tiistai 31. toukokuuta 2022

Huhti-toukokooste

Sain loppuun Luonto sivuilla -lukuhaasteen! Tähtäsin yhteen bingoruudukon riviin, mutta sainkin luettua koko ruudukon eli 25 kirjaa. Haastekoonti löytyy täältä.

Sain loppuun myös YA -spefi-bingon! Yhdellä bingorivillä, mikä oli tavoitteeni, ja muutamalla hajaosumalla. Haastekoonti löytyy täältä.


Luetut & blogatut

Maarit Verronen: Hiljaiset joet
Maailmanlopun pyörteissä. Tämän luki vähän kuin toimintaleffan, jossa selviydytään maailmanlopussa.

Johanna Venho: Syyskirja
Viimeiset päivät Klovharussa. Kauniisti kirjoitettu kirja Tovesta ja luopumisesta, mutta toinen hahmo oli kyllä ihan turha.

Laline Paull: The Bees
Totalitaarinen valtio mehiläispesässä. Oikeasti jännittävä kuvaus dystopiasta, joka on totta.

Darcie Little Badger: Elatsoe
Murha vaihtoehtoisessa Amerikassa. Nuoremmalta kuin YA:lta tuntuva YA, jonka päähenkilö on vaihteeksi aseksuaali lipan-apassi.

Alexander McCall Smith: Kalaharin konekirjoituskoulu miehille
Mma Makutsin sivubisnes. Lämminhenkinen sarja jatkuu, tässä osassa korostuivat Mma Makutsi ja seksismi työelämässä.

Henna Karppinen-Kummunmäki: Tyttöjen vuosisadat: lasten ja nuorten historiaa keskiajalta 1800-luvulle
Tyttönä kautta aikojen. Kiinnostava tietokirja, tykkäsin erityisesti otteista tyttöjen omista päiväkirjoista ja kirjeistä.

Anne Leinonen: Kirjanoita & Noitakirja
Helby & Helsinki. Kiinnostava maailma, mutta kerronnaltaan aika tylsiä.

Julie Murphy: Faith: Taking Flight
Supersankari ihastuu. Plussaa pluskokoisesta päähenkilöstä, tarina sinänsä oli melkoinen sekametelisoppa.

Anne Sverdrup-Thygeson: Luonnon varassa: lajien monimuotoisuus elämän suojelijana
Luonnon ihmeitä. Luonnonsuojelukirjassa oli kivaa pohjoista näkökulmaa.

Molly Knox Ostertag: The Girl from the Sea
Selkien kun tapasin. Söpöinen nuorten sarjakuva.

V. E. Schwab: The Invisible Life of Addie LaRue
Faustilaisen sopimuksen vaarat. Tykkäsin päähenkilöstä ja etenkin hänen pitkän historiansa kuvauksesta.

Minna Keränen & Harri Nyman: Kissojen Suomi: katit historia poluilla
Kissat Suomessa. Hyvä perusteos kissojen historiasta kiinnostuneille.

Ulla-Maija Paavilainen: Rohkeudella Elina Gustafsson
Nyrkkeilijän elämää. Ihan kiinnostava elämäkerta, joka sopisi hyvin esim. yläkoulun lukupakettiin.

Julien Sandrel: Toinen elämäni
Yllätyskaksoset Ranskassa. Ei hyvä.

Laura Andersson: Kuolema Kulosaaressa
Murha 1940-luvun Suomessa. Leppoisa dekkari, jossa oli yllättäen vahva sateenkaariteema.

Johanna Aulén: Tšernobylin koirat
Hylätyt koirat ydinonnettomuusalueella. Kiinnostava sarjakuva, vaikka en koiraihminen olekaan.

maanantai 30. toukokuuta 2022

Haastekoonti: YA -spefi-bingo

Haasteaika: 1.1. - 31.5.2022


Vuoden ensimmäisen puoliskon ajan Instagramissa pyörinyt YA -spefi-bingo -lukuhaaste on minun osaltani suoritettu. Kiitos hauskasta haasteesta, @kuudennenkerroksenkirjat, @lukujumi ja @neriumblack!

Sain luettua yhden bingorivin, mikä olikin tavoitteeni tähän haasteeseen. Eli hyvin meni! Lisäksi luin muutaman muunkin kirjan, jotka eivät kuitenkaan saaneet aikaan toista bingoa.

Haaste oli hauska ja ennen kaikkea se sai minut lukemaan muutaman sellaisen kirjan, joka oli juminut lukulistallani parhaimmillaan jo vuosien ajan. Yllätyin siitä, että luin suurimman osan haasteen kirjoista englanniksi. Tuntuu siltä, olen lukenut viimeisen vuoden tai pari lähinnä suomeksi, mutta nyt tuo englantihana aukesi uudelleen.

Luetuista suosikkini oli Margaret Rogersonin Kirjojen tytär, jossa oli sellaista seikkailuhenkeä, jota juuri sillä hetkellä kaipasin. Darcie Little Badgerin Elatsoe puolestaan oli kiva lukukokemus erityisesti sen vuoksi, että se perustui lipan-apassien kulttuuriin eli minulle aivan uuteen asiaan. 


Luetut kirjat:

Bingo:

Kirjassa ollaan avaruudessa: Gideon Marcus: Kitra
Kirjan kannessa on eläin: Darcie Little Badger: Elatsoe
Ihana, ärsyttävä tai samaistuttava hahmo: Margaret Rogerson: Kirjojen tytär
Kotimainen kirja: Anne Leinonen: Noitakirja
Maaginen maailma: Anne Leinonen: Kirjanoita

Muut:

Lue kirja toisella kielellä: Yangsze Choo: The Ghost Bride
Kirjassa ollaan koulussa: Julie Murphy: Faith: Taking Flight

sunnuntai 29. toukokuuta 2022

Johanna Aulén: Tšernobylin koirat

Kansikuva.

Työkaverini, joka on enemmän koiraihminen kuin minä, suositteli minulle tätä sarjakuvaa. Oikeastaan tämäkin on sarjakuvan muotoon puettu tietokirja. Tämä nimittäin kertoo Tšernobylin ydinvoimalan räjähdyksestä 26.4.1986 ja sen seurauksista.

Uudenlaisen (ainakin minulle) kirjasta tekee se, että se on kerrottu osittain koirien kautta. Onnettomuuden alta evakuoidut ihmiset joutuivat jättämään lemmikkinsä ja koirien jälkeläisiä on elossa yhä edelleen. Tarina rakentuu matkaoppaan ja hänen ryhmänsä kautta, ja opas kertoo koirien kohtalosta samalla kun ryhmä kiertelee Tšernobylissa.

Kuva sarjakuvasta. Kuvassa nainen pitelee koiraa sylissään öisen ikkunan edessä.
Olga ja Bobik.
(s. 22)

Koirien lisäksi kierroksella törmätään sitkeisiin babuškoihin, jotka kieltäytyvät poistumasta kotoaan. Heistä minäkin olin sentään kuullut, mutta tämä koira-asia oli minulle aivan uutta tietoa. Pidinkin tästä näkökulmasta, joka sai koko tragedian tuntumaan jollain tavalla hyvin konkreettiselta. Onnettomuudesta on vuosikymmeniä ja sen seuraukset näkyvät yhä odottamattomilla tavoilla kuten näinä villikoiralaumoina. Pohjimmiltaan kirja on kuitenkin optimistinen: tästäkin on selvitty.

Kirjan lukeminen oli sikäli hieman kummallinen ja hyvin surullinen kokemus, että se on selvästi kirjoitettu ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Nykyaikaan sijoittuvissa tapahtumissa ja matkaoppaan sanoissa nähdään pala Ukrainaa sellaisena kuin se oli, ei sellaisena kuin se on nyt.


Kirjan tiedot:
Johanna Aulén: Tšernobylin koirat | WSOY 2022 | 110 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:
Kirjakaapin avain, Yöpöydän kirjat ynnä muut

Haasteet:
* Helmet 2022 : 44. kirjan nimessä on kaupungin nimi [39/50]

torstai 26. toukokuuta 2022

Laura Andersson: Kuolema Kulosaaressa (Lili Loimola ratkaisee #01)

Kansikuva.


Käytävä on niin pimeä, että pian hän ei näe enää eteensä.

Lili Loimola palaa sotienjälkeiseen Suomeen monen Yhdysvalloissa vietetyn vuoden jälkeen. Hän on päättänyt ryhtyä yksityisetsiväksi ja pian hänellä onkin käsissään hyvin arkaluontoinen juttu.

Yllätyin ihan aluksi siitä, että Lili onkin naimisissa. Takakansiteksti ja irtokannen sisälipare kun antavat ymmärtää, että hän nimenomaan ei halua avioliittoa tai perinteistä perhe-elämää. Jälkimmäinen on toki totta, Lilin avioliitto ei nimittäin ole aivan tavanomainen.

Hän tapasi Rikun laivamatkalla Suomeen ja kummastakin tuntui, että avioliitto antaisi heille mukavan kunniallisuuden kiillon. Lili olisi vakavasti otettava rouvashenkilö, Riku puolestaan heteroksi oletettu aviomies. Kumpikin saisi sitten puuhata omalla tahollaan mitä (tai ketä) halusi.

Pidinkin kirjassa erityisesti siitä, että se kuvaa 1940-luvun Suomea myös seksuaalivähemmistön näkökulmasta. Rikun kanssa käydään öisellä Esplanadilla, jossa puskissa tapaavat miehet pelkäävät poliisin ratsioita. Lilin ensimmäinen toimeksiantokin on kiristystapaus, jota ei voi viedä poliisin eteen.

Lili ja Riku onnistuvat luikertelemaan Helsingin seurapiireihin, ja pian kiristysjuttu muuttuu murhan selvittelyksi. Kirja olisi mielestäni voinut olla vähän lyhyempikin, koska nyt murhamysteeriä venytettiin todella pitkään. Vihjeet ja ratkaisu olivat lopulta niin ilmiselviä, että kun Lili ja Riku viimein laskivat 2+2=4, kumpikaan ei vaikuttanut enää kovin terävältä. Lopussa tuntui myös siltä, että kirjailija oli kirjoittanut itsensä nurkkaan ja kiperä tilanne ratkaistiin takavasemmalta ilmestyvällä deus ex machinalla.

Tämä on kyllä leppoisa dekkari, joka sijoittuu mielenkiintoiseen historialliseen ajankohtaan. Pula-aika näkyy jopa eliitin arjessa, kaduilla kulkee tyhjäkatseisia entisiä sotilaita ja naiset pyrkivät elämään aivan  omaa elämäänsä. Luultavasti luen jatko-osankin, koska haluan tietää, miten Lilin ja Rikun käy.


Kirjan tiedot:
Laura Andersson: Kuolema Kulosaaressa | Otava 2022 | 415 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:
Amman lukuhetki, Kirja vieköön, Luetut.net ynnä muut

Haasteet:
* #Queerlukuhaaste2022 : Suhteiden monimuotoisuus

torstai 19. toukokuuta 2022

Julien Sandrel: Toinen elämäni

Kansikuva.

Onko mahdollista, että elämäni kiteytyy tuohon yhteen ainoaan päivään?

Ylivarovaisen pariisilaislääkäri Romanen potilas väittää nähneensä hänet Marseillessa. Yllätys yllätys, Romane löytääkin sieltä identtisen kaksosensa!

Tämä kirja onnistui huijaamaan minua kauniilla kannellaan ja kiinnostavalla takakansitekstillä. Kesäinen kansikuva, teksti lupaa kaksosmysteerin, jonka taustalla lienee jos jonkinlaisia valheita ja tragedioita. Jännää!

Ei ollut.

Loppujen lopuksi ainoa hyvä asia, jonka tästä kirjasta voi sanoa, on se, että se ei kuitenkaan ollut tuota pitempi. Luin tämän loppuun ihan vain siksi, että halusin nähdä paraneeko se missään vaiheessa ja kuinka älyttömäksi se voi mennä.

Ei parantunut ja hyvin älyttömäksi.

Dialogi oli tuskallisen teennäistä ja jos ranskalaiset oikeasti puhuvat noin, no, enpä minä sitä kieltä osaamattomana tietäisi. Mutta epäilen. On vaikea uskoa, että kukaan puhuisi esimerkiksi näin:


"Mutta kun minä näin sinut! Ihan eri puolella Ranskaa, jotta kukaan ei saisi tietää. Seurasin sinua, näin kun lääkäri vei sinut tutkimushuoneeseen. Näin totisen ilmeesi, näin, miten yskit. Odotin sinua. Puoli tuntia myöhemmin sinulla oli potilaskansio kainalossasi ja purskahdit itkuun. Panit aurinkolasit nenällesi, jotta kukaan ei näkisi hätäännystäsi. Olit aivan omissa maailmoissasi. Ryntäsit pois. Kävin lääkärin oven takana, näin mitä kyltissä luki..."
(s. 21)


Kai tämän asian olisi voinut kertoa muutenkin kuin epäuskottavan monologin kautta? Kerronta ja juonen kuljettaminen olivat muutenkin aivan käsittämättömiä. Tärkeiden asioiden yli hypättiin noin vain ja sitten tartuttiin aivan epäolennaisiin juttuihin.

Romane ja Juliette tuntevat toisensa noin kaksi päivää ja vaihtavat sitten osia. Ja kukaan ei huomaa! He ovat 39-vuotiaita ja Romane onnistuu muka oppimaan kaiken puhetavasta pieniin eleisiin tuossa ajassa. Julietten vanhemmat eivät tajua puhuvansa aivan tuntemattomalle naiselle, hänen ex-miehensä ei huomaa mitään ja tytär uskoo ihan täysin leikkivänsä äitinsä kanssa. Joopa joo.

Ja mitä vähemmän kirjan naurettavasta lopusta puhun, sitä parempi.

En suosittele.


Kirjan tiedot:
Julien Sandrel: Toinen elämäni | Tammi 2020 | 259 sivua | Kirjastosta
Ranskankielinen alkuteos: La vie qui máttendait (2019) | Suomennos: Lotta Toivanen

tiistai 17. toukokuuta 2022

Ulla-Maija Paavilainen: Rohkeudella Elina Gustafsson

Kansikuva.


On lokakuinen sunnuntai-ilta.


En seuraa nyrkkeilyä. Itse asiassa en pidä koko lajista enkä näe mitään järkeä siinä, että kaksi ihmistä hakkaa toisiaan yleisön edessä näyttääkseen kumpi on kovempi tyyppi.

Sen sijaan seuraan niinkin tärkeää kulttuuriohjelmaa kuin Tanssii tähtien kanssa ja sitä kautta opin, että Elina Gustafsson on palkittu nyrkkeilijä. Mielestäni on hienoa, että kisassa oli mukana naispari ja tämän kirjan perusteella ymmärrän hyvin, miksi Ellu lähti kisaan mukaan. Sateenkaariarvot ovat hänelle tärkeitä, mikä ei ole ollut helppoa urheilun kovassa ja (päällisin puolin) heterossa maailmassa.

Tämä elämäkerta keskittyy nyrkkeilijän uraan ja täytyy sanoa, että mielipiteeni nyrkkeilystä lajina muuttui tämän myötä vieläkin negatiivisemmaksi. Lapset, nuoret, aikuiset, etsikää jokin toinen harrastus! Voi elämä millaista fyysistä ja psyykkistä rääkkiä Ellu on kestänyt lajin vuoksi sekä kehässä että sen ulkopuolella. Minun on niin vaikea ajatella, että joku pitää esimerkiksi tällaista normaalina:


Vedimme viimeistelytreenit kahdeltatoista. Sen jälkeen puin vaatteet ja hikoilin vähän pois ylimääräistä. Nyt on yli enää puoli kiloa. Aamusta asti on ollut hirveä jano. Paino on 69,5 kiloa, ja mulla on aika paljon nestevajetta. Suu on koko ajan hirveän kuiva. Onnesi tajusin ottaa silmätipat mukaan, sillä keho on niin kuivunut, että silmät tuskin liikkuvat päässä.
(s. 146)


Kokonaisuutena kirja kertoo oman itsevarmuuden ja identiteetin löytämisestä. Siinä kuvataan vaikeaa lapsuutta, johon kuului väkivalta, päihteet ja kiusaaminen. Nyrkkeily ja siinä pärjääminen kuvataan yhdenlaisena pelastuksena, mutta paskat valmentajat murensivat itsetunnon ja osaamisen tunteen. On hienoa, että Ellu on uskaltanut etsiä apua ja nostanut itsensä pohjalta vahvaksi omaksi itsekseen.

Lukukokemuksena kirja tuntui hieman rikkonaiselta ja se, että kaikkia siinä mainittuja ei nimetty, tuntui turhalta kainostelulta. Kuka tahansa voi googlata, kuka on Ankeuttaja tai Ellun seuralainen Linnan juhlissa. 

Mutta, oikeastaan toivoisin, että yläkoulun opettajat löytävät tämän ja lisäävät lukupaketteihinsa! Selkomukaelmakin olisi mahtava juttu, jotta vieläkin useampi voisi lukea tämän.

Koska pohjimmiltaan tämä kirja näyttää, että ei tarvitse olla kympin oppilas tai syntymästään asti täydellisen ehjä ihminen pärjätäkseen elämässä. On ihan okei epäonnistua ja tehdä vääriä valintoja, on ihan okei etsiä itseään vielä aikuisenakin. On ihan okei todeta, että tästä en selviä ilman ammattilaisen apua. Nämä ovat tärkeitä opetuksia nuorelle. Siksi on hienoa, että maailmassa on tällaisia rohkeita ihmisiä, jotka uskaltavat jakaa oman selviytymistarinansa muillekin.


Kirjan tiedot:
Ulla-Maija Paavilainen: Rohkeudella Elina Gustafsson | Otava 2021 | 300 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Helmet 2022 : 26. kirja liittyy kansalaisaktivismiin [38/50]
* #Tietokirjakevät : YKL-luokka 79.18309
Nyrkkeily, muotoluokka 09 eli historia.
* #Queerlukuhaaste2022 : Kirjagrammaajan suosittelema

sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Minna Keinänen & Harri Nyman: Kissojen Suomi: katit historian poluilla

Kansikuva.


Suomen kissakunnan historia on noin tuhatvuotinen.

Olen aikonut lukea tämän kirjan jo kymmenen vuotta. Oikeasti. Siitä asti, kun se ilmestyi. Vannoutuneen kissafanina huomaan kyllä ilmestyvät kissakirjat, mutta perustietokirjat eivät nouse lukulistallani kovin korkealle. Asiahan on "tietenkin" tuttua, joten miksipä kiirehtisi?

No, eihän tämä mihinkään karannut, mutta kyllä minä opin tästä uuttakin. Kirjan aiheenahan on kissojen tuhatvuotinen historia Suomessa. Miten kissat tulivat Suomeen ja mikä niiden asema on ollut pihapiirissä ja perheessä? Olen jo päässyt pätemään sillä tiedolla, että kissat saapuivat tänne luultavasti viikinkien matkassa.


Toimeentulo niukkojen viljasatojen kanssa oli kiikun kaakun ja viljan menestyksekäs varastointi avainasia. Kissat pitivät aittoihin pyrkineet hiiret kurissa ja ratkaisivat asia näin talonpoikien eduksi. Tie maatalous-Suomen tulevaisuuteen aukeni.
(s. 12)


Kirja on jaettu eri aihealueisiin ja mukana on sellaisiakin, joita en olisi itse heti tullut ajatelleeksi. Kirjassa esitellään esimerkiksi kissaan liittyviä paikannimiä ja perehdytään sanaan "kissa" ja sen synonyymeihin. Muutama erilainen ja ehkä hieman kuuluisampi kissa saa oman kappaleensa, ja kirjassa seurataan kissan toimenkuvan muutosta. Alun perin aitassa ja navetassa hiiriä pyydystäneestä pikkupedosta tuli ajan kanssa myös kodin rakas lemmikki.

Kirja on hyvin ja sujuvasti kirjoitettu ja siihen mahtuu paljon asiaa. Tämä on oikein hyvä perusteos kenelle tahansa, jota kiinnostaa kissan ja ihmisen välinen kumppanuus.


Kirjan tiedot:
Minna Keinänen & Harri Nyman: Kissojen Suomi: katit historian poluilla | SKS 2012 | 175 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:
Ullan luetut kirjat, Kirjojen maa, Sinisen linnan kirjasto ynnä muut

Haasteet:
* Helmet 2022 : 18. kirjan on kirjoittanut toimittaja [37/50]
* #Tietokirjakevät : YKL-luokka 67.45209
Kissat, muotoluokkana 09 eli historia.

lauantai 14. toukokuuta 2022

V. E. Schwab: The Invisible Life of Addie LaRue

Kansikuva.


A girl is running for her life.

Vuonna 1714 epätoivoinen Addie LaRue kutsuu avukseen vanhoja jumalia. Yksi vastaa kutsuun ja Addie tekee pimeyden kanssa faustilaisen sopimuksen: sielu vastineeksi vapaudesta. Toiveesta tuleekin kirous, joka kantaa läpi vuosisatojen.

Näin tästä kirjasta juttua jossain ja onnekseni tämä oli saatavilla kirjastosta pienen odottelun jälkeen. Luin tämän muutamassa illassa ja jokaisena oli pieniä vaikeuksia laskea kirja alas. Tykkäsin Scwabin tavasta kirjoittaa. Se on mielestäni kaunis ja pohdiskeleva, mutta etenee koko ajan eikä jää jumiin kiemurtelevaan korukieleen.


She will go, in the spring, and see the World's Fair, witness the Eiffel Tower, the iron sculpture sclimbing toward the sky. She will walk through buildings made of glass, ephemera installations, and everyone will talk of the old century and the new one, as if there is a line in the sand between the present and the past. As if it does not all exist together.
(s. 440)


Pidin Addiesta, jonka itsepäisyys vetää vertojaan pimeyden olennolle, jonka kanssa hän sopimuksensa tekee. Ranskalaisessa pikkukylässä kasvanut Addie toivoo vapautta, ja hän todellakin on ikuisesti vapaa toisten odotuksista ja velvollisuuksista. Mikään Addien teko jätä jälkeä maailmaan. Rikotut esineet palautuvat ehjiksi eikä hän voi kirjoittaa sanaakaan paperille. Kukaan ei muista häntä sen jälkeen, kun hän katoaa näköpiiristä.

Hän ei kuitenkaan anna periksi ja päättää jäädä historian kirjoihin tavalla tai toisella. Olisin halunnut lukea enemmänkin Addien seikkailuista hänen pitkän elämänsä aikana. Monet tapahtumat vain mainitaan ohimennen tekstissä sen sijaan, että niiden olisi näytetty tapahtuvan. Ihan tästäkin johtuen en pitänyt yhtä paljoa kirjan toisesta kertojasta Henrysta.

Kirjassa vuorottelevat Addien historia ja nykyaika, vuosi 2014, jolloin hän viimein tapaa jonkun, joka pystyy muistamaan hänet. Henry oli mielestäni ajoittain todella ärsyttävä itsesäälissä rypevä valittaja, eikä olisi tarvinnut näin paljoa sivutilaa. 

Kirjan kolmas hahmo on Luc, se pimeyden voima, jonka kanssa Addie tekee sopimuksen. Hän oli melkoisen stereotyyppinen komea ilkimys, mutta tykkäsin lukea hänen ja Addien kieroutuneesta suhteesta kautta aikojen.

Tämän perusteella aion kyllä kokeilla Scwabin Shades of Magic -sarjaa, joka on suomennettukin!


Kirjan tiedot:

V. E. Schwab: The Invisible Life of Addie LaRue | Titan Books 2020 | 545 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* #Queerlukuhaaste2022 : Julkaistu 2020-luvulla
Sekä Addie että Henry ovat bi-/panseksuaaleja, ja tämä näkyy etenkin Henryn tarinassa.
* Fantastinen kesä 2022 : Kirjassa matkustetaan

keskiviikko 11. toukokuuta 2022

Molly Knox Ostertag: The Girl from the Sea

Kansikuva.


15-vuotias Morgan haaveilee muutosta ja opiskelusta oikeassa kaupungissa. Pienessä kotisaaressa hänen ei tee mieli kertoa salaisuuksiaan kenellekään. Kun salaperäinen Keltie pelastaa Morganin hengen, Morgan joutuu pohtimaan, kannattaako kaikkea lykätä tulevaisuuteen.

Ehdin jo lukea muutaman mielipiteen tästä nuorten-/YA-sarjakuvasta ja olen kyllä samaa mieltä niiden kanssa. Söpöinen tarina ja hahmot, mutta ei kuitenkaan mikään maailman mieleenpainuvin lukuelämys.

Tarina kertoo siis Morganista, joka tekee mielellään suunnitelmia, jotka toteutetaan jossain kaukana tulevaisuudessa. Keltien tavattuaan Morgan huomaa, että jotkin asiat voi aivan hyvin tehdä tässä ja nyt. Esimerkkinä vaikkapa kaapista tuleminen ja ihastuminen selkietyttöön.

Kuvassa Morgan ja Selkie tapaavat.
s. 12


Pidin siitä, että fantasiahahmo eli Keltie ei ollutkaan mikään perusvampyyri, vaan hylkeen tai ihmisen muodossa kulkeva selkie. Hauskaa vaihtelua! Keltietä ei myöskään motivoi vain Morgan vaan suuremmatkin huolet. Tarinan loppu oli yllättävä ja jäin sitten kuitenkin miettimään, mitä sen jälkeen tapahtuu.

Tykkäsin myös kirjan piirrosjäljestä. Kuvat, niiden asettelu ja värimaailma ovat selkeitä ja tarinaa on helppo seurata.

Eli ihan kiva sarjakuva vaikka ei maata mullistanutkaan.


Kirjan tiedot:
Molly Knox Ostertag: The Girl from the Sea | Graphix 2021 | 258 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Helmet 2022 : 13. lasten- tai nuortenkirja, joka on julkaistu 2000-luvulla [36/50]
* YA-spefibingo : Sarjakuva
* #Queerlukuhaaste2022 : Nuortenkirja
* Fantastinen kesä 2022 : Sarjakuva/manga

maanantai 9. toukokuuta 2022

Anne Sverdrup-Thygeson: Luonnon varassa: lajien monimuotoisuus elämän suojelijana

Kansikuva.


Olin pienenä utelias lapsi.

Tässäpä kirja, jonka lainasin herätelainana ihan vain kauniin kannen vuoksi. Aihe sinänsä on tuttu, onhan ilmastonmuutosta ja luonnonsuojelua käsitelty tietokirjallisuudessakin vaikka kuinka paljon. Etenkin viime vuosina tutkijat ovat popularisoineet näitä aiheita erilaisista näkökulmista.

Tämän kirjan on kirjoittanut norjalainen biologi Anne Sverdrup-Thygeson, joka on urallaan erikoistunut ötököihin. Vaikka hän puhuukin niistä suurella lämmöllä, ne eivät kuitenkaan ole kirjan pääpointti. Tässä luontoa tarkastellaan pohtimalla, mitä kaikkea ihmeellistä se voikaan ihmiselle tarjota.


Luonto on jossain ihmisen ihmisen, hänen arkensa ja hänen mukavuuksiensa ulkopuolella, se on palvelukeskus, josta voi rajoituksetta noutaa kaiken tarvitsemansa ja jonka voi odottaa palvelevan milloin vain ja ilman ehtoja, mutta jota ei muuten tarvitse mitenkään erityisesti ottaa huomioon.
(s. 16)


Kirja on jaettu eri aihealueisiin ja siinä kerrotaan, miten luonnosta löytyy muun muassa lääkkeitä ja ideoita erilaisiin keksintöihin. Kaiken kattava tärkeä aihe on se, miten herkkä luonnon tasapaino on ja miten yhden lajin katoaminen vaikuttaa kaikkiin muihinkin.

Sverdrop-Thygeson kirjoittaa sujuvasti ja hauskasti, ja hänen ilonsa ja ihmetyksensä oikein loistaa tekstin läpi. Tykkäsin erityisesti siitä, että kirjan painopiste on Norjassa ja Skandinaviassa noin yleensä. Vaikka muuallakin maailmassa liikutaan, monet esimerkit nostetaan nimenomaan täältä pohjoisesta. Se sai kirjan tuntumaan enemmän "omalta" ja juuri meille pohjoisen asukkaille tarkoitetulta.


Kirjan tiedot:
Anne Sverdrup-Thygeson: Luonnon varassa: lajien monimuotoisuus elämän suojelijana | Bazar 2022 | 300 sivua | Kirjastosta
Norjankielinen alkuteos: På naturens skuldre (2020) | Suomennos: Virpi Vainikainen

Haasteet:
* Helmet 2022 : 43. kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan [35/50]
* #Tietokirjakevät : YKL-luokka 56.9
Ekologia. Eliömaantiede.

lauantai 7. toukokuuta 2022

Julie Murphy: Faith: Taking Flight

Kansikuva.

It was supposed to be an epic summer.

Faith Herbert käy high schoolin viimeistä luokkaa. Hän pallottelee ystäviä, ihastuksia, opintoja, töitä ja salaisia supervoimiaan. Kun Faithin suosikkisarjan kuvaukset siirtyvät hänen kotikaupunkiinsa, arki muuttuu astetta jännittävämmäksi. Samaan aikaan kaupungista alkaa kadota sekä eläimiä että ihmisiä…

Luin Julie Murphyn Dumplinin näköjään kuutisen vuotta sitten. Niin se aika rientää! Se jäi mieleeni yhtenä niistä harvoista YA-kirjoista, joiden päähenkilö on oikeasti iso. Dumplinin Will on lihava ja niin on myös tämän kirjan päähenkilö Faith. Kumpikin on melkein sinut asian kanssa.


I feel myself clam up a little, not wanting her to see whatever size it is that I'm wearing, like it's some big secret that I'm not skinny. It reminds me of a short phase I went through in middle school, where I would cut all the size tags out of my clothes so that I didn't have to be reminded of my size and so that no one would accidentally see the number inside my jeans while I was getting dressed for the gym.

But what was I trying to hide? It's not like my classmates were looking at me, expecting to find some thin little thing hidden beneath my clothing.
(s. 126-127)


Faithilla on kuitenkin vaikeuksia uskoa, että joku voisi oikeasti pitää lihavaa tyttöä kauniina ja haluttavana. Hän on The Grove -sarjan suuri fani ja kun yksi sen päänäyttelijöistä, Faithin fani-ihastus Dakota, kiinnostuu hänestä, Faith on lievästi sanoen yllättynyt. Jopa enemmän kuin silloin, kun hän sai tietää supervoimistaan.

Kirjassa on sekä teiniarkea ihastuksineen että salaisia ihmiskokeita ja vähän fanikulttuuriakin. Minusta yhdistelmä ei oikein toiminut ja jäi sellainen olo, että kirja ei tiennyt, mitä se halusi olla. Supersankaruuskin on pinnallista ja juoni olisi toiminut aivan samalla tavalla, jos ihan tavallinen Faith olisi päässyt vaikka huumediilerien jäljille.

Esimerkiksi edellisen kesän "kesäleirin" ihmiskokeiden ahdistavuus lässähtää, kun ne kerrotaan teinidraaman lomassa eikä Faithilla tunnu olevan sen kummempia traumoja niistä. The Groven fanitus jää pinnalliseksi ihan sen takia, että sarja on fiktiivinen. Eivät sen näyttelijät tai juonenkäänteet kiinnosta minua.

Faith sinänsä oli kivan positiivinen ja kehopositiivinen hahmo, mutta kuten Dumplinissa, tässäkin päähenkilö on täysin sokea omille vioilleen eikä niitä edes esitetä vikoina. Faith dumppaa bestiksensa Dakotan vuoksi ja asia esitetään niin, että bestisten olisi pitänyt vain odotella, että Faith suvaitsee taas huomata heidät.

Eli sinänsä kiinnostava idea teinistä, joka on iso ja supersankari, mutta tuskin luen jatko-osaa.


Kirjan tiedot:

Julie Murphy: Faith: Taking Flight | Balzer + Bray 2020 | 378 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Helmet 2022 : 41. sarjakuva tai kirja, joka kertoo supersankarista [34/50]
* YA-spefibingo : Kirjassa ollaan koulussa
* #Queerlukuhaaste2022 : Naispäähenkilö
* Fantastinen kesä 2022 : Päähenkilö omaa harvinaisen kyvyn
* Aakkoshaaste : F

maanantai 2. toukokuuta 2022

Anne Leinonen: Kirjanoita & Noitakirja

Kansikuvat.

Sateenvarjo ei pysynyt auki vaan raukesi veltoksi.

17-vuotias Aura asuu Helbyssä ja kokee välillä kummallisia näkyjä toisesta maailmasta. Kun Aura tapaa Pyryn ja pääsee töihin Menetettyjen unelmien taloon, hän saa selville totuuden itsestään ja maailmastaan.

Nämä kirjat ovat roikkuneet lukulistallani jo vuosia. Tässä YA-kirjaparissa sukelletaan kirjojen maailmaan ja mikäs sen kiinnostavampaa. Sain nyt viimeinkin tartuttua niihin lukuhaasteiden siivittämänä, näillä kun tikkasi näppärästi pari kohtaa useampaan haasteeseen.

Tykkäsin paljon kirjojen maailmasta. Auran Helby on vaihtoehtoinen Helsinki, jota on ravistellut jonkinlainen katastrofi lähimenneisyydessä. Pikkuhiljaa selviää, mistä mullistuksessa oli kyse. Pidin erityisesti siitä, miten maailman kummallisuus paljastui lukijalle pienissä paloissa. Että siis matka maailman kaikkiin maihin käsittää noin kymmenen paikkaa? Anteeksi kuinka?

Aura paljastuu kirjanoidaksi, joka osaa taikoa lausumalla lainauksia kirjoista. Lainaukset oli valittu hauskasti ja mukana on niin klassikoita kuin uudempiakin kirjoja. Tuttujen teosten bongailu oli hauskaa, joskin mietin, miltä näiden lukeminen tuntuisi jos ei tunnistaisikaan lainausten lähdeteoksia.

Kirjan maailma oli kiehtova ja siksi minua harmittaakin se, että loppujen lopuksi kirjat olivat mielestäni aika tylsiä. Mietin, mistä se johtui, koska sinänsä kirjoissa tapahtuu paljon jännittäviäkin asioita. Sitten hoksasin, että Aura tuntuu seilaavan kaiken läpi ilman minkäänlaista tunnereaktiota yhtään mihinkään. Mitä tahansa tapahtuukin, hänen tunteitaan tai niistä johtuvia fyysisiä reaktiota ei kuvata juuri lainkaan.

Pidän itse enemmän kirjoista, joissa tempaudun mukaan päähenkilön tunne-elämään. Jos päähenkilöä vaikka jännittää, on kivempi, jos hänen kätensä hikoilevat ja ääni värisee kuin että teksti vain toteaa, että nyt häntä jännittää. Mutta, makunsa toki kullakin.

Lisäksi kirjoissa oli joitakin mielestäni outoja sanavalintoja. Jos lunta sataa sakeasti vaakasuorassa, silloin tuiskuttaa, ei tihkuta (Kirjanoita, s. 42). 


Kirjan tiedot:
Anne Leinonen: Kirjanoita & Noitakirja | WSOY 2017 & 2018 | 228 & 225 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:
Kirjapöllön huhuiluja, Kirsin kirjanurkka ynnä muut

Haasteet:
* Helmet 2022 : 8. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua (Noitakirja) & 20. Kirjan hahmoilla on yliluonnollisia kykyjä (Kirjanoita) [33/50]
* YA-spefibingo : Kotimainen kirja ; Maaginen maailma
* Fantastinen kesä 2022 : Kirja, joka sinun on pitänyt lukea jo pitkään & Lasten tai nuorten fantasiakirja
* Aakkoshaaste : N