tiistai 31. joulukuuta 2019

Joulukooste

Helmet-lukuhaaste jäi tänä vuonna kirjaimellisesti viittä vaille. Haastekoonti löytyy täältä

Uusi ja mielenkiintoiselta vaikuttava Helmet-lukuhaaste löytyy täältä. Osa haastekohdista näyttää epäilyttävän samanlaisilta kuin POPSUGAR-haasteen kohdat, joten saanpahan kaksi kärpästä yhdellä kirjalla. Näin äkkiseltään eniten mietityttävät:

19. Kirja, jota luet yhdessä jonkun muun kanssa
En oikein harrasta lukupiirejä tms., mutta jos ei muu auta, lainaan ideaa haasteen FB-ryhmästä ja luen kissani kanssa.

22. Kirjassa on epäluotettava kertoja
Olisiko nyt viimein aika lukea Agatha Christien Roger Ackroydin murha? Olen nähnyt David Suchetin tähdittämän TV-version monta kertaa, mutta kirjaa en ole tainnut koskaan lukea. Mietintään, onhan näitä muitakin vaihtoehtoja.

44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa
En ole maailman suurin kirjeromaanien ystävä, joten toivottavasti jossain kirjassa vain mainitaan kirjeenvaihto.

Loppujen lopuksi tässä voi kuitenkin käydä niin, että viimeiseksi jäävät ne helpoilta vaikuttavat haastekohdat...


Joululomailun vuoksi joulukuun lukemiset jäivät pariin kirjaan, mutta no, olipas kuitenkin kivaa sitä kaikkea muuta tehdessä.


Luettu & blogattu


Mary Shelley: Frankenstein
Tiedemies luomuksena uhrina. Kauhuklassikko, jonka seurassa viihtyi oikein hyvin.

Rosie Walsh: Hän lupasi soittaa
Mutta ei soittanut. Miksi? Ei toiminut rakkaustarinana ja toisaalta romanssityypillinen loppu vesitti ne vakavammat osat.

Kansikuvat.

sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Haastekoonti: Helmet-lukuhaaste 2019

Helmet-lukuhaaste 2019
Haasteaika: 1.1. - 31.12.2019

Hieman huokaisten on nyt myönnettävä, että en saanut koko Helmet-lukuhaastetta luettua tänä vuonna. Suunnittelin lukevani puuttuvat kirjat joululomalla, mutta olenkin tehnyt kaikkea muuta kuin lukenut. Se kaikki muu on kuitenkin ollut kivaa ja jos pitäisi valita, valitsisin uudelleen ne haastelukemisen sijaan.

Aina ei voi voittaa, ensi vuonna uusi yritys ja niin edelleen!

Puuttumaan jäivät (5/50):

14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi
19. Et pidä kirjan nimestä
24. Sokkona hyllystä valittu kirja
26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan
44. Kirja kertoo Berliinistä

Näistä vaikein on ehdottomasti 26, joka olisi jäänyt tyhjäksi joka tapauksessa. Näin vuoden aikana kaksi (2) tuntematonta ihmistä lukemassa kirjaa, eikä kumpikaan kirjoista kiinnostanut minua sen vertaa, että olisin pakottanut itseni lukemaan sen.

Nämä sen sijaan sain luettua (45/50):

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
Timo Parvela: Kepler62: Uusi maailma: Kuiskaajien kaupunki

2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
Agatha Christie: Neiti Lemon erehtyy

3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue
Mimmu Tihinen: Kello tuhat

4. Kirjailijan ainoa teos
Heini Maksimainen: Vauvattomuusbuumi: kun me lakkasimme lisääntymästä

5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi
Anders Vacklin & Aki Parhamaa: Beta

6. Rakkausromaani
Rosie Walsh: Hän lupasi soittaa

7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt
Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista

8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen
Ari Turunen: Mulkerot: patsaalle korotettujen suurmiesten elämäkertoja

9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja
Anniina Mikama: Taikuri ja taskuvaras

10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja
Kim Thúy: Ru: romaani

11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa
Therese Oneill: Unmentionable: The Victorian Lady's Guide to Sex, Marriage and Manners

12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan
Colleen Gleason: The Clockwork Scarab

13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja
Anni Polva: Tiinakin ratsastaa

15. Kirjassa käsitellään jotain tabua
Liv Strömquist: Kielletty hedelmä

16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla
Kerstin Gier: Pilvilinna

17. Kirjassa on kaksoset
Elizabeth Acevedo: Runoilija X

18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
Sarah Crossan: Yksi

20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria
Katja Kettu, Meeri Koutaniemi & Maria Seppälä: Fintiaanien mailla

21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja
Adam Kay: Kohta voi vähän kirpaista : nuoren lääkärin salaiset päiväkirjat

22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja
Maja Lunde: Sininen

23. Kirjan nimessä on jokin maa
Ulla Koskinen: Suomessa selviytymisen historiaa: kivikaudelta keskiajalle ja 1900-luvun alkuun

25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
Marisha Rasi-Koskinen: Auringon pimeä puoli

27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja
Mari Ahokoivu: Oksi

28. Kirjan kannessa on kuu
Risto Isomäki: Viiden meren kansa

29. Kirjassa nähdään unia
Linda Olsson: Sisar talossani

30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema
Anders Vacklin & Aki Parhamaa: Glitch

31. Kirjassa kuljetaan metrolla
Jessica Townsend: Meinioseppä: Morriganin kutsumus

32. Kirjan nimessä on ammatti
Kyung-sook Shin: Hovitanssija

33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan
Jeff VanderMeer: Hävitys

34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia
Maria Ohisalo & Arno Kotro: Sinua on petetty: kirjoituksia sukupuolten tasa-arvosta

35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä
Chris Rylander: Gregin legenda

36. Kirjassa ollaan yksin
Terhi Rannela: Kiivaat: romaani rakkaudesta ja vastarinnasta

37. Pienkustantamon julkaisu
J. S. Meresmaa: Hämäränsäteet

38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja
Mary Shelley: Frankenstein

39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja
Hiro Arikawa: Matkakissan muistelmat

40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia
Laila Hirvisaari: Hiljaisuus

41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää
Veli Pekka Toropainen: 39 tarinaa 1600-luvun turkulaisnaisista

42. Kirjailijan nimi viehättää sinua
Louise Penny: Kuolema kiitospäivänä

43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi
Henry de Vere Stacpoole: Sininen laguuni

45. Kirjan nimessä on kieltosana
Raili Mikkanen: Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää

46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö
Johanna Hulkko: Suojaava kerros ilmaa

47. Kirjassa on alle 100 sivua
Mimmu Tihinen: Toivottavasti huomenna sataa

48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä
Lynne Kelly: Song for a Whale

49. Vuonna 2019 julkaistu kirja
Nora Roberts: Ensimmäinen vuosi

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja
Anniina Mikama: Huijarin oppipoika

maanantai 9. joulukuuta 2019

Rosie Walsh: Hän lupasi soittaa

Kirjan kansikuva.
Rosie Walsh:
Hän lupasi soittaa
(The Man Who Didn't Call, 2018)
333 s.
Otava 2018
Suomennos: Sirkka-Liisa Sjöblom
Omasta hyllystä


Hei! Tänään on tasan yhdeksäntoista vuotta siitä kauniista aamusta, jolloin sanoimme hymyillen toisillemme heippa.

Amerikkalaistunut Sarah viettää lomaa lapsuudenkodissaan Englannin maaseudulla ja tapaa sattumalta ah niin ihanan Eddien. He viettävät viikon yhdessä ja omalle lomalleen lähtevä Eddie lupaa soittaa Sarahille lentokentältä. Eipäs vain soitakaan. Sarah vaipuu epätoivon alhoon ja päättää selvittää, mikä meni vikaan. Hehän tunsivat olevansa suorastaan sielunkumppaneita, joten Eddien yhtäkkinen katoaminen myös somesta on vähintäänkin kummallista. Eddietä jäljittäessään Sarah seuraa vierestä ystäviensä ihmissuhteita ja palaa muistoissaan 19 vuoden takaiseen kohtalokkaaseen päivään.

No nyt oli kyllä niin valheellista mainontaa että. Kirjan kannessa luvataan, että tämä on "täydellinen rakkaustarina, jonka sydämessä sykkii salaisuus". No ei ollut ei. Asennoiduin siihen, että pääsen sinne hattaranpinkkiin pilvilinnaan, jossa salaisuus on tyyliin lapsi edellisestä avioliitosta ja jossa sankaripari kuhertelee kuin pulupari. Anna palaa, romantiikkahöttö! 

Kirjan luettuani totean, että jos itse kuvailisin tarinaa, niin en valitsisi sanoja "täydellinen rakkaustarina". 

Lukijalle kerrotaan jatkuvasti, miten Sarah ja Eddie käytännöllisesti katsoen rakastuvat ensisilmäyksellä,  tässä nyt kohtalon pyörät pyörivät jne., mutta eipä sitä juuri näytetä. Kirjassa on muutama takauma, joissa näytetään Sarah ja Eddie halimassa ja juttelemassa asioista, jotka eivät ole erityisen tärkeitä. Suurin osa ajasta ja sivuista käytetään Sarahin ongelmien vatvomiseen. Näihin kuuluvat kadonneen Eddien lisäksi muun muassa melkein-ex-aviomiehen uusi tyttöystävä, se ettei Sarah halunnut lasta kyseisen exänsä kanssa, yleinen angstaaminen vähän joka asiasta, mystiset heikotukset ja pahoinvoinnit sekä parhaan ystävän lapsettomuus. Haluaisiko joku tämän perusteella arvata, miten kirjan lopussa käy?

Jos kirjan ideaa ei olisi väkisin haluttu vääntää romanssin muotoon ja onnelliseen loppuun, olisin ehkä jopa pitänyt tästä ihmissuhdedraamana. Perusajatus kun on kiinnostava. Sarahia ja Eddietä yhdistää 19 vuotta sitten tapahtunut onnettomuus, joka on varjostanut molempien elämää eikä jätä heitä vieläkään rauhaan. Se, miten ihmiset heidän ympärillään ja he itse reagoivat onnettomuuteen ja sen jälkimaininkeihin, oli kiinnostavaa. Se, että tuollaiseen tilanteeseen ei ole helppoja ratkaisuja, oli kiinnostavaa. Se, voiko yhdessäoloa edes harkita tuollaisen painolastin kanssa, oli kiinnostavaa. Tästä olisi oikeasti saanut ihan kelpo tarinan.

[juonipaljastuksia]

Mutta sitten viikon lomaromanssi ja vauva korjaavat kaiken, koska niinhän ne yllärivauvat aina.

Koko kirjan aikana Sarah ja Eddie viettävät yhdessä sen viikon, josta näemme muutaman välähdyksen. Sen jälkeen synkistellään Sarahin mukana pari kuukautta, minkä jälkeen kurvataan kohti vauvaepilogia. Kannessa ja kannen hempeydellä luvattua rakkaustarinaa ei kirjassa kuvata niin, että minä olisin uskonut siihen. Potentiaalinen "tämä ei nyt oikeasti voi toimia näistä itse asiassa aika hyvistä syistä" -tilanne ratkaistaan vauvalla, joka maagisesti korjaa sekä (toistaiseksi olemattoman) parisuhteen että kummankin osapuolen suurimman henkilökohtaisen trauman ynnä sivullistenkin ongelmat.

En siis pitänyt tästä enkä edes pitänyt tätä rakkaustarinana, mutta kuittaan sillä Helmet-lukuhaasteen rakkausromaani-kohdan, koska sellaisena tätä myydään. Kivana yksityiskohtana täytyy kuitenkin mainita se, että Sarah ja hänen exänsä ovat ensinnäkin hyvissä väleissä keskenään ja toiseksi sairaalaklovnibisneksessä. Siinäpä ammatti, johon en ole kirjassa ennen törmännyt. Melkein harmittaa ettei nyt ole mitään Erikoiset ammatit -lukuhaastetta menossa.


Luettu myös:

Haasteet:
* Helmet-lukuhaaste 2019 - 6. rakkausromaani [45/50]
* Kirjahyllyn aarteet [kirja 10]

tiistai 3. joulukuuta 2019

Mary Shelley: Frankenstein

Kirjan kansikuva.
Mary Shelley:
Frankenstein
(Frankenstein,
or The Modern Prometheus
, 1818)
332s.
Otava 2008
Suomennos: Paavo Lehtonen
Omasta hyllystä


Ilahdut varmasti kuullessasi että hankkeeni on päässyt onnellisesti alkuun, vaikka suhtauduitkin siihen epäilevästi,

Kapteeni Robert Walton seilaa miehistöineen Pohjoisella jäämerellä. Laiva jää kiinni jäihin ja Walton voivottelee tilannetta kirjeissä sisarelleen. Walton saa muuta ajateltavaa kun laivalle päätyy myös puolikuollut nuori herrasmies. Victor Frankenstein kertoo henkitoreissaan Waltonille pelottavasta hirviöstä, jonka hän rakensi iltojensa ratoksi ja joka on sittemmin tuhonnut hänen koko elämänsä.

Tämä kauhuklassikko on lojunut hyllyssäni jo jonkin aikaa, ja kun sanon 'jonkin aikaa', tarkoitan muutamia vuosia. Se on niitä kirjoja, joihin on ollut tarkoitus tarttua, mutta joihin ei sitten ole oikeasti tarttunut kun on muka ollut aina muuta ja kiireellisempää lukemista. Sain viimeinkin tarvittavan motivaation Helmet-lukuhaasteesta. Frankenstein nimittäin joutui vuonna 1955 kiellettyjen kirjojen listalle Etelä-Afrikassa, koska sen katsottiin olevan säädytön ja paheksuttava. Olen itse asiassa aika hämmästynyt, että sitä ei ole kielletty missään muualla kun ottaa huomioon, miten vallattomasti Victor Frankenstein leikkii tässä jumalaa.

Kirjan konsepti ja juonihan olivat toki tuttuja, koska Frankensteinin hirviö kuuluu kauhukuvaston vakiokalustoon. Täytyy kyllä sanoa, että kovin on kirjan filosofinen ja moraalinenkin sanoma vettynyt aikain ja adaptaatioiden saatossa. Elokuvissa lattapäinen hirviö lähinnä örisee tyhmyyttään, mutta kirjassa se oppii ihan itse varsin kaunopuheiseksi kammotukseksi. Nimenomaan hirviö esittää koko joukon kiusallisia moraalisia kysymyksiä, joihin Victorin on vaikea vastata. Onko luojalla vastuu luoduistaan? Saako vihaan vastata vihalla? Jos muiden viha ja ennakkoluulot sekä niistä seurannut pohjaton yksinäisyys tekevät hirviöstä hirviön, onko syy vain sen vai pitäisikö muidenkin vilkaista peiliin?

Victorille peili onkin melko vieras esine. Hän jättää äitinsä kuoltua geneveläisen kotinsa ja matkaa opiskelemaan Englantiin, jossa hänen mielenkiintonsa kääntyy luonnontieteisiin. Vuosien kuluessa hän rakentaa hirviön, jonka hän sitten eräänä yönä herättää eloon. Tähän ei muuten liity minkäänlaista salamointia tai yhtään Igoria. Victor, joka on jollain ihmeen konstilla onnistunut rakentamaan hirviön katsomatta sitä kertaakaan, kauhistuu susirumaa luomustaan ja pinkoo karkuun minkä jaloistaan pääsee. Ja näin yksinäinen hirviö päätyy vaeltamaan pitkin maita ja mantuja, ja lopulta teurastamaan kaikki Victorille rakkaat ihmiset. Paitsi pikkuveli Ernestin, joka ei ilmeisesti ollutkaan niin rakas.

Pidin kirjasta paljon enemmän kuin oletinkaan ja viihdyin sen seurassa oikein hyvin. Hatun nosto Shelleylle, joka kynäili tämän 18-vuotiaana. Sekä tarina että sen kerrontatapa ovat selvästi aikansa tuotteita. Kirjassa on kehyskertomuksia kuin sipulissa kerroksia. Uloin kerros on Waltonin kirjeenvaihto sisarelleen, sisempi Victorin kertomus Waltonille, sitten löytyy hirviön kertoma tarina Victorille ja sen sisältä vielä tarina siitä, miten hirviön vakoilema perhe päätyi asumaan alppimökkiinsä. Kaikki kirjan varakkaat hahmot ovat hyviä ja kauniita, köyhät työläiset puolestaan rumia ja huonotapaisia.


Hän oli erään vanginvartijan vaimo, joka oli palkattu hoitamaan minua; hänen kasvonsa ilmensivät kaikkia niitä luonteenpiirteitä jotka ovat ominaisia tuolle ihmisluokalle. Juomut hänen kasvoissaan olivat kovat ja ankarat, aivan kuin hän olisi tottunut näkemään kurjuutta tuntematta pienintäkään myötätuntoa.
(s. 261-262)



Niin, miksihän tuolle köyhälle ihmisluokalle oli tyypillistä näyttää kovia kokeneelta, ja miksihän heidän oli vaikea löytää sydämestään suuria sympatioita kultalusikka suussa syntyneelle herrasväelle? Mikä mysteeri. Samoin kirjassa todetaan iloisesti, että Victorin bestis Henry aikoo lähteä Intiaan vahvistamaan brittiläisen imperiumin asemaa siellä päin. Intialaisten mielipidettä tästä ei kysellä. Kirjoitustyylistä ja aikakaudesta itsestään johtuen kirjasta sai muuten moneen otteeseen sellaisen mielikuvan, että Victor on rakastunut Henryyn vähintäänkin yhtä syvästi kuin morsiameensa Elizabethiin.

Syvällisempänä teemana tässä on tietenkin tuo jumalan asemaan nouseminen ja sieltä katajaan kapsahtaminen. Kaikkea ei tarvitse kokeilla vain siksi, että se on mahdollista, ja surun kanssa täytyy oppia elämään. Shelley menetti oman äitinsä nuorena ja menetti myös useita omia lapsiaan, ja kyllähän nekin teemat tässä näkyvät. Hirviö joutuu elämään ilman vanhemman rakastavaa ohjausta, ja Victoria puolestaan piinaa syyllisyys ja menetyksen tuska. 

Minulle lukijana kirja ei tarjonnut mitään maailmaa mullistavaa tai uutta, mutta tämäpä ei olekaan vuosi 1818. Mary Shelley on monella tapaa modernin kauhukirjallisuuden äiti. Frankensteinin tutut hahmotyypit ja moraaliset ongelmat on toistettu lukemattomia kertoja sen 201 vuoden aikana, jotka tämän kirjan ilmestymisestä on kulunut. Omana aikanaan ne toivat kirjallisuuteen jotain uutta. 

Näin sivumennen sanoen pidän todella paljon tästä Otavan Keskiyön kirjasto -sarjan ulkoasusta. Yksinkertainen ja tyylikäs, sopii hienosti genrelle. Jossain hyllyni kätköissä pitäisi olla myös sarjan Dracula, jonka aion lukea jonakin kauniina päivänä.


Luettu myös:

Haasteet:
* Helmet-lukuhaaste 2019 - 38. jossain päin maailmaa kielletty kirja [44/50]
* Kirjahyllyn aarteet [kirja 9]