Johan Bargum: Syyspurjehdus

Johan Bargum: Syyspurjehdus
(Seglats i september, 2011)
120 s.
Tammi 2012
Kirjastosta

Sinä päivänä, jolloin me, Harald ja minä, päätimme lähteä purjehtimaan, puhalsi sopiva lounainen.

Ullan luetut kirjat haastoi tuossa taannoin lukemaan talvisia kirjoja. Tarkoituksena on lukea kolme kirjaa, joilla suoritetaan kategoriat syksy, joulu ja talvi. Tämä on sitten minun syyskirjani. Etsin kuumeisesti syyskirjoja niin kirjalistoilta kuin kirjaston tietokannastakin. Jäi jotenkin yllättynyt vaikutelma, vaikka en nyt kyllä muista kummasta olinkaan yllättynyt: että syys-nimisiä kirjoja on niin vähän, vai että niitä olikin aika paljon? No, joka tapauksessa tämä oli valintani tunnelmallisen kansikuvan perusteella

Tarinassa on kolme henkilöä. Miehet Olof ja Harald sekä edesmennyt Elin, joka on ollut kummankin vaimo. Eräänä syyskuisena päivänä miehet päättävät lähteä purjehdusretkelle. Vain Olof tulee takaisin. Pian oven takana kolkuttavat poliisit, jotka haluavat tietää mitä retkellä tapahtui.

Niin haluan minäkin! Olipas ovelasti kerrottu kirja. Kirja kerrotaan sekä Olofin että Haraldin minäkertojan silmin. Olof kertoilee elämästään poliiseille ja Harald tekee samoin kirjoittamissaan kirjeissä. Samoissa kirjeissä, joiden vuoksi poliisit Olofia kuuntelevat. Miesten tarinat ovat yhtenevät tiettyyn pisteeseen saakka. Olofin tarina alkaa siitä kun hän tapaa Elinin, joka on vielä Haraldin vaimo. Elin jättää miehensä ja avioituu myöhemmin Olofin kanssa. Kulisseissa tapahtuu paljon sellaista, mistä jokin tämän kolmion kulma on aina tietämätön. Syyspurjehduksen aikaan Elin on jo kuollut, sen jälkeen myös Harald. Miten he loppujen lopuksi kuolivat? Tämä jää arvoitukseksi.

En yleensä ole kovin ilahtunut näin avoimista lopuista. Pidän toki siitä, että kaikkea ei anneta valmiiksi pakettiin käärittynä ja lukija voi kuvitella itse tapahtumat lopun jälkeen. Nyt pitääkin kuvitella tapahtumat ennen loppua! Kumpaa uskoisi, Olofia vai Haraldia? Ensiksi kumpikin vaikutti ihan mukavalta mieheltä, mutta sitten molemmista paljastui synkempiä piirteitä. Elin oli ristiriitojen ja syyllisyyden repimä nainen, jonka kuolema saattoi olla onnettomuus tai sitten ei. Näin pieneen sivumäärään on mahdutettu suuri tarina, joka jäi vaivaamaan minua vielä lukemisen jälkeenkin.

Luetut myös mm.: Luettua elämää, P. S. Rakastan kirjoja, Lumiomena ynnä muut

Haasteet:

* Talven lukuhaaste (syksy)