Raili Mikkanen: Ei ole minulle suvannot!

Tunsin vanhojen papereiden ummehtuneen hajun heti huoneeseen astuessani.

Aino Krohn elää nuoruuttaan vuosisadan vaihteen Suomessa. Hän on kaunis ja älykäs, ja päättänyt vakaasti alkaa kirjailijaksi. Samaan aikaan hän pyörii ensirakkauden tuskissa ja odottaa löytävänsä elämänsä miehen. Karjalainen lapsenhoitaja Liisa on huolehtinut Ainosta koko tämän elämän ajan ja seuraa nyt huolissaan Ainon edesottamuksia. 

Tämä kirja toi välittömästi mieleeni Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarina -sarjan, joten jos olet pitänyt siitä, kokeile ihmeessä tätäkin. Vaikka tämä on nuortenkirja, se kerrotaan aikuisen kolmikymppisen naisen näkökulmasta ja pointti on juuri sama kuin Mustosen kirjoissa. Liisa on sivuhenkilö tärkeiden suomalaisten elämässä aikana, jolloin Suomessa kuohui niin poliittisesti kuin kulttuurisestikin.

Aino on menettänyt isänsä ja hänen äitinsä on jatkuvasti sairasvuoteella. Sukulaiset ja ystävät ovat kuitenkin nuoren naisen tukena ja kannustavat häntä kirjailijan uralla. Aino onkin erinomaisen etuoikeutetussa asemassa ja kirja myös sanoo sen. Hänellä on kytköksiä kustantajiin ja yliopistoon, eikä hänen tarvitse huolehtia tulevaisuudestaan samalla tavalla kuin esimerkiksi Liisan, jonka elämä näytti aivan toisenlaiselta Ainon ikäisenä.

Kirjassa kuvataan hyvin nuoren naisen kasvua ja kiihkeyttä sekä kirjoittajan että naiseuden saralla. Ainon kirjailijan ura on vasta alkutekijöissään kirjassa, jossa on myös pätkiä Ainon oikeasti kirjoittamista päiväkirjoista ja kirjeistä. Hänellä on kovin ruusuiset kuvat rakkaudesta, mutta vuosien varrella ne muuttuvat hieman realistisemmiksi. Tarina päättyy Ainon ja Oskar Kallaksen salamarakastumiseen ja kihlaukseen. 

- Etkö edes pelkää, että kielen vaihtaminen vaikuttaa omaan kieleesi tuhoisasta, Ida-rouva yritti vielä, vaikka oli jo todennut puheen turhaksi. - Ympärillä elävä kieli on kirjailijalle välttämätön.

- En pelkää, Aino vastasi napakasti. - Miksi pelkäisin. Enhän asu teistä kaukana ja voin aina tulla teitä tänne katsomaan. Aion kirjoittaa Suomen kielellä koko elämäni. Voin toimia yhtenä pienenä siltana Suomen ja Viron välillä.

(s. 244-245)

Se, mikä minua jäi kirjassa harmittamaan, on Liisan tarinan merkityksettömyys. Hän on koko tarinan minäkertoja, mutta jää aivan syrjään ja näkymättömäksi. Liisa kertoo Ainon elämästä, ei niinkään omastaan, joka tapahtuu jossain kaukana taustalla. Vaikka kirja onkin hyvä tietopaketti Aino Kallaksesta, olisin silti halunnut lukea enemmän Liisasta ja siitä, millainen henkilö hän on.

Kirjan tiedot:
Raili Mikkanen: Ei ole minulle suvannot! | Tammi 2002 | 270 sivua | Kirjastosta

Luettu myös mm.:
Kirjasähkökäyrä, Booking it some more

Haasteet:
* HelMet-lukuhaaste 2021 - 24. kirjan nimessä on kysymysmerkki tai huutomerkki [47/50]