Krisse on päättänyt ottaa vastaan uuden haasteen. Kahvila Koivun lisäksi hän alkaa pyörittää maalaishotellia. Siinä sivussa kuvioihin palaa myös entinen kunnanjohtaja Tommi ja mummollakin on salaisuus.
Sarjan toinen osa jatkaa melko lailla siitä, mihin Korvapuustikesä jäi. Perustilanne on hieman muuttunut, mutta kuvioihin pääsee nopeasti mukaan kun niitä tarinan alkupuolella avataan. Vuodenaikana on tällä kertaa talvi ja tarinaan mahtuukin juonen kannalta hyvin ajoitettuja lumituiskuja ja -myrskyjä.
Tykkäsin tästäkin kirjasta ja Krissen kiireisen arjen kuvaamisesta. Kahvilan ja hotellin pyörittäminen on rankempaa kuin hän odottikaan, eikä kaikki (tietenkään) suju ihan niin sutjakkaasti kuin Krisse toivoisi.
Pidin eniten Krissen mummon salaisuusjuonesta. Minäkin oletin Krissen tavoin, että voi ei, nyt se on syöpä. Salaisuus oli kuitenkin paljon tuota hauskempi ja sellainen takavasemmalta tuleva pallo, jota en todellakaan osannut odottaa.
- Hotelli ei ollut virhe. Eikä kahvilakaan. Me Kivimaan akat katsos emme tee virheitä. Me teemme vain mahtavia projekteja.
(s. 199, mummo Krisselle)
Tommin salaisuus oli myös yllätys, mutta ei istunut juoneen yhtä luontevasti. Ensimmäisen osan synkistelyt olivat Krissen omaa menneisyyttä ja sopivat siksi kirjaan, mutta valtava kansallinen trauma ei mielestäni sopinut tällaiseen kevyeen kirjallisuuteen. Tästä voi varmasti olla montaa mieltä.
Tämäkin oli siis kokonaisuutena kiva kirja, jonka luki mielellään iltahämärässä. Otin tästä ylös rosmariinifocaccian ohjeen (s. 18-19) ja pidän mielessä myös ne jouluiset suklaataatelit (s. 35).
Kirjan tiedot:
Maija Kajanto: Taatelitalvi | WSOY 2022 | 230 sivua | Kirjastosta
Luettu myös:
Amman lukuhetki, Kirsin kirjanurkka, Kirjakaapin avain ynnä muut
Haasteet:
* Herkulliset kirjat 2023 : Kirjasta löytyy lempiruokasi
* Luonto sivuilla vol. 3 : Lumi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti