Päivi Alasalmi: Riivatut

Vieraat miehet ilmestyivät kuin tyhjästä ja koht'sillään he jo katosivat Sunilan kylästä, mutta ei heitä noin vain unohdettu.

Kun tavarat alkavat lentää Lauhan torpassa, koko kylä kokoontuu paikalle. Tuvassa riehuu selvästi jokin yliluonnollinen voima, jolla on pahat mielessään. Sana kiirii myös Tampereelle, jossa nuori sanomalehtimies Hugo Untamo saa tehtäväkseen raportoida, onko piru tosiaan merrassa.

Halusin lukea toisenkin Alasalmen kirjan Sudenrautojen jälkeen ja mukaani lähti kirjastosta tämä Riivaajat. Tämä on kauhukirja, mutta en itse pitänyt tätä erityisen pelottavana. Tarinana tämä oli kuitenkin oikein vetävänä ja luin tämän yhdeltä istumalta.

Alasalmen värikäs ja lennokas kerronta sai torpan kummalliset tapahtumat tuntumaan oikeastaan toissijaisilta hahmojen reaktioihin nähden. Lentävä kirves, ookoo, mutta kiinnostavampaa on, miten eri ihmiset suhtautuvat siihen. Kaiken lisäksi kirjan todellinen paha ei suinkaan ole mikään räyhähenki, mikä onkin tarinan koko pointti. Tiedämmekö todella, mitä ystäviemme ja tuttaviemme luona tapahtuu?

Tarinan pääasialliset kertojat ovat Lauhan torpan pikkupiika Hertta sekä kunnianhimoinen Hugo. Hertta sairastaa keuhkotautia, eikä hänen elämässään tunnu pilkottavan valoa mistään suunnasta. Perheessä on niin paljon lapsia, ettei Hertta voi palata kotiinsa ja hän pelkää, että mukava renki Niklaskin katselisi mieluummin tyttöä, joka ei keiku haudan partaalla. Pidin paljon Hertasta, jonka surullinen tarina ja kokemukset avautuvat lukijalle pikkuhiljaa.

Tällaisia asioita Hertta vatvoi mielessään öisin, kun häntä alkoi pelottaa. Hän koetti päästää mieleensä vain mukavia muistoja, jotka saisivat hänet paremmalle tuulelle, mutta aina se ei onnistunut. Hänen surunsa oli niin syvä.

(s. 102)

En pitänyt yhtä paljon pyrkyrimäisestä Hugosta henkilönä, mutta hahmona ja näkökulmana hän oli mainio. Tunsin suoranaista vahingoniloa aina, kun hän koki vastoinkäymisiä. Hänen kauttaan kuvataan kylän salaisuuksia ja sitä, miten paljon rauhalliselta näyttävän pinnan alla myrskyää. Hugolle paljastuu, että kylän naisilla ja naisilla noin ylipäätään on meneillään paljon muutakin kuin se, mitä miehet näkevät tai myöntävät näkevänsä. Minua huvittivat erityisesti määrätietoiset leskirouvat, joiden pyöritykseen Hugo joutuu.

Kokonaisuutena tykkäsin tästäkin kirjasta paljon. Suomalainen kansanusko, historiallinen ajanjakso ja pienen kylän salaisuudet kietoutuvat kiinnostavaksi kauhujännäriksi. Yhtäältä ollaan hurskastelemassa kristinuskossa eikä uskota mihinkään pakanalliseen kuten noituuteen. Toisaalta pidetään vakavasti otettavia käräjiä siitä, onko joku tosiaan manannut paikalle pahan hengen vai ei.

Kirjan tiedot:
Päivi Alasalmi: Riivatut | Gummerus 2018 | 267 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:
Kirjoihin kadonnut, Kirjataivas, Kirjojen keskellä ynnä muut

Haasteet:
* Helmet 2022 : 35. kirjassa on oikeudenkäynti [10/50]
Oikein wanhan ajan käräjät!
* Aakkoshaaste : R