Puristan sormissani violetteja ruusuja, joiden piikit tarraavat kiinni hansikkaaseen.
Suunnitelmistani huolimatta tämän Sini Helmisen Lujaverinen-trilogian viimeisen osan lukeminen venyi kesän yli. Eipä se sinänsä haittaa, tällainen vähän kalmanhajuinen tarina sopii hyvin syksyyn.
Kalma jatkaa tarinaa siitä cliffhangerista, mihin Sysi jäi. Seelan sydän on pettänyt ja hän on kuollut. Itsesyytöksissä rypevä Halla ei suostu päästämään irti ja kohta sitä ollaankin road tripillä kohti Tuonelan virtaa.
Tokihan sen arvaa, miten siinä käy, joten kovin suuria yllätyksiä ei ollut luvassa.
Tykkäsin Tuonelan kuvauksesta, jos kohta en olisi tarvinnut sitä sekä Seelan että Hallan näkökulmasta. Eniten pidin Tuonelan Kipumäestä, jossa vainaja joutuu kokemaan kaikki maallisen elämänsä tuskat. Ei niin, että se olisi ollut erityisen mukava kokemus päähenkilöille, mutta oli ilahduttavaa nähdä tällainen vähemmän tunnettu osa suomalaista kansanperinnettä.
Tämän lopussa oli mielestäni vähän turhaa juonen venytystä. Tuo koko Tuonelan matka oli kokonaisuutena oikein toimiva, ja siksi maan päällä jatkuva tarina tuntui aika turhalta draamalta draaman vuoksi.
Olen myös edelleen sitä mieltä, että Stepa Steffuli tarvitsisi parempia ystäviä kuin Seelan…
Mutta kokonaisuutena sarja oli kivaa luettavaa ja kansanperinnettä tuotiin onnistuneesti nykyajan urbaaniin ympäristöön!
Kirjan tiedot:
Sini Helminen: Kalma | Myllylahti 2023 | 326 sivua | Kirjastosta
Luettu myös:
Ainakin Kirjojen keskellä ja Kirjapöllön huhuiluja
Haasteet:
* YA-lukuhaaste : Miksi en lukenut aikaisemmin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti