torstai 31. maaliskuuta 2022

Ann Cleeves: Lokin huuto (Matthew Venn #01)

Kansikuva.


Sinä päivänä, kun rannalta löytyi ruumis, Matthew Venniä vainosivat jo valmiiksi ajatukset kuolleista ja kuolemasta.

Kun rannalta löytyy tuntemattoman miehen ruumis, rikoskomisario Matthew Vennin tiimi saa uuden tehtävän. Juttu tuntuu kiertyvän sekä paikallisen monitoimikeskuksen että uskonlahkon ympärille, ja Vennillä on henkilökohtaisia yhteyksiä molempiin.

En yleensä kiinnitä mitään huomiota kirjan kansissa oleviin mainosteksteihin. Olinkin jo kirjan puolessa välissä kuin luin kannesta, että tästä on tehty TV-sarja Kahden joen välissä. Tiedänpä nyt, mitä katson viikonloppuna.

En ole paras lukija arvioimaan dekkarijuonta, mutta minusta tämä oli jännä ja toimiva, ja eteni loogisesti. Useampi kertojaääni toimi hyvin tarinan kannalta, koska johtolankoja oli niin paljon ja kaikkia oli tietenkin seurattava. Tarinassa tapahtuu tietenkin muitakin rikoksia kuin yksi ainoa murha.

Päähenkilö Matthew Venn tuntui (ainakin melkein) todelliselta ja moniulotteiselta hahmolta. Hän kasvoi uskonlahkon keskuudessa ja kun hän jätti sen, katkesivat välit myös vanhempiin. Lapsuuden jättämät arvet ovat vieläkin läsnä ja Venn vertaa itseään usein muihin, etenkin aviomieheensä Jonathaniin. Vennin mielessä Jonathan on kaikkea sitä, mitä hän ei itse pysty olemaan: rento, rohkea ja avoin.

Pidin siitä, miten tavallisesti kahden miehen vakaa suhde kuvattiin. Se on tärkeä osa Vennin elämää ja rakkaus Jonathaniin paistoi läpi kaikesta. Vennin työkaveritkin ovat sinut asian kanssa ja suhdetta arvostelevat ainoastaan ahdasmieliset henkilöt.

Onnea kuitenkin varjostavat tarina rikokset, jotka näyttävät kiertyvän Jonathanin työpaikan ympärille. Hän johtaa Woodyardia, josta löytyy niin taiteilijaresidenssi kuin aikuisten kehitysvammaisten ihmisten päiväkeskuskin. Venn tukeutuukin Jonathaniin asiantuntijuuteen keskustellessaan päiväkeskuksen vakio-osallistujien kanssa. Toivottavasti ainakin Lucy ja hänen isänsä nähdään seuraavassa osassa, pidin heistäkin!


Kirjan tiedot:
Ann Cleeves: Lokin huuto | Karisto 2022 | 350 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: The Long Call (2019) | Suomennos: Annukka Kolehmainen

Haasteet:
* Helmet 2022 : 49. kirja on julkaistu vuonna 2022 [25/50]
* #Queerlukuhaaste2022 : Käännöskirja

tiistai 29. maaliskuuta 2022

Katriina Ranne: Maa kuin veri

Kansikuva.


Minä olen sademetsässä asuva suomalainen.


Arthur Thesleff lupaa mukaansa lähteville suomalaisille paratiisin maan päällä. Nuoren Kaarlon perhe lähtee Argentiinaan vuonna 1906, mutta perillä odottaakin loputon työmaa. Yli sata vuotta myöhemmin suvun viimeinen vesa oppii, miltä tuntuu kun sademetsä katoaa ympäriltä.

Olipas mielenkiintoinen sukuromaani. Tarinassa seurataan saman suvun neljää polvea, jotka viljelevät samoja maatilkkuja Colonia Finlandesa -siirtokunnassa. Se on aivan oikea paikka ja Arthur Thesleff on aivan oikea henkilö, joka lupaili liikoja ja pakeni paikalta, kun elämä osoittautui liian haastavaksi.

Kirjan tarina mukailee siirtokunnan historiaa. Ensimmäiset muuttajat eivät olleet maanviljelijöitä, joten vain sitkeimmät jaksoivat jäädä uuteen kotiinsa. Myöhemmissä muuttoaalloissa Finlandesaan tuli myös maanviljelijöitä, mutta ei elannon saanti ollut heillekään helppoa.

Kaarlon suvun tarinassa näkyvät maailman tapahtumat sadan vuoden ajalta. Suomi itsenäistyy, toinen maailmansota raivoaa, Perón ja Evita ovat uutisissa, Argentiinaa hallitsevat diktaattorit, sademetsää hakataan yhä tehokkaammin ja alkuperäiset asukkaat ajetaan aina vain ahtaammalle.

Suomalaista siirtokuntaa tämä ei kuitenkaan juuri kosketa ja tarina onkin välillä jopa klaustrofobinen. Ei ole muuta kuin oma maatilkku, yerbaviljelmät, naapurit ja kaukaiset suomalaiset sukujuuret. Siirtokunta rapistuu ja aika tuntuu pysähtyvän.

Sama toistuu kiinnostavasti myös kertojissa. Jokainen on oma persoonansa ja heidän elämänsä etenevät eri tavoin, mutta heidän luonteissaan on kuitenkin jotain perustavanlaatuisen samanlaista. On helppo uskoa, että Ester todella on Kaarlen tytär ja Aina Esterin kasvattama.

Kukaan heistä ei tiedä täysin, mitä edellinen sukupolvi on kokenut, joten heidän silmissään vanhemmat ja isovanhemmat näyttävät erilaisilta kuin kirjan lukijan. Jokainen heistä kokee olevansa suomalainen, vaikka suurin osa ei koskaan ole edes käynyt Suomessa. Kulttuuriperintö on kuitenkin siirtynyt sukupolvelta toisella ja niinpä Ainakin osaa edelleen suomen kieltä.

Kiinnostava kirja, jota olen jo ehtinyt suositella muillekin.


Kirjan tiedot:

Katriina Ranne: Maa kuin veri | WSOY 2021 | 378 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:
Kirja hyllyssä, Kirjamuuri, Eniten minua kiinnostaa tie ynnä muut

Haasteet:
* Helmet 2022 : 36. kirjassa seurataan usean sukupolven elämää [24/50]
* Luonto sivuilla : Sademetsä

sunnuntai 27. maaliskuuta 2022

Ash Parsons: Girls Save the World in This One

Kansikuva.


We're never going to make it.

June Blue ystävineen fanittaa zombisarja Human Wastelandia. Heidän onnekseen ZombieCon! -fanitapahtuma järjestetään heidän kotikaupungissaan. Mahtava yhteinen kokemus muuttuu kuitenkin astetta synkemmäksi kun käy ilmi, että kaikki zombit eivät olekaan cosplayereita…

Tällä kirjalla kesti ikuisuus päästä vauhtiin. Ensimmäinen zombi tuli vastaan vasta sadan sivun jälkeen! Kaiken lisäksi ne ensimmäiset sata sivua käytettiin suurimmaksi osaksi niinkin jännittävään aktiviteettiin kuin jonottamiseen. June, Imani ja Siggy jonottavat messukeskukseen, luentosaliin ja vielä näyttelijätapaamisiinkin. Jonoa, jonoa, jonoa.

Onneksi kirjan kerronta on kuitenkin kevyttä, nopealukuista ja hauskaakin, joten alun sai kuitenkin kahlattua läpi. Zombien horjuttua kuvioihin juoni muuttuu vauhdikkaammaksi, kun tytöt ja muut selviytyjät yrittävät löytää turvapaikkaa.


I let out an involuntary yelp, which should sound blood-curling, because I'm that startled.

Instead I sound like that Muppet who speaks in "meep" voices.
(s. 283)


Zombiseikkailun lomassa vatvotaan tyttöjen ystävyyttä, ihastuksia, seksismiä ja myös rasismia. Imani on ikionnellinen siitä, että ympärillä on kerrankin hänen näköisiään ihmisiä eikä vain valkoisia kasvoja. June puolestaan löytää itsestään johtaja-aineksia, mutta joidenkin miesten on vaikea niellä tätä kakistelematta. Junen ystävät ovat kuitenkin aina hänen puolellaan ja zombeja tärkeämpää kirjassa onkin heidän välinen lämpönsä ja rakkautensa.

(Jonka toistellaan olevan täysin platonista, mutta June kyllä vaikuttaa olevan ei-platonisesti rakastunut Imaniin, joka on Junen mielestä kaunein ja täydellisin ihminen maan päällä.)

Kaiken kaikkiaan ihan viihdyttävä YA-zombikirja jos vain pääsee loputtoman jonottamisen yli. Oli myös kiva löytää ja lukea YA-kirja, joka ei ole osa mitään sarjaa.


Kirjan tiedot:
Ash Parsons: Girls Save the World in This One | Philomel 2020 | 426 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Helmet 2022 : 7. kirja kertoo ystävyydestä [23/50]
* YA-spefibingo : Kauhu

lauantai 26. maaliskuuta 2022

Tuomas Kilpi: Avaruusasema Ithal

Kansikuva.


Heräsin pienessä huoneessa,
jonka seinät alkoivat vähitellen
hehkua valoa.


Kirjan minäkertoja asuu avaruusasemalla, joka kiertää Ithal-planeettaa. Aseman asukkaat ovat tutkijoita, joiden tehtävä on selvittää, onko Ithal sopiva ihmisten asuttavaksi. Eräänä päivänä kertoja huomaa, että planeetalla ja asemalla tapahtuu outoja asioita.

Katsoin tuossa taannoin Helmet-kirjastojen vuosittain järjestämän Kirjareppu-tapahtuman ensimmäisen osan, jossa esiteltiin viime vuoden aikuisten kaunokirjallisuutta. Niistä bongaa hyviä kirjavinkkejä ja ennen kaikkea saa tietoa kirjoista, joita ei itse ole ehtinyt tai halunnut lukea, mutta joita voisi suositella kirjaston asiakkaille.

Yksi esitellyistä kirjoista oli tämä selkokirja, jonka halusin heti lukea. Selkokirjoissa ei ole tarjolla niin kovin paljon genrekirjallisuutta ja tämä on scifiä. Kaiken lisäksi tämä on kirjoitettu suoraan selkokirjaksi, eli se ei ole mukautus mistään teoksesta.

Mielestäni kirja oli hyvä ja pieneen sivumäärään on saatu mahtumaan jännittävä juoni. Tiivis tunnelma välittyy vähemmälläkin kuvailulla ja pidin siitä, että hahmoja ei oikeastaan kuvailtu ollenkaan. Kaikilla ei edes ole nimiä ja sepä antaakin lukijalle tilaisuuden kuvitella heidät minkä näköisiksi itse haluaa.

Eli komppaan Helmet-kirjaston suositusta! Tätä voi hyvällä syyllä suositella sellaiselle, joka haluaa lukea scifiä, mutta ei jaksa tai pysty lukemaan pitkää kirjaa.


Kirjan tiedot:
Tuomas Kilpi: Avaruusasema Ithal | Oppian 2021 | 94 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Helmet 2022 : 23. pieni kirja [22/50]
* Aakkoshaaste : A

torstai 24. maaliskuuta 2022

Alexander McCall Smith: Siveysoppia kauniille tytöille (Mma Ramotswe tutkii #03)

Kansikuva.


Mma Ramotswe, jonka isä oli edesmennyt Obed Ramotswe, kotoisin Mochudin kaupungista Gaboronen lähistöltä Botswanan tasavallasta Afrikasta, ja J.L.B. Matekoni, jonka isä oli edesmennyt Pumphamilitse Matekoni, talonpoika ja sittemmin Rautatielaitoksen pääkonttorin vahtimestari, kotoisin Tlokwengista, olivat julkistaneet kihlauksensa.

Sarjan kolmannessa osassa Mma Ramotswe saa tehtäväkseen selvittää, yritetäänkö poliitikon veli myrkyttää. Apulaisetsivä Mma Makutsi puolestaan tutkii, onko kauneuskilpailun finalisteilla luurankoja kaapeissaan.

Näitä tapauksia enemmänkin pidin naisten arkea kuvaavista juonista. Mma Ramotswen onni rakoilee, kun hän huomaa J.L.B. Matekonin sairastuneen vakavaan masennukseen. Pidin siitä, että sairauteen ei ollut kirjassa mitään ihmeratkaisua. Kun Mma Ramotswe toteaa ettei pysty itse auttamaan sulhastaan, hän ei jätä tätä yksin vaan pyytää apua ystäviltään.


J.L.B. Matekoni ei vieläkään kohottanut katsettaan. "Minun lupaukseni ei ole minkään arvoinen."

"Nyt puhuu sairaus," tohtori Moffat sanoi lempeästi. "Teidän lupauksenne on hyvin arvokas."
(s. 170)


Mma Makutsi puolestaan saa yllättäen lisää vastuuta. Koko etsivätoimisto siirretään J.L.B. Matekonin autokorjaamon yhteyteen, ja miehen sairastaessa vastuu korjaamosta ja laiskoista oppipojista jää Mma Makutsille. Hänestä paljastuukin lempeähkö diktaattori, joka saa oppipoikiin vauhtia.

Kotosalla Mma Makutsia painavat sekä rahahuolet että sairas veli, joka on tullut asumaan hänen luokseen. Näissä kirjoissa tulee koko ajan hyvin esiin se, miten tärkeitä perhe ja ystävät ovat. Vaikka itsellä on vähän, siitä annetaan vieläkin vähempiosaiselle.

Olen nyt oikein tykästynyt tähän sarjaan. Vaikka etsivätoimiston jutut eivät ole aina mukavia eikä loppuratkaisu ole kaikkien kannalta onnellinen, kirjoista jää kuitenkin hyvä mieli.


Kirjan tiedot:
Alexander McCall Smith: Siveysoppia kauniille tytöille | Otava 2007 (1. p. 2004) | 285 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: Morality for Beautiful Girls (2001) | Suomennos: Jaakko Kankaanpää

Luettu myös:

Haasteet:
* Helmet 2022 : 5. kirjassa sairastutaan vakavasti [21/50]

sunnuntai 20. maaliskuuta 2022

Venla Saalo: Kukkia maan alla



On heinäkuu, torstai.


Marianna myy kukkia metroaseman tunnelissa. Amalia ja Karim kävelevät saman Berliinin katuja. Pienet sattumat yhdistävät heidät hetkeksi.

Vaihdoimme tässä taannoin kirjasuosituksia työkaverini kanssa. Minä suosittelin hänelle Kyung-sook Shinin kirjoja ja hän puolestaan suositteli minulle tätä pienoisromaania. Joskus kirjamakumme kohtaavat, joskus eivät, ja tällä kertaa minä en viehättynyt tästä yhtä paljon kuin hän.

Kirjassa kuvataan sekä Mariannan ja hänen veljensä Borysin että Amalian ja hänen poikansa Karimin elämää. Marianna on keski-ikäinen kukkakauppias, joka karkasi teinivuosinaan pienestä Puolan ja Saksan rajakaupungista Berliiniin. Veli jäi rajalle ja sisarusten muistikuvat lapsuudesta ovat yllättävän erilaiset. Toiselle aika on kullannut muistot, toiselle ei.

Amalia puolestaan on tunisialaisten siirtotyöläisten tytär, joka haluaa toisen näköisen elämän. Amal-nimi on jäänyt taakse ja Amalia opiskelee englantia saadakseen paremman työpaikan. Hän on keskittynyt omien perhesuhteidensa ja haaveidensa pohdintaan, ja Karimin loputtomat kysymykset jäävätkin usein vastaamatta.


Karim tietää, että maan päällä, heidän yläpuolellaan, aika valuu tasaisesti niin kuin joessa vesi. Maan päällä ajan kulku tuntuu lämpimältä käsivarsissa. Mutta maan alla aika kuluu arvaamattomasti, vihaisesti nytkähdellen niin kuin kastemato, joka haluaisi olla paikallaan mutta jota tökitään risulla selkään. Siksi ihoa paleltaa maan alla, ja aika pysähtyy herkästi. Siksi heillä ei ehkä olekaan enää kiire.
(s. 32)


Mariannan ja Amalian perheen tiet kohtaavat välillä ohikiitäviksi hetkiksi.

Kirjan kieli on kaunista ja kevyttä, mutta en oikein saanut otetta hahmoista tai tarinasta. Vaikka tarina sinänsä on kokonainen arkisen elämän kuvaus tiettynä hetkenä, jäin kaipaamaan jotain enemmän. Se jää mielestäni harmillisen keskeneräisen tuntuiseksi.


Kirjan tiedot:
Venla Saalo: Kukkia maan alla | Gummerus 2020 | 159 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:
Kirja vieköön, Kirjakaapin kummitus, Raijan kirjareppu ynnä muut

Haasteet:
* Helmet 2022 : 50. kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä [20/50]

tiistai 15. maaliskuuta 2022

Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan perijä (Puuvillatehdas #02)

Kansikuva.


- Matti, tule katsomaan!

Sisarukset Martta ja Matti Barker palaavat Turkuun Matin opintojen vuoksi. He ovat asuneet kymmenisen vuotta Ruotsissa ottovanhempiensa kanssa ja paluu Suomeen on erilainen kuin Martta kuvitteli. Vuoden 1904 Turku on muuttunut ja niin on myös Martta, jonka on vaikea löytää oma paikkansa lapsuusmaisemissaan.

Piti ihan tarkistaa, mitä mieltä olin sarjan ensimmäisestä osasta Puuvillatehtaan varjossa. Näköjään samaa mieltä kuin tästäkin, eli pidin kaikesta paitsi kirjan mielestäni epämiellyttävästä romanssista.

Edellisen osan pääosassa oli leskirouva Jenny, joka tarinan aikana adoptoi kolme orvoksi jäänyttä työläisperheen lasta. Ottolapset ovat nyt isoja ja etenkin Martta tuntee olonsa eksyneeksi ajan sääty-yhteiskunnassa. Onko hän tarpeeksi hyvä turkulaisten hienoihin seurapiireihin taustastaan huolimatta? Haluaako hän edes osaksi seurapiirejä, jotka tuntuvat halveksivat työläisiä? Hänen kipuilunsa kahden eri yhteiskuntaluokan välillä oli mielenkiintoista luettavaa.

Pidinkin taas paljon siitä, miten aikakausi näkyi tarinassa, jossa kuvataan Martan ja Matin arkea. Tutuksi tulevat ajan muoti, ruoka ja sanasto sekä esimerkiksi sen hetken elokuvatarjonta ja kirjauutuudet. Martta pyydetään töihin Turun kansankirjastoon ja muutenkin lukutaidon merkitystä tuodaan vahvasti esiin. Martta jopa järjestää satutunteja!


Kansankirjastossa oli todellinen pula, että kirjoja ei riittänyt kaikille lapsille. Ne olivat jatkuvasti lainassa ja Martta joutui sanomaan pettyneille kasvoille, ettei kirjoja ollut saatavilla. Lopulta hän oli keksinyt, että voisi lukea lapsille ääneen lukusalissa. Näin yhdestä kirjasta saisi useampi lapsi saman hyödyn.
(s. 135)


Muuttuneesta poliittisesta tilanteesta kertoo muun muassa se, että sensuuri iskee kirjoihin, joissa ei saa esittää radikaaleja saati sitten venäläisvastaisia mielipiteitä. Turussa työläiset järjestäytyvät suurlakkoa enteillen ja Marttakin huomaa, että hänen on otettava kantaa politiikkaan. Tykkäsin siitä, millä tavalla Martta osallistui kapinointiin. Se tuntui hyvin realistiselta ja lisäsi kirjaan hieman jännitystä.

Muutenkin pidin Martasta päähenkilönä ja siksi olikin taas niin ärsyttävää lukea romanssia, jonka toinen osapuoli oli ihan mulkero. Periaatteessa Martalla on tarinassa kaksi kosijaa. Puuvillatehtailija Robertin kainalossa oleva ketunhäntä näkyy kuitenkin jo kilometrin päähän.

Lapsuudesta tuttu telakkatyöläinen Juho oli vielä Robertiakin raivostuttavampi tapaus. Tämän romanssin etenemistä ei juuri kuvattu vaikka se muka tapahtuikin. Aina, kun Martta ja Juho ovat puhe-etäisyydellä, Juho käyttää tilaisuutta hyväkseen loukatakseen ja vähätelläkseen Marttaa jollain tavalla. 

Jotenkin näistä tällaisista sankareista tulee usein mieleen Ylpeys ja ennakkoluulo, mutta kyseisessä kirjassa sentään opitaan jotain. Juhon ylpeys ja ennakkoluulot olivat vielä suuremmat kuin herra Darcyn, mutta toisin kuin Darcy, Juho ei ottanut mistään opikseen.

Elän toivossa, että sarjan seuraavassa osassa romanssin osapuolet viettävät oikeasti aikaa yhdessä ja mies ei ole itsekeskeinen, naista mollaava ääliö. Kirjasarja on muuten niin vetävästi kirjoitettu ja hyvä, että on sääli, etten voi sietää tuota romanssipuolta.


Kirjan tiedot:
Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan perijä | Gummerus 2022 | 368 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Helmet 2022 : 1. kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota [19/50]

sunnuntai 13. maaliskuuta 2022

Ulla-Lena Lundberg: Sade

Kansikuva.

Oli hauska katsoa, kun Parveileva mehiläinen maalasi.

Tuhansia vuosia sitten nuori Oras löytää kutsumuksensa heimon shamaanina ja kalliomaalausten tekijänä. 1990-luvulla ruotsalainen vesi-insinööri Bengt saapuu Afrikkaan järjestämään vesihuoltoa. Kumpikin pohtii samaa ongelmaa: miten saada sadetta?

Tämä on ensimmäinen täsmäkirja Luonto sivuilla -lukuhaasteeseen. Etsin sateeseen liittyvää kirjaa ja tämä kuulosti mielenkiintoiselta. Koska kirjassa on kaksi erilaista, toisiinsa yhdistyvää tarinaa, arvelin pitäväni ainakin toisesta niistä.

Loppujen lopuksi pidinkin enemmän Oraan tarinasta, jonka esihistoriallinen miljöö oli mielenkiintoinen. Oras kuuluu yhteen vaeltavista bushmanniheimoista, joiden elämää määräävät ensisijaisesti sadekaudet. Sade tietää ruokaa ja runsautta, kuivuus nälkää ja kärsimystä. Heimon shamaanin tärkeimpiä tehtäviä onkin tavoittaa transsissa myyttiset vesieläimet.

Veteen ja sateeseen liittyvän afrikkalaisen mytologian lisäksi tarinoissa kulkevat mukana kalliomaalaukset. Jo Oraan aikana ne ovat ikivanhoja.


Kaikkein vanhimmat meistä sanovat, että jotkut maalauksista olivat luolassa jo silloin, kun he olivat pieniä; jopa että heidän isovanhempansa olisivat nähneet ne lapsuudessaan. Minä uskon samoin kuin Parveileva mehiläinen, että jo maailman ensimmäiset ihmiset tekivät ensimmäiset maalaukset.
(s. 23)


Bengt tulee tietoisiksi samoista maalauksista tuhansia vuosia myöhemmin. Hänen aikanaan moderni maailma törmää vanhoihin tapoihin ja kulttuuriperintöön. Hienoimmatkaan laitteet kun eivät voi tehdä sadetta, ja joskus ihmiset luottavat enemmän vanhoihin tapoihin kuin uusiin keksintöihin. Tarinassa kysytään, mikä oikeus ulkopuolisilla on julistaa paikalliskulttuurille merkittäviä kohteita niin suojelluiksi ja tärkeiksi, ettei niiden luo saa mennä suorittamaan ikiaikaisia ja tärkeitä riittejä.

Pidin kirjan sujuvasta kerronnasta ja siitä, miten sateen tarve ja taide yhdistävät ihmisiä aikakaudesta toiseen. Kumpikin tarina kuitenkin hajoaa välillä turhan moneen suuntaan ja etenkin Bengtin toivottomat toilailut olisivat voineet jäädä vähän vähemmällekin.


Kirjan tiedot:
Ulla-Lena Lundberg: Sade | Gummerus 2017 (1. p. 1997) | 255 sivua | Kirjastosta
Ruotsinkielinen alkuteos: Regn (1997) | Suomennos: Leena Vallisaari

Luettu myös:

Kirja hyllyssä, Opus eka, Cillan kirjablogi ynnä muut

Haasteet:
* Helmet 2022 : 37. kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle [18/50]
Kaunis kansikuva on Helena Kajanderin suunnittelema tätä painosta varten.
* Luonto sivuilla : Sade

perjantai 11. maaliskuuta 2022

Margaret Rogerson: Kirjojen tytär


Kansikuva.


Ilta oli koittamassa, kun kuolema karautti Summershallin Suureen kirjastoon.

16-vuotias Elisabeth Scrivener on kasvanut maagisessa kirjastossa ja haaveilee valmistuvansa vaarallisten loitsukirjojen vartijaksi. Kun Elisabeth joutuu taistelemaan karannutta kirjaa vastaan, hän huomaa pian olevansa sitäkin suuremmassa vaarassa.

Sanonpa heti alkuun, mistä en pitänyt, koska se lista on kahden asian mittainen.

1. Kirjan pakollisesta romanssista, jonka toinen osapuoli on velho Nathaniel Thorn. Suhde perustuu lähinnä siihen, että Nathaniel on komea ja hänellä on angstinen menneisyys, joka saa Elisabethin säälimään häntä.

2. Nathanielista, joka oli itsekeskeinen nulikka, jonka ilkeily ei ollut ollenkaan minun makuuni. En vain jaksa näitä mieshahmoja, joiden ah niin nokkela sanailu ja flirttailu on vain tahallista toisen loukkaamista.

Mutta onneksi (?) tähän romanssiin ei juuri tuhlata aikaa, mikä toisaalta on syy siihen, että se ei kiinnostanut minua yhtään.

Elisabeth tosiaan tempautuu mukaan seikkailuun, jossa panoksena on tietenkin maailman kohtalo. Kuinkas muutenkaan. Kirja on oma itsenäinen teoksensa ja saa kyllä ison plussan siitä. YA-spefiä vaivaa vakava sarjoittuminen.

Näin kirjojen ystävänä tykkäsin kirjassa siitä, että juoni pyörii kirjojen (ja demonien) ympärillä. Elisabethkin pitää kirjoista, etenkin niistä vaarallisista. Suurkirjastoissa säilytetään pelottavia loitsukirjoja, jotka saattavat sopivasti ärsytettyinä muuttua hirviöiksi.


Loitsukirjojen siirtäminen kirjastojen välillä oli varovaisuutta vaativa tehtävä. Jotkut teokset hautoivat niin voimallista kaunaa toisiaan kohtaan, että niitä ei voitu tuoda edes virstojen päähän samasta paikasta ilman, että ne alkoivat ulvoa tai leimahtivat palamaan. Wildmarchin erämaassa oli jopa talon kokoinen kraatteri paikassa, jossa kaksi kirjaa oli ottanut kiivaasti yhteen kiistellessään thaumaturgisesta oppilauseesta.
(s. 18)


Nämä loitsukirjat ovat velhojen tekemiä ja niinpä kirjastot suhtautuvat velhoihin hyvin nuivasta. Velhot saavat voimansa demoneilta, jotka vaativat maksuksi elinvoimaa.

Elisabeth tutustuu Nathanieliin demoniin Silasiin, joka olikin kiva ja kiinnostava uusi tuttavuus. Hän varoittaa Elisabethia rikkomaan kahleitaan, koska vapautettu demoni haluaa väistämättä imeä kaikki ihmiset kuiviin ja tuhota kaiken näkemänsä. Heidän ystävyyttään kehitetäänkin kirjassa huomattavasti enemmän kuin Elisabethin ja Nathanielin välistä suhdetta. Myös Silasin ja Nathanielin välinen kummallinen suhde oli huomattavasti mielenkiintoisempi kuin Elisabethin ja Nathanielin.

...Itse asiassa kumpi tahansa näistä tai vaikkapa vaihteeksi kolmen kimppa olisi kiinnostanut minua romanssina huomattavasti enemmän kuin se, mikä kirjassa sitten tapahtui.

Kirjan juoni on hieman oudosti rakennettu. Se on välillä oikeinkin vauhdikas seikkailu, mutta toisaalta tuntuu, että kovin suuria ei sittenkään tapahdu eikä kukaan oikeastaan tiedä mistään mitään. Pidin jälkinäytöksestä, mutta sitä edeltävä loppuratkaisu jätti sellaisen ”no tuossako se nyt oli?” –olon.

Kuitenkin, tykkäsin kirjasta kokonaisuutena, sen maailmasta ja Elisabethista. Tutustun varmasti muihinkin Rogersonin kirjoihin kun ehdin!


Kirjan tiedot:
Margaret Rogerson: Kirjojen tytär | Karisto  2020 | 453 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: Sorcery of Thorns (2019) | Suomennos: Mika Kivimäki

Luettu myös:
Kirjoihin kadonnut, Kirjapöllön huhuilujaSiniset helmet ynnä muut

Haasteet:
* Helmet-lukuhaaste 2022 : 3. kirja, jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana [17/50]
* YA-spefibingo : Ihana, ärsyttävä tai samaistuttava hahmo

sunnuntai 6. maaliskuuta 2022

Mila Teräs & Hannamari Ruohonen: Ensilumi

Kansikuva.


Tuiskun vaari valmistautuu taitoluistelunäytökseen. Hänen kauniit vaatteensa saavat Tuiskun kysymään kysymyksiä, joita vaari on ehkä odottanutkin.

Tässäpä hieno esimerkki siitä, miten helposti aikuisten vaikeina pitämiä asioita voi käsitellä lapsen kanssa. Kauniisti kuvitetussa kuvakirjassa käsitellään läheisen aikuisen transsukupuolisuutta. Tuiskun vaari on nainen, joka on elänyt koko elämänsä miehenä ja uskaltaa tulla esiin omana itsenään vasta nyt, 60-vuotiaana isovanhempana.

Asiaa käsitellään tarinassa mutkattomasti ja lapsen rehellisyydellä. Vaarin sovittaessa kaunista esiintymisasuaan Tuisku kysyy yhtäkkiä kiertelemättä, onko hän mies vai nainen. Lapsethan saattavat pohtia näitä asioita eikä heillä ole vielä samanlaista suodatinta kuin aikuisella. Kirjassa vastakkain ovatkin lapsen kysymykset ja tapa, jolla hänelle vastataan.

Vaari kertoo suoraan olevansa nainen ja kaksikko katselee yhdessä vanhoja valokuvia, joissa on vaari näyttää vakavalta pojalta. Tuiskun seuraava, aikuisesta ehkä kiusallinen kysymys on suunnattu mummille: "Tiesitkö sinä, että vaari oli koko ajan oikeasti nainen?"

Tarinassa näytetään, ettei asiasta tarvitse tehdä liian vaikeaa. Lapset hyväksyvät vastaukset, tilanteet ja erilaiset ihmiset useimmiten huomattavasti helpommin kuin aikuiset. Tärkeintä on todellakin saada olla oma itsensä. Lämminhenkisen tarinan lopussa Tuisku huomaa vielä kysyä vaarilta ihan itse hyvin tärkeän kysymyksen.

Pidän paljon Hannamari Ruohosen kuvitustyylistä ja se sopii hienosti juuri tähän kirjaa. Erityisesti tykkäsin siitä, miten onnellisilta Tuisku, vaari ja mummi näyttivät. Kaikki on viimeinkin hyvin.


Kuvassa mummi asettaa vaarin päähän kauniin hiusnauhan.
Mummi ja vaari.


Kirjan tiedot:
Mila Teräs & Hannamari Ruohonen: Ensilumi | Karisto 2022 | 31 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Helmet 2022 : 2. Kirjassa jää tai lumi on tärkeässä roolissa [16/50]
* #Queerlukuhaaste2022 : Lastenkirja