Keskiyön yöttömänä yönä Kainu seisoi punamultakehien reunalla.
16-vuotiaat tytöt osallistuvat rituaaliin, jossa päätetään heidän tulevaisuutensa. Kainu haluaisi olla kuin äitiyden kehään kävellyt isosiskonsa, mutta yllättääkin kaikki päätymällä tietiän, parantajan, kehään. Eikä mihin tahansa tietiän kehään vaan kymmenenteen kehään, jonne kukaan ei ole astunut satoihin vuosiin. Tietiän opit tuntuvat omilta, mutta samalla Kainu huomaa vieraantuvansa aina vain kauemmas muista kyläläisistä. Kun oppiäiti antaa Kainulle ikivanhan riipuksen, alkaa sekä seikkailu että Kainun oman tien etsintä.
Jos tykkäsit Annina Mikaman
Taikuri ja taskuvaras -sarjan kirjoista, tämä kirja on julkaistu juuri sinua silmällä pitäen. Mikaman ja Luttisen luomat maailmat ovat erilaiset, mutta tätä lukiessani huomasin olevani samoissa tunnelmissa kuin noissa Mikaman kirjoissa. Kumpikin kertoo nuoresta naisesta, joka haluaa löytää paikkansa historiallisessa miljöössä. Siinä missä
Taskuvarkaat ovat steampunk-henkisiä,
Myrskynsilmä sijoittuu esiteolliseen fantasiamaailmaan, joka on saanut vaikutteita muinaissuomalaisesta kulttuurista. Oma pieni suosikkijuttuni oli se, että Kainullakin on aina oma lusikka mukanaan!
Melkein 400 sivustaan huolimatta tämä oli nopealukuinen, koska kirjan maailmaan ja Kainun tarinaan uppoaa niin mukavasti. Kainu haluaisi kuulua joukkoon samalla tavalla kuin ystävänsä Hopea ja Miela, mielellään samanlaista sisäistä voimaa uhkuen kuin isosisko Liekko. Kainu ei kuitenkaan ole taidoissaan niin hyvä kuin esimerkiksi käsityöläisen tai tarinankertojan pitäisi olla, eikä hänellä ole emännyyden vaatimaa jämäkkyyttä tai äitiyden kykyä tehdä paikasta kuin paikasta koti. Hän tuntee olevansa miltei näkymätön lahjakkaampien joukossa. Tämä on varmasti tuttu tunne monelle nuorelle.
Oikeastaan mielenkiintoisin puoli tarinasta olikin se, miten Kainu oppii hyväksymään itsensä ja löytä itsevarmuutta, ja miten muut oppivat hyväksymään hänet. Salaperäinen riipus, vallanhimoinen tyranni, jännittävä pakomatka, joo. Mutta kun Kainu ymmärtää, mitä äidin tekemät tietiän korut tarkoittavat, ollaan jo vähän seikkailuja syvemmissä vesissä. Äiti kun on toivonut, että Kainu kasvaisi Liekon kaltaiseksi onnea ja rauhaa säteileväksi emoksi, miniäksi kylän mahtavimpaan taloon. Kymmenennen kehän tietiästä tulee mahtinainen, mutta ei sellainen nainen, joka perustaa perheen ja jota äiti ymmärtäisi.
Kainu muutti Tietiän luo, vaikka äiti mutisikin, että pitikö sinne näin pian sännätä. Äidin mielestä asiat piti tehdä niin kuin kuului, mutta kukapa olisi tiennyt, miten kuului toimia, kun perheessä oli tietiä. Kainusta tuntui, että äiti katseli häntä kuin vaatetta, jonka sauma vinksotti.
(s. 30)
Pidin paljon Myrskynsilmän maailmasta, jossa asiat tehdään käsin ja koneita ei tunneta. Kehräämisellä ja yrttien keruulla luodaan kodikasta kuvaa, jota televisiot ja autot eivät riko. Ulkona kävellään avojaloin eikä Kainulla ole taskuja vaan vyöhön kiinnitetty pussi pikkutavaroitaan varten. Lanka valmistetaan kehräten ja peilin kehyksien tekemiseen tarvitaan taitava puuseppä. Pidin siitä verkkaisuuden tunnusta, joka tällaisilla käytännön toimilla ja asioilla luotiin.
Kotikylässään ja uuden ystävänsä Otavan luona Kainu elääkin rauhallista elämää, mutta pakomatkalla ja lopputaistelussa mennään letti putkella tapahtumasta toiseen. Loppu oli mielestäni hieman sekava juuri tuon kiireen vuoksi. Se oli harmillista, koska loppuratkaisua ja sen teemoja punottiin niin pitkään ja huolella. Olisi ollut kiva, jos niissä olisi viivytty pitempäänkin. Sama koskee Kainun ihastukseksi ilmestyvää Oraa, joka jäi hyvin yksiulotteiseksi hahmoksi. Ei nyt ehkä ihan turhakkeeksi, mutta esimerkiksi Kainun ystävyys Otavan kanssa kuvattiin paljon kiinnostavammaksi ja syvemmäksi.
Mutta, pidin kirjasta ja toivon, että esikoisteos ei jää ainoaksi! Kirjan tarina loppui oikeaan loppuun, ei jatkoa lupaavaa cliffhangeriin, mikä oli mielestäni plussaa. Yksittäisiä uusia nuorten fantasiakirjoja ei niin kovin montaa ole. Toisaalta, jos Kainun tarina jatkuu, luen kyllä senkin.
Kirjan tiedot:Mari Luttinen:
Myrskynsilmä | WSOY 2020 | 397 sivua | Kirjastosta
Luettu myös mm:Lastenkirjahylly