Maria Turtschaninoff: Anaché

Akkadien maassa, länteen ja luoteeseen Lavorasta ja pohjoiseen Urundiasta, asuu paimentolaiskansa.

Käsittääkseni Maria Turtschaninoffin Arra sijoittuu samaan maailmaan kuin tämä juuri lukemani YA-kirja Anaché. Hyvä, koska tässä on maailma, josta haluan lukea lisää! 

Toivon harvemmin, että jokin yksittäinen kirja olisi sarjan ensimmäinen osa, mutta nyt löytyi poikkeus. Tämähän oli vasta seikkailun ja mielenkiintoisen elämän alku.

Anaché on siis fantasiaa ja kertoo akkadien paimentolaiskansaan kuuluvasta nimihenkilöstään. Patriarkaalisessa maailmassa naisten ja miesten paikat ovat selvät ja rajatut, mutta Anachélle povataan poikkeuksellista tulevaisuutta. Jo ihan alkulehdellä kerrotaan, että hän muuttaa akkadien kuvan itsestään.

Anachén henkilökohtaisen matkan lisäksi kirjassa luodaan kokonainen maailma ja kulttuuri, jotka tuntuivat syviltä ja uskottavilta. Akkadeilla on oma tarustonsa ja sen myyttiset hahmot ovat oikeasti läsnä ihmisten elämässä, jos kohta yleensä henkien maailmassa. Kansan elämä rakentuu heitä ympäröivälle arolle sekä lampaille ja hevosille, joista riippuu sekä yksittäisen perheen että koko heimon toimeentulo.

Taustaa olisi ehkä voinut vähän keventää, koska alku oli pitkälti Anachén arjen kuvausta ja hieman toisteista. Se ei varmaan ihan kaikkiin lukijoihin iske, vaikka tarinan edetessä tuleekin selväksi, miksi lukijalla on hyvä olla kaikki se tieto, jonka hän akkadien kulttuurista on saanut.

Pidin todella paljon Anachésta hahmona ja tosiaan koko kirjasta. Suuria teemoja ovat muun muassa sukupuoliroolit, myytit ja niiden voima, sekä naisten voima ja yhteisöllisyys. Tämä oli myös mukavana yllätyksenä sateenkaareva kirja.

…Tätä on vähän vaikea kuvailla enempää kertomatta puolen välin tienoilla tulevaa suurta juonenkäännettä. Sanotaan nyt vaikka, että jos Shelley Parker-Chanin The Radiant Emperor -duologia on tuttu, niin tiedät mihin suuntaan tässä mennään. Muille olkoon yllätys!

Sisältövaroituksena sen verran, että kirjassa on perheväkivaltaa ja myös lapsenraiskaus (ei Anachén). Toivoisin, että jos kirja kirjoitettaisiin nyt uudelleen, tuo jälkimmäinen olisi enemmän viitteellinen eikä melkein sivun mittainen väkivallan kuvaus. Vaihtaisin sen milloin vain pitempään kuvaukseen Anachén ekasta kerrasta.

Mutta kokonaisuutena tämä oli liikuttava ja vaikuttava YA-kirja aikuisellekin lukijalle. Ehkä vähän vaikea myydä nuorelle lukijalle, mutta ehdottomasti yrityksen arvoinen.

Kirjan tiedot:

Maria Turtschaninoff: Anaché | Tammi 2013 | 523 sivua | Kirjastosta

Ruotsinkielinen alkuteos: Anaché (2012) | Suomennos: Marja Kyrö

Luettu myös:

Taikakirjaimet, Kirsin kirjanurkka, Vinttikamarissa ynnä muut

Haasteet:

* YA-lukuhaaste : Kirja on julkaistu 2014 tai aiemmin

* Paha mieli, paras mieli : Misogynia

* Luonto sivuilla : Rakkaus luontoon

Maria Turtschaninoff: Helsingin alla

Niin monta sataa vuotta sitten, ettei kukaan enää pysy laskuissa mukana, eli rauhallinen kansa kultaisella aavikolla, missä taatelit kasvavat.

Kasiluokkalainen Alva muistaa kaiken, paitsi kolme ensimmäistä elinvuottaan. Mysteeriä valaisee Nide, joka johdattaa Alvan Helsingin alle Alistadiin. Heitä pimeyteen seuraa Joel, jonka ensitreffit Alvan kanssa saavat hyvin yllättävän käänteen.

Luin tuossa taannoin Maria Turtschaninoffin Suomaan ja ajattelin tutustua paremmin hänen tuotantoonsa eli nuortenkirjoihinsa. Maresin olen joskus lukenut töitä varten ja selannut sen jako-osiakin, mutta nämä muut ovat ihan uusia tuttavuuksia.

Ainakin tästä pidin hätäiseltä tuntuvaa loppua lukuun ottamatta! Tarinassa yhdistyvät nykyaika ja mytologia: Helsinki on meidän Helsinkimme, mutta sen alla asuu koko joukko noitia, peikkoja ja muita kansansaduista tuttuja olentoja. Kirja ottaa vahvasti kantaa luonnonsuojelun puolesta, ovathan taruolennot joutuneet pakenemaan ihmisen levittämää tuhoa ja metsien hävitystä.

Helsinki on minulle vieraampi paikka ja vallan ilahduinkin siitä, että Alva, Nide ja Joel suuntasivat lopulta pohjoisen tuntureille. Harvemmin eeppistä lopputaistelua käydään Lapissa. Tarina etenee joutuisasti ja oli niin jännittävä, että hyvä kun maltoin mennä nukkumaan. Ei ole suuri juonipaljastus sanoa, että Alva on tietenkin kadonnut Varjoprinsessa, jonka perintö on synkän puoleinen.

Se pakollinen kolmiodraama oli vähän väsyttävä. En nyt sentään tarjoa polyamorista suhdetta ratkaisuksi joka kolmioon, mutta tähän olisin voinut tarjotakin. Pidin nimittäin kaikista kolmesta osapuolesta ja siitä, että kukaan heistä ei ollut mitenkään täydellinen, ei edes Alva.

Mutta kokonaisuutena tykkäsin kyllä! Sujuvaa tekstiä, hauskoja kohtauksia, kiinnostava tarina ja on myös kiva, että tämä on ihan yksittäinen teos eikä osa sarjaa. Yksikin kirja riittää kertomaan hyvän tarinan.

"Jos luulet että voitat minut viekkaudessa ja saat napattua täältä jotain joka avulla voit pelastaa tytön, tai jos ajattelet tyrkätä minut paistinuuniin tai kahlita omaan nimeeni tai jotain muuta mukavaa, niin sanonpahan vain: jätä sellaiset aikeet. Se on valheellista propagandaa. Minä olen yhdeksänsataa vuotta vanha eikä minua todellakaan niin helposti petkuteta."

(s. 130-131)

Kirjan tiedot:
Maria Turtschaninoff: Helsingin alla | Tammi 2012 | 493 sivua | Kirjastosta
Ruotsinkielinen alkuteos: Underfors (2010) | Suomennos: Marja Kyrö

Luettu myös:
Kirjamielellä, Kirjojen rakastaja, Vinttikamarissa ynnä muut

Haasteet:
* Helmet 2023 : 5. Kirjassa ollaan maan alla [29/50]
* Lukumatka menneisyyteen 2023: 11. Historiasta tai mytologiasta ammentava spefi-kirja
* Fantastinen kesä 2023 : Monarkia

Maria Turtschaninoff: Suomaa

Puramme tavarat autosta ja panen uurnan kuistin pöydälle

Sotamies Matts Matsinpoika saa kruunulta palkakseen oman torpan. Tapaaminen metsänneidon kanssa johtaa haltijaverisen Nevabackan suvun syntyyn ja vuosisatoja kestävään suhteeseen lähiluonnon kanssa.

Tammikuu on ollut minulle hyvien kirjojen kuukausi. Tämän Maria Turtschaninoffin Suomaan huomasin muistaakseni jossain Facebookin kirjallisuusryhmästä. Kirja oli odottamaanikin parempi lukukokemus ja oli suorastaan sääli, kun se loppui.

Episodimainen sukuromaani kertoo pohjalaisen Nevabackan suvun tarinan Suomen historian myrskyissä. Matts kääntää maata 1600-luvulla ja satoja vuosia myöhemmin hänen jälkeläisensä löytävät taas tiensä suon laitamille. Kirjalla on useita eri kertojia ja piirsin lukiessani omaksi ilokseni sukupuuta, johon kaikki hahmot mukavasti asettuivatkin.

Kivana ja yllättävänä ratkaisuna kirjassa käytetään erilaisia kerronnan keinoja. Löytyy säeromaania, minäkertojaa, ulkopuolista näkökulmaa, päiväkirjamerkintää ja kirjeitäkin. Ihastuin etenkin noihin kirjeisiin, joita kirjoittaa 1800-luvulla nuori Alina. Ne tuntuivat aivan aidoilta ja tyylillisesti oikeilta, ja oli helppo kuvitella nuoren naisen kirjoittaneen niitä.

Nevabackan suvun historiaan mahtuu niin tragedioita kuin onnellisempiakin loppuja. Milloin kurittavat sota ja nälänhätä, milloin taas sato on runsas ja perhe ainakin suhteellisen onnellinen. Tarinassa näkyy hyvin ajankuva ja muuttuva maailma. Mitä lähemmäs nykyhetkeä tullaan, sitä kauemmas tilalta lähdetään ja sitä enemmän etenkin naisilla on mahdollisuuksia.

Samoin kirjassa näkyy hienosti ihmisen suhde luontoon. Mattsille metsän väki on aivan totta ja tarinassakin he ovat oikeasti olemassa. Luonnon kanssa eletään rinnakkain ja sitä kunnioitetaan. Mutta sitten ottaa vallan kristillinen ajattelutapa: metsän väkeä ei ole ja maan on taivuttava ihmisen voiman edessä. Mitä kauemmas Mattsista mennään, sitä kaukaisempi villi luonto on nevabackalaisille. Luonto ei ole enää arvokas sellaisena kuin se on, vaan siitä on otettava irti kaikki mahdollinen hyöty.

Tykkäsin itse paljon myös siitä, miten hyvin sukuhistoria pysyy tarinan mukana. Esivanhempia ei välttämättä muisteta enää nimeltä, mutta heistä jää kuitenkin jäljelle jotain. Johanneksen kohtalo ja myöhemmin johanneksenpuuhun liittynyt uskomus huvittivat minua suuresti. Perhetarinat, myytit ja uskomukset säilyvät pitkään sen jälkeenkin kun asiaan liittynyt henkilö on jo kuollut.

Askeleeni tömähtelevät maata vasten
ja se kuuntelee
ja se kuiskaa
minä tunnen askeleesi
tiedän kenen likkoja sinä olet

(s. 14)

Kirjan tiedot:
Maria Turtschaninoff: Suomaa | Tammi 2022 | 371 sivua | Kirjastosta
Ruotsinkielinen alkuteos: Arvejord (2022) | Suomennos: Sirkka-Liisa Sjöblom

Luettu myös:
Kirsin kirjanurkka, Siniset helmet, Tuijata ynnä muut

Haasteet:
* Helmet 2023 : 10. kirjassa on ohjeita ja neuvoja [9/50]
* Luonto sivuilla: Myytti/mytologia
* Ihana susi: Kirjassa on luonnonsuojeluteema
* Lukumatka menneisyyteen 2023: 17. kirjassa käsitellään uskontoa tai mytologiaa