Agatha Christie: Neiti Lemon erehtyy

Agatha Christie:
Neiti Lemon erehtyy
(Hickory Dickory Dock, 1955)
246 s.
WSOY 2016
Suomennos: Eila Pennanen
Omasta hyllystä

Hercule Poirot katsoi kulmat rypyssä.

Hercule Poirot kokee hirvittävän järkytyksen: hänen täydellinen sihteerinsä neiti Lemon on tehnyt kolme virhettä kirjoittaessaan kirjettä. Selvästi maailmanloppua ennustava tapahtuma. Syyksi paljastuvat neiti Lemonin perhehuolet. Hänen sisarensa rouva Hubbard emännöi opiskelija-asuntolaa, jossa on tehty paljon ilkivaltaa. Palauttaakseen järjestyksen maailmaan ja neiti Lemonin elämään, Hercule Poirot päättää selvittää, mitä asuntolassa on meneillään.

Tunnustan, en ole lukenut kovinkaan montaa Christien dekkaria. Suurimmaksi osaksi tämä johtuu siitä, että olen katsonut telkkarista sekä Neiti Marple että Poirot -sarjat monta, monta, monta kertaa. Syyllisen ja juonikiemuroiden tietäminen etukäteen ei oikein innosta tarttumaan kirjaan. Tämän juonta en kuitenkaan muistanut ja koska pokkari on kätevä matkakirja, lukaisin tämän reissussa ollessani.

Tarina siis alkaa ilkivallasta, mutta pian ollaankin väärennettyjen passien, murhien ja salakuljetuksen maailmassa. Pidin siitä, miten panokset kasvoivat tarinan edetessä. Ensin puhutaan varastetuista kengistä ja muista pikkurikkeistä, ja kohta ollaan selvittämässä murhaa. Lopussa niiden jatkumo paljastuu tietenkin varsin loogiseksi. Olen TV-sarjojenkin kohdalla ihaillut Christien kykyä punoa juonta, jossa pienilläkin asioilla voi olla suuri merkitys ja tarkka katsoja pystyy päättelemään kuka syyllinen on. 

Vaikka kirjat ovat aikansa tuotoksia, en silti osannut odottaa tämän nimenomaisen teoksen selkeän rasistista sävyä. Asuntolan asukkaat ovat peribrittien lisäksi muun muassa Turkista, Intiasta ja jostain päin läntistä Afrikkaa. Joitain kirjan vanhempia hahmoja tällainen monikulttuurisuus epäilyttää, mutta etenkään nuoremmat eivät sinällään pidä sitä huonona asiana. Kuitenkin etenkin afrikkalainen Akibombo kuvataan huonoa englantia puhuvana, yksinkertaisena ja voodoohon luottavana barbaarisen taikauskoisena hahmona. Egyptiläinen nuori mies puolestaan piilottelee pornoa ja turkkilaiset eivät edes puhu englantia. Italialainen kokki Geronimo on kaikin puolin törkeän rasistinen hahmo. 

Kirjasta oli siis vaikea nauttia täysin rinnoin, koska rasismi on niin syvällä kerronnassa. Juoni sinänsä on toki kiinnostava ja lomalukemisena viihdyttävä.

Luettu myös:

Jokken kirjanurkka, Luettua ja maistettua, Hurja hassu lukija ynnä muut

Haasteet:

* Helmet-lukuhaaste 2019 - 2. kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä [29/50]

* Kirjankansibingo - jännitys

* Kirjahyllyn aarteet [kirja 6]