Milo Manara: Caravaggio: miekka ja paletti

Milo Manara: Caravaggio:
miekka ja paletti
(La Caravage vol 1., 2015)
60 s.
Like 2015
Kirjastosta

En kovinkaan usein tartu sarjakuvaan, mutta teinpä nyt sitten poikkeuksen. Milo Manara on käsikirjoittanut ja kuvittanut tämän Michelangelo Merisi da Caravaggiosta kertovan elämäkerrallisen albumin, joka ilmestyi italiaksikin tämän vuoden puolella. Caravaggio eleli vuosina 1571-1610 ja ei, en tiennyt hänestä mitään ennen tätä. Kirjan luettuani vierailin Wikipediassa tutkimassa, mitä hänestä oikeasti tiedetään. Ainakin se, että Manara on piirtänyt hänet näköisekseen kirjassaan.

Täytyypä tunnustaa, että en suuremmin pitänyt tästä kokonaisuutena. Historiallisena sarjakuvana tämä on kiinnostava kurkistus 400 vuoden takaiseen Roomaan. Manara on piirtänyt ajan muodin ja rakennukset taidolla, ja hänen värivalintansa ovat erittäin onnistuneet. Aikakauden ja paikan kuvaajana hän on siis oikein hyvä. Harmi vain, että hän halunnut tiivistää Caravaggion neljätoista Rooman vuotta yhteen kirjaan. Niissä olisi ollut ainesta useampaankin. Erityinen harmi tämä oli sen vuoksi, että mielestäni hän epäonnistui ajan kulun kuvaamisessa. Kuvittelin albumissa vierähtäneen vain muutaman vuoden, en neljäätoista!

Eniten hampaiden kiristelyä aiheuttanut asia olivat kirjan naishahmot. Huoria huoria huoria niin kauas kuin silmä siintää. En väitä etteikö silloisessa Roomassa olisi ollut prostituoituja tai ettei Caravaggio olisi käynyt naimassa heitä. He olivat myös usein taiteilijan malleina maalauksia varten. Mutta eikö tähän olisi kuitenkin voinut kirjoittaa muunkinlaisia naisia, tai ainakin tehdä näistä kolmiulotteisia? Kaikki naiset ovat tässä lähinnä vain miesten panopuita ja miehisen angstin aiheuttajia. Minua ärsytti myös se, miten rumia ilmeitä Manara heille piirsi. Miehet ovat, pahiksia lukuun ottamatta, melkoisen komeita. Kauniiksikin kerrotut naiset sen sijaan piirretään usein esimerkiksi näin:

Tuota vasemmanpuoleista naisparkaa ei auta enää mikään muu kuin manaajan kutsuminen. Ja vielä sokerina pohjalla! Opin Wikistä sen, että Caravaggio ei koskaan maalannut alastomia naisia. Alastomia miehiä hänen töissään sen sijaan riittää. Arvatkaa huviksenne kumpaa sukupuolta tämän kirjan nakuilijat suurimmaksi osaksi ovat.

Mutta jos ei siis lasketa demonien riivaamia naishahmoja, kirjan kuvitus on ilo silmälle. Caravaggiota kutsutaan valon ja varjon mestariksi, ja tämä tarina on selvästi piirretty se mielessä. Alla oleva kuva on kirjan takakannessa enkä ihmettele yhtään. Se on myös oma suosikkiruutuni. Valoa ja varjoa on käytetty dramaattisesti, ja Caravaggion silmissä hohtaa keskittynyt innostuksen tuli.

Lisäksi tämä tosiaan herätti kiinnostuksen taiteilijaa itseään kohtaan. Luin innokkaasti lisää Caravaggiosta, joka olikin varsin värikäs miekkonen. Kaikki sarjakuvassa tapahtunut on tai ainakin olisi voinut tapahtua hänelle oikeasti. 

Tämä on nimetty vol 1:ksi, joten jatkoa lienee luvassa. En kuitenkaan usko, että luen niitä.

Luettu myös mm.: Oksan hyllyltä ja Hurja hassu lukija.

Haasteet: I Spy - 8. weapon