Faith Herbert käy high schoolin viimeistä luokkaa. Hän pallottelee ystäviä, ihastuksia, opintoja, töitä ja salaisia supervoimiaan. Kun Faithin suosikkisarjan kuvaukset siirtyvät hänen kotikaupunkiinsa, arki muuttuu astetta jännittävämmäksi. Samaan aikaan kaupungista alkaa kadota sekä eläimiä että ihmisiä…
Luin Julie Murphyn Dumplinin näköjään kuutisen vuotta sitten. Niin se aika rientää! Se jäi mieleeni yhtenä niistä harvoista YA-kirjoista, joiden päähenkilö on oikeasti iso. Dumplinin Will on lihava ja niin on myös tämän kirjan päähenkilö Faith. Kumpikin on melkein sinut asian kanssa.
I feel myself clam up a little, not wanting her to see whatever size it is that I'm wearing, like it's some big secret that I'm not skinny. It reminds me of a short phase I went through in middle school, where I would cut all the size tags out of my clothes so that I didn't have to be reminded of my size and so that no one would accidentally see the number inside my jeans while I was getting dressed for the gym.
But what was I trying to hide? It's not like my classmates were looking at me, expecting to find some thin little thing hidden beneath my clothing.
(s. 126-127)
Faithilla on kuitenkin vaikeuksia uskoa, että joku voisi oikeasti pitää lihavaa tyttöä kauniina ja haluttavana. Hän on The Grove -sarjan suuri fani ja kun yksi sen päänäyttelijöistä, Faithin fani-ihastus Dakota, kiinnostuu hänestä, Faith on lievästi sanoen yllättynyt. Jopa enemmän kuin silloin, kun hän sai tietää supervoimistaan.
Kirjassa on sekä teiniarkea ihastuksineen että salaisia ihmiskokeita ja vähän fanikulttuuriakin. Minusta yhdistelmä ei oikein toiminut ja jäi sellainen olo, että kirja ei tiennyt, mitä se halusi olla. Supersankaruuskin on pinnallista ja juoni olisi toiminut aivan samalla tavalla, jos ihan tavallinen Faith olisi päässyt vaikka huumediilerien jäljille.
Esimerkiksi edellisen kesän "kesäleirin" ihmiskokeiden ahdistavuus lässähtää, kun ne kerrotaan teinidraaman lomassa eikä Faithilla tunnu olevan sen kummempia traumoja niistä. The Groven fanitus jää pinnalliseksi ihan sen takia, että sarja on fiktiivinen. Eivät sen näyttelijät tai juonenkäänteet kiinnosta minua.
Faith sinänsä oli kivan positiivinen ja kehopositiivinen hahmo, mutta kuten Dumplinissa, tässäkin päähenkilö on täysin sokea omille vioilleen eikä niitä edes esitetä vikoina. Faith dumppaa bestiksensa Dakotan vuoksi ja asia esitetään niin, että bestisten olisi pitänyt vain odotella, että Faith suvaitsee taas huomata heidät.
Eli sinänsä kiinnostava idea teinistä, joka on iso ja supersankari, mutta tuskin luen jatko-osaa.
Kirjan tiedot:
Julie Murphy: Faith: Taking Flight | Balzer + Bray 2020 | 378 sivua | Kirjastosta
Haasteet:
* Helmet 2022 : 41. sarjakuva tai kirja, joka kertoo supersankarista [34/50]
* YA-spefibingo : Kirjassa ollaan koulussa
* #Queerlukuhaaste2022 : Naispäähenkilö
* Fantastinen kesä 2022 : Päähenkilö omaa harvinaisen kyvyn
* Aakkoshaaste : F
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti