Tove Jansson: Taikatalvi

Taivas oli melkein musta, mutta lumi oli kuutamossa kirkkaan sinistä.

Muumipeikko herää kesken talviunien eikä saa enää unta. Luminen Muumilaakso tarjoaa hänelle niin ihania ihmeitä kuin pelottavia asioitakin ennen kevään koittoa.

Instagramissa alkoi @sivukerrallaan -tilin vetämä Muumien matkassa -lukuhaaste, jonka aikana luetaan kaikki Tove Janssonin muumikirjat. Ensimmäisenä vuorossa oli vuodenaikaan hienosti sopiva Taikatalvi.

Tykkäsin kirjasta, kuinkas muutenkaan! Aivan erityisesti pidin siitä, miten Jansson kuvailee talvista luontoa. Muumipeikko heräilee uuden vuoden jälkeen ja ehtii kokea sekä hohtavat hanget että raivoavan lumimyrkyn ja halkeavien jäiden paukkeen.

Harmaa puolihämärä peitti tiheänä koko laakson. Mutta laakso ei ollut enää vihreä, se oli valkea. Kaikki liikkuva oli nyt liikkumatonta. Kaikki elävät äänet olivat poissa. Kaikki kulmikas oli muuttunut pyöreäksi.

(s. 13)

Aluksi yksinäinen Muumipeikko viettää päivänsä salongissa kiiltokuvien ja nukkuvan perheensä kanssa. Kun hän lopulta uskaltautuu ulos, koko talvinen maailma avautuu hänelle. Tarinassa kuvataan hyvin sitä, miten pelottava jokin uusi asia voi olla ennen kuin siihen tutustuu.

Muumipeikko saa seurakseen muun muassa tyynen Tuu-tikin, yllättäen heränneen Myyn, raivostuttavan sporttisen hemulin sekä koko joukon olentoja, jotka lumimyrsky on ajanut kodeistaan. Etenkin Muumipeikko, joka kieltämättä on melkoinen valittaja, näyttää vuoroin luonteensa itsekkäät ja epäitsekkäät puolet.

Suosikkini olivat rajattoman rohkea ja itsenäinen Myy sekä reippailija hemuli, joka olisi kyllä oikeasti niiiiin raivostuttava energinen talviurheilija kuin olla ja voi. Hänestä oli kuitenkin hauska lukea, koska hän ärsytti kaikkia muita niin suunnattomasti.

Noin ylipäätään kirja oli sekä mietteliäs että todella hauska. Parhaiten mieleeni jäivät Myyn seikkailut jäälauttojen keskellä ja tämä kohta, jossa kuvaillaan jäärouvan aiheuttamaa nälänhätää:

Erään hemulin väitettiin syöneen epätoivoissaan oman kovakuoriaiskokoelmansa, mutta se oli kai vain huhua. Olisihan hän toki silloin syönyt mieluummin ammattiveljensä kokoelman.

(s. 72)

Kirjan tiedot:
Tove Jansson: Taikatalvi | WSOY 2005 (1. p. 1958) | 132 sivua | Kirjastosta
Ruotsinkielinen alkuteos: Trollvinter (1957) | Suomennos: Laila Järvinen

Luettu myös:
Kirjahullun päiväkirja, Leena Lumi, Sivutiellä ynnä muut

Haasteet:
* Helmet 2023 : 46. Kirjassa on epätavallinen mies tai poika [21/50]
Ensimmäinen muumi, joka herää keskellä talvea!
* Luonto sivuilla: Meri