Näytetään tekstit, joissa on tunniste Alexander McCall Smith. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Alexander McCall Smith. Näytä kaikki tekstit

lauantai 25. helmikuuta 2023

Alexander McCall Smith: Onni ja siniset kengät (Mma Ramotswe tutkii #07)

Kansikuva.

Kun oli juuri oikean ikäinen, niin kuin Mma Ramotswe oli, ja kun on nähnyt hiukan elämää, niin kuin Mma Ramotswe totisesti oli nähnyt, on asioita, jotka kerta kaikkiaan vain tietää.

Mma Ramotswe saa ratkaistavakseen sekä kiristystapauksen että noituuteen liittyvän jutun. Samaan aikaan Mma Makutsin kihlaus on vaakalaudalla.

Tämä oli ensimmäinen sarjan kirja, josta en pitänyt. Botswanalaisen arjen kuvaus oli edelleen lämminhenkistä ja etsivätoimiston jutut yhtä pieniä kuin ennenkin. Tällä kertaa ja jostain käsittämättömästä syystä pääosassa oli kuitenkin suoranainen läskiviha.

Kirja on muuten ilmestynyt alun perin vuonna 2006. Luulen tai ainakin toivon, että nyt sitä ei olisi julkaistu tällaisena.

Mutta siis, Mma Ramotswella on muhkea vartalo, jota hän kuvaa perinteiseksi ruumiinrakenteeksi. Aiemmin se on mainittu, mutta siinä ei ole märehditty. Tällä kertaa jokaisella tuntuu olevan mielipide siitä.

Tuolien ja autojen jousitukset eivät kestä Mma Ramotswen alla, vaatteet ratkeavat hänen päällään ja verenpaine on niin korkea, että lääkäri kehottaa häntä aloittamaan laihdutuskuurin, minkä Mma Ramotswe sitten tekeekin.

Loppuu tämä sentään siinä mielin onnellisesti, että Mma Ramotswe päättää olevansa hyvä sellaisena kuin on. Mutta lukijana en tykännyt siitä, miten melkein jokaisella vastaantulijalla oli negatiivisia ajatuksia siitä, miten lihava Mma Ramotswe onkaan ja miten asia kuuluu kaikille. Ei kuulu.

Jos sarjaa lukee niin eipä tapahdu suurta vahinkoa jos hyppää tämän kirjan yli. Aion kyllä katsoa, millainen seuraava kirja on, mutta jos tähän aiheeseen jumiudutaan toistamiseen, niin siinäpä se sitten olikin.


Kirjan tiedot:

Alexander McCall Smith: Onni ja siniset kengät | Otava 2008 | 320 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: Blue Shoes and Happiness (2006) | Suomennos: Jaakko Kankaanpää

Luettu myös:
Kirjahullun päiväkirja, Kirjojen taika, Tarinoiden taikaa ynnä muut

Haasteet:
* Helmet 2023 : 15. Kirjan nimessä on ja-sana [16/50]

keskiviikko 21. joulukuuta 2022

Alexander McCall Smith: Botswanan iloiset rouvat (Mma Ramotswe tutkii #06)

Kansikuva.

Mma Ramotswe istui yksin lempikahvilassaan ostoskeskuksen laidalla Tlokweng Roading Gaboronen-puoleisessa päässä.

Varjo menneisyydestä palaa yllättäen Mma Ramotswen elämään ja hankaloittaa myös etsiväntyötä. Mma Makutsi ottaa lisää vastuuta ja uskaltautuu lisäksi tanssikurssille.

Edellisen Mma Ramotswen lukemisesta on jo aikaa ja totta puhuen tämä onkin ollut minulla lainassa kesästä asti. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan? Nyt joulunaikaan halusin viimein lukea jotain niin leppoisaa kuin tiedän näiden kirjojen olevan.

Tämä tosin oli teemaltaan synkempi kuin odotin. Mma Ramotswen väkivaltainen ex-mies palaa kaupunkiin kiristääkseen häntä. Tarinassa tuodaan hyvin esiin se, miten julma mies on ollut ja miten syvälle hänen aiheuttamansa traumat ovat painuneet. Mma Ramotswe huomaa itsekin pienevänsä miehen läsnäollessa.


Hän oli vahva nainen, neuvokas nainen, nainen joka oli rakentanut itselleen oman liikeyrityksen alusta lähtien, nainen joka oli ammattiaan harjoittaessaan lukemattomat kerrat osoittanut, että uskalsi uhmata miehiä siinä kuin kuka tahansa.

Mutta ei tätä miestä. Tämä mies oli eri asia. Tämä mies sai hänet tuntemaan itsensä riittämättömäksi; niin oli ollut aina.
(s. 248)


Mutta onneksi tästäkin ongelmasta selvitään ja Mma Ramotswe toteaa löytäneensä aivan erilaisia miehiä elämäänsä.

Etsivätoimiston juttuja enemmän kirjassa saavat tilaa J.L.B. Matekonin ongelmat. Toinen autokorjaamon oppipojista lähtee ovet paukkuen ja J.L.B. Matekonin entisessä kodissa on tekeillä hämärähommia. Näiden ongelmien ratkaiseminen jää Mma Makutsille, jolla on kirjassa myös oma romanttinen juonensa.

Kaiken kaikkiaan mukavaa ja nopeaa luettavaa. Taidan lainata jo seuraavankin osan odottamaan sopivaa lukuhetkeä.


Kirjan tiedot:
Alexander McCall Smith: Botswanan iloiset rouvat | Otava 2007 | 344 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: In the Company of Cheerful Ladies (2004) | Suomennos: Jaakko Kankaanpää

Luettu myös:
Ainakin Luettua elämää ja Kirjahullun päiväkirja 

perjantai 3. kesäkuuta 2022

Alexander McCall Smith: Elämän kirkas keskipäivä (Mma Ramotswe tutkii #05)

Kansikuva.


Precious Ramotswe istui pöytänsä takana Naisten etsivätoimisto nro 1:ssä Gaboronessa.

Mma Ramotswe saa tehtäväkseen tutkia palmikointisalongin omistajan kosijoiden aikeita. Samaan aikaan hän pohtii, pääseekö itse ikinä naimisiin asti. Mma Makutsi puolestaan muuttaa uuteen kotiin.

Eihän tämä etsivätoimiston juttu tässäkään osassa kovin jännittävä tai monimutkainen ole, mutta viis siitä. Sitä kautta tutustutaan taas vähän erilaisiin botswanalaisiin. Tällä kertaa kyseessä on menestyvän yrityksen perustanut nainen ja mies, jonka suuri huolenaihe ovat "huonot tytöt", seksityöläisiksi päätyneet nuoret naiset. Sarjassa tulee usein esiin se, miten helposti tytöt päätyvät oikeasti huonojen miesten seuraan joko seksityön tai vaikkapa avioliiton kautta.

Tämä on sarjan viides osa ja viimeinkin tapahtui asia, jota ole jo odottanut. Mma Ramotswe ja J.L.B. Matekoni menevät naimisiin! Sekään ei tietenkään ole mikään yksinkertainen operaatio, koska J.L.B. Matekoni on kroonisesti kykenemätön tekemään suuria päätöksiä. Pidin kyllä siitä, että tässä viitattiin taas hänen sairastamaansa masennukseen, joka hankaloittaa päätöksentekoa.

Pidin myös siitä, miten Mma Makutsin sivutyö konekirjoituksenopettajana tuli esiin. Sen turvin hän pääsee viimein elämässä eteen päin ja vuokraa aivan oikean talon pienen kopperon sijaan. Se kohta meni minulla ihan tunteisiin.


Hän astui sisään ovelta ja katseli taas taloaan. Hän ei nähnyt likaisia sormenjälkiä seinässä eikä kohtaa, jossa lattia oli kuprulla. Hän näki huoneen, jossa oli kirkkaanväriset verhot ikkunoissa ja ystäviä pöydän ääressä, itsensä istumassa emännän paikalla pöydän päässä; hän kuuli pannun kiehuvan liedellä ja kaasuliekin hiljaisen sihinän.
(s. 161)


Kirjan tiedot:
Alexander McCall Smith: Elämän kirkas keskipäivä | Otava 2007 (1. p. 2006) | 271 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: The Full Cupboard of Life (2003) | Suomennos: Jaakko Kankaanpää

Luettu myös mm:
Luetut 2006-2011, Kirjahullun päiväkirja, Kirjojen elämänmullistava taika ynnä muut

tiistai 26. huhtikuuta 2022

Alexander McCall Smith: Kalaharin konekirjoituskoulu miehille (Mma Ramotswe tutkii #04)

Kansikuva.

Minun täytyy muistaa, Mma Ramotswe ajatteli, kuinka onnekas olen elämässäni ollut; olen ollut sitä aina, mutta etenkin nyt, kun istun taloni kuistilla Zebra Driven varrella ja katselen ylös Botswanan avaralle taivaalle, joka on niin tyhjä, että sininenkin näyttää lähes valkoiselta.

Sarjan viidennessä osassa Mma Ramotswen ottolapset tuottavat hänelle huolta ja kaiken lisäksi kaupunkiin ilmaantuu kilpaileva etsivätoimisto. Mma Makutsi puolestaan päättää perustaa sivubisneksen ja sotkeentuu samalla romanttisiin kiemuroihin.

Tämän kirjan pääosassa tuntuikin olevan enemmän Mma Makutsi kuin Mma Ramotswe. Jälkimmäisen elämä on melko hyvällä mallilla, mitä nyt J.L.B. Matekoni vetkuttelee hääpäivän kanssa ja ottolapset kipuilevat uudessa perhetilanteessa.

Mma Makutsi on kuitenkin se, jonka elämä muuttuu tässä kirjassa. Hän tarvitsee kipeästi rahaa ja päättää perustaa konekirjoituskoulun miehille. Hyvä liikeidea kannattaa ja pian Mma Makutsi voi viimeinkin ja kerrankin ostaa jotain itselleenkin. Suurin osa velvollisuutensa tuntevan naisen rahoista kuluu sairaan veljen ja kotikylään jääneiden sukulaisten elättämiseen.

Tässä kirjassa tuntui korostuvan se, miten eri tavalla miehiin ja naisiin suhtaudutaan Botswanan työelämässä. Konekirjoitus nähdään sihteerien eli naisten hommana ja vaikka käytännössä miehetkin tarvitsevat taitoa, on sen opettelu noloa ja salaista puuhaa. Kilpaileva etsivätoimisto mainostaa itseään MIESTEN etsivätoimistona. Eiväthän naiset mitenkään voi olla kunnon etsiviä, toisin kuin MIEHET.

Sarja jatkuu yhtä lämminhenkisenä kuin aiemminkin. Näitä on kiva lukea pieninä ja nopealukuisina välipaloina muiden kirjojen välissä.


Ei ollut mitään järkeä kiistellä Teräsmiehestä Mma Makutsin kanssa. Toimiston omistaja saattoi olla New Yorkista, mutta hän ei taatusti ollut Teräsmies.
(s. 63-64)


Kirjan tiedot:
Alexander McCall Smith: Kalaharin konekirjoituskoulu miehille | Otava 2005 | 253 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: The Kalahari Typing School for Men (2002) | Suomennos: Jaakko Kankaanpää

Luettu myös:
Kirjavuosi 2012, Kirjahullun päiväkirja, Kirjallisia vilkaisuja alelaareista ynnä muut

Haasteet:
* Helmet 2022 : 33. kirjan tapahtumat sijoittuvat Afrikkaan [30/50]
* Luonto sivuilla : Luettu ulkona
Ulkona se on parvekekin.

torstai 24. maaliskuuta 2022

Alexander McCall Smith: Siveysoppia kauniille tytöille (Mma Ramotswe tutkii #03)

Kansikuva.


Mma Ramotswe, jonka isä oli edesmennyt Obed Ramotswe, kotoisin Mochudin kaupungista Gaboronen lähistöltä Botswanan tasavallasta Afrikasta, ja J.L.B. Matekoni, jonka isä oli edesmennyt Pumphamilitse Matekoni, talonpoika ja sittemmin Rautatielaitoksen pääkonttorin vahtimestari, kotoisin Tlokwengista, olivat julkistaneet kihlauksensa.

Sarjan kolmannessa osassa Mma Ramotswe saa tehtäväkseen selvittää, yritetäänkö poliitikon veli myrkyttää. Apulaisetsivä Mma Makutsi puolestaan tutkii, onko kauneuskilpailun finalisteilla luurankoja kaapeissaan.

Näitä tapauksia enemmänkin pidin naisten arkea kuvaavista juonista. Mma Ramotswen onni rakoilee, kun hän huomaa J.L.B. Matekonin sairastuneen vakavaan masennukseen. Pidin siitä, että sairauteen ei ollut kirjassa mitään ihmeratkaisua. Kun Mma Ramotswe toteaa ettei pysty itse auttamaan sulhastaan, hän ei jätä tätä yksin vaan pyytää apua ystäviltään.


J.L.B. Matekoni ei vieläkään kohottanut katsettaan. "Minun lupaukseni ei ole minkään arvoinen."

"Nyt puhuu sairaus," tohtori Moffat sanoi lempeästi. "Teidän lupauksenne on hyvin arvokas."
(s. 170)


Mma Makutsi puolestaan saa yllättäen lisää vastuuta. Koko etsivätoimisto siirretään J.L.B. Matekonin autokorjaamon yhteyteen, ja miehen sairastaessa vastuu korjaamosta ja laiskoista oppipojista jää Mma Makutsille. Hänestä paljastuukin lempeähkö diktaattori, joka saa oppipoikiin vauhtia.

Kotosalla Mma Makutsia painavat sekä rahahuolet että sairas veli, joka on tullut asumaan hänen luokseen. Näissä kirjoissa tulee koko ajan hyvin esiin se, miten tärkeitä perhe ja ystävät ovat. Vaikka itsellä on vähän, siitä annetaan vieläkin vähempiosaiselle.

Olen nyt oikein tykästynyt tähän sarjaan. Vaikka etsivätoimiston jutut eivät ole aina mukavia eikä loppuratkaisu ole kaikkien kannalta onnellinen, kirjoista jää kuitenkin hyvä mieli.


Kirjan tiedot:
Alexander McCall Smith: Siveysoppia kauniille tytöille | Otava 2007 (1. p. 2004) | 285 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: Morality for Beautiful Girls (2001) | Suomennos: Jaakko Kankaanpää

Luettu myös:

Haasteet:
* Helmet 2022 : 5. kirjassa sairastutaan vakavasti [21/50]

sunnuntai 30. tammikuuta 2022

Alexander McCall Smith: Kirahvin kyyneleet (Mma Ramotswe tutkii #02)

Kansikuva.


J. L. B. Matekonin, Tlokweng Road Speedy Motorsin omistajan, oli vaikea uskoa, että Mma Ramotswe, Naisten etsivätoimisto no:1:n kuuluisa ja menestynyt perustaja, oli suostunut menemään naimisiin hänen kanssaan.

Mma Ramotswe tutkii -sarjan toinen osa jatkaa samaa lämminhenkistä tarinaa kuin ensimmäinen osa. Se oli oikein sopiva kirja parin vähän raskaamman tai ainakin vakavamman opuksen jälkeen.

(Tässä välissä voinkin todeta, että en aina kirjoita kirjoista siinä järjestyksessä kun luen ne ja/tai heti niiden lukemisen jälkeen. Riippuu aina siitä, millä tuulella olen kirjan luettuani.)

Mma Ramotswe ryhtyy tutkimaan kymmenen vuotta sitten kadonneen valkoisen nuoren miehen tapausta tämän äidin pyynnöstä. Naisia yhdistää lapsen menetys ja Mma Ramotswe tietää varsin hyvin, mikä äidille on oikeasti tärkeää tapauksen selvittämisessä.

Myös Mma Ramotswen sihteeri Mma Makutsi saa pohdittavakseen moraalisen ongelman selvittäessään ensimmäistä tapaustaan apulaisetsivänä. Tykkäsin paljon Mma Ramotswen ja Mma Makutsin keskusteluista, joissa näkyi vahvasti se, miten tärkeää naisten on tukea toisiaan.

Mutta aivan eniten pidin kuitenkin J. L. B. Matekonin tarinasta. Hän on onnesta soikeana saatuaan kunnian kihlata Mma Ramotswen, joka on luonnollisestikin maailman paras nainen jokaisella mahdollisella mittarilla tarkasteltuna.


Niin hyvä onni tuntui lähes uskomattomalta, ja hän mietti, mahtaisiko pian herätä ihanasta unesta, jonka poluille ilmeisesti oli eksynyt.
(s. 8)


Mutkia matkaan tuovat kuitenkin orpolapset, sisarukset Motholeli ja Puso, jotka hyväsydäminen J. L. B. Matekoni lupautuu ottamaan hoiviinsa. Miten kertoa Mma Ramotswelle, että aviomiehen lisäksi hän on saamassa kaksi ottolasta? Kaiken lisäksi Puso ei osoitakaan mitään kiinnostusta moottoreita kohtaan, joten J. L. B. Matekonin unelma autokorjaamon perijästä näyttää haihtuvan savuna ilmaan…

Kirjasta jäi oikein hyvä mieli ja taidan jatkaa juuri tämän sarjan parissa aina, kun kaipaan jotain mukavaa ja rentouttavaa luettavaa.


Kirjan tiedot:
Alexander McCall Smith: Kirahvin kyyneleet | Otava 2005 (1. p. 2004) | 300 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: Tears of the Giraffe (2000) | Suomennos: Jaakko Kankaanpää

Luettu myös:
Villasukka kirjahyllyssä, Eniten minua kiinnostaa tie, Kirjahullun päiväkirja ynnä muut

Haasteet:
* Helmet 2022 : 19. kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa [7/50]
* Aakkoshaaste : K

tiistai 7. joulukuuta 2021

Alexander McCall Smith: Naisten etsivätoimisto nro 1 (Mma Ramotswe tutkii #01)

Kansikuva.

 
Mma Ramotswella oli etsivätoimisto Afrikassa, Kgale Hillin juurella.

Kolmikymppinen Precious Ramotswe perii isältään niin paljon karjaa, että pystyy toteuttamaan unelmansa. Pieni etsivätoimisto onkin ainoa laatuaan Botswanassa, onhan sen johdossa nainen. Mma Ramotswe ratkoo useimmiten varsin arkisia tapauksia, mutta törmää myös hyvin synkkiin juttuihin. Positiivinen elämänasenne ja kuppi rooibosteetä kantavat kuitenkin pitkälle!

Kylläpä menikin pitkään, ennen kuin tähänkin sarjaan tartuin. Minulle näkyy käyvän usein niin, että kun viimein luen jotain lukujonossani roikkunutta, se paljastuukin hyväksi kirjaksi, olisin mielelläni lukenut aiemminkin. No, on kai tässä se hyvä puoli, että nyt sarjaa on ilmestynyt käsittääkseni reilut parikymmentä kirjaa, joten se ei lopu ihan heti.

Tykkäsin todella paljon sekä Mma Ramotswesta että tarinassa kuvatusta maasta. En odottanut, että Mma Ramotswen henkilökohtainen historia olisi niin ankea, kuin se sitten oli. Hänellä oli turvallinen lapsuus ja rakas isä, mutta sitten hän hullaantui väärään mieheen. Onneksi hän selvisi kauheista koettelemuksistaan eikä edes menettänyt elämäniloaan.

Pidin myös siitä, miten nokkela ja viisas hän on. Kirjassa kuvataan useampaan tapausta, jotka Mma Ramotswe saa ratkaistavakseen. Hänen käytännöllisyytensä ja kykynsä saada ihmiset luottamaan itseensä ovat suureksi avuksi, ja toisinaan hän käyttää jälkimmäistä häikäilemättömästi hyväkseen. Perinteisen pyöreää kolmikymppistä naista harvoin edes epäillään kieroilusta.


Mma Ramotswe ei halunnut Afrikan muuttuvan. Hän ei halunnut sen asukkaiden muuttuva samanlaisiksi kuin kaikki muutkin, sieluttomiksi, itsekkäiksi ihmisiksi, jotka unohtaisivat mitä oli olla afrikkalainen tai mikä oli vielä pahempaa häpeäisivät afrikkalaisuuttaan.
(s. 277)

Kirjan jutuissa tulee luontevasti esiin Mma Ramotswen rakas kotimaa Botswana ja sen kulttuuri. Se, että kaiken takana onkin krokotiili, on kirjassa aivan uskottavaa. Miksipä ei, kyllähän niitä Afrikan joista löytyy. Mma Ramotswe tiedostaa hyvin maansa kulttuurin ja perinteet, ja valitsee niistä ne, jotka kokee pitämisen arvoisiksi. Hän suree esimerkiksi sitä, että nykynuoriso ei enää puhu yhtä kunnioittavasti vanhemmille kuin ennen, mutta toisaalta patriarkaalisia sukupuolirooleja voitaisiin jo hellittää. Samoin hän paheksuu syvästi noitauskoa, joka johtaa usein ihmiskehon osien käyttämiseen riiteissä ja amuletteina.

Kaiken kaikkeaan ilahduttavan lämminhenkinen hyvän mielen dekkari!

Kirjan tiedot:
Alexander McCall Smith: Naisten etsivätoimisto nro 1 | Otava 2003 (1. p. 1998) | 302 sivua | Omasta hyllystä
Englanninkielinen alkuteos: The nro 1 ladies detective agency (1998) | Suomennos: Jaakko Kankaanpää

Luettu myös mm.:
Luettua, Kirjakaapin avain, Sonjan lukuhetket ynnä muut

Haasteet:
* HelMet-lukuhaaste 2021 - 50. kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä [44/50]
* Pohjoinen lukuhaaste 2021 - 15. leppoisa hyvän mielen dekkari [19/25]
* Luonto sivuilla - Eksoottinen ympäristö