Roy Jacobsen: Näkymättömät (Barrøy #01)

Eräänä tuulettomana heinäkuun päivänä savu kohoaa pystysuoraan kohti taivasta.

Norja, 1900-luvun alku. Ingrid asuu perheensä kanssa pienellä karulla saarella, jossa elämä on selviytymistä raivoavan meren ja köyhyyden keskellä. Samalla saari on kuitenkin turvapaikka, jossa elämä on rikasta. Kun isä päättää rakentaa saareen laiturin, perheen arki muuttuu kokonaan.

Tällä kertaa menikin niin päin, että kirjaston asiakas suositteli tätä minulle ja ihan syystä. Tämä on lyhyt kirja, vain pari sataa sivua, mutta sen maailmaa ja Barrøyn perheen elämään upposi kokonaan. Varasin jo sarjan seuraavan osan!

Tarinaa kertoo pääasiassa kaikkitietävä kertoja, joka seuraa eniten Ingridiä ja hänen isäänsä. Reilun kymmenen vuoden aikana Ingrid kasvaa pienestä tytöstä nuoreksi naiseksi, joka joutuu töihin mantereen puolelle. Eipä siinäkään käy niin kuin oli suunniteltu..

Jacobsen kuvaa hienosti ja kauniilla kielellä pienen perheen köyhää arkea, jossa elämä ei kuitenkaan ole silkkaa räytymistä. Saari vie paljon, mutta antaa myös kodin ja ruokaa. Isä käy talvisin töissä Lofooteilla, jotta perhe saa käteistä välttämättömien menojen maksamiseen

Tykkään kirjoista, joissa pieni ihminen on suuren luonnon edessä, ja tässä on juuri sitä tunnelmaa.

Helmikuussa meri on toisinaan kuin turkoosinvärinen peili. Lumen peittämä Barrøy on kuin taivaalla ajelehtiva pilvi. Pakkanen tekee merestä vihreän, ja kirkkaammaan, ja tyynen ja sitkoisen kuin hyytelö. Sitten se voi hyytyä kauttaaltaan ja kuorettua, muuttua olomuodosta toiseen. Saari on saanut jääkehyksen, joka sulkee sisäänsä myös lähimmät pikkusaaret, siitä on tullut isompi.

(s. 53)

Samalla kuvataan sitä, miten kekseliäs täytyy olla selvitäkseen ankarissa oloissa. Ingrid seuraa isänsä jalanjälkiä, mutta ottaa myös oppia hänen virheistään.

Pidin Jacobsenin tavasta kirjoittaa ja tarina eteni nopeasti. Vuosilukuja ei anneta, mutta jossain kaukana maailmalla soditaan. Suuren maailman tapahtumat eivät juurikaan vaikuta saarelaisten elämään ennen kuin isä päättää toteuttaa laiturisuunnitelmansa.

Kirjan tiedot:
Roy Jacobsen: Näkymättömät | Sitruuna 2022 | 214 sivua | Kirjastosta
Norjankielinen alkuteos: De usynlige (2013) | Suomennos: Pirkko Talvio-Jaatinen

Luettu myös:
Kirjarouvan elämää, Hemulin kirjahylly, Sheferijm - Ajatuksia kirjoista ynnä muut

Maija Kajanto: Korvapuustikesä (Kahvila Koivu #01)

Lipstikkaa.

Kristiina haistattaa pitkät karmealle työlleen ja koko ikävälle elämälleen. Hän suuntaa Pyhävirralle mummonsa luo ja päätyy pyörittämään tämän kyläkahvilaa. Siinä sivussa Krisse oppii uudelleen elämään näköistänsä elämää.

Tästä kirjasta jäi hyvä mieli. Oikein ilahduin siitä, millä tavalla tämä käsitteli Krissen romanttisia juonikuvioita. Niitäkin oli, mutta omaan makuuni kivan modernilla twistillä ja ne eivät koskaan peittäneet alleen varsinaista tarinaa.

Tässä kun on oikeastaan kyse siitä, miten Krisse löytää oman paikkansa maailmasta. Hänellä on takanaan hyvin traumaattinen tapahtuma ja asian käsittely on hänellä vielä kesken. Mummolan pullantuoksu, uudet ystävät ja vastuunotto pienestä kahvila-ravintolasta antavat hänelle viimeinkin turvaverkon, jonka suojissa on hyvä lähteä eteen päin.

Tykkäsin Krissestä ja oikeastaan kaikista kirjan hahmoista. Hyvän mielen kirja kun on, naiset ovat topakoita ja miehet vallan mukavia. Varsinkin Krissen mummo oli mainio, sellainen sitkeä nainen, joka seisoo myyntitiskin takana vaikka jalka olisi paketissa. Ihan pikkuisen murtunut vain, ei siitä kannata välittää…

- --- Minä näytin ladon seinästä reväistyltä.

- Täälläpäin heinälatoja pidetään ihan kauniina rakennuksina, mummo totesi.

(s. 47)

Miinusta siitä, että Krissen "kilpailija" on sellainen stereotyyppinen kaunis, vahvasti meikkaava ja englanninkielisen ammattinimikkeen omaava Pyhävirran elämään kyllästynyt nainen. Miksi nämä ominaisuudet ovat niin usein pinnallisuuden ja pahiksen merkkejä? Ei kaikkien ole pakko viihtyä käpykylässä! Meikin määrä ei tee kenestäkään parempaa tai huonompaa ihmistä!

No, kuitenkin, luin tämän yhdessä illassa ja tuota lukuun ottamatta tykkäsin kirjasta. Suuria seikkailuja ei tapahdu, mutta toisaalta arkikin voi olla seikkailua. Luen kyllä jatko-osankin.

P.S.: Kannattaa olla pullan äärellä tätä lukiessa.

Kirjan tiedot:
Maija Kajanto: Korvapuustikesä | WSOY 2022 | 320 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:
Amman lukuhetki, Kirjan jos toisenkin, Kirjahullun päiväkirja ynnä muut

Haasteet:
* Herkulliset kirjat 2023 : Kirjassa syödään jäätelöä

George R. R. Martin: Nightflyers

When Jesus of Nazareth hung dying on his cross, the volcryn passed within a year of ihis agony, heading outward.

Nightflyer miehistöineen jahtaa volcrynia, salaperäisiä ja verrattain hitaasti liikkuvia avaruusolentoja. Tutkimusmatka saa ikävän käänteen kun miehistön jäseniä alkaa kuolla oudoissa olosuhteissa.

Tämä oli hetken mielijohteen laina Scifiä! -lukuhaasteeseen ja ensimmäinen George R. R. Martinin kirja, jonka olen lukenut. Tarinaa enemmän pidin David Palumbon kuvituksesta, joka on hyvin tummasävyinen ja sopivan klaustrofobisen ahdistava.

Minun mielestäni tarina ei ollut erityisen yllättävä, vaikka se kovasti sitä yrittikin olla. Nightflyerin salaisuus oli ilmiselvä heti, kun kapteeni Royd Eris kertoi elämästään. Toiselle lukijalle se voi toki tulla yllätyksenä, ei sillä. Riippuu varmasti siitä, miten paljon ja millaista scifikauhua on lukenut tai katsonut.

Kirjasta on tehty TV-sarja vuonna 2018. En ole nähnyt sitä, mutta luin uteliaisuudestani sarjan Wikipedia-sivun. Sarjassa on selvästi otettu hieman taiteellisia vapauksia ja vaikka runko näyttäisi olevan samantapainen, sarjaan on tungettu valtavasti tavaraa, jota ei kirjasta löydy. Sarja vaikuttaa enemmänkin actionsarjalta kuin sellaiselta suljetun huoneen kauhumysteeriltä, joka kirja on.

Tämä ei tehnyt sen suurempaa vaikutusta, mutta tulipahan luettua. Sarjaan tuskin tulen katsomaan.

Kirjan tiedot:
George R. R. Martin: Nightflyers | Bantam Books 2018 | 193 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Scifiä! : Kirjasta on tehty elokuva tai sarja

Nicola Yoon: Rakkauden askelkuviot

Kirjat eivät enää lumoa minua.

17-vuotiaan Evien vanhemmat ovat eronneet ja hän on päättänyt hävittää kaikki rakkausromaaninsa. Käynti korttelikirjastossa antaa Evielle kyvyn nähdä rakkaussuhteiden alut ja kipeät loput. Kyvyn jäljittäminen vie hänet seuratanssitunneille ja liiankin hurmaavan X:n luo.

Olipahan raikas YA-kirja! Olen työn puolesta tutustunut Nicola Yoonin muihin kirjoihin, mutta tämän luin ihan huvikseni ja varmaan siksi lukukokemus oli erilainen. Nyt sain vain lukea ja nauttia tarinasta sen itsensä vuoksi.

Tykkäsin Eviestä, joka tuntui hyvin aidolta nuorelta mustalta tytöltä. Hän on saanut selville, että isä petti äitiä ja joutuu pitämään salaisuuden nuoremmalta siskoltaan. Danica ei ymmärrä, miksi Evie vihaa isää niin paljon, ja siskosten välit ovatkin hieman kireät.

Evien saama kyky saa hänet uskomaan rakkauteen entistäkin vähemmän. Kaikki suhteet tulevat joka tapauksessa päättymään eroon, joten miksi vaivautua edes aloittamaan? Kirjan pääteemana onkin se, miten Evien on löydettävä itsestään kyky nauttia hetkestä huolehtimatta liikoja tulevaisuudesta.

Pidin myös X:stä ja Evien suhteesta häneen. Kaikki kirjan ihmissuhteet noin ylipäätään tuntuivat realistisilta, samoin kaikki tarinan hahmot. Eviellä on hyviä ystäviä ja äiti, joka tekee parhaansa vaikeassa tilanteessa.

No, Evien ja X:n tanssikilpailujuoni oli ehkä vähän epäuskottavaa, mutta oli kuitenkin kiva, että kirjassa on niinkin harvinainen harrastus!

Kiinnitin lukiessani huomiota siihen, miten Evie kuvailee ihmisiä. Muistaakseni jokaisen hahmon ihonväri mainitaan. Olen ikävästi tottunut siihen, että vaikka kirjassa olisikin monikulttuurinen hahmokaarti, valkoinen päähenkilö kommentoi vain ruskeiden ihmisten ihonväriä. Tässä ajatusmaailmassa valkoinen on siis se normi, jota ei tarvitse erikseen mainita. Oli ravistelevaa nähdä toinen tapa kuvailla kirjan hahmoja.

Kirjan tiedot:

Nicola Yoon: Rakkauden askelkuviot | Tammi 2022 | 294 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: Instructions for Dancing (2021) | Suomennos: Helene Bützow

Luettu myös:

Ainakin Kirjapöllön huhuiluja

Haasteet:

* YA-lukuhaaste 2023 : Vihreä

Van Jensen & Jesse Lonergan: Arca

Yhteiskunnan tuhoutuessa rikkaalla eliitillä oli suunnitelma. Vuosikymmeniä myöhemmin he elävät ylellisyyksien keskellä Arcassa, aluksessa, jonka toiminnasta vastaavat lapset ja teini-ikäiset. 18-vuotispäivänä koittaa vapaus ja lupaus paikasta paratiisissa, jonne Arca on matkalla.

Tämä sarjakuva lähti mukaani kirjastosta hetken mielijohteesta ja oli itse asiassa parempi kuin ajattelinkaan. Yhden juonenkäänteen arvasin eikä sitä varsinaisesti piiloteltukaan. Kysymys on siitä, mitä noille aikuistuville nuorille tapahtuu synttäreiden jälkeen.

Tarinan päähenkilö Effie joutuu vähän vahingossa selvittämään salaisuutta. Effiellä kun on omakin salaisuus: hän osaa lukea. Taito on varattu vain eliitille ja niinpä Effien silmien eteen vyöryy yllättäen epäilyttävää tekstiä. Hän värvää ystävänsäkin selvittämään, mitä Arcalla oikeasti tapahtuu.

Effie ja Meda.

Toisesta juonenkäänteestä en sanokaan mitään!

Tykkäsin vauhdilla etenevästä tarinasta ja etenkin Effiestä. Effie on päättäväinen nuori, joka on elänyt koko elämänsä toisten käskytettävänä. Hänen kaltaistensa palvelijoiden elämä on saneltu syntymästä lähtien ja he eivät osaa toivoa mitään muuta kuin tulevaa paratiisia. Jotain kertonee se, että vuosijuhlassa lahjaksi saatu uusi hammasharja oli valtavan yllätyksen ja riemun aihe.

Piirrostyyli ei varsinaisesti ollut ihan minun makuuni, mutta siihen tottui äkkiä. Tarinaa oli helppo seurata ruudusta toiseen ja pidin hillitystä värimaailmasta.

Kirjan tiedot:
Van Jensen & Jesse Lonergan: Arca | IDW Publishing 2023 | 176 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Scifiä! : Dystopia

Marika Riikonen: Yksin, kiitos

Keskellä talvea vietän viikon rannikkokylässä Keski-Pohjanmaalla.

Marika Riikosen tietokirja Yksin, kiitos kertoo yksinolosta. Heti alussa tehdään selväksi, että yksinolo ei tarkoita yksinäisyyttä, vaikka sellainen käsitys onkin laajasti vallalla. Yksinolo on toivottava olotila, yksinäisyys ei.

Tämä kirja oli minulle sikäli henkilökohtainen, että olen juurikin sellainen yhteiskunnan näkökulmasta outo tapaus, jota kirjassa kuvataan. Tarvitsen omaa aikaa ja tilaa, ja tarvitsen sitä paljon. Usein työpäivän aikana tavatut työkaverit ja asiakkaat täyttävät sosiaalisen kanssakäymisen kiintiöni, ja sen jälkeen haluan olla yksin. No, kissan kanssa, mutta ilman ihmisseuraa.

Riikonen kuvaa hyvin tällaista yksinolon kaipuuta ja miten vaikea monien on sitä ymmärtää. Ekstrovertit saavat energiaa siitä, mikä kuluttaa introverttien voimavaroja. Yhteiskunta pyörii edelleen pitkälti ekstroverttien (ja aamuvirkkujen!) ehdoilla. Riikonen tuo kirjassa esiin monia hyviä esimerkkejä ja kertoo maailmasta yksinoloa kaipaavan näkökulmasta.

Kirjassa käsitellään muun muassa työelämää, parisuhdetta ja perhejuhlia. Esiin nousevat myös häpeän tunne ja sukupuoli. Etenkin naisten valittu yksinolo koetaan usein ongelmaksi, etenkin jos siihen liittyy vapaaehtoinen lapsettomuus ja elämä ilman parisuhdetta.

Pidin kirjasta todella paljon ja nyökyttelin sitä lukiessani, koska tunnistin itseni ja tunteeni monesta kohtaa. Luin kirjaston kappaleen, mutta tämän kirjan saatan ostaa omakseni.

 

Yksinolon tarve on ihan tavallista. Suurin harha onkin se, että kukaan olisi yksinolon tarpeensa kanssa yksin.

(s. 24)

Kirjan tiedot:
Marika Riikonen: Yksin, kiitos | Hertta Kustannus 2023 | 264 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:
Ainakin Unelmien aika

Elokooste

Kesälomailin elokuussa ja näköjään loma tarkoitti lomaa myös lukemisesta. No, eipä se mitään! Sain ainakin loppuun Fantastisen lukuhaasteen, jonka koontipostaus on täällä.

Syyskuun alussa alkaa instan puolella uusi Herkulliset kirjat -lukuhaaste, johon lähdin mukaan (...vaikka aikomus oli välttää uusia haasteita syksyn aikana...). Ideana on siis täyttää bingoruudukkoa kirjoilla, jotka vastaavat bingon herkkuihin tai ruokaan ylipäätään liittyviä kohtia.

Luettu & blogattu

F.T. Lukens: So This Is Ever After

Pahiksen jälkeen. Kiva idea, mutta eipä tästä paljon jäänyt mieleen.

Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti

Pyrstötähti uhkaa. Vauhdikas seikkailu, jossa kiire ja pelko tuntuivat.

Kaari Utrio: Rakas Henrietta

1840-luvun Helsingissä. Ihanan hauskaa ja absurdia seurapiiriromantiikkaa.

Jennifer Donnelly: Kirjaan kadonnut

Kirjan uumenissa. Kaunotar ja hirviö -elokuvaan pohjautuva tarina, ihan ok fantasiaseikkailu.

Nagabe: The Girl from the Other Side: Siúil, A Rún

Tyttö ja hirviö. Hieno fantasiamanga, oli pakko lukea kuusi osaa peräkkäin kun en malttanut jättää kesken.

Haastekoonti: Fantastinen kesä 2023

Instagramissa pyörinyt lukuhaaste Fantastinen kesä 2023 päättyy tänään. Sain sen suoritettua juuri kreivin aikaan ja vielä täydellä bingoruudukollakin. Kiitos hauskasta haasteesta, @sivukerrallaan!

Pidän itseäni fantasiakirjallisuuden lukijana, mutta totta puhuen se on jäänyt viime vuosina muunlaisten kirjojen jalkoihin. Teininä luin genreä paljon enemmän ja oli kiva, että tämä haaste sai taas tarttumaan fantasiaan tositarkoituksella.

Top kolmoseni olivat loppujen lopuksi Margaret Rogersonin Vespertine, Tove Janssonin Muumipeikko ja pyrstötähti sekä Nagaben sarjakuvasarja The Girl from the Other Side.

Kaikki haasteeseen lukemani kirjat:

Monarkia: Maria Turtschaninoff: Helsingin alla
Kirjassa ollaan veneessä tai laivassa: Tove Jansson: Taikurin hattu
Naispäähenkilö: Natasha Alterici [ja muut]: Heathen
Kirjagramissa suositeltu: Riikka-Maria Rosenberg & Kati Vuorento: Saara ja naakka: aikamatka vuoteen 1779
Pidät kirjan ystävyyssuhteesta: Margaret Rogerson: Vespertine
Julkaistu 2015 tai aiemmin: Tove Jansson: Vaarallinen juhannus
Taianomainen luonto: Sylvia Douyé & Paola Antista: Sorceline. Kryptoeläintieteen alkeet
Yliluonnollinen olento: Rachel Smythe: Lore Olympus. Volume 1
Joku säilyttää salaisuutta: J.S. Meresmaa: Tytär hämärän, piika pimeän
Alle 300 sivua: Hayao Miyazaki: Shuna's Journey
Osa kirjasarjaa: Tove Jansson: Muumipapan urotyöt
Kannessa on lempiväriäsi: TJ Klune: Talo taivaansinisellä merellä
Suosikkitrooppisi: F.T. Lukens: So This Is Ever After
Kotimainen fantasiakirja: Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti
Kirjassa on kirjoja: Jennifer Donnelly: Kirjaan kadonnut
Maailma täynnä magiaa: Nagabe: The Girl from the Other Side: Siúil, A Rún

Nagabe: The Girl from the Other Side: Siúil, A Rún. vol 01-06

Kahtia jakautuneessa maailmassa kukaan ei ole turvassa. Metsän siimeksessä asuvat niin hirviöt kuin pieni tyttökin, jonka perässä kaikki tuntuvat olevan.

Lainasin tuon sarjan ensimmäisen osan OverDrivestä hienon kannen perusteella ja hyvä kun lainasin! Luinkin sitten yhteen menoon kaikki kuusi osaa ja tein hankintapyynnön sarjan loppuosiin. Eli kyllä, tykkäsin todella paljon.

Sarjakuvan tarinan maailma on jakautunut kahtia. Ihmiset elävät muurin sisällä ja mustanpuhuvat olennot sen ulkopuolella. Ihmiset kammoamat ja vainoavat olentoja, joiden kosketus muuttaa ihmiset niiden kaltaisiksi.

Tarinalla on kaksi päähenkilöä. Shiva on pieni metsään hylätty tyttö, joka on vakuuttunut siitä, että hänen tätinsä tulee vielä joku päivä hakemaan hänet. Hänestä huolehtii olento, jota Shiva kutsuu opettajaksi. Opettaja on ehkä ollut joskus ihminen, mutta ei taatusti ole enää.

Shiva ja opettaja.
(vol. 01, s. 13)

Pidin molemmista hahmoista ynnä muista, joita tarinaan ilmestyy. Juoni etenee koko ajan vaikka osa ajasta vietetäänkin kotoisasti mökkeillen. Tai no, koitoisasti ja kotoisasti kun toinen on pikkulapsi ja toinen hirviö, joka ei voi koskea häneen... Opettaja tekisi mitä tahansa suojellakseen Shivaa, mutta väkivaltaisia ratkaisuja on vaikea selittää lapselle. Taustalla kulkee useampikin arvoitus Shivasta olentojen alkuperään.

Tykkäsin myös piirrosjäljestä. Juonta ja ruutuja on helppo seurata ja synkähkö yleisilme tukee hienosti tarinaa.

Kirjan tiedot:

Nagabe: The Girl from the Other Side: Siúil, A Rún. vol. 01-06 | Seven Seas 2016-2018 | 184-186 sivua | Kirjastosta

Japaninkielinen alkuteos: Totsukuni no shojo (2016-2018) | Englanninkielinen käännös: Adrienne Beck

Haasteet:

* Fantastinen kesä 2023 : Maailma täynnä magiaa

Jennifer Donnelly: Kirjaan kadonnut

Olipa ikuisesti kaksi sisarta, Rakkaus ja Kuolema, jotka pelasivat ikivanhassa, rapautuneessa palatsissa iankaikkista peliä.

Belle saa Hirviöltä lahjaksi kirjaston, jossa on aivan erityisen mystinen kirja. Se tempaa Bellen sivujensa väliin osaksi tarinaa, jota kirjoittaa itse Kuolema.

Kaunotar ja hirviö on aivan ehdottomasti suosikkeja Disneyn animaatioelokuvista. Sain lapsena sen VHS-kasettina, joka kului käytössä loppuun asti. Tähän perustuva live action -leffa olikin sitten suuri pettymys joka tavalla.

Tämä kirja perustuu enemmän live actioniin ja ilmestyi samana vuonna leffan kanssa. Kirja jäi mieleeni vaikken sitä silloin lukenutkaan. Tämä on sellainen missing scene -tarina eli tarina, joka on tapahtunut jossain leffan kohtausten välissä.

Tarina on pullollaan viittauksia klassikoihin Hamletista Danteen ja Moliéreen, Belle ja Hirviö kun ovat lukeneet ne kaikki. Belle jopa osaa Hamletin ulkoa, taito, josta on yllättävää hyötyä kun hän tempautuu löytämäänsä kirjaan. Mietin lukiessani sitä, että kuinkahan moni nuori kiinnostuu Bellen iciwanhoista suosikeista.

Bellen seikkailut kirjan sisällä ovat ihan jännittäviä ja niiden lomassa kuvataan arkea Hirviön linnassa. Belle ja Hirviö tiuskahtelevat toisilleen milloin mistäkin, mutta löytävät myös mieluista yhteistä tekemistä. Tarinan lopussa Belle joutuukin ei niin yllättäen valitsemaan täydelliseltä vaikuttavan kirjamaailman ja oman todellisuutensa välillä.

Kirjan luki äkkiä ja tarina oli ihan mukiinmenevä. Siitä en pitänyt kovin paljoa, että Bellen lukuharrastus tuodaan monesti esiin negatiivisessa valossa. Tuntui siltä, että jokaisella oli mielipide siitä, paljonko kirjoja saa lukea.

Kirjan tiedot:
Jennifer Donnelly: Kirjaan kadonnut | Sanoma Media Finland 2017 | 329 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: Beauty and the Beast, Lost in a Book (2017) | Suomennos: Saara Pääkkönen

Haasteet:
* Helmet 2023 : 32. Kirja kertoo asiasta, josta haaveilet [45/50]
Olisihan se saada oma kirjasto ja/tai päästä mukaan kirjan tarinaan.
* Fantastinen kesä 2023 : Kirjassa on kirjoja

Kaari Utrio: Rakas Henrietta

Henrietta irrotti kiharan paperipapiljotista.

Kypsässä 24 vuoden iässä kaunis ja älykäs Henrietta alkaa olla jo vanhapiika. Hän ei itse ole huolissaan asiasta, mutta hänen perheensä kyllä on. Silfverhanen taloudessa on nimittäin muitakin naimaikäisiä neitoja, joiden häiden esteenä Henrietta seisoo.

Ostin tämän matkalukemiseksi kirpparilta, mutta enpä sitten saanutkaan luettua tätä sen enempää matkalla kuin koko lomallakaan. Harmi, tämä olisi nimittäin ollut täydellisen kevyt lomalukeminen! Ei mennyt euro hukkaan.

Kirjassa liikutaan 1840-luvun Helsingissä ja sen hienoissa seurapiireissä. Itsevarma Henrietta saisi tietenkin kenet tahansa, mutta hänelle ei kelpaa kuka vain. Hän haaveilee elämästä suuressa maailmassa, mutta tilaisuuksia on tarjolla kovin vähän.

Tykkäsin kirjasta ja sen hahmoista todella paljon. Etenkin Henriettasta ja hänen nuoremmasta serkustaan Sophiesta, jotka ovat – kauhistus sentään! – alkaneet ajatella itse, kiinnostavasti eri tavoilla vieläpä.

Tarinaa kertovat lähinnä nämä serkukset ja voi että olikin herkullista nähdä, miten eri tavoilla he näkivät itsensä ja toisensa. Henrietta on päähenkilö ja hänen oma kuvansa on hiukkasen erilainen kuin se, jonka Sophiekin näkee. Kirjassa onkin mainioita valaistumisen hetkiä, jolloin Henrietta esimerkiksi huomaa olevansa nyt vanhempien leskimiesten tähtäimessä, ei enää salskeiden nuorten upseerien. Miten siinä niin kävi?

Kirja myös todella hauskoja ja hihitin itsekseni useaan otteeseen. Aivan absurditkin tilanteet uppoavat tarinaan ja muuttuvatkin täysin uskottaviksi. Talousmamsellin sängyn alla on jumissa mies? Henrietta joutuu tarttumaan kirveeseen? Mikäpä jottei. (Huom. Nämä tilanteet eivät liity toisiinsa. Ihan vain ettei Henriettasta tule liian verenhimoista kuvaa.) 

Kirjan tiedot:
Kaari Utrio: Rakas Henrietta | Tammi 2016 (1. p. 1977) | 290 sivua | Omasta hyllystä

Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti

Samana aamuna, jolloin Muumipeikon isä sai joen yli vievän sillan valmiiksi, pikku otus Nipsu keksi erään kummallisen asian.

Nipsu löytää luolan ja kissan ja taivaalla tapahtuu jotain kummallista. Niinpä Muumipeikko ja Nipsu lähtevät matkalle kohti tähtitornia, ja tapaavat reissun päällä uusia vanhoja tuttuja.

Muumien matkassa -haasteen elokuun kirjana on Muumipeikko ja pyrstötähti. Oikein kiva kirja pimenevään iltaan, jolloin on helppo kuvitella taivaalla viipottava tuhon tuoja.

Tarinana tämä oli vauhdikas seikkailu, jonka ote vain kiristyi loppua kohti. Minulle kirjan paras osuus alkoikin siitä, kun Muumipeikko ystävineen lähti ylittämään merenpohjaa puujaloilla. Jansson kuvaa hienosti kiirettä ja sitä pelkoa, joka leijuu ilmassa joka puolella.

He makasivat hiljaa kiinni toisissaan pitkän aikaa. Ulkona jymisi luhistuneiden vuorten ja revenneen maan kaiku. Aika venyi hirvittävän pitkäksi ja jokainen oli ypöyksin itsensä kanssa.

(s. 139)

Tässä kirjassa esitellään ensimmäistä kertaa Nuuskamuikkunen, Niisku, Niiskuneiti ja postimerkki-hemuli. Mietin lukiessani, että minä olisin varmaan tarinan Niisku, se epätoivoinen tosikko haihattelijoiden joukossa. Ja loppupeleissä Muumimamma, joka pakkaa mukaan retiisit ja kylpyammeen, koska ei sitä voi ikinä tietää, mitä maailmanlopussa tarvitsee.

Muumipeikko katseli synkkää maisemaa ja ajatteli, miten peloissaa maapallon täytyi olla kun se näki hehkuvan tulipallon lähestyvän. Hän ajatteli miten kiihkeästi hän rakasti kaikkea, metsää ja merta, sadetta ja tuulta, auringonpaistetta ja ruohoa ja sammalta, ja miten mahdotonta olisi elää ilman niitä.

Mutta sitten hän ajatteli: kyllä äiti tietää miten kaiken voi pelastaa.

(s. 108)

Tässä kirjassa on monia aivan ihania kohtia! Jos laittaisin ne kaikki tähän, kyseessä olisi vähintään kolmasosa kirjasta. Tämä saattaa jopa olla suosikkini tähän asti luetuista muumeista.

Kirjan tiedot:
Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti | WSOY 2010 (1. p. 1955) | 144 sivua | Kirjastosta
Ruotsinkielinen alkuteos: Kometen kommer (1946) | Suomennos: Laila Järvinen ja Päivi Kivelä

Luettu myös:
Oksan hyllyltä, Luettua elämää, Vinttikamarissa ynnä muut

Haasteet:
* Fantastinen kesä 2023 : Kotimainen fantasiakirja

F.T. Lukens: So This Is Ever After

I'd been envisioning what it would be like to behead the Vile One since the old wizard had shown up at my door the day after I turned seventeen and told me my destiny – that I would be the person who ended the dark shadow of evil that ruled our realm.

Paha on päihitetty ja Arekista on tullut puolivahingossa kuningas. Harmi kyllä kruunun myötä hänen päälleen lankeaa myös kirous. Sielunkumppaniin on sitouduttava ennen 18-vuotissynttäreitä tai kuolo korjaa hänetkin.

Tässäpä YA-fantasia, joka on aivan kertakaikkisen täynnä fantasiakliseitä. Mikä onkin muuten kirjan pointti. Oikeastaan tätä voisi sanoa epilogiksi sellaiselle tyypilliselle matkafantasialle, jossa reissataan kaveriporukan kanssa ympäri maita ja mantuja ennen kuin pahis viimein teilataan.

Arekin kliseehahmoista koostuva seurue on suorittanut tehtävänsä ja nyt pitäisikin löytää kuninkaalle puoliso kolmessa kuukaudessa. Eipä ole suuri spoileri sanoa, että se löytyy hyvin läheltä ja Arek viettääkin koko tarinan haikailemalla velhobestiksensä Mattin perään.

Sinänsä pidin kirjan ideasta, mutta en niinkään toteutuksesta. Kirja lähtee siitä, että tämä porukka tuntee jo toisensa, joten lukijalle jää käteen valmis paketti, jota ei syvennetä mihinkään suuntaan. Kaikilla on noin yksi luonteenpiirre ja fantasiapakasta vedetty ominaisuus (velho, ritari, varas jne.) sekä tietenkin loppumaton varasto nasevia ja ah niin hauskoja repliikkejä.

Nopealukuinen kirja, mutta lukukokemuksena aika mitäänsanomaton.

Kirjan tiedot:
F.T. Lukens: So This Is Ever After | Margaret K. McElderry Books 2022 | 341 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Fantastinen kesä 2023 : Suosikkitrooppisi
Wanha kunnon "friends to lovers".
* YA-lukuhaaste 2023 : Kirjassa on kaveriporukka

Heinäkooste

Heinäkuu on paketissa. Se aikana tuli luettua vähän kaikenlaista ja tehtyä loppuun Queer-lukuhaaste, jonka haastekoonti on täällä.

Vaikea uskoa, että vuosi on jo reilusti yli puolen välin! Elokuun aikana pitäisi lukaista loppuun fantasiakirjojen lukuhaaste, mutta siinä tuskin tulee ongelmaa. Yksi muumikirja on varmasti tulossa ja pari muutakin on jo lainattu kirjastosta.

Luettu & blogattu

Uta Isaki: Is Love the Answer?
Identiteettiä sanoittamassa. Hieman oppikirjamainen, mutta kuvaa hyvin ulkopuolisuuden tunnetta ja oikeiden sanojen löytämisen tärkeyttä.

Becky Chambers: A Psalm for the Wild-Built

Munkki ja robotti. Mielestäni varsin tylsä kirja niin Hugo-palkittu kuin onkin.

Leena Paasio: Harmaja luode seitsemän & Bengtskär itä kahdeksan

Purjehtijoiden perhekriisejä. Hieno nuortenkirjapari, joka oli kiva lukea peräkkäin.

Megan Rapinoe & Emma Brockes: Yksi elämä

Jalkapallon huipulla. Kiinnostava elämäkerta mielenkiintoisesta naisesta vaikken jalkapallosta juuri välitäkään.

Rachel Smythe: Lore Olympus. Volume 1
Jumaldraamoja. Haadeksen ja Persefonen tarinan uudelleenkerronta, ei oikein minun sarjani.

Jani Toivola: Rakkaudesta

Erilainen mies. Kiinnostava jos kohta hieman epätasainen kirja siitä, millaista on ollut kasvaa herkkänä mustana homomiehenä Suomessa.

J.S. Meresmaa: Tytär hämärän, piika pimeän

Parantajaoppilas ja eloseppä. Vähän hidas alku, mutta kiinnostava maailma.

Tom of Finland: Rohkea matka = Bold Journey

Touko Laaksosesta. Lyhyitä esseitä, jotka antoivat hyvän kuvan Tom of Finlandin taiteen merkityksestä.

Lilja Sigurðardóttir: Jääkylmä aurinko

Murha Islannissa. Ihan kelpo dekkari, jonka luki nopeasti.

Leah Johnson: Jos vain kruunun saisin

Päättäjäistanssien huumaa. Ihan kiva YA-kirja, jonka päähenkilö kuului useampaan vähemmistöön.

Hayao Miyazaki: Shuna's Journey

Viljan jäljillä. Kaunis fantasiaseikkailusarjakuva.

Tove Jansson: Muumipapan urotyöt

Muumipapan nuoruus. Hauska seikkailu, joka oli vähän erilainen kuin animaatiosarjassa (etenkin mymmelien osalta...).

TJ Klune: Talo taivaansinisellä merellä

Maagisessa orpokodissa. Liian siirappinen minun makuuni ja kirjan yhteys Sixties Scoopiin oli ikävä.

Haastekoonti: Queer-lukuhaaste 2023

Instagramin tämän vuoden Queer-lukuhaasteen deadline on maanantaina ja sainpahan haasteen suoritettua hieman ennen sitä. Ja vielä täydellä bingoruudukolla! Kiitos kivasta haasteesta, @kaikkiallakirjoja, @kirjajuttuja, @lailapslukee, @pikkukirjasto ja @siperiankirjat!

Haasteessa oli 12 kohtaa enkä lukenut montaakaan täsmäkirjaa. Kiva, että kirjat löytyivät ikään kuin itsekseen! Ainoa tuskaa aiheuttanut oli TJ Klunen Talo taivaansinisellä merellä, josta en hypetyksestä huolimatta pitänyt.

Luin haasteeseen nämä kirjat:

Kasuaali queeriys: Anne B. Ragde: Erakkoravut
Mennyt aika: Lauren Groff: Mestarinna
Nuorten- tai YA-kirja: Keezy Young: Taproot
Sukupuolen moninaisuus: Sarah Gailey: Upright Women Wanted
Vähälle huomiolle jäänyt: Natasha Alterici [ja muut]: Heathen
Alkuperäiskieli ei suomi eikä englanti: Anne B. Ragde: Vihreät niityt
Kirja, jossa on kuvia: Mieri Hiranishi: The Girl That Can't Get a Girlfriend
Monimuotoisia suhteita: Tiina Tuppurainen: Elvi ja Ebba
Julkaistu 2020-luvulla: Uta Isaki: Is Love the Answer?
Spefi: Becky Chambers: A Psalm for the Wild-Built
Kotimainen: Leena Paasio: Bengtskär itä kahdeksan
Tietokirja: Megan Rapinoe & Emma Brockes: Yksi elämä
Kirja, jonka haluaisit läheisesi lukevan: Jani Toivola: Rakkaudesta
Essee-, runo- tai näytelmäteos: Tom of Finland: Rohkea matka = Bold Journey
BIPOC-kirjailija: Leah Johnson: Jos vain kruunun saisin
Kirjastolaisen suosittelema: TJ Klune: Talo taivaansinisellä merellä

TJ Klune: Talo taivaansinisellä merellä

”Hyvä tavaton”, Linus Baker sanoi ja pyyhki hikeä otsaltaan. ”Tämä on erittäin epätavallista.”

Maagisten Nuorten Huolenpito-Osastolla työskentelevä Linus Baker saa tehtäväkseen tutkia erään tietyn saaren orpokotia. Vaikka Linus onkin tottunut työskentelmään maagisten lasten parissa, nämä lapset ovatkin jo aivan toisella tasolla. Heitä paimentaa kiehtova Arthur Parnassus, jolla on oma salaisuutensa.

Tämän täytyy olla siirappisin, sokeria tihkuvin, pohjimmiltaan juoneton feel good -kirja, jonka olen vuosiin lukenut. Hypetyksestä huolimatta en siis pitänyt tästä. Sori vain, fanit!

Hyvikset ja pahikset erottaa kilometrien päähän ja hyvikset ovat niin hyviä, että oksat pois. Kaikki yrittävät ylittää toisensa surullisen menneisyyden, nykyisyyden tai tulevaisuuden osalta. Lapset eivät tunnu ollenkaan niin nuorilta kuin heidän pitäisi olla, ja antikristus Lucy on niin överi, että voi elämä sentään.

Mutta!

Se, mistä pidin kirjassa vähiten, on sen tausta. Tämän opin vasta kirjan luettuani ja olisin jättänyt lukematta, jos olisin tiennyt.

Klune on sanonut, että kirjaa ja sen herttaista orpokotia on inspiroinut Kanadan ns. Sixties Scoop 1950-80-luvuilla. Alkuperäiskansojen lapsia vietiin väkisin valkoisten kouluihin ja valkoisiin perheisiin, joissa tarkoitus oli erottaa heidät omasta kulttuuristaan ja valmistella heitä valkoisten pariskuntien adoptoitavaksi.

Aivan oikein, se on hirveää. Ja siksipä minusta on ikävää, että nuo karmivat koulut muuntuivatkin tässä kirjaksi ihanan auvoisaksi orpokodiksi, jossa kaikilla on hyvä olla ja kaikki ovat kivoja toisilleen.

Fantasia saa tietenkin ottaa inspiraatiota oikeasta elämästä ja myös tragedioista, mutta se pitää tehdä kunnioituksella. Sitä suuremmalla syyllä, jos kirjailija itse ei edes kuulu siihen ihmisryhmään, jota asia kosketti. Se, että ottaa tuollaisen tragedian ja tekee siitä "mutta tämä orpokoti onkin ihana paikka" söpöstelyn, ei jättänyt minulle hyvää mieltä.

Kirjan tiedot:
TJ Klune: Talo taivaansinisellä merellä | Karisto 2021 | 446 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: The House in the Cerulean Sea (2020) | Suomennos: Mika Kivimäki

Luettu myös:
Yöpöydän kirjat, Kasoittain kirjoja, Kirjailuja ynnä muut

Haasteet:
* Queer-lukuhaaste 2023 : Kirjastolaisen suosittelema
* Fantastinen kesä 2023 : Kannessa on lempiväriäsi

Tove Jansson: Muumipapan urotyöt

Kerran kun Muumipeikko oli aivan pieni, hänen isänsä otti ja vilustui keskellä kuuminta kesää.

Muumipappa päättää kirjoittaa menestyskirjan myrskyisestä nuoruudestaan. Samalla tulevat tutuksi myös muutamat muut Muumilaakson asukkaiden vanhemmat.

Muumien matkassa -haasteen heinäkuun kirjana oli Muumipapan urotyöt, joka sopikin tunnelmaltaan tällaiseksi kesäkirjaksi. Tässäkin oli paljon tuttua animaatiosarjasta, mutta myös muutamia eroavaisuuksia ja yllätyksiä.

Ja niillä tarkoitan esimerkiksi sitä, että Juksu heilastelikin Mymmeli-äidin eikä Mymmelin tyttären kanssa?? Ja Myy on vanhempi kuin Nuuskamuikkunen??? Sanat eivät riitä.

Tarina itsessään on vauhdikas seikkailu, jonka aina niin vaatimaton Muumipappa väittää olevan melkein kokonaan totta. Orpomuumista kasvaa nuori aikuinen, joka on perustamassa siirtokuntaa ja pelastaa aalloista hemaisevan muumineidon.

Tykkäsin sekä näistä muistelmaosuuksista että sanotaan nyt vaikka nykypäivään sijoittuvista pätkistä, joissa Muumipappa lukee muistelmiaan nuorisolle. Nipsu, Nuuskamuikkunen ja Muumipeikko ovat kaikki ihanan varmoja siitä, että juuri heidän vanhempansa ovat tarinan tärkeimpiä.

Kirja myös vilisee hauskoja sivuhenkilöitä, joista osa oli tuttuja ja osa uusia. Omat suosikkini olivat alamaisiaan huolettomasti loukkaava Itsevaltias ja dramaattinen kummitus.

- Kaikki ovat niin tottuneet minuun, kummitus sanoi nyreästi. - Edes drontti Edvard ei pelästy enää.

- Minä pelästyin! huusi Hosuli. - Minä pelkään vieläkin!

- Siinä teet kiltisti, sanoi kummitus ja lisäsi kiireesti: - Hylätty luurankokaravaani ulvoo jäänvihreässä kuutamossa!

- Rakas kummitus, sinä et tunnu oikein tasapainoiselta, Fredrikson sanoi ystävällisesti.

(s. 122)

Kirjan tiedot:
Tove Jansson: Muumipapan urotyöt | WSOY 2010 (1. p. 1968) | 158 sivua | Kirjastosta
Ruotsinkielinen alkuteos: Muminpappans bravader (1950) | Suomennos: Päivi Kivelä ja Laila Järvinen

Luettu myös:
Luettua elämää, Oispa punssia, Kirjojen keskellä ynnä muut

Haasteet:
* Fantastinen kesä 2023 : Osa kirjasarjaa

Hayao Miyazaki: Shuna's Journey

Köyhän maan prinssi Shuna lähtee etsimään kultaista viljaa. Pitkä matka on täynnä vaaroja ja seikkailuja.

Tämä sarjakuva lähti mukaani tekijänsä vuoksi. En ole koskaan lukenut Miyazakin sarjakuvia ja nyt kun tilaisuus tuli kohdalle, lainasin tämän.

Shuna's Journey on sikäli perinteinen sankaritarina, että nuori prinssi lähtee pelastamaan valtakuntaansa. Kohde ei kuitenkaan ole kultaa ja jalokiviä, vaan viljaa, josta Shunan maassa on puute. Kuten matkan aikana selviää, viljaa on vaikea löytää enää mistään.

Tarinassa käsitellään muun muassa riistotaloutta, orjuutta ja mielen järkkymistä. Viljakauppa on säännösteltyä ja orjakauppiaiden käsissä, ja matkan varrella Shuna pelastaa orjaksi myydyn Thean ja tämän sisaren. Kun viljan alkuperä selviää, Shunan mieli järkkyy, joskaan tarinassa ei sanota täsmälleen mistä se johtuu.

Viljan tuotantotapa on kyllä niin outo, että hetken tuntui kuin olisin aivan eri tarinassa.

Kirjassa on aika vähän puhekuplia ja tarinaa kerrotaan tekstiruutujen kautta. Tykkäsin piirrostyylistä ja siitä, että taide onkin vesiväreillä tehtyä. Se tuo tarinaan pientä unenomaisuutta ja toisaalta tekee etenkin maisemakuvista hyvin kauniita.

Shuna ratsuineen.

Kirjan tiedot:
Hayao Miyazaki: Shuna's Journey | First Second 2022 | 148 sivua | Kirjastosta
Japaninkielinen alkuteos: Shuna no tabi (1983) | Englanninkielinen käännös: Alex Dudok de Wit

Haasteet:
* Helmet 2023 : 11. Kirjailijan nimessä on yhtä monta kirjainta kuin sinun nimessäsi [44/50]
* Fantastinen kesä 2023 : Alle 300 sivua

Leah Johnson: Jos vain kruunun saisin

Puristan tarjotintani kaksin käsin ja toivon, että Beyoncé antaa minulle voimaa, jonka turvin pääsen vakiopöytääni ilman kommelluksia.

Suureksi pettymyksekseen Liz ei saakaan stipendiä yliopistoon, johon hän haluaa päästä. Ratkaisu rahaongelmiin on kuitenkin lähellä: Lizin täytyy vain voittaa itselleen päättäjäistanssien kuningattaren titteli.

Tämä YA-kirja on pyörinyt välillä käsissäni, mutta tartuin siihen vasta nyt parin lukuhaasteen innoittamana. Hieman tahmealta tuntuneen alun jälkeen tarina lähti vetämään niin hyvin, että lukaisin tämän yhdessä illassa.

Tarina nostaa esiin sekä rasismin että luokkayhteiskunnan. Seinäruusu Liz on koulunsa harvoja mustia oppilaita ja muita köyhemmästä perheestä. Tanssiaisten kuninkaalliset ovat perinteisesti olleet rikkaiden valkoisten perheiden nuoria. Liz on kisassa altavastaajaan asemassa ja tietää sen tuskallisen hyvin.

Kaiken lisäksi Liz on lesbo ja hän päättääkin pysyä visusti kaapissa kampanjansa aikana, kotikaupunki kun ei ole erityisen suvaitsevainen. Hankaluudet alkavat kun hän ihastuu kilpakumppaniinsa Mackiin. Romanssi oli ihan kiva ja senkin kautta tuotiin esille noita yhteiskunnallisia teemoja.

Tykkäsin myös siitä, että Lizillä on selvät tulevaisuuden suunnitelmat, joiden lähtökohta on hänen perheessään. Äiti on kuollut sirppisoluanemiaa ja veli sairastaa sitä, joten Liz on päättänyt opiskella hematologiksi. Ei kovinkaan yleinen toiveammatti!

Kaiken kaikkiaan kirja oli kiva, jos kohta hyvin amerikkalainen. Kirjasta löytyy suurin osa high schooliin ja päättäjäistansseihin liittyvistä stereotypioista, joista osa on ikävän sukupuolittuneita.

Kirjan tiedot:
Leah Johnson: Jos vain kruunun saisin | Karisto 2021 | 298 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: You Should See Me in a Crown (2020) | Suomennos: Leena Ojalatva

Luettu myös:
Ainakin Kirjapöllön huhuiluja ja Unelmien aika

Haasteet:
* Queer-lukuhaaste 2023 : BIPOC-kirjailija
* YA-lukuhaaste 2023 : BIPOC-kirjailija

Lilja Sigurðardóttir: Jääkylmä aurinko (Áróran tutkimuksia #01)

Mies haki sopivaa jalansijaa terävässä laavakivikossa, saavutti tasapainon ja kurottautui tarttumaan matkalaukusta esiin työntyvään käteen.

Áróran isosisko Ísafold on kadonnut ja Áuróra joutuu palaamaan Islantiin. Siskonsa etsinnän lisäksi Áuróra huomaa pian tutkivansa talousrikosta.

Koska vertasin tätä ihan väistämättä Satu Rämön Islanti-dekkareihin, annanpa tuomioni saman tien: tykkäsin tästä enemmän. Tässä Islantia ei esitellä kuin turistikohdetta ja rikosjuoni ja murhaaja kulkevat tiiviisti mukana koko ajan.

Tykkäsin itsenäisestä Áurórasta, jos kohta hänen pituutensa jatkuva korostaminen kävi välillä hermoille. Hän on freelancerina toimiva rahanjäljittäjä, joka selvittää minne ihmisten tai yritysten rahat ovat kadonneet. Aina toisinaan hänkin astuu vähän lain toiselle puolelle rikollisten narauttamisen nimissä.

Áuróran ja Ísafoldin suhde on ollut vaikea. Áuróra on pienestä pitäen huolehtinut Ísafoldista, mutta muutama vuosi ennen tarinan alkua Áuróran mitta tuli täyteen. Ísafold ei halunnut lähteä väkivaltaisesta suhteesta vaikka hälyttikin tasaisin väliajoin Áuróran paikkaamaan itseään. Nyt kun sisko on kadonnut ja Áuróra epäilee miesystävän olevan syyllinen, häntä kaduttaa välien katkaiseminen.

Parisuhdeväkivalta on osa tarinaa, mutta sillä ei mässäillä eikä sitä näytetä suoraan. Sympatiat ovat Ísafoldin puolella; hän on jäänyt samanlaiseen emotionaaliseen loukkuun kuin monet muut samassa tilanteessa olevat naiset.

Tarinan etenee vauhdikkaasti ja eri näkökulmien kautta. Áuróran lisäksi juonta kuljettavat muun muassa rikospoliisi Daníel ja Ísafoldin naapurit, nuorta pakolaista piilotteleva Olga ja pakko-oireista kärsivä Grímur. Tykkäsin myös tästä värikkäästä hahmokaartista ja siitä, millaisena tavallinen ja huono-osaisempi Islanti heidän kauttaan näyttäytyy.

Ísafoldin kohtalo selviää kyllä, mutta tarina jää kuitenkin lopussa sopivasti levälleen. Jäin oikein odottamaan jatko-osaa, jossa Áróran hahmokin varmasti syvenee.

Kirjan tiedot:
Lilja Sigurðardóttir: Jääkylmä aurinko | Blue Moon 2023 | 253 sivua | Kirjastosta
Islanninkielinen alkuteos: Helköld sól (2019) | Suomennos: Marjakaisa Matthíasson

Luettu myös:
Kirjakaapin kummitus, Kirjarouvan elämää, Kirjasähkökäyrä ynnä muut

Haasteet:
* Helmet 2023 : 8. Kirja kertoo pienestä kaupungista [43/50]

Tom of Finland: Rohkea matka = Bold Journey

Tämän vuoden Queer-lukuhaasteen vaikein kohta oli mielestäni "essee-, runo- tai näytelmäteos". Runoja ja näytelmiä en juuri lue ja minua juuri nyt kiinnostavat esseet osoittautuivat yllättävän vaikeiksi löytää.

Sain kuitenkin tuossa päivänä muutamana voittajaidean katsoa, mitä Touko Laaksosesta eli Tom of Finlandista on kirjoitettu. Kai nyt sentään hänestä löytyy esseeteos? Sieltäpä löytyikin tänä vuonna ilmestynyt kirja, jonka lyhyet esseet käsittelevät hänen taidettaan monella tapaa.

Kirja on varta vasten tehty Kiasmassa parhaillaankin olevaan saman nimiseen näyttelyyn. Osa artikkeleista on vanhempia, osa teksteistä on kirjaan tehtyjä, ja mukana on myös otteita Touko Laaksosen haastatteluista.

Kaiken kaikkiaan kirja antaa kattavan kuvan siitä, millainen merkitys Tom of Finlandin mieskuvilla on ollut sekä Suomi-kuvaa antamassa maailmalla että etenkin amerikkalaisille ja suomalaisille homoyhteisöille. Teksteissä korostuu se, miten positiivisen ja iloisen kuvan homomiehistä Tom of Finlandin kuvat antoivat aikoina, jolloin homous oli rikos tai vähintäänkin sairaus.

Kirjassa on runsaasti kuvia ja enpä antaisi tätä perheen pienimpien käsiin, sen verran ronskia meno niissä on!

Kirjan tiedot:
Tom of Finland: Rohkea matka = Bold Journey | Kiasma 2023 | 157 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Helmet 2023 : 17. Kirja on kokoelma esseitä, pakinoita tai kolumneja [42/50]
* Queer-lukuhaaste 2023 : Essee-, runo- tai näytelmäteos

J.S. Meresmaa: Tytär hämärän, piika pimeän

Huomasin ratsastajan vasta kun hän oli kohdallani.

Parantajaoppilas Malka löytää metsästä erikoisen vauvan. Toisaalla eloseppä Arona tekee jotain luvatonta. Molemmat pääsevät tahoillaan Rauniaran valtakunnan suurimpien salaisuuksien jäljille.

Tämä nuorten fantasiakirja lähti mukaani ihan vain kauniin kannen perusteella. Karin Niemi on suunnitellut tämän todella hienon kansikuvan, joka vie heti steampunk-henkiseen maailmaan. Jännä nähdä, millainen kansi seuraavaan osaan tulee!

Tarina alkoi mielestäni hieman hitaasti, mikä johtui lähinnä Malkan aloituskappaleiden kerrontatyylistä. Wanhanaikaisen tunnelman tavoittelu onnistuu, mutta etenkin vähemmän lukenut nuori voi kokea tekstin liian vaikeaksi. Harmi, koska tarina alkaa kyllä vetää ja sen maailma on kiinnostavan erikoinen.

Malka elää metsässä tietäjän opissa ja joutuu sattumalta kummallisen vauvan hoitajaksi. Mukana on myös romanssijuoni, josta en oikein innostunut. Kyseessä kun oli sellainen "vaihdoimme kuuman katseen ja nyt olen pakkomielteisen ihastunut sinuun" -juttu.

Malkaa enemmän minua kiinnostikin Arona, lyhytkasvuinen kaupunkilaisseppä. Arona ei olekaan mikä tahansa seppä vaan äitinsä veroinen huippulahjakkuus. Kuuluisa äiti luo valtavia suorituspaineita ja tasoittaa tietä silloinkin, kun Arona haluaisi pärjätä omillaan.

Elosepät sinänsä olivat mahtava idea: he takovat eläviksi muuttuvia olentoja, joilla paikataan Rauniaran ilmeisiä puutteita. Ikuisessa syksyssä elävä valtakunta kärsii olento- ja luontokadosta, josta vain harvat tietävät. Syy tälle paljastuu tarinan edetessä.

Tarina jää pahasti kesken ja toivonkin, että jatko-osa ilmestyy pian. Toivottavasti muistan vielä siinä vaiheessa, mitä tässä tapahtui…

Ja pitää vielä sanoa, että Minutius Pohtovius on kerrassaan loistava nimi kellosepälle!

Kirjan tiedot:
J.S. Meresmaa: Tytär hämärän, piika pimeän | Myllylahti 2023 | 301 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:
Kirjapöllön huhuiluja, Kirjojen keskellä, Siniset helmet ynnä muut

Haasteet:
* Fantastinen kesä 2023 : Joku säilyttää salaisuutta
* YA-lukuhaaste 2023 : Kirja julkaistu 2023

Jani Toivola: Rakkaudesta

Kiljava, heinäkuu 1991.

Rakkaudesta on hyvin omakohtainen kirja, jossa Jani Toivola pohtii suhdettaan itseensä, maskuliinisuuteen ja rakkauteen. Hän käsittelee esseemäisissä katkelmissa itselleen tärkeitä ja kipeitä aiheita.

Kirja oli mielenkiintoinen, semminkin kun minulla ja Toivolalla on niin vähän yhteistä. En minä ole lasta ja rakkautta kaivannut eteläsuomalainen homomies, joka on paitsi näyttelijä myös poliittisesti aktiivinen. Tuntuikin erityisen valaisevalta nähdä maailma aivan toisesta vinkkelistä!

Kirjan esseemäiset luvut olivat laadultaan hieman epätasaisia ja välillä turhankin kuvaannollisia omaan makuuni. Toivolalle tärkeät asiat tulivat kuitenkin selviksi ja kirja noin ylipäätään antaa hyvin kuvan ehkä ei niin tyypillisestä suomalaisen miehen elämästä.

Kirja kritisoi terävästi ja täysin oikeutetusti muun muassa toksista maskuliinisuutta. Toivola on vasta aikuisena löytänyt tilaa ja ystäviä, joiden seurassa ei tarvitse miettiä, saako tunteita edes näyttää, saati sitten puhua niistä.

Samoin Toivola kirjoittaa siitä, millaista on olla musta ihminen hyvin valkoisessa maassa. Erotut aina joukosta tahdot tai et ja Toivola kuvaa myös sitä hetkeä, kun hänelle valkeni ettei hänen valkoinen perheensä voi koskaan todella ymmärtää, millaista on olla hän. Toivolan suhde omaan ruskeaan ihoon ja omaan kehoonsa on ollut monimutkainen ja tuskallinenkin.

Kirjan lopussa tärkeäksi teemaksi nousee romanttisen rakkauden kaipuun lisäksi vanhemmuus ja isyys. Millainen vanhempi Toivola on ja millaisen mallin hän haluaa tyttärelleen antaa? Millä tavalla juuri hän voi olla isä ja yrittää varmistaa, että tyttären taival on helpompi kuin hänen omansa?

Ennemminkin rakkaus on riisuuntumista kaikesta siitä, mitä olen vuosien varrella päälleni ripustanut: häpeää, pelkoja, aavistuksia, ennakointia ja mennyttä elämää. Kaikki sumentamassa näkökykyä ja heikentämässä mahdollisuuksiani rakastaa itseäni.

(s. 162)

Kirjan tiedot:
Jani Toivola: Rakkaudesta | Kosmos 2021 | 201 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:
Ainakin Marjatan kirjat ja mietteet

Haasteet:
* Queer-lukuhaaste 2023 : Kirja, jonka haluaisit läheisesi lukevan

Rachel Smythe: Lore Olympus. Volume 1

Zeuksen järjestämät bileet johtavat erikoiseen tapaamiseen. Juuri jumalten valtakuntaan saapunut Persefone päätyy manalan hallitsijan Haadeksen hoiteisiin.

Kaikista näkemistäni kehuista huolimatta tämä ei sitten ollut minun kirjani. Tai oikeastaan sarjan aloitus, luin vain tämän Lore Olympus -sarjan ensimmäisen osan. Tässä siis kerrotaan uudelleen Haadeksen ja Persefonen tarina.

Tämä oli enemmän romantiikkaa ja vähemmän fantasiaa kuin oletin. Tässä vasta pedataan tulevaa Haades/Persefonea, mutta kaikki muut tuntuvat jo olevan draamojen kourissa. Jos joskus tuntuu siltä, että haluankin parisuhdedraamaa sarjakuvana, niin sitten voisin harkita tarttuvani jatko-osiin.

Kirjan maailman kannalta oli kiinnostavaa, että jumalten maailma näytti olevan nykyajassamme teknologian ynnä muun suhteen. Kuolevaisten maailma sen sijaan elää mytologian historiallista aikaa. Se näkyi nyt lähinnä Eroksen ja Psykhen osuudessa, mutta oletan sen olevan myöhemmin enemmän esillä.

Piirrostyylistä en niin välittänyt, mutta se johtui enemmän siitä, millaisiksi hahmot oli suunniteltu. Vesivärimäinen taide oli sinänsä kaunista ja unenomaista, mutta voi jestas sitä stereotypioiden määrää hahmojen ulkonäössä. Miehet ovat pitkiä ja teräväpiirteisiä laatikoita, naiset pieniä, pehmeäpiirteisiä ja kurvikkaita.

Kerberos, Persefone ja Haades.

Lopputulemana ei siis oikeastaan minun sarjani, mutta pidän mahdollisuuden auki jos kaipaankin yhtäkkiä jumaldraamaa.

Kirjan tiedot:
Rachel Smythe: Lore Olympus. Volume 1 | Del Rey 2021 | 368 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Helmet 2023 : 38. Kirjan tarina perustuu myyttiin, taruun tai legendaan [41/50]
* Fantastinen kesä 2023 : Yliluonnollinen olento

Megan Rapinoe & Emma Brockes: Yksi elämä

Heti alkuun tahdon sanoa sanasen kirjani pyrkimyksistä.

Elämäkerrassaan Megan Rapinoe kertoo kasvustaan jalkapallotähteyteen. Pikkukaupungin tyttö löytää ensin jalkapallon, sitten itsensä ja viimein aatteita, joiden vuoksi taistella.

En oikeastaan seuraa jalkapalloa, mutta Yhdysvaltojen naisten maajoukkueen kapteeni Megan Rapinoe tuli tutuksi Black Lives Matter -liikkeen myötä. Rapinoe nimittäin aiheutti äläkän polvistumalla kentällä kansallislaulun aikana ja kieltäytymällä Trumpin kutsusta Valkoiseen taloon. Oikeastaan tämä kirja kysyykin, millainen polku vei Rapinoen tuohon pisteeseen?

Rapinoe kertoo kirjassa lapsuudestaan ja siitä, miten jalkapallo on ollut osa häntä jo aivan nuoresta lähtien. Minusta oli kiva lukea naisesta, joka ei turhaa piilottele kynttiläänsä vakan alla. Rapinoe on erinomainen pelaaja ja tietää sen, eikä pelkää sanoa sitä ääneen.

On hämmästyttävää nähdä, mistä kaikesta ihmiset pillastuvat, etenkin jos puhuja on nainen. Naispuolisen ammattiurheilijana minä en saa – tai minun ei pitäisi – kiroilla julkisesti, puhua turhan paljon politiikkaa, hullaantua voitosta, antaa ymmärtää, että saatan olla todella hyvä, tai myöntää, että olen kiinnostunut rahasta. Miehet urheilevat, koska he rakastavat sitä ja haluavat rikastua; naisten oletetaan lähtevän touhuun puhtaasti urheilun tähden.

(s. 13)

Muutenkin hän on häpeilemättä oma itsensä oli sitten kyse lesboudesta tai poliittisesti mielipiteistään. Jalkapallo jää suorastaan sivuun kun Rapinoe kertoo itselleen tärkeistä asioista ja siitä, miksi ja miten hän on päättänyt taistella niiden puolesta. Naisten ja miesten palkkaerot urheilumaailmassa, rasismi, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet…

Omasta elämästään Rapinoe nostaa esiin joitakin kipeitä kohtia. Veli on huumeriippuvainen ja isä kääntynyt Trumpin kannattajaksi. Näistä ei jäänyt mitenkään skandaalinomainen maku, koska Rapinoe asettaa nämäkin laajempaan kontekstiin. Millainen yhteiskunnallinen tilanne on johtanut siihen, että noin on käynyt?

Minusta tämä oli kiinnostava ja nopealukuinen elämäkerta, eikä jalkapallosta tarvitse pitää tämän lukeakseen. Riittää, jos vaikkapa vahvat naiset kiinnostavat.  

Kirjan tiedot:
Megan Rapinoe & Emma Brockes: Yksi elämä: Megan Rapinoen tarina | WSOY 2021 | 260 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: One Life (2020) | Suomennos: Tero Valkonen

Luettu myös:
Ainakin Kirjanurkkaus

Haasteet:
* Queer-lukuhaaste 2023 : Tietokirja