Kirjailija ja käsikirjoittaja Anniina Holmberg sekä teatterialan ammattilainen ja ortodoksipappi Johannes Lahtela kertovat tässä tietokirjassa omista henkilökohtaisista pyhiinvaelluksistaan.
Takakannen perusteella oletin, että tämä on matkakirja. Pitkälti sellainen, jonka voisin löytää kirjastosta nelosluokista, jos kohta tässä olisi luultavasti mukana myös jonkin verran uskonnollisuutta. Ajattelin, että kirja voisi olla hyvinkin mielenkiintoinen tuon matka-aspektin vuoksi.
Holmbergin osuudet ovatkin enemmän neloseen sopivia matkakertomuksia ja pidin niistä. Hän kertoo muun muassa käynnistään Lesboksella ja miten sattumalta päätyi Sapfon syntymäkaupunkiin. Hänen kunniakseen järjestetty festivaali jätti pysyvämmän ja positiivisemman kuvan kuin päivän varsinainen kohde eli luostari. Samoin oli kiinnostavaa lukea hänen Transilvania-reissustaan ja matkoista fanikohteisiin kuten Sound of Musicin maisemiin.
Lahtelan osuudet sen sijaan olivat hyvin paljon enemmän uskonnollispainotteisia ja keskittyivät oman sisimpänsä tutkiskeluun. Ortodoksisuus ja sen traditiot ovat koko ajan läsnä, ja Lahtela ei väsy kertomaan alkoholismitaustastaan ja uskoon tulon iloista joka tekstissä. Nämä eivät kiinnostaneet minua henkilökohtaisesti ollenkaan, mutta olen hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että pyhyyden kokemuksen voi saada vaikkapa saunassa hiljentyessään.
Kirjailijat pohtivat kirjassa, mikä tuo pyhyyden kokemus ylipäätään on. Kutsuisin sitä itse vaikkapa sisäisen rauhan hetkeksi, mutta taidamme silti puhua samasta asiasta. Siitä, miten joinakin hetkinä kaikki ikään kuin pysähtyy ja juuri siinä hetkessä on hyvä olla.
Kirjan tiedot:
Anniina Holmberg & Johannes Lahtela: Pää pilvissä, kiviä kengissä: pyhiinvaelluksia saunoista luostareihin | Otava 2022 | 224 sivua | Kirjastosta
Luettu myös:
Kirjavinkit
Haasteet:
* Tietokirjakevät : YKL-luokka 28
Kristilliset kirkot ja yhteisöt. Kirkkohistoria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti