Sarjan viidennessä osassa Mma Ramotswen ottolapset tuottavat hänelle huolta ja kaiken lisäksi kaupunkiin ilmaantuu kilpaileva etsivätoimisto. Mma Makutsi puolestaan päättää perustaa sivubisneksen ja sotkeentuu samalla romanttisiin kiemuroihin.
Tämän kirjan pääosassa tuntuikin olevan enemmän Mma Makutsi kuin Mma Ramotswe. Jälkimmäisen elämä on melko hyvällä mallilla, mitä nyt J.L.B. Matekoni vetkuttelee hääpäivän kanssa ja ottolapset kipuilevat uudessa perhetilanteessa.
Mma Makutsi on kuitenkin se, jonka elämä muuttuu tässä kirjassa. Hän tarvitsee kipeästi rahaa ja päättää perustaa konekirjoituskoulun miehille. Hyvä liikeidea kannattaa ja pian Mma Makutsi voi viimeinkin ja kerrankin ostaa jotain itselleenkin. Suurin osa velvollisuutensa tuntevan naisen rahoista kuluu sairaan veljen ja kotikylään jääneiden sukulaisten elättämiseen.
Tässä kirjassa tuntui korostuvan se, miten eri tavalla miehiin ja naisiin suhtaudutaan Botswanan työelämässä. Konekirjoitus nähdään sihteerien eli naisten hommana ja vaikka käytännössä miehetkin tarvitsevat taitoa, on sen opettelu noloa ja salaista puuhaa. Kilpaileva etsivätoimisto mainostaa itseään MIESTEN etsivätoimistona. Eiväthän naiset mitenkään voi olla kunnon etsiviä, toisin kuin MIEHET.
Sarja jatkuu yhtä lämminhenkisenä kuin aiemminkin. Näitä on kiva lukea pieninä ja nopealukuisina välipaloina muiden kirjojen välissä.
Ei ollut mitään järkeä kiistellä Teräsmiehestä Mma Makutsin kanssa. Toimiston omistaja saattoi olla New Yorkista, mutta hän ei taatusti ollut Teräsmies.
(s. 63-64)
Kirjan tiedot:
Alexander McCall Smith: Kalaharin konekirjoituskoulu miehille | Otava 2005 | 253 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: The Kalahari Typing School for Men (2002) | Suomennos: Jaakko Kankaanpää
Luettu myös:
Kirjavuosi 2012, Kirjahullun päiväkirja, Kirjallisia vilkaisuja alelaareista ynnä muut
Haasteet:
* Helmet 2022 : 33. kirjan tapahtumat sijoittuvat Afrikkaan [30/50]
* Luonto sivuilla : Luettu ulkona
Ulkona se on parvekekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti