Ajassa on jotain vikaa. Sama viulunsoitto kaikuu saman puun alla eri vuosisatoina eikä ilmiölle ole löytynyt selitystä. Vuonna 2401 Gaspery-Jacques Roberts värvätään ratkaisemaan tapausta aikamatkustuksen keinoin.
Olen lukenut Emily St. John Mandelilta Asema 11 -kirjan, josta pidin, joskaan en niin paljon kuin TV-sarjasta. Kirja oli kuitenkin niin hyvä, että halusin lukea häneltä muutakin. Tämä on roikkunut hyllyssäni pitkän aikaa ja viime hetken scifi-lukuhaastepaniikilla sain viimein tartuttua tähän.
Olikin hyvä kirja! Tykkäsin itse asiassa enemmän kuin Asema 11:sta. Tämä oli nopealukuinen eikä tämä ollut sellaista scifiä, jossa täytyy ymmärtää paljon teknistä sanastoa. Ote oli filosofinen ja kysyi kiinnostavia kysymyksiä. Tekisitkö oikein, vaikka saisit siitä rangaistuksen? Onko maailmamme todellinen ollenkaan?
Kirjan tarinaa kerrotaan useassa aikatasossa, joissa Gaspery piipahtaa setvimässä tilannetta. Pidin eniten vuodesta 1912, jossa nuori aatelinen Edwin on karkotettu Englannista Amerikkaan poliittisten mielipiteidensä vuoksi.
Edwinille outo viulumusiikki on merkki hulluudesta, mutta vuonna 2203 kirjailija Olive kuulee äänessä jotain muutakin. Tykkäsin myös Oliven osuudesta. Hän asuu Kuussa, mutta on Maassa kirjailijakiertueella, jota koskeville luvuille on annettu pahaenteinen nimi Last Book Tour on Earth.
Kaiken sitoo yhteen Gaspery, joka loikkii vuodesta toiseen on se sallittua tai ei. Totuus viulumusiikin takana ei sinänsä ollut mikään yllätys, mutta Gasperyn oma tarina onnistui välillä yllättämään. Kaikki hahmot olivat hyvinkin pidettäviä ja oikeastaan lukisin mielelläni kirjan myös Gasperyn sisaresta Zoeysta.
Kirjassa ovat myös vahvasti läsnä erilaiset pandemiat, jotka pyyhkivät Maan ja Kuunkin läpi.
Kirjan tiedot:
Emily St. John Mandel: Sea of Tranquility | Picador 2022 | 255 sivua | Kirjastosta
Haasteet:
* Scifiä! : Filosofiaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti