Sarah Lark: Valkoisen pilven maa

Christchurchin anglikaaninen seurakunta Uudessa-Seelannissa etsii kunniallisia, taloudenpidon ja lastenhoidon hallitsevia nuoria naisia, joita kiinnostaa astua kristilliseen avioliittoon seurakuntamme hyvämaineisten, vakavaraisten jäsenten kanssa.

Vuonna 1852 kotiopettajatar Helen Davenport vastaa lehti-ilmoitukseen, ja toisaalla neiti Gwyneira Silkham hävitään korttipelissä. Nuoret naiset lähtevät matkalle tuntemattomaan Uuteen-Seelantiin vaimoiksi miehille, joita he eivät ole koskaan tavanneet.

Tiiliskivi selätetty! Tämä jäi mieleeni jo ilmestyessään vuonna 2015, mutta vasta nyt hetki tuntui sopivalta lukemiselle. Kirja on niin iso, melkein 900 sivua, että mukavan lukuasennon löytäminen oli hieman haastavaa. Toisaalta pidin siitä, että kirjassa on hieman isompi fonttikoko, joka lisäsi varmasti sivumäärää. En olisi jaksanut tihrustaa kovin pienellä präntillä painettua kirjaa. Hyvä valinta kustantajalta siis.

Joka tapauksessa luin tätä noin viikon verran iltaisin ja viihdyin tämän rakkausmelodraaman seurassa ihan hyvin. Tarina tuntui sikäli hieman epätasapainoiselta, että kestää noin 300 sivua ennen kuin Helen ja Gwyn pääsevät Englannista Uuteen-Seelantiin ja naimisiin asti. Sitten viimeiset 300 sivua kattavatkin toistakymmentä vuotta.

Pidin molemmista päähenkilöistä, jos kohta Helenin passiivisuus alkoi välillä ärsyttää. Kummankaan sulho ei ole ollenkaan sitä, mitä he kuvittelivat. Siinä missä sähäkkä Gwyn yrittää tehdä elämästään siedettävän parhaan kykynsä mukaan, Helen alistuu kohtaloonsa ja miehensä alaiseksi.

Maailmankuva on sikäli mustavalkoinen, että paria poikkeusta lukuun ottamassa ilmeisesti kaikki Englannin ja Uuden-Seelannin miehet olivat väkivaltaisia mulkeroita. Ennen pitkää sitä oltiin aina raiskaamassa, hakkaamassa ja huijaamassa naisia. Siksipä pidinkin erityisesti niistä hetkistä, kun naiset pääsivät tekemään omia valintojaan oli se sitten ilotalon emäntänä tai lampaiden sukulinjasta päättäessään.

Tarinassa ei juurikaan kuvata uudisraivaajien arkea. Toisinaan Gwyn laskee lampaitaan ja Helen löytää sisältöä ankeaan elämäänsä maorilasten opettajana, mutta ravassa ei ryvetä eikä paska haise. Tämä on ihan silkkaa rakkausdraamaa historiallisessa miljöössä, joskin uudisraivaajien ja maorien välinen konflikti saa sivutilaa etenkin tarinan lopussa, sekin tosin rakkausdraaman kehyksissä. Silti, oli kiinnostavaa lukea siitä ja oletan, että aihe jatkuu sarjan seuraavissa osissa.

Kirjan tiedot:
Sarah Lark: Valkoisen pilven maa | Bazar 2015 | 892 sivua | Kirjastosta
Saksankielinen alkuteos: Im Land der weißen Wolke (2007) | Suomennos: Sanna van Leeuwen

Luettu myös:
Luetut kirjat, Kirjakaapin kummitus, Ullan luetut kirjat ynnä muut

Haasteet:
* Helmet 2023 : 42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa [14/50]
* Luonto sivuilla: Mainitaan alkuperäiskansa
* Lukumatka menneisyyteen 2023: 15. Kirjassa ystävyys on tärkeässä roolissa