Maija Kajanto: Talvikaupungin valot

Vilma raapaisi tulitikun, ojensi sen kohti takkaan ladottuja sytykkeitä ja katsoi, kuinka liekki lähti kiipeämään pieniksi pilkottujen klapien väliin.

Tämä Maija Kajannon Talvikaupungin valot oli se toinen tälle vuodelle varaamani joulukirja. Oikeastaan vähän harmittaa, että sain sen varausjonosta näin varhain. Olisin lukenut tämän mieluusti vielä lähempänä joulua, jotta tämän joulutunnelma olisi tuntunut vieläkin jouluisemmalta.

Tässä siis nelikymppinen Vilma lähtee viettämään jouluviikkoja Helsinkiin. Takana on tuore avioero, ja teini-ikäiset lapset viettävät joulun exän kanssa vanhassa kodissa. Vilma haluaa tehdä pienen pesäeron elämäänsä ja oppia olemaan itsensä kanssa. Tuttavan vapaa airbnb-yksiö tarjoaa tilaisuuden olla yksin kaikkien keskellä.

Tarinassa ollaan viettämässä viihdekirjallisuudelle aika epätavallista joulua. Yksin! Kaupungissa! Ilman riisipuuroa ja hössöttäviä sukulaisia! Salskea joulurakkaus onkin salskea jouluhoito!

Tykkäsin tästä todella paljon! Vilman elämäntilanne ei ole minun ja minusta on kiva viettää joulu niin kuin sen vietän. Mutta olen silti joskus miettinyt, millaista olisi viettää juuri tuollainen joulu: yksin isossa kaupungissa tehden juuri sitä, mitä haluan oli se perinteisen jouluista tai ei.

Vilma rakentaa tässä elämänsä ensimmäistä joulua, jolloin hän saa olla vain ja ainoastaan oma itsensä ja itseään varten. Oli mukavaa lukea siitä, miten hän alkaa muistaa millainen ihminen hän on äitiyden ja parisuhteen alla. Viestejä jatkuvasti lähettelevä, arjessa (muka-)avuton ex sai minultakin yhtä kirpeän vastaanoton kuin Vilmalta.

Tarina on myös oikea Helsingin matkailumainos, välillä vähän liikaakin. Puuttui vain pääsylippujen hinnat ja kartta, johon kohteet oli merkitty (mikä olisi itse asiassa ollut hyvä lisä). Vilman mukana kierrellään katsomassa Helsingin nähtävyyksiä ja osallistutaan kaupungin tarjoamiin tapahtumiin. Niistä muodostuu omanlaisensa joulutunnelma.

Oli myös kiva, että tämä ei ollut romanssi. Vilmalla on exä ja sutinaa ja ovi raottuu romanssiin tulevaisuudessa, mutta tarinan pääasia se ei ollut.

Eli suosittelisin joulukirjoja kaipaaville! Kirja oli sopivan pituinen, itsenäinen tarina. Se ei ainakaan minun mielestäni tarvitse jatko-osaa, koska tällainen joulu oli luultavasti Vilmallekin ainutlaatuinen kokemus.

Kirjan tiedot:

Maija Kajanto: Talvikaupungin valot | WSOY 2025 | 192 sivua

Maija Kajanto: Pyykkipäivä (Puistokadun pesula #01)

Eukalyptuspuut suhisivat.

Maija Kajannon Pyykkipäivä aloittaa uuden feel good -sarjan, joka ei yllättänyt, mutta viihdytti kyllä. Viihdekirjallisuus on nyt puhuttanut ainakin kirjasomea ja tämä oli aivan kelpoinen genrensä edustaja. Kirjassa oli myös pari vähän omaperäisempää juttua, joista pidin.

Homman nimi on tällä kertaa se, että kolmeakymmentä lähestyvä Inka päättää perustaa pesulan palattuaan Australian reissulta. Fiftari-tyylistä tykkäävä Inka haluaa pesulansa toistavan samaa estetiikkaa, ja eiköhän siitä vain kehitykin kotoinen koko pikkukaupungin pesänen.

Perusperiaate on siis sama kuin nyt vaikka Kajannon Kahvila Koivu -sarjassa. Jos olet lukenut sen, olet melkein lukenut tämänkin, mutta sehän tässä oikeastaan onkin se pointti. Ei kaikessa kirjallisuudessa tarvitse keksiä pyörää uudestaan. Genrellä on rakastetut trooppinsa ja juuri niiden vuoksi näitä luetaan.

Pyykkipäivässä tykkäsin kuitenkin eniten niistä vähän epätyypillisimmistä yksityiskohdista. Kerrankin perustetaan aivan itse pesula, ei peritä kirjakauppaa, kahvilaa tai muutakaan hieman vähemmän duunari-henkistä yritystä. Inka hakee pesulalle starttirahaa ja tarina muistaa koko ajan sen, että tulojen on oltava suuremmat kuin menot. Suurimman asiakkaan lähtö olisi taloudellinen katastrofi.

Tykkäsin myös tärkeässä osassa olevasta ylisukupolvisesta ystävyydestä. Inka tutustuu palvelutalossa asuvaan Hilmaan, joka kipuilee oman pärjäämisensä kanssa. Lähinnä siis sen, että palvelutalo ei tunnu omalta paikalta, koska jaksamista olisi enemmän kuin useimmilla muilla sen asukkailla.

Pidin myös siitä, miten tarina tässä päättyi. Inkan osalta se oli tavallaan ennalta-arvattava, mutta tapa, jolla pitkäaikainen unelma toteutettiin, oli kiinnostavan erilainen.

Tästä on hyvä jatkaa seuraavaan osaan jos siltä sitten tuntuu.

Kirjan tiedot:

Maija Kajanto: Pyykkipäivä | WSOY 2025 | 347 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Kirjakaapin avain, Amman lukuhetki, Kirjarouvan elämää ynnä muut

Maija Kajanto: Kardemummajoulu (Kahvila Koivu #05)

Pum.

Maija Kajannon Kahvila Koivu -sarja päättyy tähän Kardemummajouluun, joka on selkeästi sesonkikirja. Vähän jäi sellainen olo, että tämä on kirjoitettu nimenomaan joulumyyntiä varten, ei niinkään siksi, että Krissen tarinaa olisi vielä ollut jäljellä.

Tommi kokoaa pinnasänkyä ja Krisse ullataalasmaalailee kahvilassaan. Siinäpä se juoni heidän osaltaan onkin. Toisin kuin aiemmissa osissa, Krissen elämä ei muutu tässä lainkaan ja arki rullaa leppoisasta eteen päin ilman sen kummempia henkilökohtaisia draamoja.

Kirja keskittyykin sarjassa esiintyneiden sivuhenkilöiden elämiin, jotka laitetaan tässä näppärään joulupakettiin. On häät, tulee ero, alkaa uusi parisuhde, joku saa uuden työpaikan ja joku lähtee Balille. Hyvän mielen kirjaksi tässäkin on esillä aika paljon elämän varjopuolia äkillisestä työttömyydestä vaikean lapsuuden aiheuttamiin traumoihin.

Pisti myös silmään se, että tietynlaista ihmistyyppiä ja somepersoonaa kuvattiin tässä todella kurjasti ja suorastaan pilkkaa tehden. Epäilemättä se oli hauskaksi karikatyyriksi tarkoitettu, mutta minua ei kyllä naurattanut kertaakaan.

Tämä oli helppo ja joutuisa lukea, ja lukiessa alkoi kaivata jouluherkkuja. Kuitenkin sarjan edellinen osa Sitruunakevät oli mielestäni parempi päätös tälle sarjalle.

Tästä jäi itse asiassa vähän paha mieli, koska sarjan ainoalle sateenkaaripariskunnalle kävi kaikin puolin huonommin kuin muille. Tuntui aika epäreilulta, että kaikilla heteropareilla meni hyvin tai vielä paremmin, mutta naispari sai niskaansa valtavasti vastoinkäymisiä, joista ei herttaisen yhteisöllisellä joulutunnelmalla ja korvapuusteilla selvitty.

Kirjan tiedot:

Maija Kajanto: Kardemummajoulu | WSOY 2024 | 265 sivua

Luettu myös:

Ainakin Kirjakaapin avain

Haasteet:

* Herkulliset kirjat : Kirjassa on reseptejä

Maija Kajanto: Sitruunakevät (Kahvila Koivu #04)

- Olisiko meidän aika lähteä kotiin?

Eipä ole Sitruunakevätkään tämän Kahvila Koivu -sarjan viimeinen osa! Vielä on luvassa Kardemummajoulu, jonka jo varasin kirjastoon. Sen tiivistelmä sitten spoilaakin mukavasti tämän kirjan lopun, joten en suosittele lukemaan sitä jos et oikeasti halua juonipaljastuksia.

Mutta, Sitruunakevät jatkaa melko lailla siitä, mihin Sahramisyksy jäi. Vuosi on kyllä kulunut, mutta aivan toisissa maisemissa Kroatiassa. Krisse ja Tommi palaavat viimein Pyhävirroille, jossa moni asia on muuttunut. On uusi kunnanjohtaja, kahvila Koivulle on tapahtunut karmeita ja pian Krisse menettää hänelle läheisen ihmisen.

Tarinana tämä on mielestäni hyvä kuvaus surusta ja siitä toipumisesta. Krissen kevät ei ole ihana ja pullantuoksuinen vaan synkkä ja itkuinen. On vaikea löytää iloa tai välittää mistään kun kaipaus on niin suuri.

Pidin erityisesti siitä, miten Krissen ystävät ovat mukana tarinassa. Surunsa keskellä Krisse kääntyy sisäänpäin, mutta hänen ystävänsä eivät suinkaan jätä häntä kuin nallia kalliolle. Oli kiva, että tässä tarinassa naiset ovat toistensa tukena eikä auttaminen jää kokonaan Tommin harteille.

Kirjassa olikin yllättävän vähän Krissen ja Tommin suhteen kuvausta. Se jäi paljolti surujuonen taakse. Se ei minua suuremmin häirinnyt, mutta kahvila Koivua jäin kaipaamaan. Se aika, mikä tässä käytettiin erääseen toiseen projektiin, olisi aivan hyvin voinut mennä kahvilan kunnostamiseen. Teemallisesti se olisi tuntunut mielestäni sopivammalta.

Krissen elämä jaksoi kuitenkin kiinnostaa edelleen ja lukaisin tämän yhdeltä istumalta.

Kirjan tiedot:

Maija Kajanto: Sitruunakevät | WSOY 2024 | 252 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Kirjan jos toisenkin, Luetut.net ynnä ehkä muutkin

Haasteet:

* Vahvat naiset 2024 : Useampi naishahmo

Maija Kajanto: Sahramisyksy (Kahvila Koivu #03)

Krisse kietoi sormensa kahvikupin ympärille, antoi sen lämmittää käsiä ja maistoi varovasti.

Krisse ja Tommi palaavat kesälomareissulta Pyhävirralle, joka ei ole entisensä. Uusi kunnanjohtaja on tuonut uusia ideoita ja paikkakunnalla riehuu pyromaani. Krisse tuntee taas olevansa hieman hukassa elämänsä suhteen.

Miksihän minä kuvittelin, että tämä sarja on trilogia? Jo ensi keväänä ilmestyy neljäs osa, Sitruunakevät. Tämä kirja jääkin pieneen cliffhangeriin, joskin olen kyllä kohtalaisen varma ainakin parista nelososan tapahtumasta. Saapa nähdä osunko oikeaan!

Mutta, tässä ollaan Pyhäjärvellä, jonne Krisse palaa syksyllä jatkamaan kahvilan ja hotellin pyörittämistä. Arkea ja ruokaa kuvataan taas kivasti, ja kiireen tuntu on vahvasti läsnä. Kuinkas muutenkaan kun Krissellä on niin monta palloa ilmassa.

Kaipasin tarinassa vähän mummoa, joka lähtee reissun päälle poikakaverinsa kanssa. Hänen sijaansa Pyhäjärvellä pyörii Krissen äiti ja kirjan paras kohtaus olikin mielestäni se, jossa Krisse äiteineen tapaa Tommin vanhemmat. Suorastaan hykerryttävää luettavaa.

Noin ylipäätään kirjan pääteema on epävarmuus. Pyhäjärvi on ollut Krissen turvapaikka, mutta entä kun se alkaa muuttua? Entä jos tuhopolttaja tuikkaa kahvilan tai ravintolan tuleen? Kaiken lisäksi Tommin tulevaisuuden suunnitelmat eivät välttämättä täsmääkään Krissen ajatusten kanssa.

Tämäkin osa oli leppoisaa luettavaa ja jäin odottamaan sitä viimeistä osaa. Toivottavasti näitä “salataan tämä(kin) asia Krisseltä” -juonia olisi siinä sitten vähän vähemmän. Melkein kaikki salaavat häneltä jotain ja se alkoi jo suorastaan ärsyttämään.

Ja mietin tässä, että miksi Sitruunakevät eikä jokin sarjan nimeämisteemaan paremmin sopiva nimi? Kun on Korvapuustikesä, Taatelitalvi ja Sahramisyksy, olisi kevääseenkin tarvittu jokin k-ruoka tai -mauste. Kaneli? Kardemumma? Kamomilla? Korianteri? Onhan näitä.

Kirjan tiedot:
Maija Kajanto: Sahramisyksy | WSOY 2023 | 224 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Ainakin Amman kirjablogi ja Kirjakaapin avain.

Haasteet:
* Herkulliset kirjat 2023 : Kirjassa ollaan picnicillä
* Luonto sivuilla vol. 3 : Tuli

Maija Kajanto: Taatelitalvi (Kahvila Koivu #02)

Krisse tuijotti edessään kohoavaa hirsitaloa ja potkiskeli ajatuksissaan jääkokkaretta jaloissaan.

Krisse on päättänyt ottaa vastaan uuden haasteen. Kahvila Koivun lisäksi hän alkaa pyörittää maalaishotellia. Siinä sivussa kuvioihin palaa myös entinen kunnanjohtaja Tommi ja mummollakin on salaisuus.

Sarjan toinen osa jatkaa melko lailla siitä, mihin Korvapuustikesä jäi. Perustilanne on hieman muuttunut, mutta kuvioihin pääsee nopeasti mukaan kun niitä tarinan alkupuolella avataan. Vuodenaikana on tällä kertaa talvi ja tarinaan mahtuukin juonen kannalta hyvin ajoitettuja lumituiskuja ja -myrskyjä.

Tykkäsin tästäkin kirjasta ja Krissen kiireisen arjen kuvaamisesta. Kahvilan ja hotellin pyörittäminen on rankempaa kuin hän odottikaan, eikä kaikki (tietenkään) suju ihan niin sutjakkaasti kuin Krisse toivoisi.

Pidin eniten Krissen mummon salaisuusjuonesta. Minäkin oletin Krissen tavoin, että voi ei, nyt se on syöpä. Salaisuus oli kuitenkin paljon tuota hauskempi ja sellainen takavasemmalta tuleva pallo, jota en todellakaan osannut odottaa.

- Hotelli ei ollut virhe. Eikä kahvilakaan. Me Kivimaan akat katsos emme tee virheitä. Me teemme vain mahtavia projekteja.

(s. 199, mummo Krisselle)

Tommin salaisuus oli myös yllätys, mutta ei istunut juoneen yhtä luontevasti. Ensimmäisen osan synkistelyt olivat Krissen omaa menneisyyttä ja sopivat siksi kirjaan, mutta valtava kansallinen trauma ei mielestäni sopinut tällaiseen kevyeen kirjallisuuteen. Tästä voi varmasti olla montaa mieltä.

Tämäkin oli siis kokonaisuutena kiva kirja, jonka luki mielellään iltahämärässä. Otin tästä ylös rosmariinifocaccian ohjeen (s. 18-19) ja pidän mielessä myös ne jouluiset suklaataatelit (s. 35).

Kirjan tiedot:
Maija Kajanto: Taatelitalvi | WSOY 2022 | 230 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:
Amman lukuhetki, Kirsin kirjanurkka, Kirjakaapin avain ynnä muut

Haasteet:
* Herkulliset kirjat 2023 : Kirjasta löytyy lempiruokasi
* Luonto sivuilla vol. 3 : Lumi

Maija Kajanto: Korvapuustikesä (Kahvila Koivu #01)

Lipstikkaa.

Kristiina haistattaa pitkät karmealle työlleen ja koko ikävälle elämälleen. Hän suuntaa Pyhävirralle mummonsa luo ja päätyy pyörittämään tämän kyläkahvilaa. Siinä sivussa Krisse oppii uudelleen elämään näköistänsä elämää.

Tästä kirjasta jäi hyvä mieli. Oikein ilahduin siitä, millä tavalla tämä käsitteli Krissen romanttisia juonikuvioita. Niitäkin oli, mutta omaan makuuni kivan modernilla twistillä ja ne eivät koskaan peittäneet alleen varsinaista tarinaa.

Tässä kun on oikeastaan kyse siitä, miten Krisse löytää oman paikkansa maailmasta. Hänellä on takanaan hyvin traumaattinen tapahtuma ja asian käsittely on hänellä vielä kesken. Mummolan pullantuoksu, uudet ystävät ja vastuunotto pienestä kahvila-ravintolasta antavat hänelle viimeinkin turvaverkon, jonka suojissa on hyvä lähteä eteen päin.

Tykkäsin Krissestä ja oikeastaan kaikista kirjan hahmoista. Hyvän mielen kirja kun on, naiset ovat topakoita ja miehet vallan mukavia. Varsinkin Krissen mummo oli mainio, sellainen sitkeä nainen, joka seisoo myyntitiskin takana vaikka jalka olisi paketissa. Ihan pikkuisen murtunut vain, ei siitä kannata välittää…

- --- Minä näytin ladon seinästä reväistyltä.

- Täälläpäin heinälatoja pidetään ihan kauniina rakennuksina, mummo totesi.

(s. 47)

Miinusta siitä, että Krissen "kilpailija" on sellainen stereotyyppinen kaunis, vahvasti meikkaava ja englanninkielisen ammattinimikkeen omaava Pyhävirran elämään kyllästynyt nainen. Miksi nämä ominaisuudet ovat niin usein pinnallisuuden ja pahiksen merkkejä? Ei kaikkien ole pakko viihtyä käpykylässä! Meikin määrä ei tee kenestäkään parempaa tai huonompaa ihmistä!

No, kuitenkin, luin tämän yhdessä illassa ja tuota lukuun ottamatta tykkäsin kirjasta. Suuria seikkailuja ei tapahdu, mutta toisaalta arkikin voi olla seikkailua. Luen kyllä jatko-osankin.

P.S.: Kannattaa olla pullan äärellä tätä lukiessa.

Kirjan tiedot:
Maija Kajanto: Korvapuustikesä | WSOY 2022 | 320 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:
Amman lukuhetki, Kirjan jos toisenkin, Kirjahullun päiväkirja ynnä muut

Haasteet:
* Herkulliset kirjat 2023 : Kirjassa syödään jäätelöä