maanantai 25. huhtikuuta 2016

3 x kotimaista sarjakuvaa

Luinpa tosiaan pitkästä aikaa useamman sarjakuvauutuuden. Päätin lykätä ne yhteen juttuun sen sijaan, että kirjoittaisin kaikista erikseen. Näistä ei kuitenkaan loppujen lopuksi ollut yhtä paljon sanottavaa kuin kauno- tai tietokirjallisuudesta yleensä on. Enpä huomannut ennen kuin tätä kirjoittaessani, että sarjakuvat ovat eri kustantajilta. Kyllä se mieltä lämmittää huomata, että suomalaista sarjakuvaa tulee markkinoille monelta suunnalta.


Anni Nykänen:
Mummo 4
104 s.
Sammakko 2016
Kirjastosta
Anni Nykäsen Mummo on vain niin kerta kaikkisen ihana hahmona, että odotan jokaista uutta albumia ja nettisivupäivitystä kuin kuuta nousevaa. Mummossa on vauhtia ja asennetta, ja vaikka ikä painaakin niin jalka nousee ja potkukelkka kulkee.

Pidän todella paljon Nykäsen piirroksista. Mummo ja muut sarjan hahmot ovat kauniin yksinkertaisesti piirrettyjä ja jotenkin sulavalinjaisia. Kaikki vaikuttaa kodikkaan pullealta vaikka kaikki hahmot eivät pyöreitä olekaan. Tämän albumin takakannessakin on niiiiiiiin söpö kuva Kissistä ja samanmuotoisesta kahvakuulasta. Pidän paljon kuvien varjostuksista ja siitä, miten tapahtumat pursuavat välillä ruuduista yli.

Tämän albumin suosikkistrippini oli se, jossa Mummo saa vakavan itseaiheutetun urheiluvamman eli kaksi mustaa silmää hypätessään hyppynarua. Ei ole Mummo vielä niin moderni, että käyttäisi urheilurintsikoita!


Marko Raassina:
Kullervo
71 s.
Arktinen Banaani 2016
Kirjastosta
Lukaisin Marko Raassinan sarjakuva-Kalevalan melko tarkalleen vuosi sitten ja tykkäsin siitä niin, että varasin tämän heti kun se oli mahdollista. 

Tällä kertaa tarinassa on yhtenäinen juoni, kertoohan tämä Kullervon traagisen tarinan. Myyttinen Kullervo saa päälleen kirouksen, jonka seurauksena hänen elämänsä on tragediaa tragedian perään. Tästä se Tolkienkin ammensi kirjoittaessaan Túrin Turambarista.

Noin yleisesti ottaen pidin edelleenkin Raassinan piirroksista, mutta en sitten loppujen lopuksi ole yhtään varma sopivatko ne tämän tarinan kertomiseen. Tyyli on parhaimmillaan ollessaan hauska ja Raassina ajoittaa vitsit hyvin. Suosikkikohdassani Untamon kätyrit tutkivat teini-Kullervon puuhun kaivertamia ihmiskuvia ja pohtivat, ovatko todellakin yhtä lihavia kuin kuvissa. Ongelma siis oli mielestäni siinä, että Kullervon tarina on vakava tragedia. Tyyli ei vain sopinut veristen teurastuskohtausten ja dramaattisten miekkataistelujen kuvaamiseen.


Karoliina Korhonen:
Suomalaisten painajaisia:
vähäsanaista vertaistukea

91 s.
Atena 2016
Kirjastosta
Karoliina Korhosen Suomalaisten painajaisia on jo suorastaan ilmiö, niin suosittu se on ollut etenkin sosiaalisessa mediassa. Tunnustaudunkin Finnish Nighmares-facen seuraajaksi ja päivitysten innokkaksi lukijaksi. Tämä on siis sarjakuvien suomenkielinen versio.

Sarjakuvan piirrosjälki on hyvin yksinkertaista, Mattihan on periaatteessa pelkkä tikku-ukko ja niin ovat kaikki muutkin. Ehkäpä tässä tulee esiin suomalaisen taiteen minimalismia uudessa muodossa? Yksinkertaisuus toimii joka tapauksessa todella hyvin stripeissä, joiden hauskoina ja terävinä pointteina on jäyhä suomalainen perusluonne. 

Löysin itseni niin monesta kohtaa, etenkin kaikista bussijutuista. Voiko kiusallisempaa tilannetta ollakaan kuin linja-auto, jossa kaikki ikkunapaikat ovat varattuja? Siinä pitää sekunnissa tehdä elämää suurempi päätös: seisotko vai istutko tuntemattoman ihmisen viereen, ja jos istut niin kenen? Stressaantuu sitä vähemmästäkin.

torstai 21. huhtikuuta 2016

Gill Paul: Kuninkaallisia rakkaustarinoita

Gill Paul:
Kuninkaallisia rakkaustarinoita
(Royal love stories. The tales behind the
real-life  romances of Europe's kings and queens
, 2015)
Tammi 2016
192 s.
Kirjastosta

Kuninkaalliset ovat kiehtoneet ihmismieltä muinaisen Egyptin ajoista lähtien.

Tunnustanpa olevani yksi niistä, joita kuninkaalliset kiehtovat. Eivät niinkään nämä nykyiset vaan kauan sitten eläneet kruunupäät, jotka ovat hallineet kovin erilaisessa maailmassa kuin me nyt elämme. Silloin ennen kun kaikki oli paremmin ja kuninkaalliset joutuivat tuon tuostakin salamurhien uhreiksi, pakkoavioliittoihin, poliittisten juonittelujen keskelle ja ratsastamaan sotaan joukkojen etunenässä. On se vain huomattavasti mielenkiintoisemman kuuloista kuin nykykuninkaallisten elämä!

Gill Paul on valinnut tähän kirjaan 14 kuninkaallista, joiden Suuresta Rakkaudesta hän kertoo. Nyt kun kiinnitin huomiota tuohon englanninkieliseen nimeen niin ihmettelen kyllä miten joukossa ovat intialainen Shah Jahan ja Jordanian kuningas Hussein. Eurooppalaisistahan tämän piti nimensä mukaan kertoa. Ei sillä, Shah Jahanin ja Mumtaz Mahalin tarina oli kyllä kirjan romanttisimpia, rakennuttihan Shah Jahan sentään vaimolleen mahtavan mausoleuminkin.

Pistäkääpä paremmaksi, nykykuninkaat.

Mutta siis, pointti johon yritin päästä oli se, että jos kerran maantieteellinen sijainti ei rajannutkaan Paulin kruunupäävalikoimaa, hän olisi kyllä voinut valita mielenkiintoisempiakin pareja. Missä oli kuningatar Victoria ja hänen miehensä Albert? Tai Henrik VIII ja- no, siinäpä olisikin ollut valinnanvaraa. Kleopatra ja Marcus Antonius? Ihan niin kuin vain muutaman heti mieleeni tulevan mainitakseni. Sen sijaan kirjassa kerrotaan esimerkiksi Viktor Emanuel II:sta ja Rosa Vercallanasta, joiden tarina ei edes ollut mitenkään erityisen erityinen.

Tämä on toki täysin makuasia! Paul lienee valinnut juuri ne kuninkaalliset, joita itse piti syystä tai toisesta tärkeinä. Harmi kun kiinnostuksen kohteemme eivät tässä ihan kohdanneet, muuten kirja oli varsin leppoisaa luettavaa. Jokaisesta kuninkaallisesta ja hänen Suuresta Rakkaudestaan kerrotaan lyhyt elämäntarina syntymästä kuolemaan. Pidin eniten niistä tarinoista joiden kohdalla valtakunnan politikoinnit jätettiin sivummalle ja keskityttiin enemmän pariskuntaan itseensä. Halusin tutustua näihin kuninkaallisiin henkilöinä, en niinkään valtaistuimella pönöttävinä käskijöinä. Onneksi näitä henkilökuvia oli joukossa ihan mukavasti.

Tämä on juuri sellainen mukavan kevyt hömppätietokirja, johon itsekin hurahdin. Olen noin 99.99% varma, että jos tämän laittaa kirjastossa näkyvälle paikalle, se lähtee hetkessä jonkun mukaan. Minulla oli itse asiassa pieni kiire saada tämä luettua, koska tätä jonotetaan kirjastossa.


Luettu myös mm.:

Haasteet: 
*Reading Challenge 2016 - 30. a book with a blue cover [11/40]

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Kiera Cass: Valinta

Kiera Cass:
Valinta(The Selection, 2012)
339 s.
Pen & Paper 2016
Kirjastosta

Kun kirje saapui postissa, äiti oli haltioissaan.

Selvästi kannatti valittaa lukujumista, sain nimittäin sen jälkeen luettua pari kirjaa! Toinen niistä on tämä Kiera Cassin Valinta, jonka poimin mukaani uutuushyllystä jo jokin aika sitten. Hyvä kun nyt sain sen pois alta, pääsee joku toinenkin tähän käsiksi. Olen satunnaisesti törmännyt tähän Cassin sarjaan lähinnä englanninkielisissä kirjasfääreissä. Jos en nyt ihan väärin muista niin kirjat ovat keikkuneet myös New York Timesin bestseller-listalla, mikä toki ei ole minkäänlainen laatutakuu. Uteliaisuuttani kuitenkin halusin lukea tämän, perusasetelma on nimittäin sen verran huvittavan kuuloinen.

Tulevaisuuden Yhdysvallat onkin Illéa-niminen kuningaskunta ja sen asukkaat on jaettu kahdeksaan eri kastiin, Ykköset huipulla ja Kasit ojia tonkimassa. Kaiken kruununa on kuningasperhe, jonka ainoa perillinen Maxon on tullut miehen ikään ja tarvitsee siksi heti morsiamen. Mitenkäs tämä onnekas neito valitaan? No, tosi-TV:ssä tietenkin. Kaikista sopivan ikäisistä Illéan tyttäristä valitaan 35 tyttöä, jotka sitten kisaavat Maxonin suosiosta kuin Unelmien poikamiehessä ikään. Yksi valituista on America Singer, Vitostyttö joka traagista kyllä on rakastunut alempaa kastia olevaan poikaan, Aspeniin. Mitenkähän tässä käy???

Jos nyt vaikka ensin kerron kirjan hyvät puolet, ja jätän naureskelun ja silmien pyörittelyn lopuksi. Ensinnäkin, tämä oli jostain syystä todella viihdyttävä kirja. Siis siinä mielessä, että luin tämän alusta loppuun yhtenä päivänä, melkein tauotta. Teksti oli nopealukuista ja juoni, sellainen kuin se oli, eteni sen verran ripeästi ettei missään välissä ehtinyt kyllästyä. Cassin kerronta oli suoraviivaista ja konstailematonta, sen puolesta uskon kirjan uppoavan sellaiseenkin, joka ei muuten ehkä paljoa lue.

Toiseksi, tässä selvästi eletään teinitytön unelmaa. Ihan hömppäkirja, hyvässä mielessä! Kirjailijalla on ollut tietty kohderyhmässä mielessä ja kirja on heille kirjoitettu. Tässä on kasapäin sellaisia aineksia, jotka vetoavat varmasti suureen määrään tyttöjä. On kiellettyä rakkautta, komea prinssi, kauniita pukuja... Eihän näistä kirjoittamisessa ole mitään vikaa, vaikka olisi niistä voinut saada irti enemmänkin. Tosi-TV-kisa komeasta prinssistä on hauska ja moderni idea.

Kolmanneksi, ja nämä pisteet menevät oikeastaan kustantajalle eikä kirjailijalle. On hienoa, että suomalainen kustantaja on hoksannut menestyvän kirjasarjan ja käännättänyt sen rivakkaan tahtiin suomeksi. Tässä ollaan ikään kuin ajan hermolla, mikä on hyvä asia. Nykynuoriso on varmasti perillä myös siitä, mitä millaista kirjallisuutta maailmalla julkaistaan. On kiva, että kirjan suomeksi luettuaan ehtii vielä osallistua kansainväliseen keskusteluun siitä. 

Ja nyt sitten sitä valitusta! Yritän tiivistää valitusvirteni kolmeen kohtaan.

Ensinnäkin, tämä olisi toiminut ihan yhtä hyvin suoraan satufantasiana, jossa keskitytään vain ja ainoastaan prinssikisaan. Cassin maailmanrakennus kun on sievästi sanoen köykäistä. Yritykset selittää miksi Yhdysvalloista on tullut Illéa saivat lähinnä aikaan epätoivoisia "mutta ei politiikka toimi noin!!" -huutoja. Palatsiin hyökkäävät kapinalliset ovat täysin turhia ja tarinassa vain siksi, että America saa tilaisuuden näyttää olevansa (muka) johtaja-ainesta. Hyökkäykset palatsiin saivat lisäksi palatsin vartijat näyttämään surkimuksilta ja ihmettelemään miksi kuningasperhe ei aseta katolle tarkka-ampujia. America valittaa jatkuvasti perheensä olevan köyhä, mutta asuu silti talossa, jossa hänellä on oma huone ja kaappi täynnä vaatteita ja meikkejä.

Toiseksi, tarinan yhteiskunta on niin konservatiivinen että ihan pahaa tekee. Neitsyinä on oltava avioliittoon asti! Aviottoman lapsen synnyttäneet nakataan kadulle Kaseiksi! Miesten tehtävä on tuoda pöytään ruokaa ja naisten tiskata! Kuningatar näyttää nätiltä ja järjestä juhlia, kuningas ja 18-vuotias prinssi tekevät kaikki päätökset! Anteeksi mikä vuosikymmen nyt onkaan kun tällaisia kirjoitetaan...? Eniten tässä oikeastaan risoo tuo neitsytkultti, etenkin kun se tuo esiin mielikuvituksen puutteen kirjan nuorisossa. Raskaaksi ei saa tulla, selvä. Mutta America ja Aspen ovat seurustelleet kaksi vuotta. Eikö kummallekaan tosiaan ole tullut mieleen, että seksiä voi harrastaa muillakin kuin sillä yhdellä tavalla...

Kolmanneksi, kirjan hahmot olivat oikeastaan aika epämiellyttäviä. Aspen on juuri sellainen machomies joka ei kestä ajatusta siitä, että ei voi elättää perhettään. Maxon on tylsä disneyprinssi, joka ei välitä morsianehdokkaistaan sen vertaa että olisi opetellut etukäteen heidän nimensä. Americakin näki sentään sen verran vaivaa. America itse on tietenkin aina oikeassa, aina parempi kuin muut. Ja ne muut, etenkin hänen kilpasisarensa, sopivat nätisti erilaisiin kliseehahmojen muotteihin.

Niin, ja päähenkilön nimi on tosiaan America Singer. Oikeasti. Haluatteko arvata, mikä hänen ammattinsa on? Vihje: katsokaa sukunimeä.

Ja tästäkin huolimatta kirja oli jotenkin oudosti koukuttava, ja odottelen jo seuraavaa osaa...


Luettu myös:

Haasteet:
* Reading Challenge 2016 - 03. a YA bestseller [10/40]

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Maaliskooste

No ei mennyt niin kuin Strömsössä maaliskuu eikä huhtikuukaan näytä kovin paljon paremmalta. Lukufiilis on ollut ihan hukassa, nyt yritän herätellä sitä sarjakuvia lukemalla. Päivitysten puute ei siis johdu bloggausinnostuksen loppumisesta vaan siitä, että kirjarintamalla on ollut suorastaan surullisen hiljaista. Ei kai se auta kuin yrittää tsempata itseä tuonne kirjapinon suuntaa!


Luettu & blogattu

Queering Sápmi - saamelaisia kertomuksia normien ulkopuolelta
Miten yhdistää saamelaisuus ja queer-identiteetti? Nopealukuinen kirja, kiinnostava ja erilainen aihe.

Richelle Mead: Soundless
Voi ei, eristäytyneen, kuurojen asuttaman kylän tarviketoimitukset uhkaavat loppua! Ihan luettavaa nuorten fantasiaa, ei kuitenkaan mikään suuri lukuelämys.

Emily Carroll: Through the Woods
Sarjakuvakirja, jonka jokainen tarina on oma kauhujuttunsa. Kuvitus on suurelta osin todella kaunis, vian yksi tarina oli floppi.