Laura Suomela: Minä vastaan marraskuu

Kännykän herätysääni tunkeutui tajuntaani raastaen minut syvästä unesta todellisuuteen, jotta en jaksaisi kohdata.

17-vuotias Emmi on muuttanut opiskelemaan uuteen kaupunkiin poikaystävän kannustamana. Mokoma nilkki jättää hänet heti ensimmäisenä syksynä ja kaiken lisäksi juuri marraskuun kynnyksellä. Emmille marraskuu on aina ollut vuoden pimein ja ilottomin kuukausi. Nyt hän päättää ottaa itseään niskasta kiinni ja selättää marrasangstin. Jonkun on tuotava valoa pimeyteen ja se joku voi aivan hyvin olla Emmi itse!

Olipa kerta kaikkiaan hilpeä ja positiivinen nuortenkirja! Emmi on aivan mahtava päähenkilö, sellainen, joka koheltaa juuri sopivasta menemättä epäuskottavuuden puolella. Hänen Minä vastaan marraskuu -projektinsa sai minutkin pohtimaan, miten talvikuukausina voisi ilahduttaa paitsi itseään, myös muita.

Miksi nuoren opiskelijan pitää vaan jaksaa painaa sata lasissa? On suuri vääryys, että karhukin saa nukkua, mutta minä en.

(s. 11)

Tykkäsin siitä, miten oikealta ihmiseltä Emmi tuntui ja miten helppoa häntä oli ymmärtää. Kun petturinilkki Miro häipyy, Emmi huomaa yhtäkkiä ettei tunne Tampereelta ketään. Hän aloitti lähihoitajaopintojensa harjoittelujakson niin pian, ettei ehtinyt tutustua edes luokkakavereihinsa. Oma pikkuriikkinen opiskelijayksiökin tuntuu yksinäiseltä eikä rappukäytävässä edes moikata toista. Emmi päättää piristää omaa elämäänsä ja rakentaa rappuunsa yhteisöllisyyden tuntua vaikka henki menisi.

Mukana Emmin suunnitelmissa ovat etenkin Jyväskylässä opiskeleva isosisko Sanni ja naapurin Kuronen, johon Emmi tutustuu pienen onnettomuuden kautta. Kirjassa kuvataan hienosti ystävyys- ja perhesuhteita. Sisarusten välit ovat lämpimät, mutta vanhemmat työstävät omaa ongelmaista suhdettaan tarinan taustalla ja se vaikuttaa myös tyttöihin. Yllättävä kriisi syntyy, kun vanhemmat ilmoittavat myyvänsä lapsuudenkodin. Kuronen puolestaan osoittautuu ihan mukavaksi kaveriksi, joka pelastaa Emmin monesta kummallisesta tilanteesta.

- Kiitos vielä, kun autoit. Mihin mä joutuisinkaan ilman noin hyvää naapuria?

- Perikatoon, Kuronen sanoo ja poistuu.

(s. 134)

Kirjan dialogi oli todella mukavasti kirjoitettu. Se tuntuu luontevalta, koska mukana on myös aivan tavallisia, arkisia keskusteluja. En voi syödä jäätelöä kun on laktoosi-intoleranssi, ai sulla on laktoositonta, no sitten kyllä kiitos. 

Tykkäsin aivan erityisesti siitä, että tarina ei pyöri seurustelun tai poikaystävän puutteen ympärillä. Pointti on selättää marraskuu, ei löytää korvaajaa exälle. Tärkeää on saada ystäviä ja iloa elämään, ei seurustelukumppaneita. Mielestäni kirjassa kuvataan hyvin sitä, miten Emmin ikäinen nuori ihminen ei ole vielä valmis ja miten mutkikasta oman tiensä löytäminen voi olla. Emmi on ilahduttavan positiivinen ja päättäväinen nuori nainen, joka ottaa elämänsä omiin käsiinsä ja tekee siitä näköisensä.

Emmin idoli on muuten Peppi Pitkätossu!

Kirjan tiedot:
Laura Suomela: Minä vastaan marraskuu | Karisto 2021 | 184 sivua | Kirjastosta

Luettu myös mm.:
Kirjakko ruispellossa, Lastenkirjahylly

Haasteet:
* HelMet-lukuhaaste 2021 - 15. kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi [41/50]
* Pohjoinen lukuhaaste 2021 - 2. kirja, joka liittyy kaamosaikaan [18/25]
Emmi kutsuu marraskuuta kaamosajaksi, joten kelpaa minulle!
* Luonto sivuilla - Inspiroiva kirja