- Matti, tule katsomaan!
Sisarukset Martta ja Matti Barker palaavat Turkuun Matin opintojen vuoksi. He ovat asuneet kymmenisen vuotta Ruotsissa ottovanhempiensa kanssa ja paluu Suomeen on erilainen kuin Martta kuvitteli. Vuoden 1904 Turku on muuttunut ja niin on myös Martta, jonka on vaikea löytää oma paikkansa lapsuusmaisemissaan.
Piti ihan tarkistaa, mitä mieltä olin sarjan ensimmäisestä osasta Puuvillatehtaan varjossa. Näköjään samaa mieltä kuin tästäkin, eli pidin kaikesta paitsi kirjan mielestäni epämiellyttävästä romanssista.
Edellisen osan pääosassa oli leskirouva Jenny, joka tarinan aikana adoptoi kolme orvoksi jäänyttä työläisperheen lasta. Ottolapset ovat nyt isoja ja etenkin Martta tuntee olonsa eksyneeksi ajan sääty-yhteiskunnassa. Onko hän tarpeeksi hyvä turkulaisten hienoihin seurapiireihin taustastaan huolimatta? Haluaako hän edes osaksi seurapiirejä, jotka tuntuvat halveksivat työläisiä? Hänen kipuilunsa kahden eri yhteiskuntaluokan välillä oli mielenkiintoista luettavaa.
Pidinkin taas paljon siitä, miten aikakausi näkyi tarinassa, jossa kuvataan Martan ja Matin arkea. Tutuksi tulevat ajan muoti, ruoka ja sanasto sekä esimerkiksi sen hetken elokuvatarjonta ja kirjauutuudet. Martta pyydetään töihin Turun kansankirjastoon ja muutenkin lukutaidon merkitystä tuodaan vahvasti esiin. Martta jopa järjestää satutunteja!
Kansankirjastossa oli todellinen pula, että kirjoja ei riittänyt kaikille lapsille. Ne olivat jatkuvasti lainassa ja Martta joutui sanomaan pettyneille kasvoille, ettei kirjoja ollut saatavilla. Lopulta hän oli keksinyt, että voisi lukea lapsille ääneen lukusalissa. Näin yhdestä kirjasta saisi useampi lapsi saman hyödyn.
(s. 135)
Muuttuneesta poliittisesta tilanteesta kertoo muun muassa se, että sensuuri iskee kirjoihin, joissa ei saa esittää radikaaleja saati sitten venäläisvastaisia mielipiteitä. Turussa työläiset järjestäytyvät suurlakkoa enteillen ja Marttakin huomaa, että hänen on otettava kantaa politiikkaan. Tykkäsin siitä, millä tavalla Martta osallistui kapinointiin. Se tuntui hyvin realistiselta ja lisäsi kirjaan hieman jännitystä.
Muutenkin pidin Martasta päähenkilönä ja siksi olikin taas niin ärsyttävää lukea romanssia, jonka toinen osapuoli oli ihan mulkero. Periaatteessa Martalla on tarinassa kaksi kosijaa. Puuvillatehtailija Robertin kainalossa oleva ketunhäntä näkyy kuitenkin jo kilometrin päähän.
Lapsuudesta tuttu telakkatyöläinen Juho oli vielä Robertiakin raivostuttavampi tapaus. Tämän romanssin etenemistä ei juuri kuvattu vaikka se muka tapahtuikin. Aina, kun Martta ja Juho ovat puhe-etäisyydellä, Juho käyttää tilaisuutta hyväkseen loukatakseen ja vähätelläkseen Marttaa jollain tavalla.
Jotenkin näistä tällaisista sankareista tulee usein mieleen Ylpeys ja ennakkoluulo, mutta kyseisessä kirjassa sentään opitaan jotain. Juhon ylpeys ja ennakkoluulot olivat vielä suuremmat kuin herra Darcyn, mutta toisin kuin Darcy, Juho ei ottanut mistään opikseen.
Elän toivossa, että sarjan seuraavassa osassa romanssin osapuolet viettävät oikeasti aikaa yhdessä ja mies ei ole itsekeskeinen, naista mollaava ääliö. Kirjasarja on muuten niin vetävästi kirjoitettu ja hyvä, että on sääli, etten voi sietää tuota romanssipuolta.
Kirjan tiedot:
Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan perijä | Gummerus 2022 | 368 sivua | Kirjastosta
Haasteet:
* Helmet 2022 : 1. kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota [19/50]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti