Öinen tuuli huojuttaa metsän korkeita kuusia, niiden liike säikäyttää lentoon parvin tummia lintuja.
17-vuotiaan Laurin perhe on ollut pahassa auto-onnettomuudessa. Äiti on kuollut, isää pidetään koomassa ja Laurin toipilasaika alkaa pikkukylässä tädin perheen luona. Pian Lauri alkaa nähdä häiritseviä näkyjä, jotka eivät taidakaan johtua vahvasta lääkityksestä…
Nuorten kauhukirjallisuudelle on aina tilausta ja tässäpä tuore esimerkki siitä, miten kauhuelementit ja arki voidaan kytkeä yhteen. Lauri käy lähellä kuolemaa ja saa kyvyn nähdä kuolleita. Mitä pitemmälle tarinassa mennään, sitä enemmän kauhu saa tilaa, ja lopussa lentävätkin veri ja silmämunat.
Minä siis kerta kaikkiaan inhoan silmäjuttuja, joten minulle tuo oli erityisen ällöttävää luettavaa!
Kauhun lisäksi Laurin arjessa näkyvät post-traumaattinen stressihäiriö, suru, huoli ja syyllisyys sekä tavallisen teini-nuoren elämään kuuluvat asiat. On pikkukylän nuorisobileitä, mopoautoja, whatsappailua, uusia kavereita, ihastuksia ja seksiä. Naapurin Vilja-Maarian kautta tuodaan varsin raa'astikin esiin nuoren ihmisen itsetuhoisuus ja se, ettei Lauri ole kenenkään muun kuin oman elämänsä keskipiste.
Ikävä kyllä Laurin arkeen kuuluu myös rasismi, hänen isänsä kun on tummaihoinen. Suurin osa kirjan hahmoista suhtautuu Lauriin hyvin mutkattomasti eikä rasismi ole kirjan pääaihe, mutta ei sitä vältelläkään. Ei tämä Suomi mikään lintukoto ole, jos olet vähänkään erilainen. Yksityiskohta, josta erityisesti pidin, oli Laurin kaksikielisyys ja se, miten äidin kuoleman myötä isä ja poika ovat kielellisesti hieman hukassa.
Kaiken kaikkiaan tykkäsin kirjan sujuvasta kielestä, kiinnostavista hahmoista ja hyvin etenevästä juonesta kaikkine arjen ja tuonpuoleisen kiemuroineen. Jäin oikeastaan vähän odottamaan jatko-osaa ja ovi sille jätettiinkin raolleen.
Musta tuntuu, että on hirveän pitkä aika siitä, kun joku on sanonut mun äidin nimen ääneen. Se tuntuu oudolta. Väärältä. Sen sanominen piirtää mun todellisuuteen äidin kokoisen aukon.
(s. 80)
Kirjan tiedot:
Magdalena Hai: Sarvijumala | Otava 2023 | 162 sivua | Kirjastosta
Haasteet:
* Helmet 2023 : 44. Kirja kuuluu genreen eli kirjallisuudenlajiin, jota et lue yleensä [22/50]
* Luonto sivuilla: Jumalolento
* Ihana susi: Kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa
Tää alko kiinnostaa tosi paljon! Kauhua en tykkää lukea tai kattoa, koska menee unet. Onneksi lasten ja nuorten kauhu sopii mulle.
VastaaPoistaToivottavasti tykkäät! Kauhu on mullekin vähän vieras laji. En tykkää liian ällöttävistä tai pelottavista jutuista, ja kirjaa lukematta ei tiedä meneekö raja rikki vai ei...
Poista