Tuija Kauppinen: Pyörillä päästään: polkupyörällä pitkin Japania ja Etelä-Koreaa

Ettekö te koskaan väsy pyöräilemään?

Olen aivan varmasti lukenut Tuija Kauppiselta hänen tätä kirjaa edeltävän teoksensa Joutilaita kilometrejä, joka kertoo Tuijan ja hänen siippansa Ilkan pyöräilymatkasta Etelä-Amerikasta. En kuitenkaan löydä tästä itseltäni mitään todisteita: ei ole luettujen listalla eikä blogissa eikä missään. Elämän suuria mysteereitä…

Joka tapauksessa sen kirjan perusteella tartuin tähän uudempaan, jossa pariskunta pyöräilee Japanissa ja Etelä-Koreassa. Minusta ei ikinä olisi tällaisiin extreme-suorituksiin enkä edes juuri pidä matkustamisesta, mutta tykkään lukea muiden reissukokemuksista.

Pyörillä päästään keskittyy paitsi alla rullaaviin kilometreihin myös länsimaiseen näkökulmaan etenkin japanilaisesta kulttuurista. Kirja tuntui hieman toisteiselta, koska pyöräilyrutiinien ohella kuvaillaan paljon erilaisia ruokia, onsen-käyntejä ja japanilaista kohteliaisuutta. Kirjasta sai hyvän kuvan siitä, millaista pyöräretkeily Japanissa on. Turvallista, mutta pyöräteiden kunto jättää toivomisen varaa.

Rutiini on pyörämatkailijalle kuin pehmonalle lapselle. Tuttu ja turvallinen kiinnekohta arjessa, jonka muut osaset ovat koko ajan liikkeessä.

(s. 120)

Tämä rutiinien rakastaminen toki selittää tuota toisteisuutta. Pyörämatka on ollut erinomaisen onnistunut, jos sen aikana ei ole tullut vastaan suuria yllätyksiä!

Etelä-Koreassa ollaan vähemmän aikaa ja kokemus on siellä erilainen eikä selvästikään niin mukava. Kaupunkipyöräily on vaikeampaa, ruoka välillä vähintäänkin omituista eivätkä korealaisten käytöstavat ole yhtä miellyttävät kuin japanilaisten. Pariskunnan some-tilillä syntyi kuulemma ihan kiistaa asiasta kun he erehtyivät vertailemaan kahta eri maata keskenään.

Kokonaisuutena kirja oli kiinnostava ja nopealukuinen. Veikkaan, että olisin pitänyt siitä vielä enemmän jos Japani olisi minulle uudempi tuttavuus. Plussana kansiaukeamien kartta ja kirjan lopusta löytyvä lista tavaroista, jotka pariskunta oli pakannut mukaansa. Sieltä löytynee vinkkejä omia pyöräretkiään suunnitteleville.

Kirjan tiedot:

Tuija Kauppinen: Pyörillä päästään: polkupyörällä pitkin Japania ja Etelä-Koreaa. Kirjapaja 2026. 204 sivua.

Haasteet:

* Lukumatka menneisyyteen : 25. Matkakertomus

Yeon Somin: Pieni korealainen keramiikkapaja

Jeongmin ei voinut unohtaa sitä hetkeä viime syksynä, kun kastanjanpiikki pisti häntä sormeen ensimmäistä kertaa.

Elämän pieniä iloja: Suuri keramiikkakisa -ohjelma! En ole ikinä harrastanut keramiikkaa, mutta tuo on niin herttainen hyvän mielen sarja, että sitä on silti mukava katsoa.

Yeon Sominin Pieni korealainen keramiikkapaja onkin mielestäni kirja, jota voi suositella etenkin keramiikan ja tuon kyseisen ohjelman ystäville. Koko tarina pyörii keramiikkapajan ja keramiikan valmistamisen ympärillä.

Kolmekymppinen Jeongmin on romahtanut töissä ja juuttunut masentuneena kotiinsa pitkäksi aikaa. Kun hän viimein lähtee ulos, hän löytää pienen Soyo-pajan ja sen lämpimän tunnelman. Uuden harrastuksen ja uusien tuttaviensa kautta Jeongmin saa taas otteen elämästään.

Loppujen lopuksi kirjassa ei ole kovin kummoista juonta, vaan tarina keskittyy Jeongminin toipumiseen ja itsensä uudenlaiseen ymmärtämiseen. Uusien alkujen feel goodia, jos sellainen alagenre on olemassa. Dramaattiset tapahtumat ovat jo tapahtuneet, nyt yritetään toipua niistä.

Keramiikkaintoilun lisäksi mielestäni mielenkiintoisinta tässä oli korealaisen kulttuurin kuvaus. Kohteliaisuussäännöt ovat selviä ja ainakin näille ihmisille ruoka ja tapaamiset ruoan ääressä ovat todella tärkeitä. Tarinassa tuodaan useammankin hahmon kautta esiin kilpailukulttuurin armottomuus. Työssä on annettava 200%, opiskelupaikoista käydään ankaraa kilpailua ja vanhemmat ovat suunnitelleet lapsen elämänpolun jo tämän syntyessä.

Tarinassa on myös mukana pieni romanssi, joka oli hyvin eri tavalla kerrottu kuin minulle tutummassa länsimaisessa kirjallisuudessa. Se oli niin vähäeleisesti ja rivien välissä kerrottu, että olisi mennyt ihan täydestä “pelkkänä” ystävyytenä. Oletan, että kirjan alkukielen, korealaisen kulttuurin ja sen median paremmin tuntevat lukijat näkivät tässä enemmän ilmiselvää romantiikkaa kuin minä?

Mutta, kokonaisuutena tosiaan leppoisaa feel goodia, joka oli kiva lukea.

Kirjan tiedot:

Yeon Somin: Pieni korealainen keramiikkapaja | Otava 2025 | 250 sivua | Kirjastosta

Koreankielinen alkuteos: Gongbang-ui gyejeol (2023) | Suomennos: Taru Salminen

Luettu myös:

Ainakin Kirjasähkökäyrä

Axie Oh: The Girl Who Fell Beneath the Sea

The myths of my people say only true bride of the Sea God can bring an end to his insatiable wrath.

Enpä ole ennen lukenut korealaiseen kansantarinaan perustuvaa kirjaa, mutta nyt tein senkin. Axie Oh’n YA-fantasia The Girl Who Fell Beneath the Sea perustuu The Tale of Shim Cheong -tarinaan.

Shim Cheong, valtakunnan kaunein neito, on tässä kuitenkin
sivuhenkilö. Häntä ollaan uhraamassa meren jumalalle, kun 16-vuotias Mina melko kirjaimellisesti tyrkkää hänet sivuun ja ottaa hänen paikkansa. Minan veli kun on rakastunut Shim Cheongiin ja Mina tekisi mitä tahansa perheensä eteen.

Meren armoille heittäytyminen ei kuitenkaan ole Minan loppu. Hänet kiskaistaan henkimaailmaan meren jumalan kaupunkiin, jossa hän päättää selvittää miksi jumala lähettää jatkuvasti raivoisia myrskyjä maan päälle.

Tämä oli oikein viihdyttävä tarina ja minuun vetosi etenkin tuo korealainen mytologia. Se on minulle aika vierasta, mutta tämän myötä nyt ehkä vähän tutumpaa. Kirjassa maalaillaan kauniita ja kiehtovia kuvia merellisestä henkimaailmasta, joka on eräänlainen välietappi ennen lopullisen kuoleman paikkaa (missä se ikinä onkaan, tarina ei pureudu siihen).

Lying on my back, I gaze up into the sky. It’s a clear day, with only a few fish, and what looks like a humpback whale in the distance.

(s. 173)

Olisi aika metkaa jos meidänkin sääennustukset olisivat mallia “odotettavissa vähän valaita, kalaparvi saattaa paikoin peittää auringon”.

Tykkäsin myös Minasta, joka on vakaasti päättänyt olla oman onnensa seppä. Kohtalo ja sielunkumppanit yhdistävä punainen lanka voivat sanoa mitä hyvänsä, Mina tekee omat päätöksensä.

I may be rash. Common, perhaps. But I am not weak.

“I chose myself.”

(s. 35)

Kirjan heikoin lenkki oli sen romanssi, mutta se ei suoranaisesti ole sen vika. Oman genrensä edustajana se toimi ihan ok, minun vain on hiukkasen vaikea uskoa näihin parin viikon pikarakastumiseen. Kiva romanssi, mutta toimiiko se tosiaan loppuelämänne? Tuskin.

Kuitenkin, kiva ja nopeatempoinen seikkailu vähän vieraammissa kulttuurimaisemissa! Jos kaipaa kepeää kesäfantasiaa niin tämä ei olisi hassumpi valinta.

Kirjan tiedot:

Axie Oh: The Girl Who Fell Beneath the Sea | Feiwel & Friends 2022 | 330 sivua | E-kirja kirjastosta

Haasteet:

* Fantastinen kesä : Näyttävä kansi

* Kolme kummaa kirjaa : Kirjassa matkataan jonkinlaisella aluksella

Chung Serang: Sisunin maailma

Shim Sisun, olet täällä ainoa, joka vastustaa voimakkaasti esi-isien muistokulttuuria.

Lue maailma vuodessa -haasteen toukokuun kirjana oli suoraan japanista, koreasta tai kiinasta suomennettu teos. Luin tähän Chung Serangin hienon Sisunin maailman, jonka ovat koreankielestä suomentaneet Janne Tynkkynen ja Riina Vuokko.

Olen lukenut hyvin vähän korealaista kirjallisuutta, mutta teemoiltaan tämä tuntui aika tutulta. Kirjasta tuli mieleeni Kyung-sook Shinin Pidä huolta äidistä, jossa keskiöissä ovat myös perhesuhteet ja perheen äiti.

Sisunin maailmassa suvun matriarkan Shim Sisunin kuolemasta on kulunut kymmenen vuotta. Sisun ei halunnut perinteikästä muistojuhlaa, mutta nyt tyttäret päättävät pitää sellaisen Havaijilla. Jokainen perheenjäsen saa tehtäväkseen tuoda tilaisuuteen Havaijilta löydetyn merkityksellisen asian tai esineen, josta Sisun olisi pitänyt.

Leikkimielistä kisaa seuratessa tutustutaan Sisunin jälkikasvuun kahdessa polvessa. Samalla ruoditaan heidän välisiään suhteita ja heidän suhdettaan Sisuniin, jonka vaiheikas ja paikoin kipeä elämä paljastuu pala palalta.

Pidän tällaisista sanotaan nyt vaikka kollaasimaisista kirjoista! Kokonaiskuva tilanteesta ja henkilöistä syntyy monen näkökulman kautta. Sisun on ollut hieman eri henkilö jokaiselle kertojalle, ja jokaisella on hänestä omanlaisensa tärkein muisto. Ne heijastuvat myös asioissa, joita he lopulta tuovat muistopöytään.

Sikäli kun minä kirjan sanoman ja korealaista kulttuuria ymmärsin, kirja avaa modernia Etelä-Koreaa ja etenkin naisen asemaa siellä. Vaikka kokonaisuus on lämmin ja iloinen, tarinassa on tummia sävyjä. Nuori Sisun esimeriksi selvisi täpärästi omien joukkojen suorittamasta joukkomurhasta ja hänen tyttärentyttärensä joutui happohyökkäyksen satunnaiseksi uhriksi.

Samalla kuitenkin suvun naiset ovat sisukkaita oman tien etsijöitä ja olikin kiva lukea siitä, miten matka Havaijille sysäsi heidät tekemään erilaisia ratkaisuja elämässään. Suurin osa heistä on joutunut kohtaamaan patriarkaattisen yhteiskunnan naisille asettamat rajat ja taistelemaan Sisunin tavoin niitä vastaan.

Jäin lukemisen jälkeen miettimään, mitä toisin omien tärkeiden ihmisteni muistopöydälle. Vähän synkkä ajatus, mutta toisaalta se toi mieleeni monia mukavia muistoja.

Kirjan tiedot:

Chung Serang: Sisunin maailma | WSOY 2024 | 256 sivua | Kirjastosta

Koreankielinen alkuteos: Siseoneurobuteo (2020) | Suomennos: Janne Tynkkynen ja Riina Vuokko

Haasteet:

* Lue maailma vuodessa : Toukokuu: Suoraan japanista, koreasta tai kiinasta suomennettu teos

Jeho Son & Kwangsu Lee: Noblesse. Season 1, Volume 1

Jeho Sonin ja Kwangsu Leen manhwa Noblesse olikin ennestään tuttu. Luin tätä aikoinaan alkuperäisessä muodossaan eli netissä luettavana webtoonina. Jossain vaiheessa pitkän sarjan lukeminen jäi, mutta ehkäpä saan nyt sarjan loppuun kirjojen muodossa.

Tarina ja kuvitus toimivat yllättävän hyvin myös kirjana, vaikka tämä onkin tehty kännykällä luettavaksi. Kuvitus on katkaistu oikeista kohdista eikä sivun kääntäminen haittaa ollenkaan.

Ensimmäisenä osana tämä on sellainen aika tyypillinen esittelyosa. Ollaan Etelä-Koreassa, jossa Cadis Etrama di Raizel herää 820 vuoden nokosilta. Kas kun sattuukin, että hänen entinen palvelijansa Frankenstein on rehtorina läheisessä lukiossa. Rai tarvitsee apua sekä häneltä että lukion oppilailta luoviakseen modernissa maailmassa.

Lukiot kai lähettävät jonkinlaista
seireenin kutsua yliluonnollisille olennoille...

Tässä osassa tutustutaan sarjan alkupuolen päähenkilöihin ja siihen, millainen sarja on kyseessä. Huumoripuolesta huolehtii Rain tietämättömyys sekä korealaisesta kulttuurista että noin ylipäätään 2000-luvusta. Vakavampi puoli esitellään parin varjoissa hiippailevan tyypin kautta ja samalla huomataan, että tämä onkin vampyyrisarja.

Ensimmäinen vihje tästä toki oli se, että Rai ja Frankenstein ovat ulkonäöstään huolimatta wanhoja. He tosin eivät ole vampyyreja, vaan jotain ihan muuta.

Oli kiva palata sarjan pariin ja vähän tuntuu siltä, että voisin aloittaa webtoonin lukemisen uudelleen. Näin sitä jäädään koukkuun!

Kirjan tiedot:

Jeho Son & Kwangsu Lee: Noblesse. Season 1, Volume 1 | Webtoon Unscrolled 2023 | 280 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Fantastinen kesä : Aasia

* YA-lukuhaaste : Uudelleenluettu

Robin Ha: Almost American Girl

 

Robin Han omaelämäkerrallinen sarjakuva kertoo perheestä, maahanmuutosta ja teinitytön kasvusta nuoreksi naiseksi. Kun Chuna on 14-vuotias 1990-luvulla, hän matkustaa äitinsä kanssa Yhdysvaltoihin ja saa pian kuulla, että äidin uuden avioliiton vuoksi he myös jäävät sinne. Chuna ottaa itselleen amerikkalaisen nimen Robin ja yrittää sopeutua maahan, jonka kieltä hän ei puhu ja jossa hän ei tunne ketään.

Tämä esiteltiin jossain kirjastolaisille suunnatussa vuoden tärpit -koulutuksessa alkuvuodesta. Näiden koulutusten huono puoli on se, että kun kiinnostava kirja esitellään, varausjono kasvaa siinä silmieni edessä. Kesti siis kauan aikaa, ennen kuin sain tämän e-kirjan lainaan OverDrivestä. Hyvää kannatti kuitenkin odottaa. Piirrosjälki on selkeää ja ilmeikästä, ja tarina mukaansatempaava.

Kirjan lopussa on jälkisanat, joissa Ha kertoo, miten sen tekeminen muutti hänen suhdettaan äitiinsä. Tai oikeastaan se sai hänet ymmärtämään äitiään paremmin, koska vaietuista asioista puhuttiin viimeinkin. Teini-ikäiselle äidin päätös muuttaa vieraaseen maahan miehen perässä vaikutti täysin käsittämättömältä. Chuna ei edes tiedä muuttavansa, hän luulee lähtevänsä lomalle ja niinpä ystävätkin jäävät hyvästelemättä. Yhdysvalloissa odottaa isäpuolen perhe, jonka nuoremmat jäsenet eivät edes puhu sujuvaa koreaa.

Mielestäni sarjakuvassa tuotiin hienosti esiin toiseuden tunne. Robin ei juuri puhu tai ymmärrä englantia, eikä alabamalaisessa koulussa ole erityistä luokkaa kielenoppijoille. Ystävystyminen muiden oppilaiden kanssa on melkein mahdotonta kielimuurin ja Robinin ujouden vuoksi. Uudet sukulaistytöt eivät auta häntä sopeutumaan, päinvastoin. Hanin vanhempi kertojaääni mainitsee kielitaidottomuuden ainoa hyvän puolen: Robin ei ymmärrä koulukiusaajien rasistisia kommentteja.

Ulkopuolisuuden tunnetta lisää Robinin rakas harrastus eli piirtäminen ja sarjakuvien lukeminen. Yhtäkkiä hän ei saakaan käsiinsä korealaista suosikkisarjakuvaansa eikä kukaan muu koulussa vaikuta olevan kiinnostunut piirtämisestä. Robinin sopeutuminen uuteen kotimaahan alkaa todenteolla vasta, kun hän löytää samanhenkisiä ystäviä.

Äiti rohkaisee Robia liittymään sarjakuvakerhoon.
(s. 170)

Samalla kun sarjakuvassa kuvataan Robinin kasvua, siinä kuvataan myös hänen suhdettaan äitiinsä ja äidin elämää. Robin on avioton lapsi, mikä on suuri häpeä Koreassa. Hänen äitinsä on joutunut kamppailemaan yötä päivää elättääkseen lapsensa ja saadakseen edes jonkinlaista hyväksyntää. Avioliitto Amerikkaan muuttaneen miehen kanssa tarjoaa mahdollisuuden paeta ahdasmielisempää yhteiskuntaa. Vaikka avioliitto osoittautuukin lyhyeksi pettymykseksi, se antaa tilaisuuden jäädä ja rakentaa itsensä näköinen elämä.

Kirjassa tuotiin hyvin esiin se, miten kaikki tämä meni täysin ohi teini-ikäiseltä Robinilta. Hän ymmärtää vasta paljon myöhemmin, millaista äidin elämä on ollut ja miksi hän halusi muuttaa pois. Kun parikymppinen Robin vierailee Koreassa, se on kovin erilainen kuin hän muisti. Robin löytää identiteettinsä amerikankorealaisena ymmärtäessään, että ei todennäköisesti olisi ikinä sopeutunut korealaiseen elämään, jossa kaikkien on näytettävä samalta vaikka sitten kirurgin veitsen kautta ja jossa naisen kohtalona on miltei väistämättä kotiäitiys.

Pidin sarjakuvasta todella paljon ja ihailen sitä, miten rehellinen se on. Robinin vaikeudet sopeutua ovat todellisia, ja äidin ja tyttären välinen rakkaus paistaa läpi riitojenkin. Jälkisanat avaavat tarinaa ja suhdetta lisää ja jättivät hyvän mielen. Äiti teki selvästikin oikean ratkaisun siirtäessään pienen perheen meren toiselle puolelle.  

Kirjan tiedot:
Robin Ha: Almost American Girl | Balzer + Gray 2020 | 243 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* HelMet-lukuhaaste 2021 - 26. elämäkerta henkilöstä, joka on elossa [31/50]

Kyung-sook Shin: Hovitanssija

Kyung-sook Shin:
Hovitanssija
(Yi Jin, 2007)
400 s.
Into 2019
Suomennos: Taru Salminen
Kirjastosta

Matka satamaan kesti neljä päivää.

Lopulta Yi Jin -nimen saava tyttö jää jo pikkulapsena orvoksi 1800-luvun lopun Koreassa. Hän päätyy kuningatar Myeongseongin hovin kasvatiksi, Korean parhaaksi tanssijaksi ja kuningattaren luotetuksi hovineidoksi. Korean kuohuvasta poliittisesta tilanteesta huolimatta Jinin elämä on siis tarkoin saneltu, ainakin kunnes Ranskan lähettiläs Victor saapuu kaupunkiin ja kuningas osoittaa hetkellistä kiinnostusta Jiniin. Kuningatar lähettää Jinin pois palatsista ja Jin saa poikkeusluvan lähteä Victorin mukana Ranskaan. Elämä siellä ei kuitenkaan ole sellaista kuin Victor lupaili ja Jinin sydän kaipaa kotiin.

Kumma kyllä kirjaan painetuissa kustannustiedoissa ei mainita sen alkuperäistä ilmestymisvuotta. Google kertoo sen olevan 2007 eli nyt on suomennettu kirjailijan 12-vuotta vanha kirja, oletettavasti koska Pidä huolta äidistä menestyi Suomessa niin hyvin. En nyt oikein tiedä kannattiko, koska ainakin minulle kirjan lukeminen oli melkoista pakkopullaa. Toisaalta en tiedä onko kyse sittenkin vain minun henkilökohtaisen kirjamakuni ja korealaisen kirjallisuuden kerrontatapojen yhteensopimattomuudesta. Minulla oli tätä lukiessani samanlaisia ongelmia kuin kirjailijan Jään luoksesi -kirjan kanssa.

Tarina alkaa siitä, kun Jin ja Victor lähtevät Koreasta laivalla Ranskaan. Sitten tarina loikkiikin pitkin aikajanaa aivan päättömästi. Kahden henkilön välisen dialogin keskellä saattaa olla muutaman sivun takauma jonkun, ei aina edes Jinin tai Victorin, menneisyydestä. Joskus takauma tuntuu jollain tapaa relevantilta dialogille, usein ei. Sirpaleisesta tarinasta on hyvin vaikea saada juonellisesti yhtenäistä kuvaa. Välillä tarinassa poiketaan myös tietokirjamaisiin "tällainen on poliittinen tilanne Koreassa juuri nyt" -pätkiin.

Myös tarinan hahmot kärsivät aikahyppelystä ja sitäkin enemmän siitä, että tärkeitä asioita mainitaan sivulauseessa. Jossain kirjan puolivälin tienoilla kävi esimerkiksi ilmi, että Jin ja kuningatar olivat aiemmin viettäneet kuukausia valepuvussa rankalla pakomatkalla pitkin Korean maaseutuja. Jinin kokema keskenmeno mainitaan kahdessa lauseessa ajallisesti vuosia tapahtuman jälkeen. Yhtäkkiä ollaan Victorin näkökulmassa ja kerrotaan, että Jin on kävellyt unissaan jo pitkään. Toisia lukijoita tällainen ei varmasti ärsytä, mutta minä en pidä tästä kerrontatyylistä ollenkaan.

Tavallaan pidin Jinistä hahmona, mutta toisaalta hänen elämänsä jatkuva synkkyys alkoi myös pitkästyttää. Jokaisen onnellisen hetken kohdalla tiesi, että kohta tapahtuu jotain masentavaa. Mitä onnellisempi Jin oli, sitä syvemmälle kuiluun pudottiin. Mitä epämiellyttävämmän henkilön hän kohtasi, sitä varmemmin kyseinen henkilö pärjäsi hyvin elämässä, etenkin jos hän oli mies. Tarina oikein rusikoi sen naishahmoja ja niitä, jotka oikeasti rakastivat Jiniä ja joita Jin rakasti. Koska kirja on tosipohjainen ja sijoittuu todelliseen ajanjaksoon Korean historiassa, todelliset traagiset tapahtumat olivat toki odotettavissa. Jinille ja edes joillekin fiktiivisille hahmoille olisin kuitenkin toivonut onnellisempia loppuja, ne kun olivat täysin kirjailijan päätettävissä.

Haasteet:
* Helmet-lukuhaaste 2019 - 32. kirjan nimessä on ammatti [30/50]
* Kirjankansibingo - kaunis vaate

Kyung-sook Shin: Jään luoksesi

Kyung-sook Shin:
Jään luoksesi
(Eodiseonga na-reul chat-neun
jeonhwabel-i ulli-go, 2010)
302 s.
Into 2017
Kirjastosta

Hän soitti minulle ensimmäisen kerran kahdeksaan vuoteen.

Siitä on näköjään jo melkein kolme vuotta kun luin Kyung-sook Shinin kirjan Pidä huolta äidistä. Ihastuin kirjaan vallan kokonaan ja jäinkin elämään toivossa, että hänen muutakin tuotantoaan käännettäisiin. Viime vuonna tämä sitten tapahtui, mutta itse ehdin lukea kirjan vasta nyt. Odotukseni olivat korkealla, näin jälkikäteen ajatellen ehkä liiankin.

Kirja kertoo Jeong Yunista, joka 2010-luvulla saa puhelun nuoruudenrakastetultaan Lee Myeong-seolta. Heidän vanha kirjallisuuden opettajansa professori Yun on kuolemassa. Tarina loikkaa vuosikymmenten taakse aikaan, jolloin Jeong Yun aloitteli opintojaan. Hän tutustuu yliopistossa paitsi professoriin myös Myeong-seoon ja Yun Miru-nimiseen nuoreen naiseen, jonka kädet ovat hirvittävän arpiset. Opiskelija-arjen taustalla Etelä-Korean poliittinen tilanne kuohuu ja opiskelijamielenosoitukset valtaavat katuja.

Niin, odotin tätä kovasti ja nyt olenkin sitten aika pettynyt. Oman täysin subjektiivisen mielipiteeni mukaan tämä ei yllä lähellekään samanlaisiin lukusfääreihin kuin Pidä huolta äidistä. Luin tämän loppuun asti lähinnä siksi, että toivoin koko ajan sen sittenkin paranevan. Ehkä seuraavalla sivulla? Tai sitä seuraavalla? No höh, ei sitten. Kaiken kaikkiaan kirja oli mielestäni ennalta-arvattava ja paikoitellen erittäin epäuskottava. En minä ainakaan ole ikinä törmännyt ihmiseen, joka jaksaisi pitää samanlaisia mukaspontaaneja filosofisiapuheita kuin kirjassa pidetään toistuvasti. Saati sitten sellaiseen, joka jaksaisi niitä kuunnella (luentotilaisuuksia ei lasketa).

Ehkä tässä näkyy nyt kirjamaun lisäksi kulttuuriero? Minusta kirjan tarina oli monella tavalla päätön enkä missään vaiheessa päässyt perille siitä, mitä kirjailija nyt oikeasti haluaa tällä sanoa. Ilman kirjailijan ihan meille suomalaisille kirjoittamia jälkisanoja en olisi edes ymmärtänyt tarinan sijoittuvan nimenomaan sisäpoliittisesti kuohuviin 1980-1990-luvuille (jonnekin sinne, vuosilukuja ei mainita). Arvelen, että tämä oli itsestään selvää korealaiselle lukijalle, joka tietäisi täsmälleen millaisessa maailmassa Jeong Yun ystävineen elää ja miksi nuoriso nousee barrikadeille. He osaisivat laittaa Jeong Yunin ystävän Danin kokemukset oikeanlaiseen kontekstiin ja saisivat niistä enemmän irti. Minä olin pihalla kuin lumiukko, koska tietoni Etelä-Korean historiasta ovat varsin vähäiset.

Luulen myös, että kirjan tarina ystävyydestä ja rakkaudesta aukeaa paremmin sen kohdeyleisölle. Jotkin osat niiden kuvauksesta ovat toki universaaleja, mutta niissä oli paljon sellaisia elementtejä, jotka vain hämmensivät minua. Miksi kirjan hahmot käyttäytyvät näin? Mitä tämä merkitsee, miksi tämä on tärkeää, miksi tämä muuttaa hahmojen suhtautumista toisiinsa? Miksi tarina edes on kerrottu tällä tavoin? Suurin osa kirjasta on kohtuullisen tasaista tahtia kulkevaa, mutta lopussa tehdään toistuvia aikahyppyjä ja paljastetaan juonipaljastusasioita tavoilla, jotka itse koin kummallisen irtonaisiksi. Ehkäpä tässä näkyvät korealaiset kerrontatavat? Kirjailijan ei tarvitse selittää asioita, koska samassa kulttuurissa kasvaneet lukijat ymmärtävät mistä on kyse. Toisaalta Pidä huolta äidistä toimi loistavasti myös suomalaiselle lukijalle, joten ehkä vika on kirjassa? Tai minussa, mikä on ehkä se todennäköisin tai ainakin suurin selitys.

Olen edelleen sitä mieltä, että korealaisen kirjallisuuden kääntäminen suomeksi on hienoa. Vaikka tämä kirja ei minuun iskenytkään toivon silti, että kustantajat uskaltaisivat tarttua useammin harvinaisemman ei-länsimaalaisen kaunokirjallisuuden kääntämiseen. Maailma avartuu kummasti näitä lukiessa.

Oli tästä kirjasta muuten ainakin se hyöty, että Etelä-Korean historia alkoi kiinnostamaan! Mihin Jeong Yunin radikaalit opiskelijatoverit pyrkivät ja miksi? Täytynee tutkia löytyisikö kirjastostamme sovelias kirja tämän mysteerin ratkaisemiseksi.

Luettu myös mm.:

Lumiomena, Kirjasähkökäyrä, Koukussa kirjoihin jne.

Haasteet:

* Helmet-lukuhaaste 2018 - 28. sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä [7/50]

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittajan olympiamatka

Tuomas Kyrö:
Mielensäpahoittajan olympiamatka
128 s.
WSOY 2017
Kirjastosta

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun lapset saavat valtaa.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun viimeinkin olin oikeassa. Olin iloisesti yllättynyt Mielensäpahoittajan Suomesta. Ajattelin ennen lukemista, että se olisi vasemmalla kädellä kirjoitettu rahastusmielessä. Ei ollut, mutta tämä on.

Tässä kirjassa Mielensäpahoittaja lähtee Etelä-Koreaan naulaamaan seinälautoja pojantyttärensä vaihto-opiskelijakämppään. Lentokonessa hän tapaa herra Leen ja neiti Nuumin, jotka ihastuvat hänen mielensäpahoittajuuteensa. Perillä herra Lee ja neiti Nuum kierrättävät Mielensäpahoittajaa tulevien olympiakisojen kisapaikoilla, ja lopulta omassa kodissaankin.

Ensinnäkin minulla oli vaikeuksia päästä yli siitä, että Mielensäpahoittaja lähtee vapaaehtoisesti kaukomaille. Kyllä ei ole sama mies kuin edellisissä kirjoissa. Mielensäpahoittaja toimii selvästi parhaiten Sysi-Suomessa, josta hänen tietotaitonsa ja elämänfilosofiansa kumpuavat.

Sitten päästään villakoiran ytimeen eli siihen, että kirja on aivan täyttä politiikkaa. Olisin ehkä vielä jotenkin tykännytkin tästä, jos tämä kertonut Mielensäpahoittajan seikkailuista Etelä-Koreassa. Painotus kulttuurisissa väärinymmärryksissä, Mielensäpahoittajan itsepäisyydessä ja urheilussa, olympiapaikkojen ja -lajien esittelyssä jne.. Mutta politiikassa? Ei toiminut ollenkaan, ei sillä tavalla kuin se oli tässä kirjoitettu. Kirjan poliittinen puoli (jota oli paljon) oli ärsyttävän lapsellisen lässyttävää. Lihava pikkupoika Pohjois-Koreassa ja isopyllyinen presidentti Ameriikassa. Montako kertaa jsaksat lukea nuo kuvaukset? Montako vitsiä niistä saa? Liian monta eikä yhtään toimivaa.

Kenelle tämä on kirjoitettu? Niille, jotka tarttuvat kaikkeen, johon on painettu "mielensäpahoittaja". Esimerkiksi minulle, mutta en sentään ostanut tätä kirjaa. Enkä voi väittää etten lukisi seuraavaakin osaa, sillä eihän tämä varmasti tähän lopu. 

Tuomas Kyrö osaa kirjoittaa tästä hahmosta loistavasti, mutta nyt ei kyllä homma toiminut ollenkaan ainakaan minun kohdallani. Ehkä ensi kerralla.

Haasteet:

* Helmet-lukuhaaste 2017 - 12. politiikasta tai poliitikosta kertova kirja (kategoria, johon en olisi ikinä uskonut Mielensäpahoittajaa sijoittavani) [37/50]

Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä

Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä
(Ommarul putakhae, 2008)
209 s.
Into 2015
Kirjastosta

Äiti katosi viikko sitten.

Oikeastaan tämä pohjoisempana asuminen harmittaa vain siksi, että kaikki kiinnostavat kirjailijavierailut ovat aina Helsingissä Mikään tai kukaan kiva ei juuri koskaan tunnu löytävän tietään tänne. Kyllä me kulttuurista ja kirjoista tykkäämme Kehä Kolmosen ulkopuolellakin. Esimerkiksi tämän kirjan kirjoittaja, Kyung-sook Shin, näkyy olevan Helsingissä 7.-11.6.. Ei mitään mahdollisuutta päästä sinne. Kertokaa miten kivaa oli, kaikki jotka menevät kuuntelemaan häntä. Varmasti on kiinnostavaa. Ei niin, että olisin katkera tai mitään...

Olisin kovasti halunnut nähdä ja kuulla kirjailijaa, koska kirja on kerrassaan mahtava. Shin on kirjoittanut näennäisesti pienistä asioista suuren ja surullisen koskettavan kirjan. Tarinan alussa neljän lapsen äiti, 69-vuotias Park So-nyo, katoaa Soulin metroaseman ruuhkassa. Hänen aina edellä kiiruhtava aviomehensä päästää irti vaimonsa kädestä ja huomaa vasta liikkuvassa junassa, että vaimo ei olekaan mukana. Mies ja pariskunnan lapset ryhtyvät etsimään äitiään, ja pikkuhiljaa äidin salaisuudet alkavat paljastua.

Täytyy sanoa, että päädyin melkein vihaamaan kaikkia kirjan henkilöitä paitsi äitiä ja nuorinta tytärtä. He ovat koko elämänsä ajan kohdelleet äitiä kuin kodinkonetta, joka vain antaa ja antaa ja antaa eikä koskaan tarvitse mitään. Kukaan ei ole koskaan pysähtynyt ajattelemaan haluaako äiti jotain tai onko hän onnellinen.

"Mitä väliä sillä on, pidänkö keittiöstä vai en? Homma oli pakko hoitaa, joten hoidin sen. Eihän teillä muuten olisi ollut ruokaa ettekä olisi päässeet kouluun. Ei ihminen voi tehdä vain sitä, mistä pitää. Tietyt asiat on pakko hoitaa, halusi tai ei. - - Jos teet vain sen, mitä haluat, kuka tekee sen, mitä et halua tehdä?"

(s. 55)

Etenkin perheen isä sai raivoni nousemaan. Mies on saamaton häntäheikki, joka juoksee jatkuvasti muiden naisten perässä ja jättää perheensä kuukausiksi kerrallaan. Äiti olisi ansainnut niin paljon parempaa. Surullisintahan koko kirjassa on se, että on niin kovin todenmukainen. Ei vain Etelä-Koreassa tai menneisyydessä, jolloin uusi sukupolvi muutti maalta kaupunkiin jättäen vanhemmat taakseen. Ihan nyky-Suomessakin on paljon vanhuksia, jotka ovat antaneet kaikkensa lapsiensa edestä, ja jotka nyt ovat vanhuudessaan yksin ja unohdettuina. Äidillä on mies, joka ei välitä. Lapset, jotka pitävät harvakseltaan yhteyttä. Perhe, joka ei näe mitä hän on uhrannut heidän eteensä eikä ole kiinnostunut hänestä ihmisenä. Vain nuorin tytär antaa eikä vain ota, ja siksipä pidin hänestä toiseksi eniten. Äitiä rakastin kuten koko kirjaa.

Kirjan kertojaääni yllätti minut positiivisesti vaikka se vähän erikoisempi olikin. Tarina nimittäin kerrotaan useimmiten yksikön toisessa persoonassa. Ainakaan minulla ei ollut hankaluuksia pysyä kärryillä siinä, kenestä nyt puhuttiinkaan. Pidin valinnan luomasta tunnelmasta: en nyt suorastaan kuvitellut itseäni kirjan sinuksi, mutta jotenkin olin kuitenkin lähempänä häntä kuin kirjan kertojia yleensä. Olisi kiinnostavaa tietää, onko tämä yleistä korealaiselle kirjallisuudelle, yleistä Shinin tuotannolle vai vain yksittäinen valinta juuri tälle teokselle? 

Joka tapauksessa tämä oli niin surullisen ihana ja valloittava, että lukisin erittäin mielelläni lisää Shinin kirjoja. Tämä on ensimmäinen suomennettu eteläkorealainen romaani ja jos oikein ymmärsin, se on käännetty suoraan koreasta suomeksi. Monet muut kielet ovat tehneet käännöksensä englanninkielisestä kirjasta, joten hatun nosto suomalaiselle kustantajalle! Käännöksestä kääntämisessä menee aina enemmän hukkaan kuin alkuperäisestä kääntäessä. Mielestäni on aivan mahtavaa, että suomennoksen eteen on nähty sen verran vaivaa, että on etsitty koreaa osaava kääntäjä. Otan toki kehuni takaisin jos olen ymmärtänyt väärin ja kirja onkin käännetty englannista...

Luettu myös mm.: Ullan luetut kirjat, P.S. Rakastan kirjoja, PrinsessaLife

Haasteet: kirjankansibingo - nainen

Kansi miellyttää minun silmääni vaikka se ei
kovin erikoinen olekaan. Nainen on kovin
surumielinen ja haikea, mikä sopii kirjaan.