Tämä olikin yllättävä kirja. Kuvittelin lainaavani kirjan, jossa kerrotaan faktatietoa 50 erikoisesta saaresta. Kävi ilmi, että lainasin kirjan, jossa 50 erikoisesta saaresta kerrotaan faktaa osittain fiktion kautta.
Kirja alkaa Schalanskyn esipuheella, jossa hän kertoo olleensa aina kiinnostunut kartoista ja erityisesti saarista. Esipuheessa korostuu kolonialismin väkivaltainen historia ja ihmisen tuhoava vaikutus kauneimmassakin Eedenissä.
Myös maantieteellisten paikkojen nimeäminen esittää merkittävää roolia – ikään kuin vasta nimi tekisi paikasta todellisen. Nimeäminen sinetöi löytäjän ja löydetyn välisen yhteyden, ja "omistamattomaksi" oletetun maan haltuunotto saa oikeutuksen, myös silloin kun saari ainoastaan nähdään kaukaa tai on ollut jo pitkään asuttu ja nimetty.
(s. 19)
Tunnustan olleeni aika vanha nuori ennen kuin ymmärsin, että Pääsiäissaaren asukkailla oli jo nimi kotipaikalleen. Rapa Nuista kertovalla aukeamalla (s. 100-101) kerrotaan tutusta asiasta eli saaren tuhosta, jota alkuperäisten asukkaiden ahneus suuresti avitti ennen kuin eurooppalaiset edes ehtivät paikalle.
Jokaiselle kirjaan valitulle saarelle on annettu oma aukeama. Oikealla on kartta, jossa kuvataan saaren maastoa ja johon on merkitty nimettyjä paikkoja. Vasemmalla kerrotaan muun muassa saaren nimi useammalla kielellä, koko, asukasluku ja pieni aikajana siihen liittyvistä tapahtumista.
Suurimman osan vasemmasta sivusta vie kuitenkin leipäteksti, joka on monesti mielikuvituksen juhlaa. Yhden aukeaman luettuasi et voi tietää, millaisen näkökulman Schalansky on valinnut seuraavaan.
Esimerkiksi Taongi (s. 84-85) esitellään mysteerin kautta. Mitä tapahtui Scott Moormanille ja hänen ystävilleen vuonna 1979? Tikopian kohdalla (s. 116-117) puolestaan kerrotaan paikallisesta kulttuurista ja siitä, miten julma se olosuhteiden pakosta voi olla. Saari elättää vain 1200 ihmistä. Ylimääräisiä suita ei yksinkertaisesti voida ruokkia.
Pidin paljon Schalanskyn tavasta kirjoittaa. Kirja on kaunis ja kiinnostava, ja se onkin valittu Saksan kauneimmaksi kirjaksi vuonna 2009. Kirja on saanut muitakin ulkoasuunsa liittyviä palkintoja eikä ihme.
Erikoinen kirja, mutta mielestäni ehdottomasti lukemisen arvoinen.
Nuoret ihmiset eivät ajattele mitään – sen enempää tulevaisuutta kuin menneisyyttäkään. Päivät pitkät he juovat kookospalmun mahlaa, joka on käynyt kuumassa auringon paisteessa. Latvat notkuvat muovipullojen painosta.
Takuu tulee uppoamaan, ensi kuussa, ensi vuonna.
(s. 122)
Kirjan tiedot:
Judith Schalansky: Kaukaisten saarten atlas: viisikymmentä saarta, joilla en ole koskaan käynyt enkä tule käymään | Poesia 2020 | 144 sivua | Kirjastosta
Saksankielinen alkuteos: Atlas der abgelegenen Inseln (2009) | Suomennos: Marko Niemi
Luettu myös:
Reader, why did I marry him?, Savannilla ynnä muut
Haasteet:
* #Tietokirjakevät : YKL-luokka 40
Maantiede.
Minulla oli tämä kerran lainassa ja vaikutti kyllä todella kiehtovalta. Jostain syystä en kuitenkaan saanut silloin luettua kirjasta kuin vähän alkua, mutta pitää palata asiaan joskus myöhemmin paremmalla onnella.
VastaaPoistaMinä luin tämän osissa, saaren tai muutaman aina kun oli hetki aikaa. Ainakin sillä lailla tämä toimi!:)
Poista