 |
| Kiera Cass: Valinta(The Selection, 2012) 339 s. Pen & Paper 2016 Kirjastosta |
Kun kirje saapui postissa, äiti oli haltioissaan.
Selvästi kannatti valittaa lukujumista, sain nimittäin sen jälkeen luettua pari kirjaa! Toinen niistä on tämä Kiera Cassin Valinta, jonka poimin mukaani uutuushyllystä jo jokin aika sitten. Hyvä kun nyt sain sen pois alta, pääsee joku toinenkin tähän käsiksi. Olen satunnaisesti törmännyt tähän Cassin sarjaan lähinnä englanninkielisissä kirjasfääreissä. Jos en nyt ihan väärin muista niin kirjat ovat keikkuneet myös New York Timesin bestseller-listalla, mikä toki ei ole minkäänlainen laatutakuu. Uteliaisuuttani kuitenkin halusin lukea tämän, perusasetelma on nimittäin sen verran huvittavan kuuloinen.
Tulevaisuuden Yhdysvallat onkin Illéa-niminen kuningaskunta ja sen asukkaat on jaettu kahdeksaan eri kastiin, Ykköset huipulla ja Kasit ojia tonkimassa. Kaiken kruununa on kuningasperhe, jonka ainoa perillinen Maxon on tullut miehen ikään ja tarvitsee siksi heti morsiamen. Mitenkäs tämä onnekas neito valitaan? No, tosi-TV:ssä tietenkin. Kaikista sopivan ikäisistä Illéan tyttäristä valitaan 35 tyttöä, jotka sitten kisaavat Maxonin suosiosta kuin Unelmien poikamiehessä ikään. Yksi valituista on America Singer, Vitostyttö joka traagista kyllä on rakastunut alempaa kastia olevaan poikaan, Aspeniin. Mitenkähän tässä käy???
Jos nyt vaikka ensin kerron kirjan hyvät puolet, ja jätän naureskelun ja silmien pyörittelyn lopuksi. Ensinnäkin, tämä oli jostain syystä todella viihdyttävä kirja. Siis siinä mielessä, että luin tämän alusta loppuun yhtenä päivänä, melkein tauotta. Teksti oli nopealukuista ja juoni, sellainen kuin se oli, eteni sen verran ripeästi ettei missään välissä ehtinyt kyllästyä. Cassin kerronta oli suoraviivaista ja konstailematonta, sen puolesta uskon kirjan uppoavan sellaiseenkin, joka ei muuten ehkä paljoa lue.
Toiseksi, tässä selvästi eletään teinitytön unelmaa. Ihan hömppäkirja, hyvässä mielessä! Kirjailijalla on ollut tietty kohderyhmässä mielessä ja kirja on heille kirjoitettu. Tässä on kasapäin sellaisia aineksia, jotka vetoavat varmasti suureen määrään tyttöjä. On kiellettyä rakkautta, komea prinssi, kauniita pukuja... Eihän näistä kirjoittamisessa ole mitään vikaa, vaikka olisi niistä voinut saada irti enemmänkin. Tosi-TV-kisa komeasta prinssistä on hauska ja moderni idea.
Kolmanneksi, ja nämä pisteet menevät oikeastaan kustantajalle eikä kirjailijalle. On hienoa, että suomalainen kustantaja on hoksannut menestyvän kirjasarjan ja käännättänyt sen rivakkaan tahtiin suomeksi. Tässä ollaan ikään kuin ajan hermolla, mikä on hyvä asia. Nykynuoriso on varmasti perillä myös siitä, mitä millaista kirjallisuutta maailmalla julkaistaan. On kiva, että kirjan suomeksi luettuaan ehtii vielä osallistua kansainväliseen keskusteluun siitä.
Ja nyt sitten sitä valitusta! Yritän tiivistää valitusvirteni kolmeen kohtaan.
Ensinnäkin, tämä olisi toiminut ihan yhtä hyvin suoraan satufantasiana, jossa keskitytään vain ja ainoastaan prinssikisaan. Cassin maailmanrakennus kun on sievästi sanoen köykäistä. Yritykset selittää miksi Yhdysvalloista on tullut Illéa saivat lähinnä aikaan epätoivoisia "mutta ei politiikka toimi noin!!" -huutoja. Palatsiin hyökkäävät kapinalliset ovat täysin turhia ja tarinassa vain siksi, että America saa tilaisuuden näyttää olevansa (muka) johtaja-ainesta. Hyökkäykset palatsiin saivat lisäksi palatsin vartijat näyttämään surkimuksilta ja ihmettelemään miksi kuningasperhe ei aseta katolle tarkka-ampujia. America valittaa jatkuvasti perheensä olevan köyhä, mutta asuu silti talossa, jossa hänellä on oma huone ja kaappi täynnä vaatteita ja meikkejä.
Toiseksi, tarinan yhteiskunta on niin konservatiivinen että ihan pahaa tekee. Neitsyinä on oltava avioliittoon asti! Aviottoman lapsen synnyttäneet nakataan kadulle Kaseiksi! Miesten tehtävä on tuoda pöytään ruokaa ja naisten tiskata! Kuningatar näyttää nätiltä ja järjestä juhlia, kuningas ja 18-vuotias prinssi tekevät kaikki päätökset! Anteeksi mikä vuosikymmen nyt onkaan kun tällaisia kirjoitetaan...? Eniten tässä oikeastaan risoo tuo neitsytkultti, etenkin kun se tuo esiin mielikuvituksen puutteen kirjan nuorisossa. Raskaaksi ei saa tulla, selvä. Mutta America ja Aspen ovat seurustelleet kaksi vuotta. Eikö kummallekaan tosiaan ole tullut mieleen, että seksiä voi harrastaa muillakin kuin sillä yhdellä tavalla...
Kolmanneksi, kirjan hahmot olivat oikeastaan aika epämiellyttäviä. Aspen on juuri sellainen machomies joka ei kestä ajatusta siitä, että ei voi elättää perhettään. Maxon on tylsä disneyprinssi, joka ei välitä morsianehdokkaistaan sen vertaa että olisi opetellut etukäteen heidän nimensä. Americakin näki sentään sen verran vaivaa. America itse on tietenkin aina oikeassa, aina parempi kuin muut. Ja ne muut, etenkin hänen kilpasisarensa, sopivat nätisti erilaisiin kliseehahmojen muotteihin.
Niin, ja päähenkilön nimi on tosiaan America Singer. Oikeasti. Haluatteko arvata, mikä hänen ammattinsa on? Vihje: katsokaa sukunimeä.
Ja tästäkin huolimatta kirja oli jotenkin oudosti koukuttava, ja odottelen jo seuraavaa osaa...
Luettu myös:
Haasteet:
* Reading Challenge 2016 - 03. a YA bestseller [10/40]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti