Larysa Denysenko & Olena London: Ilmahälytysten lapset

Millaista on elää sotaa käyvässä maassa? Pommisuojissa kasvaa lapsia, jotka yrittävät löytää iloa ja jonkinlaisen normaalin kaiken kauheuden keskellä.

Jos joku erehtyy sanomaan, että kuvakirjoissa ei voi käsitellä vakavia ja ajankohtaisia aiheita, hänelle voi antaa tämän ja käskeä lukemaan. Ilmahälytysten lapset on kirjoitettu ja kuvitettu vuonna 2022 Venäjän hyökkäysten moukaroidessa Ukrainaa.

Kirjassa kuvataan monia erilaisia ukranalaisia lapsia, jotka ovat paenneet perheineen pommisuojiin. Osa heistä on jo menettänyt läheisiään, toiset pelkäävät perheensä puolesta. Tarinassa korostuu kuitenkin selviytyminen karuissa oloissa ja ihmisten välinen lämpö ja tuki.

En ole tällaisen kuvitustyylin suurin fani, mutta tähän kirjaan se kyllä sopi. Kaupunkeja tuhoavat pommit ja aseet ovat pelottavia petoja, jotka vain pommisuojan ohut kuori pitää ulkona. Kuvitus ja itse tarinat ovat sen verran pelottavia ja pohdituttavia, että tämä kirja on varmasti parempi lukea yhdessä vanhemman kanssa.

Auto on kovin heppoinen turvapaikka.

Kirja päättyy toiveikkaaseen nuottiin, mutta toki sen julkaisun jälkeen on tapahtunut paljon. Maailman tilanne on entistä epävakaampi ja Ukraina on edelleen sodassa. Kuvakirjan tapahtumat ovat todellisia liian monille lapsille tänäkin päivänä.

Kirjan tiedot:
Larysa Denysenko & Olena London: Ilmahälytysten lapset | Tammi 2023 | 49 sivua | Kirjastosta
Ukrainankielinen alkuteos: Dity povitrjanyh' tryvoh (2022) | Suomennos: Eero Balk

Luettu myös:
Ainakin Kirjaimia

Haasteet:

* Helmet 2023 : 34. Kirja kertoo Ukrainasta [48/50]

Johanna Aulén: Tšernobylin koirat

Työkaverini, joka on enemmän koiraihminen kuin minä, suositteli minulle tätä sarjakuvaa. Oikeastaan tämäkin on sarjakuvan muotoon puettu tietokirja. Tämä nimittäin kertoo Tšernobylin ydinvoimalan räjähdyksestä 26.4.1986 ja sen seurauksista.

Uudenlaisen (ainakin minulle) kirjasta tekee se, että se on kerrottu osittain koirien kautta. Onnettomuuden alta evakuoidut ihmiset joutuivat jättämään lemmikkinsä ja koirien jälkeläisiä on elossa yhä edelleen. Tarina rakentuu matkaoppaan ja hänen ryhmänsä kautta, ja opas kertoo koirien kohtalosta samalla kun ryhmä kiertelee Tšernobylissa.

Olga ja Bobik.
(s. 22)

Koirien lisäksi kierroksella törmätään sitkeisiin babuškoihin, jotka kieltäytyvät poistumasta kotoaan. Heistä minäkin olin sentään kuullut, mutta tämä koira-asia oli minulle aivan uutta tietoa. Pidinkin tästä näkökulmasta, joka sai koko tragedian tuntumaan jollain tavalla hyvin konkreettiselta. Onnettomuudesta on vuosikymmeniä ja sen seuraukset näkyvät yhä odottamattomilla tavoilla kuten näinä villikoiralaumoina. Pohjimmiltaan kirja on kuitenkin optimistinen: tästäkin on selvitty.

Kirjan lukeminen oli sikäli hieman kummallinen ja hyvin surullinen kokemus, että se on selvästi kirjoitettu ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Nykyaikaan sijoittuvissa tapahtumissa ja matkaoppaan sanoissa nähdään pala Ukrainaa sellaisena kuin se oli, ei sellaisena kuin se on nyt.

Kirjan tiedot:
Johanna Aulén: Tšernobylin koirat | WSOY 2022 | 110 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:
Kirjakaapin avain, Yöpöydän kirjat ynnä muut

Haasteet:
* Helmet 2022 : 44. kirjan nimessä on kaupungin nimi [39/50]