Anne B. Ragde: Vihreät niityt

Hän seisoi keskellä pihaa, kun Kai Roger tuli autollaan.

Neshovin perheessä kuohuu taas. Torunn yrittää pärjätä sikatilalla, Margido pohtii hautaustoimiston modernisointia ja Erlendille on tiedossa perheenlisäystä.

En oikein tiedä, miksi välttelin tämän lukemista, mutta nytpä sitten luin tämän parissa illassa. Ehkä vähän pelkäsin, miten tässä käy? Sarjan edellinen osa Erakkoravut jäi yllättävään cliffhangeriin, joten juonipaljastuksilta ei nyt oikein voi välttyä.

Edellisen osan lopussa Tor teki itsemurhan ja nyt Torunn tuntee olevansa syypää isänsä kuolemaan. Kaiken lisäksi rappeutunut sikatila ja vanha isoisä tuntuvat aivan mahdottomilta hoitaa. Ragde kuvaa hyvin sitä, miten Torunn vaipuu yhä syvemmälle masennukseen eikä tunnu löytävän ulospääsyä.

Pidinkin eniten Torunnin ja hänen setänsä Erlendin tarinoista. Torunn ei löydä iloa mistään ja toisaalla Erlendiä jännittää niin, että hän ei meinaa pysyä nahoissaan. Erlend ja hänen miesystävänsä Krumme ovat päättäneet perustaa apilaperheen naispari Jytten ja Lizzin kanssa. Molemmat naiset ovat nyt raskaana ja nelikko odottaa ensimmäistä ultraa.

En varmaan kestäisi Erlendiä oikeassa elämässä, mutta kirjassa hän on mainio hahmo. Rasittava, mutta hauska ja niin rakastunut Krummeen, että animaatiossa hänellä olisi sydämet silmien paikalla aina Krummeen katsoessaan. En yleensä välitä raskaus- tai perheellistymistarinoista, mutta Erlend on hauska kertoja ja heidän elämässään on muitakin tärkeitä asioita.

- Onhan sinulla minut, Erlend sanoi. - Minulla on aivoihini asennettuna seitsemäs aisti, joka johdattaa minut erehtymättömästi kotiin omaan porealtaaseeni, mistä päin Kööpenhaminaa tahansa.

(s. 171)

Tämän sarjanhan piti olla vain trilogia, mutta nyt tässä on jo kuusi osaa. Jatkan ehdottomasti tämän parissa, koska näistä jää aina hyvä mieli. Neshovit tuntuvat oikeilta, epätäydellisiltä ihmisiltä ja kirjoissa on pieniä, arkisia kohtauksia, jotka kuitenkin iskevät suoraan tunteisiin.

Kirjan tiedot:
Anne B. Ragde: Vihreät niityt | Tammi 2009 | 293 sivua | Kirjastosta
Norjankielinen alkuteos: Ligge i grønne enger (2007) | Suomennos: Pirkko Talvio-Jaatinen

Luettu myös:
Kirjojen pauloissa, Tarukirja, Leena Lumi ynnä muut

Haasteet:
* Queer-lukuhaaste 2023 : Alkuperäiskieli ei suomi tai englanti

Anne B. Ragde: Erakkoravut

Torunn ei yleensä koskaan herännyt näin aikaisin.

Neshovin veljekset ja Torunn toipuvat vielä sukusalaisuuden aiheuttamasta järkytyksestä. Kukin yrittää tahollaan päästä kiinni normaaliin elämänrytmiin, mutta eipä se niin helposti käykään.

Tämä kirja jatkuu melkein suoraan siitä, mihin sarjan aloitusosa Berliininpoppelit jäi. Yritän kuitenkin välttää suurempia juonipaljastuksia.

Jostain syystä takakannessa sanotaan, että tässä osassa keskiöön nousee Torunn, Tor Neshovin tytär. Minusta taas Torunnin tarina oli kaikkein mitäänsanomattomin, etenkin kirjan alkupuolella. Margidon uskonkriisi ja saunaremonttikin olivat kiinnostavampia kuin Torunnin rakkausdraama.

Eniten pidin Torin ja Erlendin tarinoista. Erlend asuu Kööpenhaminassa ökyasunnossa rakkaan Krummensa kanssa. Rakkaus tuntuu saavan ryppyjä, kun Krumme kertoo haaveilevansa lapsesta. Tässä tarinassa pureuduttiin Erlendin omiin epävarmuuksiin: eikö hän enää riitä Krummelle ja mitä hänellä muka olisi tarjota lapselle?

Erlendin ja Krummen suhdetta kuvataan lämmöllä. He ovat olleet pitkään yhdessä ja Krummen lapsihaave kertoo hänen toiveistaan suhteen jatkuvuudelle. Kummallakin löytyy mielipiteitä sen suhteen, miten he miesparina lapsihaaveen toteuttaisivat, jos toteuttaisivat.

Tor puolestaan asuu edelleen sukutilalla eikä osaa käsitellä sen mainitun salaisuuden paljastumista millään tavalla. Äkillinen loukkaantuminen saa kaikki kriisit ja tunteet hyökymään viimein päälle sellaisella voimalla, että Tor masentuu.

Minusta Torin kautta kuvattiin hyvin tilannetta, jossa sukutilalla ei tunnukaan olevan tulevaisuutta. Jos Neshovin tila kaatuu, mitä varten Tor on raatanut koko elämänsä ajan? Tunne on ollut varmasti tuttu monelle suomalaisellekin viime vuosikymmeninä.

Olen nyt jotenkin aivan ihastunut tähän sarjaan ja pitää katsoa, maltanko lukea jotain muuta tässä välissä vai siirrynkö suoraan seuraavaan osaan. Tämä jäi melkoiseen cliffhangeriin.

Kirjan tiedot:
Anne B. Ragde: Erakkoravut | Tammi 2008 | 300 sivua | Kirjastosta
Norjankielinen alkuteos: Eremittkrepsene (2005) | Suomennos: Tarja Teva

Luettu myös:
Kirjan pauloissa, Luetut, lukemattomat, Leena Lumi ynnä muut

Haasteet:
* Helmet 2023 : 28. kirjassa on sama vuodenaika kuin lukuhetkellä [10/50]
* Queer-lukuhaaste 2023 : Kasuaali queeriys

Anne B. Ragde: Berliininpoppelit

- Tule, hän kuiskasi.

Kun Neshovin perheen äiti vaipuu yllättäen koomaan, on tullut aika kaivaa esiin perheen kipupisteet. Veljekset Tor, Margido ja Erlend ovat kasvaneet erilleen ja joutuvat nyt kohtamaan toisensa ränsistyneellä kotitilalla.

Työkaverini suositteli tätä jo viime vuonna ja totta puhuen olen jemmannut lainaa hyllyssäni jo monta kuukautta. Olisin palauttanut, jos joku olisi varannut! Nyt kun halusin aloittaa uuden vuoden uudella lainapinolla, sain viimein aikaiseksi lukea tämän.

Ja olikin hyvä kirja! Suhtauduin hivenen epäillen norjalaiseen perhedraamaan, mutta luin sitten koko kirjan yhtenä päivänä. En ole aiemmin lukenut yhtään Anne B. Ragden kirjaa ja täytyy sanoa, että hän kirjoittaa hyvin vetävästi. Tarinalla on monta kertojaa ja jokaisella on oma äänensä.

Sen lisäksi sioilla täytyi olla hyvät oltavat, paremmat kuin hyvät, sillä hän [Tor] luki lehdistä syvää kuvotusta tuntien niistä, jotka eivät pitäneet kunnolla huolta eläimistään.

Hän vähät välitti, syyttivätkö sellaiset ihmiset ongelmia hermojen kanssa tai muuta hölynpölyä, ja hän inhosi sanontaa henkilökohtainen tragedia, sillä hän oli vakaasti sitä mieltä että kaikkien piti ensiksi mennä sikalaan tai navettaan elikoidensa luo ja saada sitten kaikessa rauhassa hermoromahduksensa keskiyön ja aamuseitsemän välillä.

(s. 88)

Ragde on myös luonut omituisen, mutta kuitenkin järkeenkäyvän ja aidon oloisen veljessarjan. Tor on äidin essun nauhoissa roikkunut sikatilallinen, Margido yksinäinen hautaustoimiston omistaja ja Erlend puolestaan asuu Kööpenhaminassa miesystävänsä kanssa. Hyvin erilaisia miehiä ja aluksi mietin, että miten ihmeessä he edes voivat olla samojen vanhempien kasvattamia.

Olivatpa kuitenkin ja mitä pitemmälle heidän henkilökohtaisiin tarinoihinsa kirjassa pureuduttiin, sitä enemmän tuli sellaisia "ahaa, totta kai!" -elämyksiä. Hienosti rakennettu tarina! Siihen kuuluu myös Torunn, Torin aikuinen tytär, jolle Neshovin tilan ja veljesten näkeminen on melkoinen järkytys. Ymmärrettävästi.

Sarja menee kyllä jatkoon ja luen toisen osan jahka ehdin. Ilmeisesti tämä on trilogia, joka onkin kasvanut viisiosaiseksi.

Kirjan tiedot:
Anne B. Ragde: Berliininpoppelit | Tammi 2007 | 294 sivua | Kirjastosta
Norjankielinen alkuteos: Berlinerpoplene (2004) | Suomennos: Tarja Teva

Luettu myös:
P. S. Rakastan kirjoja, Tarinoiden taikaa, Lumiomena, ynnä muut

Haasteet:
* Helmet 2023 : 3. kirjan nimessä on kasvi [2/50]
* Kirjamatka maailman ympäri: Norja