Magdalena Hai: Sarvijumala

Öinen tuuli huojuttaa metsän korkeita kuusia, niiden liike säikäyttää lentoon parvin tummia lintuja.

17-vuotiaan Laurin perhe on ollut pahassa auto-onnettomuudessa. Äiti on kuollut, isää pidetään koomassa ja Laurin toipilasaika alkaa pikkukylässä tädin perheen luona. Pian Lauri alkaa nähdä häiritseviä näkyjä, jotka eivät taidakaan johtua vahvasta lääkityksestä…

Nuorten kauhukirjallisuudelle on aina tilausta ja tässäpä tuore esimerkki siitä, miten kauhuelementit ja arki voidaan kytkeä yhteen. Lauri käy lähellä kuolemaa ja saa kyvyn nähdä kuolleita. Mitä pitemmälle tarinassa mennään, sitä enemmän kauhu saa tilaa, ja lopussa lentävätkin veri ja silmämunat.

Minä siis kerta kaikkiaan inhoan silmäjuttuja, joten minulle tuo oli erityisen ällöttävää luettavaa!

Kauhun lisäksi Laurin arjessa näkyvät post-traumaattinen stressihäiriö, suru, huoli ja syyllisyys sekä tavallisen teini-nuoren elämään kuuluvat asiat. On pikkukylän nuorisobileitä, mopoautoja, whatsappailua, uusia kavereita, ihastuksia ja seksiä. Naapurin Vilja-Maarian kautta tuodaan varsin raa'astikin esiin nuoren ihmisen itsetuhoisuus ja se, ettei Lauri ole kenenkään muun kuin oman elämänsä keskipiste.

Ikävä kyllä Laurin arkeen kuuluu myös rasismi, hänen isänsä kun on tummaihoinen. Suurin osa kirjan hahmoista suhtautuu Lauriin hyvin mutkattomasti eikä rasismi ole kirjan pääaihe, mutta ei sitä vältelläkään. Ei tämä Suomi mikään lintukoto ole, jos olet vähänkään erilainen. Yksityiskohta, josta erityisesti pidin, oli Laurin kaksikielisyys ja se, miten äidin kuoleman myötä isä ja poika ovat kielellisesti hieman hukassa.

Kaiken kaikkiaan tykkäsin kirjan sujuvasta kielestä, kiinnostavista hahmoista ja hyvin etenevästä juonesta kaikkine arjen ja tuonpuoleisen kiemuroineen. Jäin oikeastaan vähän odottamaan jatko-osaa ja ovi sille jätettiinkin raolleen.

Musta tuntuu, että on hirveän pitkä aika siitä, kun joku on sanonut mun äidin nimen ääneen. Se tuntuu oudolta. Väärältä. Sen sanominen piirtää mun todellisuuteen äidin kokoisen aukon.

(s. 80)

Kirjan tiedot:
Magdalena Hai: Sarvijumala | Otava 2023 | 162 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Helmet 2023 : 44. Kirja kuuluu genreen eli kirjallisuudenlajiin, jota et lue yleensä [22/50]
* Luonto sivuilla: Jumalolento
* Ihana susi: Kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa

Magdalena Hai: Kurnivamahainen kissa

Magdalena Hai:
Kurnivamahainen kissa
47 s.
Karisto 2017
Kirjastosta

Kauan sitten kaukana poissa, mutta ei aivan niin kaukana kuin voisi kuvitella, oli maa, joka kärsi kovasta kuivuudesta ja köyhyydestä.

Luin Magdalena Hain Gigi & Henry-sarjan sitä mukaan kun se ilmestyi. Se kiipesi nopeasti yhdeksi vanhemmille lapsille tai nuoremmille nuorille tarkoitettujen kirjasarjojen suosikeiksi, koska steampunkia nuorille? Loistava idea ja hyvä toteutus! Kauhusta en genrenä välitä, joten Haiseva käsi on vieläkin lukematta. Tämän nappasin kuitenkin toiveikkaana mukaani heti kun se kirjastoomme tuli.

Kurnivamahainen kissa on saturomaani, jossa kuolevaan maailmaan syntynyt pienen pieni tyttö tapaa valtavan suuren kissan. Kissa on jatkuvasti nälkäinen ja onkin syönyt melkein kaiken maailmasta. Metsät, armeijat, lopulta unelmatkin. Se haluaa syödä myös tytön, jonka on käytettävä kaikki nokkeluutensa ja rohkeutensa maailman pelastamiseksi.

Tarina oli ihana sateisen illan satu ja yllättävän melankolinen. Kissa ja tyttö näkevät matkalla monenlaista kurjuutta, jota kissan nälästä kurniva vatsa on saanut aikaan. Kirjassa on Teemu Juhanin kaunis mustavalkoinen kuvitus, joka tukee tarinaa. Mietin kyllä lukiessani olisivatko värikuvat olleet parempia, mutta se lienee makuasia.

Kurnivamahainen kissa
s. 12

Pidin todella paljon tarinasta ja vielä enemmän Magdalena Hain kirjoitustyylistä. Hänellä on niin hauska tapa kuvata asioita erikoisten ja ihastuttavien vertausten kautta.

Kissa ja tyttö jatkoivat matka yhdessä. Kissa oikealla puolella korkeana kuin harmaapintainen kuusi ja tyttö pienenä kuin postilaatikko.

(s. 7)

En ole työssäni kirjavinkkari, mutta tulipa heti mieleeni, että ensimmäinen luku olisi varmasti sopiva vinkkarinkin ääneen lukemaksi. Samoin tarina on varmasti mainio iltasatu muillekin kuin kirjastotädeille, joko lapsen yksin tai yhdessä vanhempien kanssa luettavaksi.

Haasteet:

* Helmet-lukuhaaste 2017 - 21. sankaritarina [27/50]