perjantai 31. maaliskuuta 2023

Maaliskooste

Instagramissa pyörinyt Luonto sivuilla 2022 -lukuhaaste päättyi. Luin siihen 18 kirjaa, eli ihan koko ruudukkoa (25 ruutua) en saanut täyteen. Ruudukko on kuitenkin pääasiassa täytetty hienoilla kirjoilla, joten laatu korvatkoon määrän. Haastekoonti löytyy täältä.

Maaliskuu olikin vähän laiskempi lukukuukausi. Olisiko lie kevätväsymys iskenyt...


Luetut & blogatut

1920-luvun Turussa. Sarjan päätösosa oli harmillisesti pettymys.

Murhaajien jäljillä. Perienglantilaista cozy crimeä, leppoisaa luettavaa.

Särkyneet sydämet. Kiinnostava aihe, kerrontatyyli ei vain ihan napannut.

Talvi Muumilaaksossa. Ihanaa talven kuvausta, Myy ja sporttinen hemuli olivat suosikkeja.

Magdalena Hai: Sarvijumala
Raakaa peliä pikkukylässä. Laadukasta kotimaista nuorten kauhua, lisäpisteitä siitä, ettei päähenkilö ole valkoinen.

Kansikuvakollaasi.

torstai 30. maaliskuuta 2023

Haastekoonti: Luonto sivuilla 2022

Bingoruudukko.


Instagramin luontoaiheinen Luonto sivuilla 2022 -haaste päättyy nyt maaliskuun loppuun. Kiitos kivasta haasteesta, @musteen.jaljet!

Osallistuin haasteeseen toista kertaa ja tällä kertaa en saanut koko bingoruudukkoa täyteen. Melkein, kuitenkin, ja sain sentään luettua kolme bingoriviä.

Luin haasteeseen pari täsmäkirjaa ja noin ylipäätään oli taas mielenkiintoista miettiä lukemaansa luonnon kautta. Yhtään suorastaan tylsää tai muuten epämiellyttävää kirjaa en lukenut ja suurin osa oli todella hienoja lukukokemuksia.


Luin haasteeseen nämä kirjat:

Kirjassa uidaan: Nura Farah: Lumimaa
Vuodenajan vaihtuminen: Jenni Räinä: Suo muistaa
Kirjassa poimitaan kasveja: Maggie O'Farrell: Hamnet
Valonsäteet: Piia Leino: Aarteidesi aikakirjat
Kuvitteellinen maailma: Natalia Batista: Sword Princess Amaltea vol. 1 & 2
Kirjassa ollaan saarella: Karin Erlandsson: Koti
Kirjassa matkustetaan: Emily St. John Mandel: Asema 11
Rauhoittava kirja: Noriko Morishita: Tyttö ja teeseremonia: 15 oivallusta elämästä
Avaruus: Andy Weir: Operaatio Ave Maria
Kirjan kannessa on kukka: Anna Englund: Lautapalttoo
Tarina sijoittuu Aasiaan: Gengoroh Tagame: My Brother's Husband. Volume 1 & 2
Tuli: Hannu Salmi: Tunteiden palo: Turku liekeissä 1827
Myytti/mytologia: Maria Turtschaninoff: Suomaa
Vihreä kansi: Keezy Young: Taproot
Mainitaan alkuperäiskansa: Sarah Lark: Valkoisen pilven maa
Taivas: Erno Saukko: Vuoden vaellus: elämää Pohjolan erämaissa
Meri: Tove Jansson: Taikatalvi
Jumalolento: Magdalena Hai: Sarvijumala

keskiviikko 29. maaliskuuta 2023

Magdalena Hai: Sarvijumala

Kansikuva.


Öinen tuuli huojuttaa metsän korkeita kuusia, niiden liike säikäyttää lentoon parvin tummia lintuja.

17-vuotiaan Laurin perhe on ollut pahassa auto-onnettomuudessa. Äiti on kuollut, isää pidetään koomassa ja Laurin toipilasaika alkaa pikkukylässä tädin perheen luona. Pian Lauri alkaa nähdä häiritseviä näkyjä, jotka eivät taidakaan johtua vahvasta lääkityksestä…

Nuorten kauhukirjallisuudelle on aina tilausta ja tässäpä tuore esimerkki siitä, miten kauhuelementit ja arki voidaan kytkeä yhteen. Lauri käy lähellä kuolemaa ja saa kyvyn nähdä kuolleita. Mitä pitemmälle tarinassa mennään, sitä enemmän kauhu saa tilaa, ja lopussa lentävätkin veri ja silmämunat.

Minä siis kerta kaikkiaan inhoan silmäjuttuja, joten minulle tuo oli erityisen ällöttävää luettavaa!

Kauhun lisäksi Laurin arjessa näkyvät post-traumaattinen stressihäiriö, suru, huoli ja syyllisyys sekä tavallisen teini-nuoren elämään kuuluvat asiat. On pikkukylän nuorisobileitä, mopoautoja, whatsappailua, uusia kavereita, ihastuksia ja seksiä. Naapurin Vilja-Maarian kautta tuodaan varsin raa'astikin esiin nuoren ihmisen itsetuhoisuus ja se, ettei Lauri ole kenenkään muun kuin oman elämänsä keskipiste.

Ikävä kyllä Laurin arkeen kuuluu myös rasismi, hänen isänsä kun on tummaihoinen. Suurin osa kirjan hahmoista suhtautuu Lauriin hyvin mutkattomasti eikä rasismi ole kirjan pääaihe, mutta ei sitä vältelläkään. Ei tämä Suomi mikään lintukoto ole, jos olet vähänkään erilainen. Yksityiskohta, josta erityisesti pidin, oli Laurin kaksikielisyys ja se, miten äidin kuoleman myötä isä ja poika ovat kielellisesti hieman hukassa.

Kaiken kaikkiaan tykkäsin kirjan sujuvasta kielestä, kiinnostavista hahmoista ja hyvin etenevästä juonesta kaikkine arjen ja tuonpuoleisen kiemuroineen. Jäin oikeastaan vähän odottamaan jatko-osaa ja ovi sille jätettiinkin raolleen.


Musta tuntuu, että on hirveän pitkä aika siitä, kun joku on sanonut mun äidin nimen ääneen. Se tuntuu oudolta. Väärältä. Sen sanominen piirtää mun todellisuuteen äidin kokoisen aukon.
(s. 80)


Kirjan tiedot:

Magdalena Hai: Sarvijumala | Otava 2023 | 162 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Helmet 2023 : 44. Kirja kuuluu genreen eli kirjallisuudenlajiin, jota et lue yleensä [22/50]
* Luonto sivuilla: Jumalolento
* Ihana susi: Kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa

keskiviikko 15. maaliskuuta 2023

Tove Jansson: Taikatalvi

Kansikuva.


Taivas oli melkein musta, mutta lumi oli kuutamossa kirkkaan sinistä.

Muumipeikko herää kesken talviunien eikä saa enää unta. Luminen Muumilaakso tarjoaa hänelle niin ihania ihmeitä kuin pelottavia asioitakin ennen kevään koittoa.

Instagramissa alkoi @sivukerrallaan -tilin vetämä Muumien matkassa -lukuhaaste, jonka aikana luetaan kaikki Tove Janssonin muumikirjat. Ensimmäisenä vuorossa oli vuodenaikaan hienosti sopiva Taikatalvi.

Tykkäsin kirjasta, kuinkas muutenkaan! Aivan erityisesti pidin siitä, miten Jansson kuvailee talvista luontoa. Muumipeikko heräilee uuden vuoden jälkeen ja ehtii kokea sekä hohtavat hanget että raivoavan lumimyrkyn ja halkeavien jäiden paukkeen.


Harmaa puolihämärä peitti tiheänä koko laakson. Mutta laakso ei ollut enää vihreä, se oli valkea. Kaikki liikkuva oli nyt liikkumatonta. Kaikki elävät äänet olivat poissa. Kaikki kulmikas oli muuttunut pyöreäksi.
(s. 13)


Aluksi yksinäinen Muumipeikko viettää päivänsä salongissa kiiltokuvien ja nukkuvan perheensä kanssa. Kun hän lopulta uskaltautuu ulos, koko talvinen maailma avautuu hänelle. Tarinassa kuvataan hyvin sitä, miten pelottava jokin uusi asia voi olla ennen kuin siihen tutustuu.

Muumipeikko saa seurakseen muun muassa tyynen Tuu-tikin, yllättäen heränneen Myyn, raivostuttavan sporttisen hemulin sekä koko joukon olentoja, jotka lumimyrsky on ajanut kodeistaan. Etenkin Muumipeikko, joka kieltämättä on melkoinen valittaja, näyttää vuoroin luonteensa itsekkäät ja epäitsekkäät puolet.

Suosikkini olivat rajattoman rohkea ja itsenäinen Myy sekä reippailija hemuli, joka olisi kyllä oikeasti niiiiin raivostuttava energinen talviurheilija kuin olla ja voi. Hänestä oli kuitenkin hauska lukea, koska hän ärsytti kaikkia muita niin suunnattomasti.

Noin ylipäätään kirja oli sekä mietteliäs että todella hauska. Parhaiten mieleeni jäivät Myyn seikkailut jäälauttojen keskellä ja tämä kohta, jossa kuvaillaan jäärouvan aiheuttamaa nälänhätää:

Erään hemulin väitettiin syöneen epätoivoissaan oman kovakuoriaiskokoelmansa, mutta se oli kai vain huhua. Olisihan hän toki silloin syönyt mieluummin ammattiveljensä kokoelman.
(s. 72)


Kirjan tiedot:
Tove Jansson: Taikatalvi | WSOY 2005 (1. p. 1958) | 132 sivua | Kirjastosta
Ruotsinkielinen alkuteos: Trollvinter (1957) | Suomennos: Laila Järvinen

Luettu myös:
Kirjahullun päiväkirja, Leena Lumi, Sivutiellä ynnä muut

Haasteet:
* Helmet 2023 : 46. Kirjassa on epätavallinen mies tai poika [21/50]
Ensimmäinen muumi, joka herää keskellä talvea!
* Luonto sivuilla: Meri

sunnuntai 12. maaliskuuta 2023

Henna Karppinen-Kummunmäki: Sydänsurujen historia

Kansikuva.


Yhtenä aamuna istuimme vierekkäin sohvalla itkemässä.

Ainakin tuo kirjan ensimmäinen lause sopii sen teemaan eli sydänsuruihin kautta historian. Tietokirjan aihe oli kiinnostava, mutta en pitänyt kaikista kerronna keinoista, jotka kirjaan oli valittu.

Kirja on jaettu karkeasti eri aihepiirejä käsitteleviin lukuihin kuten mustasukkaisuus ja toivoton rakkaus henkilöön, joka ei rakasta takaisin. Pidin etenkin niistä osuuksista, joissa kerrottiin todellisista ihmisistä. Osa kirjan esimerkeistä oli nimittäin fiktiivisiä ja nostettu esimerkiksi rakkausromaaneista.

Eri aikakausien käsitykset rakkaudesta ja avioliitosta olivat kiinnostavaa luettavaa. Joukkoon mahtui niin kruunupäitä kuin niin sanottuja tavallisia kansalaisiakin, joista on tietenkin vähemmän historiallista lähdeaineistoa. Rakkaus ja sen puute ovat ei ehkä niin yllättäen vaikuttaneet jopa politiikkaan.

Omaa lukukokemustani häiritsi eniten se, että kirjailija toi omat ihmissuhdedraamansa niin vahvasti osaksi kerrontaa. Kirjailijoiden omakohtaiset kokemukset eivät aina häiritse lukemistani, mutta nyt mentiin niin henkilökohtaisiin asioihin, että tunsin itseni vastentahtoiseksi tirkistelijäksi. 

Tyyli on tietenkin valittu kirjaan harkiten ja aivan varmasti toiset pitävät siitä. Minä hyppelin nämä kohdat yli sitä mukaa kun niitä tuli vastaan.

Eli aiheeltaan ja sisällöltään kiinnostava, mutta omalla kohdallani kerronta ei aina toiminut.


Kirjan tiedot:
Henna Karppinen-Kummunmäki: Sydänsurujen historia | SKS Kirjat 2022 | 260 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:
Ainakin Kirjakaapin kummitus

Haasteet:
* Helmet 2023 : 6. Kirjan kansikuvassa on vaate tai kirjan nimessä on jokin vaate [20/50]
* Lukumatka menneisyyteen 2023: 24. Kirjan kansi(kuva) miellyttää sinua
Kansikuva on maalaus, Laslett John Pottin (1837-1898) Napoleon's Farewell to Josephine. Nappivalinta tämän kirjan kanneksi!

torstai 9. maaliskuuta 2023

Robert Thorogood: Thamesjoen murhat

Kansikuva.


Rouva Judith Potts oli seitsemänkymmentäseitsemänvuotias ja täysin tyytyväinen elämäänsä.

Judith Potts kuulee iltauinnillaan, miten hänen naapurinsa ammutaan. Koska poliisi ei tunnut saavan mitään aikaan, Judith päättää löytää murhaajan itse. Pian murhia onkin useampi.

Dekkarit eivät edelleenkään ole se genre, johon tarttuisin ensimmäisenä, mutta jokin tässä kuitenkin vetosi minuun. Nimi? Kansikuva? Cozy crimeä lupaava takakansiteksti? Miss Marple -henkisen tarinan lupailu oli kyllä vähän liioittelua, koska Judith on kuitenkin varsin erilainen hahmo kuin neiti Marple. Marlowkaan ei ollut mikään pikkukylä.

Joka tapauksessa viihdyin kirjan seurassa vallan mainiosti. Vaikka tarinassa tapahtuu useampi murha, on ote leppoisa ja kotoisa. Judith harrastaa uimisen lisäksi ristikkojen laatimista ja onkin, totta kai, usein terävämpi kuin poliisit. Hänkään ei kuitenkaan pärjää yksin ja niinpä murhaklubin jäsenten määrä kasvaa pian kolmeen. Samalla Judith huomaa saaneensa uusia ystäviä.

Pidin kirjan hahmoista ja juonikin toimi. Se ei sinänsä tarjonnut suuria yllätyksiä ja arvasin kyllä, millainen koira murhiin oli haudattuna. Ei se lukemista haitannut, koska Judithin ja hänen ystäviensä seikkailuja oli niin kiva lukea.


Becksin hymy hyytyi. Puhdasverisenä englantilaisena naisena hän tiesi, ettei teepyyntöä sopinut torjua minkäänlaisissa olosuhteissa.
(s. 152)


Varasinpa jatko-osankin, jonka pitäisi ilmeisesti ilmestyä vielä tänä vuonna.


Kirjan tiedot:
Robert Thorogood: Thamesjoen murhat | Siltala 2022 | 335 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: The Marlow Murder Club (2021) | Suomennos: Hilkka Pekkanen

Luettu myös:

Haasteet:
* Helmet 2023 : 12. Kirjan nimi liittyy veteen [19/50]

sunnuntai 5. maaliskuuta 2023

Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan kilpailija (Puuvillatehdas #03)

Kansikuva.


Yönsininen Dodge Roadster jarrutti Barkerin puuvillatehtaan konttorin eteen sellaisella vauhdilla, että pihatien sora ropisi ruusupenkkiin.

1920-luvulla turkulainen Barkerin puuvillatehdas on pahoissa rahavaikeuksissa. Nuori reklaamipäällikkö Paula Barker haluaa pelastaa suvulleen tärkeän tehtaan. Littoisten verkatehtaan itsevarma johtaja Rikhard Falke puolestaan haluaa ostaa sen.

Antakaapas kun lainaan itseäni sarjan edellistä osaa koskevasta postauksestani: "Elän toivossa, että sarjan seuraavassa osassa romanssin osapuolet viettävät oikeasti aikaa yhdessä ja mies ei ole itsekeskeinen, naista mollaava ääliö."

Hah! Ainahan sitä saa toivoa. Rikhard Falke on aivan yhtä mulkero kuin edeltäjänsä ja romanssi aivan yhtä pikainen.

Kaipa se sentään toi vaihtelua, että Paula oli aivan yhtä ärsyttävä ja mukanokkela. Oli aivan käsittämätöntä, että hänellä oli mitään sananvaltaa tehdasta koskevissa asioissa. Ei nuoruutensa ja sukupuolensa vuoksi, vaan koska hän teki koko ajan todella typeriä tehdasta koskevia päätöksiä. Hän ei tuntunut minusta päättäväiseltä ja älykkäältä naiselta, vaan tietämättömältä ja hätiköivältä.

Silti minua ärsytti, että häntä lytättiin koko ajan joka suunnalta ja hän joutui luopumaan itselleen tärkeistä asioista.

Mutta eniten minua harmitti se, että ajankuva jäi tässä kirjassa kovin pinnallisen tuntuiseksi. Edellisissä osissa olen tykännyt siitä, että yhteiskunnalliset asiat vaikuttivat juonen kulkuun ja olivat tärkeä osa hahmojen elämää. Puuvillatehtaan varjossa -kirjassa Jenny oli aktiivisesti osa Turun kulttuurielämää ja naisten oikeuksien edistämistä. Puuvillatehtaan perijässä Martan elämään puolestaan kuului vahvasti Suomen venäläistäminen ja sitä vastaan kapinointi.

On tässäkin aineksia siihen, mutta tarinassa keskitytään kuitenkin populaarikulttuuriin, ei niinkään poliittiseen liikehdintään. Vähäsen paheksutaan kieltolain aiheuttamaa salajuopottelua, muistellaan mennyttä kansalaissotaa ja joku sairastuu tuberkuloosiin. Siinä missä romanssit olivat edellisissä osissa yksi osa tarinaa, se vei nyt eniten tilaa, ja koska se ei toiminut minulle ollenkaan, ei kirjakaan tehnyt vaikutusta.

Lukeminen oli toki sujuvaa, siksi luinkin kirjan loppuun kaikesta huolimatta. Olisi tosin pitänyt pysähtyä sivulle 295, koska lopun Marttaa koskeva osuus oli jo aivan uskomaton.

Harmittaa, että Turun historiasta niin hyvin kertonut sarja päättyi omalla kohdallani pettymykseen. No, olin sentään onnellinen siitä, miten Jennylle tässä kävi.


Kirjan tiedot:
Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan kilpailija | Gummerus 2023 | 352 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:
Ainakin Tuijata ja Kirjojen kuisketta

Haasteet:
* Helmet 2023 : 47.-48. Kaksi kirjaa, joiden tarinat sijoittuvat samaan kaupunkiin tai ympäristöön [18/50]
Kirja 1, paikkana Turku. Toiseen kirjaan minulla on useampikin vaihtoehto!
* Lukumatka menneisyyteen 2023: 23. Sata vuotta sitten, eli kirja sijoittuu 1920-luvulle

keskiviikko 1. maaliskuuta 2023

Helmikooste

Helmikuu ei ollut aivan niin lukuisa ja hyvien kirjojen täyttämä kuin tammikuu, mutta ei hullumpi siltikään. 

Olen pitänyt kiinni siitä, että jos kirja ei jostain syystä lähde vetämään sitten ollenkaan, jätän sen suosiolla kesken. Viimeisin tällainen oli Nghi Von The Chosen and the Beautiful, joka on magialla höystetty uudelleenkerronta F. Scott Fitzgeraldin Kultahatusta. Luin yhden luvun, mutta kun lukeminen tuntui tuskaiselta, siihen se jäikin. Ehkä yritän joskus uudelleen.

Instagramin puolella alkoi nyt maaliskuussa haaste, jossa on tarkoitus lukea Tove Janssonin muumikirjat läpi, kirja per kuukausi. Katsotaan selviänkö tästä!



Luettu & blogattu

Anne B. Ragde: Erakkoravut
Neshovien ongelmia. Olen kyllä tykästynyt tähän kirjasarjaan!

Sisarukset Grémillet. Kauniita varhaisnuorten sarjakuvia, joissa on vakavampiakin sävyjä.

Keskiajan luostarissa. Mielenkiintoinen ajankuva ja päähenkilö, feministiutopia meni kyllä lopussa vähän överiksi.

Aave ja puutarhuri. Lyhyt sarjakuva ei tehnyt suurempaa vaikutusta, ja oli muuten tosi selvästi alun perin fanitaidetta.

Vaimoksi Uuteen-Seelantiin. Piiiitkä historiallinen rakkausmelodraama, mutta hyvinkin luettava.

Muinaisista valtakunnista. Kiinnostava ja suurimmaksi osaksi yleistajuinen tietopaketti.

Läskivihaa Botswanassa. Ensimmäinen sarjan kirja, josta en tykännyt.

Yksi Pohjolassa. Mahtava vaelluspäiväkirja!


Kansikuvakollaasi.