Mma Ramotswe saa ratkaistavakseen sekä kiristystapauksen että noituuteen liittyvän jutun. Samaan aikaan Mma Makutsin kihlaus on vaakalaudalla.
Tämä oli ensimmäinen sarjan kirja, josta en pitänyt. Botswanalaisen arjen kuvaus oli edelleen lämminhenkistä ja etsivätoimiston jutut yhtä pieniä kuin ennenkin. Tällä kertaa ja jostain käsittämättömästä syystä pääosassa oli kuitenkin suoranainen läskiviha.
Kirja on muuten ilmestynyt alun perin vuonna 2006. Luulen tai ainakin toivon, että nyt sitä ei olisi julkaistu tällaisena.
Mutta siis, Mma Ramotswella on muhkea vartalo, jota hän kuvaa perinteiseksi ruumiinrakenteeksi. Aiemmin se on mainittu, mutta siinä ei ole märehditty. Tällä kertaa jokaisella tuntuu olevan mielipide siitä.
Tuolien ja autojen jousitukset eivät kestä Mma Ramotswen alla, vaatteet ratkeavat hänen päällään ja verenpaine on niin korkea, että lääkäri kehottaa häntä aloittamaan laihdutuskuurin, minkä Mma Ramotswe sitten tekeekin.
Loppuu tämä sentään siinä mielin onnellisesti, että Mma Ramotswe päättää olevansa hyvä sellaisena kuin on. Mutta lukijana en tykännyt siitä, miten melkein jokaisella vastaantulijalla oli negatiivisia ajatuksia siitä, miten lihava Mma Ramotswe onkaan ja miten asia kuuluu kaikille. Ei kuulu.
Jos sarjaa lukee niin eipä tapahdu suurta vahinkoa jos hyppää tämän kirjan yli. Aion kyllä katsoa, millainen seuraava kirja on, mutta jos tähän aiheeseen jumiudutaan toistamiseen, niin siinäpä se sitten olikin.
Kirjan tiedot:
Alexander McCall Smith: Onni ja siniset kengät | Otava 2008 | 320 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: Blue Shoes and Happiness (2006) | Suomennos: Jaakko Kankaanpää
Luettu myös:
Kirjahullun päiväkirja, Kirjojen taika, Tarinoiden taikaa ynnä muut
Haasteet:
* Helmet 2023 : 15. Kirjan nimessä on ja-sana [16/50]
Oho, no onpas outoa ja ikävää! Itse olen lukenut vain vitososan ja siinä oli vain tuo aika leikkimielinenkin ilmaus "perinteinen ruumiinrakenne". Toivon mukaan ei jatku enää tuo huomauttelu.
VastaaPoistaJoo, yllätti ikävästi! Aiemmin tuo perinteinen ruumiinrakenne on ollut juuri tuollainen leikkimielinen ilmaisu ja oikeastaan kertonut lähinnä Mma Ramotswesta henkilönä (hän tosiaankin käyttäisi tuollaista ilmaisua!). Nyt paino olikin sitten ongelma. Toivottavasti tosiaan ei jatku seuraavassa osassa.
PoistaLäskiviha kyllä työntää luotaan myös kirjoissa. Ei sellaista jaksa lukea!
VastaaPoistaNiinpä!
Poista