen. Voi ei!

Mymmelistä tykkäsin hänen huolettomuutensa vuoksi. Se on samantapaista kuin Myyn, mutta ehkä vähän aikuisempaa. Mymmeli ei myöskään ole ihan niin ilkeä kuin Myy, mutta kuitenkin kaukana TV-sarjan lempeän romanttisesta hahmosta.

Lyhyt raivokas ukonilma oli tehnyt Mymmelin aivan sähköiseksi. Hänen tukkansa kipunoi ja säärien ja käsivarsien jokainen pieni haiven sojotti pystyssä ja värisi.

Nyt minä olen villeydestä pakahtumaisillani, Mymmeli ajatteli. Voisin tehdä mitä tahansa enkä kumminkaan tee yhtään mitään. Voi miten hauskaa on tehdä ihan mitä haluaa. Mymmeli käpertyi haahkantuntuvapeiton alle ja tunsi olevansa pieni pallosalama, tulinen kerä.

(s. 87)

Kaiken kaikkiaan tämäkin kirja oli kiva lukukokemus. Kaikki uudet hahmot oppivat jotain itsestään ja joutuvat hyväksymään, ettei muumiperhe ollutkaan sellainen kuin heidän kuvitelmissaan.

Pidin tästä haasteesta ja olen iloinen, että sain nyt luettua tämän klassikkosarjan. Vähän jäi sellainen oli, että pitäisikö lukea muumisarjakuvatkin järjestelmällisesti. Satunnaisia hajamuumeja olen lukenut silloin tällöin vuosien varrella.

Kirjan tiedot:

Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu | WSOY 2010 (1. p. 1970) | 161 sivua | Kirjastosta

Ruotsinkielinen alkuteos: Sent i november (1970) | Suomennos: Kaarina Helakisa

Luettu myös:

P. S. Rakastan kirjoja, Jokken kirjanurkka, Lumiomena ynnä muut

Haasteet:

* Helmet 2023 : 25. Kirjan nimessä on viikonpäivä tai kuukausi [47/50]

Christoph Ribbat: Ravintolassa: ruoan maukas historia

Frances rientää ympäri Chicagoa, tunkee ihmisjoukkojen läpi.

Christoph Ribbat juoksuttaa kirjassaan lukijan ravintolahistorian läpi. Kaikki alkaa 1700-luvun Pariisista, jossa kahvilakulttuurin rinnalle nousevat ravintolat. Konsepti laajenee nopeasti ja pian kuvioissa mukana ovat muun muassa ruoka- ja ravintolakriitikot. Missä kannattaa syödä ja mitä?

Minulle jäi tästä kirjasta vähän hämmentynyt fiilis. Asia on kiinnostava, ja Ribbatin tapa kirjoittaa on nopealukuista ja tekee historian eläväksi. Kuitenkin, koska kirja vilisee nimiä ja paikkoja, putosin välillä kärryiltä siitä, kuka kukin oli ja mihin he liittyivätkään.

Ribbat on kirjoittanut kirjansa katkelmissa, jotka eivät seuraa toisiaan kronologisessa järjestyksessä. Historiallisiin henkilöihin ja johonkin asiaan saatetaan palata paljon myöhemmin. Kaikki eivät edes ole oikeita ihmisiä, vaan osa on fiktiivisiä hahmoja! Minä en tiedä ravintolamaailmasta niin paljoa, että olisin aina tiennyt kummasta on kyse.

Mutta, kirja oli niin hyvin kirjoitettu ja mielenkiintoinen, että luin sen ihan mielelläni loppuun asti. Ribbat esittelee paitsi ravintolahistoriaa, myös maailmaa keittiön oven takana. Ruokailijat eivät tiedä, mitä kaikkea kulissien takana tapahtuu. Tai miten likaista siellä voi olla, välillä suorastaan iljetti.

Kirjassa kerrotaan esimerkkitapauksien kautta muun muassa ravintolahenkilökunnan sisäisestä hierarkiasta ja siitä, miten rasismi ja seksismi näkyvät ravintoloiden arjessa. Minusta oli erityisen mielenkiintoista ja masentavaakin lukea tästä. Värillä ja sukupuolella on väliä kattiloiden äärelläkin.

Kirjan tiedot:

Christoph Ribbat: Ravintolassa: ruoan maukas historia | Aula & Co. 2017 | 238 sivua | Kirjastosta

Saksankielinen alkuteos: Im Restaurant. Eine Geschichte aus dem Bauch der Mod (2016) | Suomennos: Otto Lappalainen

Haasteet:

* Herkulliset kirjat 2023 : Kirja kertoo ravintolasta

Johan Harstad: Darlah: 172 tuntia Kuussa

“Hyvät herrat, on aika.”

Mikäs sen parempi keino saada rahoitusta avaruustutkimukselle kuin lähettää muutama teini Kuuhun? NASAN loistoidea johtaa arvontaa, jonka voittajia odottaa unohtumaton matka. 

Yksi lukuhaasteiden hyvistä puolista on ainakin omalla kohdallani se, että tulee kaiveltua lukulistaa vähän kauempaakin. Muistan nähneeni tämän kirjaston hyllyssä kymmenisen vuotta sitten. Kirja jäi mieleen kansikuvan ja nimen vuoksi. Mikä ihmeen Darlah, ajattelin.

Ja nyt kun luin tämän niin totesin, että a) kauhu ei edelleenkään ole oma genreni ja b) maailma on muuttunut paljon kymmenessä vuodessa. Kirjassa se näkyy etenkin teknologiassa ja nuorisokulttuurissa noin ylipäätään.

Toisaalta nämä nuoret kuumatkailijat haaveilevat ihan samanlaisista asioita kuin nykynuoretkin. Norjalainen Mia haluaa bändinsä menestyvän, japanilainen Midori haluaa pois ahtaasta laatikosta, johon häntä ollaan tunkemassa, ja ranskalainen Antoinen haluaa exänsä takaisin.

...Antoine oli kyllä sen verran vaaniva stalkkeri, että huh huh. Pidin hänestä vähiten, koska oikeasti, jätä nyt se tyttöparka rauhaan.

Mutta, kirja itsessään paljastui siis YA-scifikauhuksi ja olin lukiessani sellaisella tuulella, että yhdessä vaiheessa kirja alkoi jo oikeasti ahdistamaan. Piti katsoa välillä jotain pöljää telkkarista, jotta pulssi laski ja tarinan luomat mielikuvat häipyivät taka-alalle.

Alkulämmittelyä ja hahmoihin tutustumista oli noin puolet kirjasta, Kuu-reissua se toinen puoli. Mia, Midori ja Antoine kohtaavat pieniä kummallisuuksia jo Maan kamaralla, mutta Kuussa kirjailija pistää ison vaihteen päälle ja kauhu koputtelee nopeasti ikkunaan. Kirjan loppu oli yllättävä enkä kyllä suosittelisi tätä ihan herkimmille lukijoille.

Kaiken kaikkeaan ihan tykkäsinkin kirjasta, mutta taidanpa ottaa nyt vähän välimatkaa kauhuun genrenä. Kesän valoisina päivinä uudestaan?

Kirjan tiedot:

Johan Harstad: Darlah: 172 tuntia Kuussa | Karisto 2012 | 438 sivua | Kirjastosta

Norjankielinen alkuteos: Darlah - 172 timer på månen (2008) | Suomennos: Elina Uotila

Luettu myös:

Kirjapöllön huhuiluja, Anna minun lukea enemmän, Yöpöydän kirjat ynnä muut

Haasteet:

* Scifiä! : Genrejen sekoitus

* YA-lukuhaaste 2023 : Kirja on julkaistu 2013 tai aiemmin

* Luonto sivuilla vol. 3 : Pimeys

J. Ryan Stradal: Keskilännen keittiöt

Lars Thorvald rakasti kahta naista.

Eva Thorvaldin maailmankuulut kattaukset maksavat tuhansia euroja per ruokailija. Mutta kuka on Eva ja miten hänestä tuli ruokasnobien palvoma kulttikokki?

Eräs ystäväni suositteli tätä kirjaa vuosia sitten, mutta eipä vain tullut luettua aiemmin. Onneksi Herkulliset kirjat -haaste tsemppasi viimein tarttumaan tähän, koska tämä oli mitä mainioin hyvän mielen kirja.

Vähän ja ihanan ilkeä sellainen, kylläkin.

Kirjalla on monta kertojaa, joista Eva on vain yksi. Hänen elämäänsä kartoitetaan muiden näkökulmasta ja samalla lukija saadaan miettimään, miten valtava vaikutus satunnaisella tapaamisella voi olla. Jos Eva ei olisi tavannut juuri näitä ihmisiä, hänen ja heidän polkunsa olisivat voineet olla aivan erilaiset.

Kuulostaa syvälliseltä ja on kirja vähän sitäkin, mutta enimmäkseen se oli minusta todella hauskaa luettavaa. Kirjassa kuvattu ruokasnobbailu oli aivan uskomatonta ja osa kertojista todella tehopyhiä. Omaan nilkkaan se pilkka tahtoikin sitten kalahtaa.

Tykkäsin paljon Evasta, josta piirtyy päättäväinen oman tiensä kulkija. Ruoka on hänen elämänsä suurin rakkaus ja hän rakastaa kokata makuelämyksiä. Samaan aikaan hänen jalkansa ovat kuitenkin tiukasti maassa, toisin kuin monien hänen pöytänsä ääreen päätyneiden hifistelijöiden.

Ros Wali oli juuri sillä hetkellä kyyristynyt tyhjän lautasensa ylle nuolemaan karhunvatukkatahraa. “Tämä on elämän eliksiiriä!” iso mies huusi.

(s. 380)

Eli lopputulemana vallan mainio kirja ja kurkistus Keskilännen (ruoka)kulttuuriin!

Kirjan tiedot:

J. Ryan Stradal: Keskilännen keittiöt | Tammi 2016 | 394 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: Kitchens of the Great Midwest (2015) | Suomennos: Mari Hallivuori

Luettu myös:
Eniten minua kiinnostaa tie, Lumiomena, Järjellä ja tunteella ynnä muut

Haasteet:
* Herkulliset kirjat 2023 : Kirjan kannessa on drinkki

Zhang Xiaoyu & Cixin Liu: The Village Teacher

Kaukana universumin toisella laidalla käydään tähtien välistä sotaa. Samaan aikaan päättäväinen opettaja yrittää iskostaa tietoa kiinalaisen syrjäkylän oppilaisiin. Nämä kaksi maailmaa kohtaavat yllättäen.

The Village Teacher jatkaa Cixin Liun novelleihin perustuvien sarjakuvien sarjaa. Olen lukenut näitä pari aiemmin ja kun nyt hoksasin, että näitä on lisääkin, lukaisin tämänkin.

En pitänyt tästä yhtä paljon kuin Yuanyuan’s Bubbles tai Sea of Dreams -kirjoista. Tässä ei ollut sellaista mielikuvituksellista asetelmaa, joka löytyi noista kahdesta.

Perusidea kun on se, että ennakkoluuloiset ja väkivaltaiset maalaistollot eivät halua, että heidän lapsensa tuhlaavat aikaansa koulunkäyntiin. Se pieni intergalaktinen tvisti, joka lopussa tuli, ei pelastanut kulunutta juonta.

Joskus sivistuksen valo on kokoa tuikku.
(s. 29)

Enkä pitänyt suuremmin Zhang Xiaoyan piirrostyylistäkään. Hän näkyy olevan kansainvälisestikin menestynyt sarjakuvataiteilija ja ei hänen tyylinsä mielestäni mitenkään vastenmielinen ollut, mutta ei se myöskään nostanut tarinaa korkeammalle tasolle.

Tosin asiaan saattoi vaikuttaa sekin, että tässä tarinassa oli vain yksi naishahmo. Koululaistyttö, joka on jossain siellä takana eikä sano mitään. Että jee.

Nopealukuinen, mutta lopputulemana aika tylsä. Ajattelin kyllä lukea lisääkin näitä Cixin Liun sarjakuvasovituksia, ne kaksi muuta olivat kuitenkin kiinnostavia.

Kirjan tiedot:
Zhang Xiaoyu & Cixin Liu: The Village Teacher | Head of Zeus 2021 | 94 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Scifiä! : Kannessa tai nimessä on avaruus

Zoulfa Katouh: Sitruunapuiden aika

Vierekkäin on kolme nahistunutta sitruunaa ja muovipussillinen pitaleipää, joka on pikemmin kuivaa kuin homeista.

18-vuotias Salama elää keskellä Syyrian sisällissotaa. Hän työskentelee vapaaehtoisena sairaalassa ja pohtii, pitäisikö paeta maasta vai jäädä vaarojen keskelle. Eräänä päivänä Salama tapaa Kenanin, joka miettii samoja asioita.

Olipahan erilainen nuorten aikuisten kirja. Kauniin ja raikkaan kannen sisällä olevasta tarinasta oli kepeys kaukana. Luin tämän ahmimalla, koska oli aivan pakko saada tietää, miten Salaman, Kenanin ja muiden kirjan hahmojen käy.

Tarina sijoittuu vuosiin 2011-2012 eli Syyrian sodan alkupuolelle. Sama sota on muuten käynnissä edelleen vaikka se onkin uutisoinnissa jo jäänyt muiden aiheiden alle. Kapinalliset nousivat vastustamaan hallitusta ja siitä lähtien siviilien osa on ollut kurja.

Salaman farmaseutin opinnot jäivät yhteen vuoteen ja sen jälkeen hän on oppinut sitomaan haavoja, ompelemaa tikkejä ja amputoimaan raajoja. Kirja ei mässäile verellä, mutta sodan raaka todellisuus ja tragedia on myös Salaman todellisuutta. Hän on jo menettänyt läheisiään eikä mene päivääkään etteikö hän näkisi kuolevia ihmisiä.

Olennaista tarinassa on sekin, miten sotatila ja Salaman kokemat kauheudet ovat vaikuttaneet hänen mielenterveyteensä. Hän näkee hallusinaatioita ja tietää sen, Kenanin pikkuveli puolestaan ei puhu. Mistäpä he apua saisivat, kun maan tilanne on mikä on?

Yksi mielestäni koskettavimmista kohtauksista olikin se, jossa Kenan toteaa ettei tiedä, miten voisi enää auttaa Salamaa. Pidin vakavasävyisestä romanssista, johon oman erikoisuutensa toi nuorten usko. He ovat tietenkin muslimeita ja kunnioittavat uskonsa asettamia rajoja. Hijab on Salamalle arkinen, mutta merkityksellinen vaate. Pidin muutenkin siitä, miten kirjassa kuvattiin syyrialaista kulttuuria.

Kaiken kaikkiaan kirja siis pohtii vakavia aiheita. Millaista on menettää kaikki, joka on sinulle tuttua? Voitko paeta maasta, jota rakastat, mutta joka on muuttunut vihamieliseksi? Miksi muu maailma ei tunnu välittävän? Ei edes pakolaisista, joita ryöstetään ja jotka hukkuvat Välimereen?

Hieno kirja ja toivon, että siihen tartutaan sen pituudesta (571 sivua) huolimatta. Fontti on tavallista isompaa!

Kirjan tiedot:

Zoulfa Katouh: Sitruunapuiden aika | Tammi 2023 | 571 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: As Long as the Lemon Trees Grow (2022) | Suomennos: Helene Bützow

Luettu myös:

Ainakin Kirjapöllön huhuiluja

Haasteet:
* Helmet 2023 : 41. Kirjan kirjailija on syntynyt 1990-luvulla [46/50]
* YA-lukuhaaste 2023 : Päähenkilö on erilainen kuin sinä
* Herkulliset kirjat 2023 : Kirjan kannessa on hedelmiä

Frank Herbert: Dyyni: ensimmäinen osa

Viikkoa ennen Arrakisiin lähtöä, kun kaikki viimeiset puuhat olivat jo kiihtyneet melkein sietämättömäksi touhuksi, vanha eukko tuli käymään Paul-pojan äidin luona.

Kaukaisessa tulevaisuudessa Atreidesin perhe komennetaan muuttamaan Arrakisin aavikkoplaneetalle. Vaara vaanii joka puolella ja suvun perijää odottaa erikoinen kohtalo.

Olen jossain välissä Wikipediaa surffatessani lukenut sekä tätä kirjaa että koko sarjaa koskevat juonipaljastukset. Lisäksi tämä on sellainen scifiklassikko, että spoilereita olisi varmasti ollut vaikea välttää muutenkin. Eipä se onneksi minun lukemistani haitannut.

Sain tämän luettua lauantaina ja sattumalta illalla telkkarista tulikin vuoden 2021 Dyyni-elokuva. Olen nähnyt se ennenkin ja katsoin sitä nyt puolella silmällä ihan vain verratakseni sitä kirjaan.

Molemmissa tarina pysähtyy suunnilleen samaan kohtaan, kirja hieman elokuvaa aiemmin. Pidin kirjasta enemmän ja aion kyllä lukea sen loppuun asti jahka ehdin. Tämähän on siis vain tarinan ensimmäinen osa, oikeastaan prologi, ja siltä se etenkin elokuvassa tuntuu.

Kirjassa syvennytään enemmän siihen poliittisten juonittelujen verkkoon, johon Atreidesit lopulta kompastuvat. Hekin ovat taitavia pelaajia ja on pienestä kiinni, etteivät asiat menneetkin ihan toisella tavalla. Pidin etenkin siitä, että kirjassa kerrottiin enemmän benegesseriittojen motiiveista ja toimintatavoista. Ne jäivät leffassa vähän hämäriksi.

Samoin se, että Jessica sai paljon sivutilaa, oli miellyttävä yllätys. Elokuvassa minua ärsyttikin se, miten hän viettää suurimman osan ajasta joko selvästi peloissaan tai itkemässä. Kirjassa hänellä on rautainen itsekuri ja kun se särkyy, lukijakin tietää, että nyt on tosi kyseessä.

Oikeastaan pidin Jessicasta niin paljon, että Paul jäi mielessäni vähän sivuosaan. "Jep, siinä se poika on, pakotettuna hyödyntämään benegesseriittojen istuttamia messiaanisen tarinan siemeniä. Mutta nyt takaisin Jessicaan!"

Kirjan tiedot:

Frank Herbert: Dyyni: ensimmäinen osa | WSOY 1986 (1. p. 1982) | 279 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: Dune. Book One (1965) | Suomennos: Anja Toivonen

Luettu myös:

Ainakin Paljon melua kirjoista ja There's no such thing as too many books

Haasteet:

* Scifiä! : Ei-ihmismäisiä olentoja

Hiekkamatoja!

* Luonto sivuilla vol. 3 : Aavikko

* Aakkoshaaste : D

Laura Esquivel: Pöytään ja vuoteeseen

Sipuli on hakattava hienoksi.

Nuori Tita ja naapurin Pedro rakastuvat ensisilmäyksellä, mutta Titan elämä on suunniteltu jo hänen syntymästään saakka. Saadakseen olla lähellä rakastettuaan Pedro nai Titan sisaren, ja siitähän se juoni sitten vauhtiin lähteekin.

Tai sanotaan vaikka, että sitten tapahtumat lähtevätkin ihan lapasesta. Ajattelin pitkän aikaa, että mitä ihmettä minä oikein olen lukemassa, mutta loppujen lopuksi tykkäsin tästä. Kun ei odotakaan mitään järkeenkäyviä tapahtumia ja olettaa kaiken olevan ihan normaalia kirjan maagisen realismin yliampuvassa maailmassa, tarinaa oli hauska lukea.

Perheensä nuorimpana tyttärenä Tita on tuomittu huolehtimaan väkivaltaisesta tyranni-äidistään tämän kuolemaan saakka. Pedro suostuu naimaan Rosauran ollakseen Titan lähellä, mutta ahaa, äitipä on tarkkana ja heittää kapuloita rattaisiin! Tässä perheessä ei onnellisia olla, vaikka hänen pitäisi kuolla estääkseen se! Eikä senkään jälkeen!

Tässä on jo paljon draaman aineksia, mutta Esquivel heittää lisää pökköä pesään. Titan maagiset kyyneleet aiheuttavat niin hirveän vatsataudin kuin tulvineen alakerrankin, äkillisestä himosta puhumattakaan. Hänen toinen siskonsa päätyy yhdessä vaiheessa bordelliin, koska edes hänet mukaansa siepannut viriili vallankumoustaistelija ei pysty sammuttamaan hänen sisäistä tultaan. Kiitti vaan, Tita.

(Huom. sisko oli ihan tyytyväinen kohtaloonsa. Kirjassa on kyllä seksuaalista väkivaltaa, mutta ei tähän bordellitapaukseen liittyen.)

Sitten on tällaisia kohtia:

Ensimmäiseksi hänen oli pestävä hampaat. Koska hän oli kieriskellyt maassa villisti pyörivien kanojen aiheuttaman ilmalennon jälkeen, ne olivat täynnä multaa.

(s. 191)

Niin, siis kanatappelu johti kanapyörremyrskyyn. Näinhän se aina.

Tätä lukiessa ei todellakaan voinut arvata, mitä tapahtuisi seuraavaksi, ja juuri se teki tästä kirjan, josta tykkäsin. Kummallisten tapahtumien lomassa tämä on myös Titan kasvutarina: hän oppii ottamaan kohtalonsa omiin käsiinsä ja valmistamaan siinä samalla herkullista ruokaa.

Kirjan tiedot:

Laura Esquivel: Pöytään ja vuoteeseen: jatkokertomus kuukausi kuukaudelta, mukana rakkautta, ruokaohjeita ja kotoisia parannuskeinoja | WSOY 1993 | 215 sivua | Kirjastosta

Espanjankielinen alkuteos: Como agua para chocolate (1989) | Suomennos: Sanna Pernu

Luettu myös:
Luettua elämää, Tarukirja, P.S. Rakastan kirjoja ynnä muut

Haasteet:
* Herkulliset kirjat 2023 : Kirjassa on reseptejä (ja testaat niitä)
Kirjassa tosiaan on meksikolaisten ruokien reseptejä, joita en kylläkään testannut.

Lokakooste

Ihan mukavan lukuisa kuukausi. Nyt pitäisi viime hetken paniikilla lukea kirjoja muutamaan lukuhaasteeseen, mutta eipä se mitään, saan samalla vedettyä yli loputtoman TBR-listan kirjoja.

Luetut & blogatut

Suzie Edge: Mortal Monarchs: 1,000 Years of Royal Deaths
Kuninkaallisten kuolemat. Kiinnostavan erilainen lähestymistapa brittimonarkkien kuolemiin.

Margaret Rogerson: Mysteries of Thorn Manor

Kartanon vankeina. Kiva ja kevyt YA-fantasia, harmillisesti kirjan romanssi on sen vähiten kiinnostava hahmojen välinen suhde.

Maija Kajanto: Taatelitalvi

Kahvila + hotelli. Kivan kepeä luettava, siksipä vakava kansallinen trauma ei oikein toiminut sivujuonena.

Hervé le Tellier: Poikkeama

Monistettu lento. Mielenkiintoista scifiä, toivottavasti kirjailijalta suomennetaan muutakin.

Maija Kajanto: Sahramisyksy

Epävarmuutta Pyhävirralla. Tämäkin oli kivaa ja kevyttä luettavaa, jos kohta jatkuva salailu alkoi jo harmittaa.

Satu Leisko: Ihmisenhaltija

Yliluonnollista menoa. Tuli mieleen Houkutukset ja muut vastaavat, mutta ihan luettava tämä oli.

Risto Isomäki: Vedenpaisumuksen lapset

Tulvan jälkeen. Kiinnostava idea, liian äijäkirjakerronta omaan makuuni.

Shen Yang: Enemmän kuin yksi lapsi

Ylimääräinen lapsi. Synkkää luettavaa Kiinan yhden lapsen politiikan -seurauksista.

Ashley Elston: 10 x sokkotreffit

Jouluisia treffejä. Mukavan kevyt ja sopivan romanttinen YA-kirja, jossa yllättävänkin vakava juonne.

Tove Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia

Muumit novelleissa. Ei suosikkimuumejani, mutta oli tässä kivojakin kertomuksia.

Hayley Campbell: Kaikki elävät ja kuolleet

Kuoleman ammattilaiset. Mielenkiintoinen kurkistus siihen maailmaan, jonka jokainen kohtaa kuoleman jälkeen.