Sara Kokkonen: Kapina ja kaipuu: kultaiset tyttökirjaklassikot

Sara Kokkonen: Kapina ja kaipuu:
kultaiset tyttökirjaklassikot279 s.
Avain 2015
Kirjastot

Tämän kirjan idea syntyi mielessäni kuukausi sen jälkeen kun ensimmäinen kirjani Rasavillejä ja romantikkoja - Rakkaat suomalaiset tyttökirjat ilmestyi syksyllä 2013.

Sara Kokkonen on valinnut tähän kirjaan kymmenen tunnettu ulkomaalaista tyttökirjailijaa. Jokainen luku käsittelee paitsi kirjailijaa itseään myös hänen suomalaisia lukijoitaan. He kertovat omin sanoin millaisia tunteita ja ajatuksia kirjailijat teoksineen ovat heissä herättäneet. Vastaajia on 44 ja ikähaitari 14-70 vuotta, joten lukukokemuksia värittää myös se, milloin lukija on kirjaan tarttunut. Vaikka hahmot ovat samat, ne ovat voineet merkitä 1960-luvulla aivan toista kuin tänä päivänä.

Nyt kyllä täytyy myöntää, että en ole tutustunut läheskään kaikkiin tässä kirjassa mainittuihin kirjailijoihin, saati sitten heidän kirjoihinsa. Toki tunnistin nimet, mutta kirjojen lukeminen on jäänyt. Jotenkin olen ilmeisesti onnistunut hyppäämään yli sen vaiheen, jolloin luetaan tyttökirjallisuutta? Se ei ole koskaan ollut minulle erityisen tärkeää tai mielenkiintoista paria poikkeusta lukuun ottamatta. Minulle tutuimmat tässä kirjassa mainituista olivat L. M. Alcott, Laura Ingalls Wilder, Caroly Keene ja Merry Vik. Näistä kaksi ensimmäistä ovat niitä poikkeuksia, jotka tunnen itselleni tärkeiksi ja joita olen lukenut aikuisenakin.

Oli kiinnostavaa saada tietää lisää näistä kirjailijoista, mutta tykkäsin vielä enemmän lukijakokemuksista. Näiden kirjailijoiden luomat tytöt ovat merkinneet niin paljon oikeille tytöille niin pitkän aikaa. Tyttöhahmot ovat olleet esimerkkejä monella tavalla. Miten olet hyvä tyttö, nainen ja ihminen? Oletko sovinnainen vai kapinallinen? Monia lukijoita sovinnaisemmat hahmot tuntuivat ärsyttäneen ja tämä taas johti pohdintaan omasta elämästä. Miksi tytön piti olla kiltti kotiäiti? Miksi hän ei saanut olla jotain muuta? Miksi minä en voisi olla jotain muuta? Toisaalta kirjoista löytyi suosikkeja ja samaistumishahmoja myös niille, joiden mielestä esimerkiksi Jo ja Lotta olivat liian rajuja. Kiltteydessä ja kotiäitiydessä ei ole mitään vikaa kunhan ne ovat omia valintoja. 

Kirjan luettuani minua ehkä jopa hivenen harmitti se, että en nuoruudessani lukenut enemmän tyttökirjoja. Luulen, että nyt on tavallaan liian myöhäistä: ne tuntuisivat varmasti turhan opettavaisilta. Olisi kuitenkin ollut mukava jos olisin jokaisen kirjailijan kohdalla voinut tarttua johonkin tiettyyn, häneen liittyvään muistoon.

Luettu myös mm.: Kirjojen kamari, Sinisen linnan kirjasto, Leena Lumi ynnä muut.

Haasteet:

* I Spy - 19. metal