Ilussa-amur syntyy jumalten merkitsemänä ja kasvaa pienessä majatalossa, jossa hän opiskelee äitinsä ohjauksessa hajusteentekijäksi. Äidin menneisyydessä on salaisuuksia, jotka lopulta pakottavat Ilussan pitkälle matkalle halki muinaisten valtakuntien.
Assyriologi Kaisa Åkermanin esikoisteos kertoo hänen erikoisalastaan ja sen kyllä huomaa. Ilussan maailma on muinainen Assyria noin 1200 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Kirjan seikkailujuoni vie hänet Assyriasta Heettiin ja Egyptiin, jota hallitsee se kuuluisa Ramses II.
Suuret poliittiset kuviot tapahtuvat kuitenkin Ilussan tarinan ulkopuolella. Ramses on olennainen vain siksi, että Ilussa pääsee mukaan faaraon morsiameksi valitun heettiläisprinsessan matkaseurueeseen. Minusta tämä oli loistava idea ja tapa tuoda Ilussan aikakausi oikein konkreettiseksi: tästä ajasta me tässä puhumme, faaraoiden aikakaudesta, jolloin tuleva suuri kuninkaallinen puoliso Maathorneferura matkusti Heetistä Egyptiin.
Kirjan seikkailutarina itsessään on nuoren naisen kasvutarina, johon liittyy tietenkin romantiikkaa. Ilussa joutuu jättämään kotinsa traagisissa olosuhteissa ja kärsii matkoillaan jos jonkinlaisia vastoinkäymisiä. Punaisena lankana mukana kulkee Ilussan äidin jälkeensä jättämä savitaulu. Taulun tekstin pitäisi paljastaa Ilussan suvun salaisuudet, mutta hän ei osaa lukea sitä. Tarinassa tuleekin monesti esiin se, miten luku- ja kirjoitustaito on vain harvojen oikeus.
Tykkäsin muutenkin siitä, miten historia rakentuu Ilussan arjen kautta. Hän ei kaipaa luku- tai kirjoitustaitoa, ja hänen päivänsä täyttyvät hajusteiden valmistamisella. Kirjassa kuvataan hyvin tuoksuja ja sitä, miten tärkeitä hajusteet olivat ajan ihmisille. Mietin välillä, että miten ihmeessä hajusteille herkät tai allergiset pärjäsivät tällaisessa ryöpytyksessä….
Ilussa hengitti ruukusta nousevaa tuoksua uudelleen, yritti erottaa sen vivahteet ja etenkin tuoksun hälventyessä ilmaan jäävää häivähdystä. Neilikka erottui nyt paremmin. Ilussa miltei maistoi sen puraisun kielellään, mutta erottuivatko hoitavien yrttien tuoksut vieläkin liiaksi. Kun Ilussa ei enää aistinut uusia sävyjä ja suussa alkoi maistua vajan savitiiliseinän harmaus, hän avasi silmänsä ja hymyili.
(s. 57)
Kirjan hahmot tuntuivat toisinaan liiankin moderneilta ajatusmaailmoiltaan. Esimerkiksi Ilussan kotiorja ja ystävä Erenu ei tunnu orjalta ollenkaan. En nyt tarkoita, että Ilussan olisi pitänyt alistaa häntä aktiivisesti 24/7, mutta kun kaikki muutkin pitivät häntä käytännössä vertaisenaan. Luokkajako jäi osittain pelkäksi puheeksi.
Mutta, kokonaisuutena pidin kirjasta! Ilussan tarinan jäi sikäli jännään tilanteeseen, että oikeastaan toivoisin tälle jatkoa. Jos ei, niin toivottavasti kirjailija kirjoittaa kuitenkin jotain muuta aikakauteen sijoittuvaa, koska tätä oli oikein mukava lukea.
Pitää vielä mainita, että minulla tuli tästä kirjasta ihan väistämättä mieleen Ea-nasir, babylonialainen kauppias, jonka savitauluarkistosta on löytynyt muun muassa maailman vanhin tunnettu kiukkuinen asiakaspalaute.
Kirjan tiedot:
Kaisa Åkerman: Hajusteentekijän tytär | Bazar 2022 | 605 sivua | Kirjastosta
Luettu myös:
Kirjakaapin kummitus, Kirsin kirjanurkka, Kirjasähkökäyrä ynnä muut
Haasteet:
* Helmet 2022 : 40. kirja kertoo maasta, jota ei enää ole [40/50]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti