Edith Arkko: Aurora/Eino

Mä olin juuri aloittanut ysiluokan uudessa koulussa,

ja mä olin rikkonut koulun sääntöjä

jo kaksi kertaa.

Näin tästä Edith Arkon Aurora/Einosta useammankin positiivisen kommentin, joten luinpa sen nyt itsekin kun se sopivasti kirjastossa oli. En olekaan ennen lukenut selkokielistä kääntökirjaa, joten tämä oli sikäli aivan uusi kokemus.

Tätä kertovat samasta aikavälistä ja samoista tapahtumista, mutta omista näkökulmistaan, ysiluokkalaiset Aurora ja Eino. Aurora on otettu huostaan alkoholistiäidiltään ja arki uudessa koulussa ja nuorisokodissa takkuaa. Samaa aikaan Eino harrastaa jääkiekkoa aivan tosissaan ja haaveilee maajoukkuepaikasta.

Tykkäsin etenkin Auroran tarinasta, jossa huoli ja kaipaus äidin luo ovat koko ajan läsnä. Se, että äiti rakastaa viinaa enemmän kuin tytärtään, on ymmärrettävästi Auroralle kipeä paikka. Einon kanssa Auroralla on viimein kivaa ja hän saa muutakin mietittävää.

Einon puoleen en ihan päässyt sisään, koska jopa ihastus Auroraan jää selvästi kakkoseksi jääkiekolle. En nyt lähtökohtaisesti innostu poikain kiekkopelien ja -leirien kuvailusta, mutta lukijapoikiin tämä varmasti vetoaa.

Mietin kyllä sitä, että miksi Einon tarinassa puhutaan paljon enemmän vahinkoseisokeista ja halusta muutenkin? Siinä missä Aurora ihailee usein Einon kultaisia kutreja, Eino tuijottaa hänen tissejään.

Kirja päättyy yllättäen ekaan kertaan, joka monessa nuorten-/YA-kirjassa on jossain keskellä tarinaa. Tämä oli kivasti kuvattu ja pidin siitä, miten kummankin huoli toisen hyvästä ja turvallisesta olosta oli kirjoitettu.

Kokonaisuutena kiva tarina ja olisi mielenkiintoista kuulla, miten tätä vinkataan yläkoulussa. Kumman tarinaan vinkkauksessa keskitytään?

Kirjan tiedot:

Edith Arkko: Aurora/Eino | Hertta 2024 | 294 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Ainakin Kirjapöllön huhuiluja

Haasteet:

* YA-lukuhaaste : Ensirakkaus

* Paha mieli, paras mieli : Huostaanotto

Mila Teräs: Iso hyppy

Multa on kadonnut sukset.

Isänpäivä on ehkä vähän väärä päivä postata juuri Mila Teräksen Isosta hypystä, koska tässä perheen isä on itsekäs ja saamaton. Mutta tämä nyt kuitenkin on jonossa seuraavana, joten tällä mennään.

Kirja kertoo lapsiperheen köyhyydestä todella raastavalla ja todentuntuisella tavalla. Routa on lukion tokalla ja tuntee elävänsä aivan toisella planeetalla kuin paremmin toimeentulevat kaverinsa. Roudan työtön yh-isä ei tee muuta kuin pelaa sohvalla ja karjuu lapsilleen, eikä minkäänlaista apua vaikeaan tilanteeseen saa hakea.

Pikkusisko Mette on rakkainta maailmassa ja Roudan sydämeen sattuu erityisesti se, miten köyhyys näkyy Meten elämässä. Kun rahaa ei ole ruokaan, pikkusisko laihtuu. Rahaa vaatteisiin ei ole, joten Mette kulkee liian pienissä kengissä ja rumassa kirppispaidassa. Kaverisynttärien lahjaan Routa raapii senttejä keräämällä pulloja.

Routa on lukiossa, mutta ei näe itselleen minkäänlaista tulevaisuutta ennen kuin päätyy ruoka-apujonoon ja lupautuu vanhojen tansseihin. Jonosta löytyy paitsi ruokaa myös uusi ystävä Saif, joka ymmärtää Roudan ulkopuolisuuden tunteen ja rakkauden tanssiin. Vanhojen tansseja ohjaa Otso, joka kannustaa poikia aloittamaan tanssiharrastuksen.

Lopussa tietenkin selviää sekin, että hyvästä taloudellisesta tilanteesta huolimatta myös Roudan koulukavereilla on omat ongelmansa.

Tykkäsin kirjasta, jossa köyhyyden kuvaus oli todella raa’an rehellistä. Tilannetta ei kaunistella ja pidin erityisesti siitä, miten kuilua Roudan ja koulukavereiden välillä kuvattiin. Yksi voi nirsoilla kouluruoan ruhteen, toinen ei, koska se voi olla päivän ainoa ateria. Yksi arvostelee tavisten Mallorcan turistireissua, toiselle se olisi villeimpien unelmien täyttymys.

Välillä nuorten välisistä keskusteluista kuului turhankin vahvasti aikuisen kirjoittajan ääni. Ei sillä, että nuoret eivät puhuisi ilmastokriisistä, ystävyydestä ja omista tunteistaan, mutta ehkä eivät kuitenkaan ihan näin? Herkästä Roudasta sen vielä uskoisin, mutta että kaikki muutkin.

Mutta kokonaisuutena hyvä ja nopeasti luettava kirja. Valitettavan ajankohtainen myös, ja voi avata kummasti silmiä sille, millaista vähävaraisen elämä oikeasti on.

Kirjan tiedot:

Mila Teräs: Iso hyppy | Otava 2024 | 201 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Ainakin Kirjapöllön huhuiluja ja Lastenkirjahylly.

Haasteet:

* Paha mieli, paras mieli : Köyhyys

Laura Suomela: Silmänkääntötemppu

Kauhaisin hetken mielijohteesta koko vaatekaappini sisällön lattialle ja tulin saman tien katumapäälle.

Olen lukenut muutkin Laura Suomelan nuortenkirjat, joten tartuin nyt vielä lukematta jääneeseen Silmänkääntötemppuun. Tämä on vuodelta 2018 ja omaan silmääni vanhentunutta oli ehkä nuorten suosikkimusiikki, eivät tarinan teemat.

Tässä siis käsitellään vaikeaa eettistä dilemmaa ja ystävyyden särkymistä. 16-vuotias Alma joutuu hankalaan tilanteeseen nähtyään jotain, mitä ei todellakaan halunnut nähdä. Parhaan ystävän Sofian äiti kuhertelee ei suinkaan aviomiehensä vaan aivan vieraan miehen kanssa. Mitä tällaisella tiedolla pitäisi tehdä?

Epäuskottavinta tarinassa oli vastaus tuohon. Alma nimittäin ryhtyy kiristämään suhteen toista osapuolta saadakseen hänet lopettamaan suhteen. Tuo nyt tuskin tulisi kovinkaan monen nuoren mieleen, saati sitten, että tosiaan toteuttaisi idean.

Uskottavaa sen sijaan on se, miten vaikea tilanne on Almalle. Hän ei tiedä, pitäisikö asiasta edes kertoa Sofialle, joka on muutenkin herkillä. Entä jos ystävä musertuu kokonaan? Toisaalta Alma ei halua valehdella ja teeskennellä, että kaikki on hyvin eikä mikään ole muuttunut.

Ei nyt liene suuri spoileri kertoa, että totuus tulee lopulta ulos Alman kannalta kauhealla tavalla. Tarinassa siinä kestää yllättävän pitkään, vaikka ei sitä oikeastaan huomannut. Kerronta on sujuvaa ja kaikki Alman ajatukset eivät pyöri sen yhden asian ympärillä.

Kun äidin suhde selviää Sofialle, ollaankin vaikean tilanteen äärellä. Miksi Alma ei ollut kertonut asiasta heti? Koko tarina kertookin lopulta siitä, miten läheiset ystävät kasvavat haluamattaan erilleen, mutta kuitenkin itselleen hyvään suuntaan.

Kirja oli nopea lukea ja tykkäsin siitä, miten selvästi tämä sijoittui Tampereelle. Siellä joskus asuneena oli helppoa pysyä kärryillä siitä, missä Alma oli menossa. Jos Tampere ei ole tuttu, on ehkä syytä vilkaista välillä karttaa.

Kirjan tiedot:

Laura Suomela: Silmänkääntötemppu | Karisto 2018 | 207 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Kirsin kirjanurkka, Oksan hyllyltä, Evarian kirjahylly ynnä muut

Haasteet:

* YA-lukuhaaste : Lempikirjailija

* Paha mieli, paras mieli : Petos

* Herkulliset kirjat : Kirjassa juodaan kahvia

Catherine Rider: Rakkautta Palm Springsissä

“Toivottavasti nuo tytöt putoavat noiden helkkarin ratsujensa selästä.”

Tämä Catherine Riderin Rakkautta Palm Springsissä jäi mieleeni, koska joku ei ollut tykännyt siitä. Kirjagramin puolella joku oli jättänyt tämän kesken, mikä nyt ei varsinaisesti luvannut hyvää. Halusin kuitenkin lukea festarikirjan Kesäkirjabingoon, joten tässä sitä nyt ollaan.

Luin tämän loppuun ja vaikka tämä ei mikään mahtava lukukokemus ollutkaan, eiköhän tällekin lukijoita ole. Harmi vain, että kansi ei oikein kutsu lukemaan tai anna edes oikeaa kuvaa siitä, mistä kirja kertoo.

Sasha osallistuu Scorchella-festareille kavereidensa kanssa fanittaakseen kantripop-bändi Flamingo Rosea. Jay puolestaan haluaa tehdä innokkaita faneja pilkkaavan jutun musiikkilehteen päästäkseen alkuun toimittajantyössä. Kieltämättä hauskasta väärinkäsityksestä johtuen Sasha ja Jay joutuvat festariviikonloppuna törmäyskurssille.

Suomennoksen nimestä huolimatta tässä ei rakastuta, kunhan vähän ihastutaan ja suudellaan. Enemmän tässä on kommelluksia ja omien epävarmuuksien ylittämistä. Sashalla on viraaliksi levinneeseen videoon liittyvä trauma, jota hän salailee kaikilta. Oikeastaan pidin Sashasta ja oli helppo ymmärtää, miksi hänelle oli tärkeää fanittaa bändiä yhtä lujaa kuin kavereidensa.

Jaysta en pitänyt, mokomasta kultalusikkaa suussa syntyneestä valittajasta. Yhyy, sikarikkaat vanhempani eivät ymmärrä minua ja VIP-kohtelussakin on parantamisen varaa. Voi kyynel.

Tämä oli nopea lukea ja ihan kiva YA-kirja, jossa fanitus on faneille positiivinen asia.

Kirjan tiedot:

Catherine Rider: Rakkautta Palm Springsissä | Otava 2023 | 256 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: Kiss Me in Palm Springs (2019) | Suomennos: Terhi Leskinen

Haasteet:

* Kesäkirjabingo : Festari tai tapahtuma

* YA-lukuhaaste : Löydetty kirjagramista

Erja Tulasalo: Oranssi puutarha

Pujotan kuoreen piilotetun postikortin laatikkoon, jonka kyljessä on pasuuna.

Tämän vuoren Queer-lukuhaasteessa on kohta “queerius lähelläsi”, jota halusin lähestyä maantieteellisesti. Toivoin nimenomaan tarinan sijoittuvan pohjoiseen, kirjailijan syntymä- tai asuinpaikalla ei ollut väliä.

Mutta onko Pohjois-Suomeen sijoittuvia sateenkaarevia kirjoja kovin montaa? No eipä vain ole. Muutenkin kotimainen sateenkaarikirjallisuus tuntuu sijoittuvan pitkälti eteläisimpään Suomeen. Tämä Erja Tulasalon esikoisteos Oranssi puutarha sijoittuu sentään osittain Ylivieskaan, vaikka Helsinki se toinen tärkeä paikka tässäkin on.

1990-luvulle sijoittuva tarina kulkee kahdessa aikatasossa. Nykyhetkenä parikymppinen Maaru on enimmäkseen Helsingissä, takaumissa ja lyhyillä vierailuilla Ylivieskassa. Maaru on lestadiolaisperheen tytär ja pitää tytöistä, mikä on varsin hankala yhdistelmä.

Kasvutarina kertoo itsensä löytämisestä ja ensirakkaudesta toipumisesta. Siinä missä Maaru haluaa luoda oman näköisensä elämän, kesärakkaus Eliisa valitsee - tai oikeastaan painostetaan valitsemaan - toisin. Eliisan lapsiluku kasvaa Maarun haaveillessa edelleen yhteisestä elämästä. Helsingissä hän näkee, että se voisi olla mahdollista jos Eliisalla vain olisi rohkeutta aloittaa uusi elämä.

Miksi meiän rakkauvesta on tehty nii vaikia ja luonnoton asia? Miksi justiin meille on lapsesta asti opetettu siittä niin yksioikoisesti niinkö kaikesta muustakin?

(s. 193)

Kirja ei sinällään tarjoa mitään uutta, mutta se oli kauniisti ja viipyilevästi kirjoitettu. Monia asioita verrataan kasveihin, koska puutarhanhoito on Maarulle tärkeää. Kirja on kirjoitettu murteella ja vaikka yleensä vierastan kirjoitettua murretta, tässä sen unohti nopeasti. Alussa olin hyvin tietoinen kielestä, mutta pian sitä ei enää huomannutkaan.

Kirjassa oli myös hieman harvinaisempi sivujuoni, nimittäin turkistarhaus. Maarun lestadiolaispiireissä sillä elätetään monta perhettä ja Maaru havahtuu vasta myöhemmin ymmärtämään, millaista eläinrääkkäystä se on. Tarhoilla työskenteleviä tuttuja on vaikea katsoa samoin silmin sen jälkeen.

Eli nopealukuinen ja sujuvasti kirjoitettu sateenkaarikirja, jossa ollaan ainakin osa ajasta isoimpien kaupunkien ulkopuolella.

Kirjan tiedot:

Erja Tulasalo: Oranssi puutarha | Atena 2023 | 228 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Ainakin Kirjakaapin kummitus ja Kupliva maailmani

Haasteet:

* Queer-lukuhaaste 2024 : Queerius lähelläsi

Laura Suomela: Kiss my juhannus

Sen tunne, kun tajuut, että oot just pelastanut koko porukan juhannuksen!

Juhannuskirjaksi sopii hyvin, no, esimerkiksi juhannuskirja. Laura Suomelan YA-kirjassa Kiss my juhannus riittää sekoiluja parinkin juhannuksen tarpeisiin, vaikka tämä tapahtuukin oikeastaan yhtenä juhannuspäivänä.

Eetu onnistuu löytämään viime minuutilla vuokramökin, joten kaveriporukan ei tarvitsekaan jäädä kärvistelemään kaupunkiin. Himokselle ei päästä (ehkä), mutta on se järvenrantamökki tyhjää parempi. Vai onko?

Tässä oli tosiaan melkoista kesäistä kohellusta, kun vuokramökki osoittautuu kammottavaksi mörskäksi. Se ei vielä sinänsä aiheuta pettymystä suurempaa draamaa, mutta myöhässä olevat menkat käynnistävät sinänsä loogisen, mutta hyvin kaoottisen tapahtumaketjun.

Tykkäsinkin siitä, miten mutkattomasti tässä puhuttiin menkoista. Vieläkin enemmän tällaista nuortenkirjoihin, kiitos! Ja erityisesti pidin siitä, että porukan pojatkin suhtautuivat menkoista puhumiseen ihan luontevasti. Hyittely ja muu kauhistelu oikein loistaa poissaolollaan.

Vähän kyllä miinusta siitä, miten porukka noin vain unohtaa huolehtia Eetun perheen kissasta. Ensinnäkin minusta oli alun perinkin käsittämätön ajatus, että Eetun äiti antaa silmäteränsä teinien mukaan aivan outoon paikkaa. Ei ikinä. Saati sitten, että reissuun lähdetään ilman hiekkalaatikkoa ja muita tykötarpeita. Ja sitten se unohtaminen oli jo ihan kamalaa.

Otan kissajutut aika henkilökohtaisesti kirjoissakin!

Mutta kokonaisuutena kirja oli ihan hupaisa arkinen kesäseikkailu. En pitänyt tästä yhtä paljon kuin parista muusta lukemastani Suomelasta, joissa asioiden parissa viivyttiin pitempään, mutta kelpo kirja tämä kuitenkin on.

Kirjan tiedot:

Laura Suomela: Kiss my juhannus | Karisto 2022 | 149 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Kirjojen keskellä, Kirjapöllön huhuiluja, Kirjahullun päiväkirja ynnä muut

Haasteet:

* Kesäkirjabingo : Kesämökki

* YA-lukuhaaste : Kesä

Camryn Garrett: Friday I’m in Love

It’s Mom’s idea to drive me to Naomi’s Sweet Sixteen.

Camryn Garrettin Friday I’m in Love sattui silmiini kun keräilin aiemmin keväällä teemakirjoja pop up -kirjastoa varten. Tämä on nuorten sateenkaari-YA:ta ja jäi mieleeni, koska kansi on niin kertakaikkisen iloisen näköinen.

Tarinassa onkin kyse ilosta, joskin kirja oli myös yllättävän vakava. Mahalialla ja hänen äidillään ei ollut varaa järjestää hänelle kunnon sweet sixteen -synttäreitä. Syntymäpäivä oli ja meni aikoja sitten, mutta Mahalia haluaa silti juhlia. Hän päättää tulla kaapista kertaheitolla ja mikäs sen näkyvämpää kuin kunnon coming out -bileet.

Sateenkaariteemaltaan tämä oli minusta tosi positiivinen kirja. Läheisten reaktiot arveluttavat Mahaliaa jonkin verran, mutta itseensä ja omaan identiteettinsä hän on täysin tyytyväinen. Koska Mahalia ei oikein osaa tai edes välitä sanoa onko bi vai pan, hän määrittelee itsensä queeriksi.

Juhlien teema muuttuu lopussa ihanasti kaapista tulemisen juhlimisesta Mahalian queer-identiteetin juhlimiseksi. Eihän hänen elämänsä ole vain se yksi hetki, vaan jatkuvaa iloa siitä, että hän on oma itsensä.

Society might expect me to come out over and over again, but this party has taught me that it can be a moment of joy, a way to celebrate myself. Coming out can be something I do just for me.

(s. 263)

Mutta juhlat jäävät hieman sivuosaan, koska tässä on niin monta muutakin aihetta. On perheen varattomuus, äidin äkillinen sairastuminen, poissaoleva isä, tasokokeet, rasismi ja luokkaerot. Sinänsä näitä kuvataan hyvin ja on totta, että hyvin monien ihmisten kohdalla monet marginaalit kohtaavat.

Mahalia on musta, vähävarainen, queer ja yksinhuoltajan lapsi. Varallisuuserot jäytävät, kun hän yrittää epätoivoisesti säästää juhliin, jollaiset rikkaan bestiksen vanhemmat voisivat maksaa sen näkymättä perheen budjetissa mitenkään. Valkoihoinen englanninopettaja maalaa itsestään suvaitsevaista kuvaa, mutta Mahaliaa tämän pinnallisuus ja alentuva sääli inhottavat ihan syystäkin.

Kirja oli silti nopea ja kevyt lukea. Mahalia ei ryve ongelmissaan vaan haluaa selvitä niistä selkä suorana ja itsestään (ja söpöstä Siobhanista) pitäen.

Kirjan tiedot:

Camryn Garrett: Friday I’m in Love | Penguin Books 2023 | 272 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Queer-lukuhaaste 2024 : Queer ilo

* Vahvat naiset 2024 : Ilo

* YA-lukuhaaste : Sinulle uusi kirjailija

Katri Alatalo: Kesäkuu

- Okei, Juli, Titta-täti huokaisi samalla kun veti jarrut pohjaan keskellä Alcatrazin parkkipaikkaa.

Tämä Katri Alatalon Kesäkuu on ollut minulla lainassa jo parisen viikkoa, mutta ihan noin periaatteesta halusin odottaa kesäkuuhun sen lukemista. Kirja onkin niin vahvasti kesäkirja, että paras aika sen lukemiselle on juuri tämä vuodenaika.

Kesäkuu on melko harvinaisesti yhden päivän (yön) nuortenromaani, joka pallottelee siinä nuortenkirjan ja YA-kirjan välillä. Voisi mennä molempiin ja kirjastoissa tätä onkin näköjään laitettu N- ja NA-osastoille. Sanoisin, että uppoaa yläkoululaisiin, etenkin vähemmän lukeviin. Tässä on vain 144 sivua.

Päähenkilö Juli on 15-vuotias ja heti käy selväksi, että hänellä on jonkinlaisia ongelmia koulussa ja/tai kotona. Hänet on lykätty kesäleirille, josta hän päättää saman tien karata. Mukaan tunkee myös Bao, joka Tampereelta tulleena on paitsi suurkaupunkilainen myös ulkopuolinen leirillä, jonka osallistujat ovat pääosin Julin omasta käpykylästä.

Pakomatka on vauhdikas ja tuntui hieman, no, satunnaiselta. Ikään kuin juonikuvioita olisi keksitty sitä mukaa kun kirjaa kirjoitettiin, missä ei sinänsä ole mitään vikaa. Nyt homma vain tuntui hieman leviävän käsiin kun käsiteltiin niin monenlaisia ongelmia itsetuhoisuudesta rasismiin, perheenjäsenen kuolemaan ja oppimisvaikeuksiin.

Oikeastaan tarinaa olisi ollut pitempäänkin kirjaan. Silloin Juliin ja Baoon olisi ehtinyt syventyä paremmin. Toisaalta pidin kyllä kirjan ohimeneväisyyden tunnelmasta. On vain tämä yö ja vain tällä on nyt merkitystä.

Kirjan tiedot:

Katri Alatalo: Kesäkuu | Hertta 2024 | 144 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Yöpöydän kirjat, Kirjakaapin kummitus, Siniset helmet ynnä ehkä muutkin

Haasteet:

* Helmet 2024 : 20. Kirjan on julkaissut pieni kustantamo [41/50]

* Kesäkirjabingo : Suomen kesä

* YA-lukuhaaste : Kannessa on kaksi ihmistä

Bushra Rehman: Roses, in the Mouth of a Lion

Corona, I’m talking about a little village perched under the number 7 train in Queens between Junction Boulevard and 111th Street.

Tartuin tähän Bushra Rehmanin Roses, in the Mouth of a Lion -kirjaan sekä erikoisen nimen että hienon kannen vuoksi. Kyllä olen joskus niin pinnallinen kirjojen suhteen. Mutta tämä osoittautuikin vetäväksi ja mielenkiintoiseksi kirjaksi.

Tarina sijoittuu 1980-luvun Coronaan, Queensiin piirikuntaan, ja kattaa vuodet 1985-1989. Tänä aikana Razia kasvaa nuoresta tytöstä teini-ikäiseksi ja ulos siitä roolista, johon häntä on kasvatettu. Razia on toisen polven maahanmuuttaja, jonka vanhemmat ovat kotoisin Pakistanista.

Kirja on kiinnostava kuvaus toisesta kulttuurista ja siitä, millaista on kasvaa kahden kulttuurin välissä. Razia huomioi varsin kirpeästi, että vaikka Coronan pakistanilaiset ovat lähteneet Yhdysvaltoihin paremman elämän toivossa, he eivät itse asiassa halua muuttaa montaakaan asiaa elämässään Raziakin arvostaa perheensä kulttuuria ja uskontoa, mutta huomaa myös miten ahdas etenkin tytön lokero on.

Hyytävin kuvaus koskeekin nuoria tyttöjä ja sitä, mitä varten heitä kasvatetaan. Vähänkään kipakammat tytöt kiikutetaan kiireesti Pakistaniin naimaan paikallinen mies. Kiltit tytöt puolestaan naitetaan miehille, jotka haluavat matkalipun ja oleskeluluvan Yhdysvaltoihin.

I knew the Aunty’s nephew was like the young uncles from my childhood. For them, us first-gen Pakistani girls were a forest of green cards. We were groomed like Christmas trees, thinking we were growing, but we were just being readied to be cut down. They were coming for us.

(s. 137)

Razian kasvutarina on myös matka ymmärtämään omaa seksuaalisuuttaan. Hämmentävät tunteet kirkastuvat ennen pitkää ymmärrykseksi siitä, että hän pitääkin tytöistä.

Tykkäsin kirjasta ja Raziasta ja siitä, miten Coronan pakistanilaisia ja heidän identiteettiään kuvataan. Razian maailma avautuu iän karttuessa hyvin luontevasti. Tarina tuntui hyvin elävältä ja vaikka vuodenajat vaihtuvat, minulle jäi päällimmäisenä mieleen kuva kuumasta kesästä.

Tarina päättyy Razian vaikeaan valintaan ja sellaiseen “tästä se alkaa” -cliffhangeriin. Harmi, että tälle ei ole jatkoa!

Kirjan tiedot:

Bushra Rehman: Roses, in the Mouth of a Lion | Flatiron Books 2022 | 276 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Queer-lukuhaaste 2024 : Queerius ja uskonto

* Vahvat naiset 2024 : Itsenäisyys

Laura Suomela: Ilmatilaloukkaus

Ensivaikutelma syntyy parissa sekunnissa.

Jostain syystä kuvittelin, että olin jo lukenut tämän Laura Suomelan Ilmatilaloukkauksen. Ehkä olen pyöritellyt sitä käsissäni laina-aikeissa niin usein, että luulin jo lainanneeni sen? Mysteeri.

Luin jo paljon aiemmin Suomela Minä vastaan marraskuun, josta tykkäsin tosi paljon. Tykkäsin tästäkin! Mukavan kepeää YA-kirjallisuutta, jossa ei suuressa mittakaavassa tapahdu kovinkaan suuria asioita. Ei pelasteta maailmaa tai löydetä kadonneita kruununprinsessoja.

Pienessä mittakaavassa tapahtuu kuitenkin paljon. 16-vuotiaan Rosan tappavan tasainen arki häiriintyy kun taloon muuttavat äidin miesystävä ja tämän poika Iiro. Uusperheen elämä takkuaa alusta asti, koska koulukeskeinen besserwisser-Iiro on niin erilainen kuin Rosa. Kumpikin onnistuu tökkimään toista sinne, minne sattuu eniten.

Minusta näissä Suomelan kirjoissa on ollut erityisen kivaa se, että päähenkilöt eivät ole lukiossa. Suurin osa realistisen nuorten- ja YA-kirjallisuuden päähenkilöistä tuntuu olevan. Minä vastaan marraskuun Emmi sen sijaan opiskelee lähihoitajaksi ja tässä Rosa on pudonnut opinnoista kokonaan.

Traaginen perhetapahtuma on saanut Rosa kipuilemaan monella tavalla vuosien ajan eikä koulukirjojen pänttääminen ole kiinnostanut pätkääkään. Lisäksi Rosalla on lukihäiriö, joka todettiin vasta yläkoulussa. Hän on siis hyvin erilainen kuin keskiverto YA-sankari ja on ihan mahtavaa, että hän on olemassa tämän kirjan sivuilla.

Tässä on varmasti paljon tarttumapintaa nuorelle, joka ei ole halua lukioon ja jota kiinnostaa enemmän tehdä itse omilla käsillään. Rosa on vähän hukassa itsensä kanssa, mutta toisaalta kuten hänelle läheiset aikuiset sanovat, hänellä on paljon aikaa edessään. Catering-opinnot jäivät kesken, mutta entäs sitten? Ainakin Rosa tietää nyt, että se ala ei sovi hänelle.

Tämä oli nopealukuinen ja tästä jäi hyvä mieli! Vakavistakin aiheista huolimatta kirja oli myös hauskaa luettavaa eikä tuntunut koskaan liian synkältä tai ahdistavalta. Tämä olisi vallan mainio lisä yläkoulun vinkkauspakettiin jos joltakin tämä vielä siitä puuttuu.

Kirjan tiedot:

Laura Suomela: Ilmatilaloukkaus | Karisto 2020 | 185 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Ainakin Kirjapöllön huhuiluja 

Haasteet:

* Helmet 2024 : 14. Kirjassa harrastetaan [36/50]

* Luonto sivuilla vol. 3 : Ilma

* Vahvat naiset 2024 : Perhe

Charlotte McConaghy: Täällä oli susia

Kun olimme kahdeksan vanhat, isä viilsi minut auki kurkusta vatsanpohjaan.

Luin viime vuonna Charlotte McConaghyn ihanan Viimeisen muuttolinnun, joten tottahan se piti lukea myös tämä Täällä oli susia -kirja. Kumpikin käsittelee luontokatoa ja kuvitteellista lähitulevaisuutta eri tavoin.

Tämän tarinan päähenkilö on Inti Flynn, joka saapuu Skotlantiin susien kanssa. Intin tiimin on tarkoitus palauttaa metsiin susikanta, jonka myötä luonnon tasapaino ja rehevyys palaavat.

Skotlannin viimeinen susi tapettiin muuten aivan oikeasti satoja vuosia sitten. Tarinassa viitataan tähän monta kertaa ja samoin nostetaan esiin toinen tositapahtuma, susikannan palauttaminen Yellowstonen kansallispuistoon. Olen aivan varmasti katsonut luontodokkarin tästä jälkimmäisestä aiheesta. Olisiko ollut Avaraa luontoa?

No, joka tapauksessa Intillä ei ole edessään mikään helppo homma, koska paikalliset karjankasvattajat vastustavat hänen hankettaan henkeen ja susien vereen. Tarinassa törmää vastakkain kaksi aivan erilaista näkökulmaa, jotka eivät edes yritä neuvotella keskenään.

Tragediahan siitä seuraa.

Tarinassa nykyhetki ja menneisyys vuorottelevat, ja jälkimmäinen selittää nykyistä. Inti ja hänen kaksossiskonsa Aggie ovat kokeneet hirvittävää väkivaltaa, ja tarinassa pahimpia petoja ovatkin miehet, eivät sudet. Väkivaltatilanteita ei kuvata aivan yksityiskohtaisesti, mutta ahdistava ja pelottava tunnelma vei ne ihon alle.

Tykkäsin tästä kirjasta, joskaan en ihan yhtä paljon kuin Viimeisestä muuttolinnusta. Olisin viettänyt susien kanssa enemmänkin aikaa, ja Inti oli kiinnostava ja säälimätön nainen. Hänen synnynnäinen kykynsä tuntea toisten ihmisten tunteita oli kuitenkin minusta päälleliimattua ja tarina olisi toiminut aivan hyvin ilman sitäkin.

“Mutta monet pelkäävät muutosta. Ja kun avaa sydämensä maiseman villiinnyttämiselle, tulee avanneeksi sydämensä itsensä villiinnyttämiselle.”

(s. 264)

Kirjan tiedot:

Charlotte McConaghy: Täällä oli susia | WSOY 2022 | 358 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: Once There Were Wolves (2021) | Suomennos: Saara Pääkkönen

Luettu myös:

Haasteet:

* Helmet 2024 : 35. Kirjassa vietetään aikaa luonnossa [7/50]

* Luonto sivuilla vol. 3 : Villi

Roy Jacobsen: Valkoinen meri (Barrøy #02)

Kalat tulevat aina ensimmäiseksi.

Kylläpä se aina harmittaa kun sarjan toinen osa ei miellytä niin paljon kuin ensimmäinen. Pidin viime vuoden syyskuussa Roy Jacobsenin Näkymättömistä, jossa kuvataan norjalaisen perheen elämää karulla saarella. Kieli oli kaunista ja sopi hienosti luonnon ja verkkaisen elämän kuvaamiseen.

Valkoisessa meressä hypätään parikymmentä vuotta ajassa eteenpäin. Ingrid on 36-vuotias ja muut tutut hahmot on siivottu Barrøyn saarelta pois, jotta kirjan juoni toimisi. Toinen maailmansota raivoaa ja kun saaren rannalle alkaa huuhtoutua ruumiita ja - tärkeimpänä - yksi elävä mies, sota tulee hyvin konkreettisesti Ingridin lähelle.

Koska minua kiinnosti nimenomaan elämä Barrøyssa, en tykännyt siitä, että Ingrid joutuu sieltä pois. Kaunis kielikään ei sopinut niin hyvin tarinaan, jossa on paljon dialogia, monia tapahtumapaikkoja ja runsaasti uusia hahmoja. Järkyttävätkin tapahtumat tuntuivat olevan kaukana enkä oikein saanut niistä kiinni.

Sinänsä tämä oli kyllä mielenkiintoinen ja erilainen sotakuvaus jos ei suorastaan sotakirja. Rannikolla asuvien norjalaisten ja saksalaissotilaiden välit aaltoilevat sotamenestyksen mukaan, ja Ingridin elämä kietoutuu evakkojen kurjuuteen. Kukaan ei ole erityisen urhea tai isänmaallinen, kaikki vain yrittävät selvitä vaikeassa ja joskus mahdottomassa tilanteessa. Likaa ja puutetta on kaikkialla eikä niistä selviämisestä mitaleita ja kehuja jaella.

Kirjana tämä oli siis mielestäni aika keskinkertainen verrattuna Näkymättömiin. Aion silti lukea myös kolmannen osa, Rigelin silmät, koska haluan tietää miten Ingridille ja Barrøylle käy. Jatkuuko saaren asuttaminen vai hylätäänkö se kokonaan?

Kirjan tiedot:

Roy Jacobsen: Valkoinen meri | Sitruuna 2023 | 235 sivua | Sitruuna 2023 | Kirjastosta

Norjankielinen alkuteos: Hvitt hav (2015) | Suomennos: Pirkko Talvio-Jaatinen

Haasteet:

* Helmet 2024 : 29. Kirjassa valehdellaan [3/50]

* Lukumatka menneisyyteen 2024 : Sota

Marsha Mehran: Lumoavien mausteiden kahvila

Aamun sarastus valaisi Clewnlahden ja pienen irlantilaisen Ballinacroaghin kaupungin.

Vuonna 1986 pieni irlantilaiskaupunki saa uusia asukkaita. Iranilaiset sisarukset Marjan, Bahar ja Layla perustavat kahvilan, jossa tarjotaan persialaisia perinneruokia. Kaikki eivät ota sisaruksia lämpimästi vastaan, mutta hyvällä ruoalla on melkeinpä ihmeitä tekevä vaikutus.

Tämäkin on niitä kirjoja, jotka olen ajatellut lukea joku kaunis päivä. No, se kaunis päivä koitti viimein ja kirja olikin mukavaa luettavaa. Tämän on hyvän mielen kirja, jossa päähenkilöiden synkkä menneisyys varjostaa orastavaa onnea.

Sen verran sisältövaroitusta, että tässä kirjassa on rasistisia hahmoja ja heidän kielenkäyttönsä on sitten sen mukaista. Kerronta on suurimmaksi osaksi humoristista ja etenkin pahishahmot tarkoituksella stereotypisia, mutta ei se sitä poista, että rasistisia herjoja on kirjoitettu osaksi tekstiä.

Se päähenkilöiden synkkä menneisyys on Iranin vuoden 1979 islamilainen vallankumous, jonka jaloista Marjan, Bahar ja Layla pakenivat. Siihen liittyy myös yhden sisaren lyhyt avioliitto väkivaltaisen ääri-islamistisen miehen kanssa. Juuri tätä miestä sisarukset ovatkin paossa pienessä Ballinacroaghissa, jonne he muuttivat suuresta Lontoosta.

Hyvän mielen kirjana tarinan lopputulema on tietenkin se, että jokainen löytää omalla tavallaan lisää rohkeutta ja voimaa tarttua omaan onneensa. Pidin sisaruksista, joita eivät pysäytä sen enempää menneisyyden aaveet kuin Ballinacroaghin naruja vetelevä ilkeä bisnesmieskään.

Kirjassa on paljon absurdeja tilanteita, erikoisia hahmoja, ripaus maagista realismia ja ainakin minua huvitti myös se, että tämä bisnesmies ei suinkaan halua kahvilaa nurin vain rahan vuoksi. Hän haluaa toteuttaa salaisen unelmansa ja perustaa sen paikalle discoluolan.

Tälle kirjalle on myös jatko-osa, jonka saatan lukea joskus.

Kirjan tiedot:

Marsha Mehran: Lumoavien mausteiden kahvila | Helmi Kustannus 2006 | 303 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: Pomegranate Soup (2005) | Suomennos: Henna Kaarakainen

Luettu myös:

Kirjakaapin avain, Lukuvinkkeli, Kirjat kertovat ynnä muut

Haasteet:

* Herkulliset kirjat 2023 : Kirjan nimi on herkullinen

J. Ryan Stradal: Keskilännen keittiöt

Lars Thorvald rakasti kahta naista.

Eva Thorvaldin maailmankuulut kattaukset maksavat tuhansia euroja per ruokailija. Mutta kuka on Eva ja miten hänestä tuli ruokasnobien palvoma kulttikokki?

Eräs ystäväni suositteli tätä kirjaa vuosia sitten, mutta eipä vain tullut luettua aiemmin. Onneksi Herkulliset kirjat -haaste tsemppasi viimein tarttumaan tähän, koska tämä oli mitä mainioin hyvän mielen kirja.

Vähän ja ihanan ilkeä sellainen, kylläkin.

Kirjalla on monta kertojaa, joista Eva on vain yksi. Hänen elämäänsä kartoitetaan muiden näkökulmasta ja samalla lukija saadaan miettimään, miten valtava vaikutus satunnaisella tapaamisella voi olla. Jos Eva ei olisi tavannut juuri näitä ihmisiä, hänen ja heidän polkunsa olisivat voineet olla aivan erilaiset.

Kuulostaa syvälliseltä ja on kirja vähän sitäkin, mutta enimmäkseen se oli minusta todella hauskaa luettavaa. Kirjassa kuvattu ruokasnobbailu oli aivan uskomatonta ja osa kertojista todella tehopyhiä. Omaan nilkkaan se pilkka tahtoikin sitten kalahtaa.

Tykkäsin paljon Evasta, josta piirtyy päättäväinen oman tiensä kulkija. Ruoka on hänen elämänsä suurin rakkaus ja hän rakastaa kokata makuelämyksiä. Samaan aikaan hänen jalkansa ovat kuitenkin tiukasti maassa, toisin kuin monien hänen pöytänsä ääreen päätyneiden hifistelijöiden.

Ros Wali oli juuri sillä hetkellä kyyristynyt tyhjän lautasensa ylle nuolemaan karhunvatukkatahraa. “Tämä on elämän eliksiiriä!” iso mies huusi.

(s. 380)

Eli lopputulemana vallan mainio kirja ja kurkistus Keskilännen (ruoka)kulttuuriin!

Kirjan tiedot:

J. Ryan Stradal: Keskilännen keittiöt | Tammi 2016 | 394 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: Kitchens of the Great Midwest (2015) | Suomennos: Mari Hallivuori

Luettu myös:
Eniten minua kiinnostaa tie, Lumiomena, Järjellä ja tunteella ynnä muut

Haasteet:
* Herkulliset kirjat 2023 : Kirjan kannessa on drinkki

Roy Jacobsen: Näkymättömät (Barrøy #01)

Eräänä tuulettomana heinäkuun päivänä savu kohoaa pystysuoraan kohti taivasta.

Norja, 1900-luvun alku. Ingrid asuu perheensä kanssa pienellä karulla saarella, jossa elämä on selviytymistä raivoavan meren ja köyhyyden keskellä. Samalla saari on kuitenkin turvapaikka, jossa elämä on rikasta. Kun isä päättää rakentaa saareen laiturin, perheen arki muuttuu kokonaan.

Tällä kertaa menikin niin päin, että kirjaston asiakas suositteli tätä minulle ja ihan syystä. Tämä on lyhyt kirja, vain pari sataa sivua, mutta sen maailmaa ja Barrøyn perheen elämään upposi kokonaan. Varasin jo sarjan seuraavan osan!

Tarinaa kertoo pääasiassa kaikkitietävä kertoja, joka seuraa eniten Ingridiä ja hänen isäänsä. Reilun kymmenen vuoden aikana Ingrid kasvaa pienestä tytöstä nuoreksi naiseksi, joka joutuu töihin mantereen puolelle. Eipä siinäkään käy niin kuin oli suunniteltu..

Jacobsen kuvaa hienosti ja kauniilla kielellä pienen perheen köyhää arkea, jossa elämä ei kuitenkaan ole silkkaa räytymistä. Saari vie paljon, mutta antaa myös kodin ja ruokaa. Isä käy talvisin töissä Lofooteilla, jotta perhe saa käteistä välttämättömien menojen maksamiseen

Tykkään kirjoista, joissa pieni ihminen on suuren luonnon edessä, ja tässä on juuri sitä tunnelmaa.

Helmikuussa meri on toisinaan kuin turkoosinvärinen peili. Lumen peittämä Barrøy on kuin taivaalla ajelehtiva pilvi. Pakkanen tekee merestä vihreän, ja kirkkaammaan, ja tyynen ja sitkoisen kuin hyytelö. Sitten se voi hyytyä kauttaaltaan ja kuorettua, muuttua olomuodosta toiseen. Saari on saanut jääkehyksen, joka sulkee sisäänsä myös lähimmät pikkusaaret, siitä on tullut isompi.

(s. 53)

Samalla kuvataan sitä, miten kekseliäs täytyy olla selvitäkseen ankarissa oloissa. Ingrid seuraa isänsä jalanjälkiä, mutta ottaa myös oppia hänen virheistään.

Pidin Jacobsenin tavasta kirjoittaa ja tarina eteni nopeasti. Vuosilukuja ei anneta, mutta jossain kaukana maailmalla soditaan. Suuren maailman tapahtumat eivät juurikaan vaikuta saarelaisten elämään ennen kuin isä päättää toteuttaa laiturisuunnitelmansa.

Kirjan tiedot:
Roy Jacobsen: Näkymättömät | Sitruuna 2022 | 214 sivua | Kirjastosta
Norjankielinen alkuteos: De usynlige (2013) | Suomennos: Pirkko Talvio-Jaatinen

Luettu myös:
Kirjarouvan elämää, Hemulin kirjahylly, Sheferijm - Ajatuksia kirjoista ynnä muut

Nicola Yoon: Rakkauden askelkuviot

Kirjat eivät enää lumoa minua.

17-vuotiaan Evien vanhemmat ovat eronneet ja hän on päättänyt hävittää kaikki rakkausromaaninsa. Käynti korttelikirjastossa antaa Evielle kyvyn nähdä rakkaussuhteiden alut ja kipeät loput. Kyvyn jäljittäminen vie hänet seuratanssitunneille ja liiankin hurmaavan X:n luo.

Olipahan raikas YA-kirja! Olen työn puolesta tutustunut Nicola Yoonin muihin kirjoihin, mutta tämän luin ihan huvikseni ja varmaan siksi lukukokemus oli erilainen. Nyt sain vain lukea ja nauttia tarinasta sen itsensä vuoksi.

Tykkäsin Eviestä, joka tuntui hyvin aidolta nuorelta mustalta tytöltä. Hän on saanut selville, että isä petti äitiä ja joutuu pitämään salaisuuden nuoremmalta siskoltaan. Danica ei ymmärrä, miksi Evie vihaa isää niin paljon, ja siskosten välit ovatkin hieman kireät.

Evien saama kyky saa hänet uskomaan rakkauteen entistäkin vähemmän. Kaikki suhteet tulevat joka tapauksessa päättymään eroon, joten miksi vaivautua edes aloittamaan? Kirjan pääteemana onkin se, miten Evien on löydettävä itsestään kyky nauttia hetkestä huolehtimatta liikoja tulevaisuudesta.

Pidin myös X:stä ja Evien suhteesta häneen. Kaikki kirjan ihmissuhteet noin ylipäätään tuntuivat realistisilta, samoin kaikki tarinan hahmot. Eviellä on hyviä ystäviä ja äiti, joka tekee parhaansa vaikeassa tilanteessa.

No, Evien ja X:n tanssikilpailujuoni oli ehkä vähän epäuskottavaa, mutta oli kuitenkin kiva, että kirjassa on niinkin harvinainen harrastus!

Kiinnitin lukiessani huomiota siihen, miten Evie kuvailee ihmisiä. Muistaakseni jokaisen hahmon ihonväri mainitaan. Olen ikävästi tottunut siihen, että vaikka kirjassa olisikin monikulttuurinen hahmokaarti, valkoinen päähenkilö kommentoi vain ruskeiden ihmisten ihonväriä. Tässä ajatusmaailmassa valkoinen on siis se normi, jota ei tarvitse erikseen mainita. Oli ravistelevaa nähdä toinen tapa kuvailla kirjan hahmoja.

Kirjan tiedot:

Nicola Yoon: Rakkauden askelkuviot | Tammi 2022 | 294 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: Instructions for Dancing (2021) | Suomennos: Helene Bützow

Luettu myös:

Ainakin Kirjapöllön huhuiluja

Haasteet:

* YA-lukuhaaste 2023 : Vihreä

Anne B. Ragde: Vihreät niityt

Hän seisoi keskellä pihaa, kun Kai Roger tuli autollaan.

Neshovin perheessä kuohuu taas. Torunn yrittää pärjätä sikatilalla, Margido pohtii hautaustoimiston modernisointia ja Erlendille on tiedossa perheenlisäystä.

En oikein tiedä, miksi välttelin tämän lukemista, mutta nytpä sitten luin tämän parissa illassa. Ehkä vähän pelkäsin, miten tässä käy? Sarjan edellinen osa Erakkoravut jäi yllättävään cliffhangeriin, joten juonipaljastuksilta ei nyt oikein voi välttyä.

Edellisen osan lopussa Tor teki itsemurhan ja nyt Torunn tuntee olevansa syypää isänsä kuolemaan. Kaiken lisäksi rappeutunut sikatila ja vanha isoisä tuntuvat aivan mahdottomilta hoitaa. Ragde kuvaa hyvin sitä, miten Torunn vaipuu yhä syvemmälle masennukseen eikä tunnu löytävän ulospääsyä.

Pidinkin eniten Torunnin ja hänen setänsä Erlendin tarinoista. Torunn ei löydä iloa mistään ja toisaalla Erlendiä jännittää niin, että hän ei meinaa pysyä nahoissaan. Erlend ja hänen miesystävänsä Krumme ovat päättäneet perustaa apilaperheen naispari Jytten ja Lizzin kanssa. Molemmat naiset ovat nyt raskaana ja nelikko odottaa ensimmäistä ultraa.

En varmaan kestäisi Erlendiä oikeassa elämässä, mutta kirjassa hän on mainio hahmo. Rasittava, mutta hauska ja niin rakastunut Krummeen, että animaatiossa hänellä olisi sydämet silmien paikalla aina Krummeen katsoessaan. En yleensä välitä raskaus- tai perheellistymistarinoista, mutta Erlend on hauska kertoja ja heidän elämässään on muitakin tärkeitä asioita.

- Onhan sinulla minut, Erlend sanoi. - Minulla on aivoihini asennettuna seitsemäs aisti, joka johdattaa minut erehtymättömästi kotiin omaan porealtaaseeni, mistä päin Kööpenhaminaa tahansa.

(s. 171)

Tämän sarjanhan piti olla vain trilogia, mutta nyt tässä on jo kuusi osaa. Jatkan ehdottomasti tämän parissa, koska näistä jää aina hyvä mieli. Neshovit tuntuvat oikeilta, epätäydellisiltä ihmisiltä ja kirjoissa on pieniä, arkisia kohtauksia, jotka kuitenkin iskevät suoraan tunteisiin.

Kirjan tiedot:
Anne B. Ragde: Vihreät niityt | Tammi 2009 | 293 sivua | Kirjastosta
Norjankielinen alkuteos: Ligge i grønne enger (2007) | Suomennos: Pirkko Talvio-Jaatinen

Luettu myös:
Kirjojen pauloissa, Tarukirja, Leena Lumi ynnä muut

Haasteet:
* Queer-lukuhaaste 2023 : Alkuperäiskieli ei suomi tai englanti

Anne B. Ragde: Erakkoravut

Torunn ei yleensä koskaan herännyt näin aikaisin.

Neshovin veljekset ja Torunn toipuvat vielä sukusalaisuuden aiheuttamasta järkytyksestä. Kukin yrittää tahollaan päästä kiinni normaaliin elämänrytmiin, mutta eipä se niin helposti käykään.

Tämä kirja jatkuu melkein suoraan siitä, mihin sarjan aloitusosa Berliininpoppelit jäi. Yritän kuitenkin välttää suurempia juonipaljastuksia.

Jostain syystä takakannessa sanotaan, että tässä osassa keskiöön nousee Torunn, Tor Neshovin tytär. Minusta taas Torunnin tarina oli kaikkein mitäänsanomattomin, etenkin kirjan alkupuolella. Margidon uskonkriisi ja saunaremonttikin olivat kiinnostavampia kuin Torunnin rakkausdraama.

Eniten pidin Torin ja Erlendin tarinoista. Erlend asuu Kööpenhaminassa ökyasunnossa rakkaan Krummensa kanssa. Rakkaus tuntuu saavan ryppyjä, kun Krumme kertoo haaveilevansa lapsesta. Tässä tarinassa pureuduttiin Erlendin omiin epävarmuuksiin: eikö hän enää riitä Krummelle ja mitä hänellä muka olisi tarjota lapselle?

Erlendin ja Krummen suhdetta kuvataan lämmöllä. He ovat olleet pitkään yhdessä ja Krummen lapsihaave kertoo hänen toiveistaan suhteen jatkuvuudelle. Kummallakin löytyy mielipiteitä sen suhteen, miten he miesparina lapsihaaveen toteuttaisivat, jos toteuttaisivat.

Tor puolestaan asuu edelleen sukutilalla eikä osaa käsitellä sen mainitun salaisuuden paljastumista millään tavalla. Äkillinen loukkaantuminen saa kaikki kriisit ja tunteet hyökymään viimein päälle sellaisella voimalla, että Tor masentuu.

Minusta Torin kautta kuvattiin hyvin tilannetta, jossa sukutilalla ei tunnukaan olevan tulevaisuutta. Jos Neshovin tila kaatuu, mitä varten Tor on raatanut koko elämänsä ajan? Tunne on ollut varmasti tuttu monelle suomalaisellekin viime vuosikymmeninä.

Olen nyt jotenkin aivan ihastunut tähän sarjaan ja pitää katsoa, maltanko lukea jotain muuta tässä välissä vai siirrynkö suoraan seuraavaan osaan. Tämä jäi melkoiseen cliffhangeriin.

Kirjan tiedot:
Anne B. Ragde: Erakkoravut | Tammi 2008 | 300 sivua | Kirjastosta
Norjankielinen alkuteos: Eremittkrepsene (2005) | Suomennos: Tarja Teva

Luettu myös:
Kirjan pauloissa, Luetut, lukemattomat, Leena Lumi ynnä muut

Haasteet:
* Helmet 2023 : 28. kirjassa on sama vuodenaika kuin lukuhetkellä [10/50]
* Queer-lukuhaaste 2023 : Kasuaali queeriys

Kerstin Ekman: Suden jälki

Oli kylmä.

Ulf näkee suden 70-vuotispäivänään. Suuren urossuden kohtaaminen nitkauttaa jotain metsästyksenjohtajan sisällä eikä mikään ole enää entisellään.

Tartuin tähän kirjaan työkaverin suosittelemana. Lyhyt kirja oli helppo lukea yhtenä päivänä ja kirja on erittäin taitavasti kirjoitettu. En ole lukenut ennen mitään Ekmanin kirjoittamaa, mutta jos hän on vielä ysikymppisenäkin näin hyvässä terässä, muidenkin kirjojen täytyy olla todella hyviä.

Mutta, tätä lukiessani mietin, että jätänkö kesken vai ei. En sitten jättänyt ja nyt kaduttaa vähän. En ollut tai ole sillä tuulella, että näin melankolinen kirja oli hyvä valinta juuri tähän hetkeen.

Kirjassa Ulf käy läpi elämäänsä metsästyksen, avioliiton ja työnsä kautta. Ulf luuli tekevänsä oikeita valintoja työskennellessään valtion leivissä metsänhoitajana, mutta millaista jälkeä metsiin onkaan jätetty? Kotona on vino pino jahtipäiväkirjoja vuosikymmenten ajalta, mutta nyt niiden sisältö saa Ulfin voimaan pahoin. Ainoa vakaa asia elämän perustusten horjuessa on Inga ja melkein elämän mittainen kumppanuus.

Tarinassa kuvataan vanhenevaa miestä, pitkää avioliittoa ja sitä, kun melkein kaikki tehty alkaakin tuntua väärältä. Kirja on täynnä isoja ja pieniä arkisia vastoinkäymisiä eikä Ulf-parka tunnu saavan hetken rauhaa. Ajallisesti kirjassa kuluu noin puolitoista vuotta, jonka aikana Ulf yrittää selvitä sisä- ja ulkopuolellaan tapahtuvista mullistuksista.

Kirja on tosiaan hieno kuvaus ihmisen mielestä, elämän ehtoopuolesta ja suurista muutoksista. Minulle se ei kuitenkaan ollut erityisen miellyttävä lukukokemus. Liian surullinen, vaikka toivoa välillä pilkahtikin ja uusiakin alkuja löytyi.

Kirjan tiedot:
Kerstin Ekman: Suden jälki | Tammi 2022 | 176 sivua | Kirjastosta
Ruotsinkielinen alkuteos: Löpa varg (2021) | Suomennos: Pirkko Talvio-Jaatinen

Luettu myös:
Mummo matkalla, Kirjojen keskellä, Lumiomena ynnä muut

Haasteet:
* Helmet 2023 : 30. kirja on ollut ehdokkaana kirjallisuuspalkinnon saajaksi [7/50]
Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto 2022.
* Ihana susi: Kirjan nimessä on susi

Anne B. Ragde: Berliininpoppelit

- Tule, hän kuiskasi.

Kun Neshovin perheen äiti vaipuu yllättäen koomaan, on tullut aika kaivaa esiin perheen kipupisteet. Veljekset Tor, Margido ja Erlend ovat kasvaneet erilleen ja joutuvat nyt kohtamaan toisensa ränsistyneellä kotitilalla.

Työkaverini suositteli tätä jo viime vuonna ja totta puhuen olen jemmannut lainaa hyllyssäni jo monta kuukautta. Olisin palauttanut, jos joku olisi varannut! Nyt kun halusin aloittaa uuden vuoden uudella lainapinolla, sain viimein aikaiseksi lukea tämän.

Ja olikin hyvä kirja! Suhtauduin hivenen epäillen norjalaiseen perhedraamaan, mutta luin sitten koko kirjan yhtenä päivänä. En ole aiemmin lukenut yhtään Anne B. Ragden kirjaa ja täytyy sanoa, että hän kirjoittaa hyvin vetävästi. Tarinalla on monta kertojaa ja jokaisella on oma äänensä.

Sen lisäksi sioilla täytyi olla hyvät oltavat, paremmat kuin hyvät, sillä hän [Tor] luki lehdistä syvää kuvotusta tuntien niistä, jotka eivät pitäneet kunnolla huolta eläimistään.

Hän vähät välitti, syyttivätkö sellaiset ihmiset ongelmia hermojen kanssa tai muuta hölynpölyä, ja hän inhosi sanontaa henkilökohtainen tragedia, sillä hän oli vakaasti sitä mieltä että kaikkien piti ensiksi mennä sikalaan tai navettaan elikoidensa luo ja saada sitten kaikessa rauhassa hermoromahduksensa keskiyön ja aamuseitsemän välillä.

(s. 88)

Ragde on myös luonut omituisen, mutta kuitenkin järkeenkäyvän ja aidon oloisen veljessarjan. Tor on äidin essun nauhoissa roikkunut sikatilallinen, Margido yksinäinen hautaustoimiston omistaja ja Erlend puolestaan asuu Kööpenhaminassa miesystävänsä kanssa. Hyvin erilaisia miehiä ja aluksi mietin, että miten ihmeessä he edes voivat olla samojen vanhempien kasvattamia.

Olivatpa kuitenkin ja mitä pitemmälle heidän henkilökohtaisiin tarinoihinsa kirjassa pureuduttiin, sitä enemmän tuli sellaisia "ahaa, totta kai!" -elämyksiä. Hienosti rakennettu tarina! Siihen kuuluu myös Torunn, Torin aikuinen tytär, jolle Neshovin tilan ja veljesten näkeminen on melkoinen järkytys. Ymmärrettävästi.

Sarja menee kyllä jatkoon ja luen toisen osan jahka ehdin. Ilmeisesti tämä on trilogia, joka onkin kasvanut viisiosaiseksi.

Kirjan tiedot:
Anne B. Ragde: Berliininpoppelit | Tammi 2007 | 294 sivua | Kirjastosta
Norjankielinen alkuteos: Berlinerpoplene (2004) | Suomennos: Tarja Teva

Luettu myös:
P. S. Rakastan kirjoja, Tarinoiden taikaa, Lumiomena, ynnä muut

Haasteet:
* Helmet 2023 : 3. kirjan nimessä on kasvi [2/50]
* Kirjamatka maailman ympäri: Norja