maanantai 28. helmikuuta 2022

Emma Stonex: Majakanvartijat

Kansikuva.


Kun Jory avaa verhot, joiden takaa paljastuu hailakanharmaa taivas, radiosta tulee puolituttu kappale.

Vuonna 1972 kolme majakanvartijaa katoaa yhtäkkiä jälkeä jättämättä. Vuonna 1992 jännityskirjailija haluaa selvittää, mitä majakassa tapahtui. 

Suljetun huoneen mysteeri majakassa! Tämä oli aivan pakko lukea. Pidän erikoisista tapahtumapaikoista kuten luostareista, syrjäisistä hotelleista tai vaikkapa juuri majakoista. Sen suhteen tämä kirja täytti kyllä kaikki odotukset.

Tapahtumapaikka ei ole mikä tahansa majakka vaan kasuunimajakka Maiden, joka törröttää kaikessa yksinäisyydessään keskellä merta. En tiennyt, mikä kasuunimajakka on, mutta se selitetään luontevasti kirjassa. Se ei siis seiso saarella, vaan on rakennettu suoraan mereen. Majakanvartijoilla ei ole mitään mahdollisuutta ulkoilla muualla kuin majakan hieman leveämmällä jalustalla, jossa on aina vaarana joutua aallokon viemäksi. Tämä luo kirjaan todella tiiviin ja ahdistavan tunnelman.


Olen ollut täällä liian kauan. Yksinäiset yöt ja pimeyden kelat, jotka purkautuvat vähä vähältä mustaan mereen vieläkin mustemman taivaan alla. Kun täysverinen kyynikko viedään vahtivuoroon ennen aamunkoittoa, kun aurinko nousee ja verenkarvainen taivas syttyy oranssinväriseksi, ei hänkään usko, että siinä on kaikki. Siinä ei todellakaan ole kaikki.
(s. 77, Arthur)


Kirjassa vuorottelevat vuoden 1972 ja vuoden 1992 tapahtumat. Edellisessä seurataan kolmen majakanvartijan elämää ja sielunelämää viimeiseksi jääneessä vahtivuorossaan. On majakkamestari Arthur, majakanvartija Bill ja majakanvartijaoppilas Vince. Jokaisella on omat salaisuutensa ja menneisyys, joka ehkä tiedetään, mutta josta ei puhuta. Tarinassa tuodaan hyvin esiin heidän erilaiset luonteensa ja toisaalta myös se, mitä yhteistä heillä on. Millainen mies haluaa viettää kuukausia eristyksissä majakassa?

Vuonna 1992 kuullaan heidän puolisoidensa tarinat, jotka tukevat todella hienosti miesten tarinoita. Millaiset naiset menevät naimisiin majakanvartijoiden kanssa? Naisten osuudet on kerrottu sekä heidän antaminaan haastatteluina että heidän nykyhetkeään seuraten. Kertojien vuorottelut on kirjoitettu aivan erinomaisesti. Se, mitä 90-luvulla kerrotaan, joko tukee 70-luvun tapahtumia tai saa ne näyttämään aivan toisenlaisilta. Miehet eivät tienneet kaikkea, mitä naiset tiesivät, eivätkä naisetkaan paljasta kaikkea heti.

Takakannen lipareessa kerrotaan, että Emma Stonex on julkaissut kirjoja aiemmin pseudonyymillä. Epätoivoisesta googlaamisesta huolimatta en ole löytänyt tietoa hänen kirjailijanimestään, mikä on harmi. Tämä oli niin jännittävä ja hyvin kirjoitettu mysteeri, että lukisin häneltä mielelläni muutakin.


Kirjan tiedot:
Emma Stonex: Majakanvartijat | Otava 2022 | 379 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: The Lamplighters (2021) | Suomennos: Anuirmeli Sallamo-Lavi

Haasteet:
* Helmet 2022 : 11. kirjassa tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä [15/50]

2 kommenttia:

  1. Kiinnostava aihe ja keskivaiheilta varsin mukaansatempaava tarina. Valitettavasti ” loppuhuipennus” on todellinen floppi, kirja suorastaan lässähtää viimeisten parinkymmenen sivun aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta loppuratkaisu oli kivasti kirjoitettu, mutta se majakan mystinen vieras oli kieltämättä vähän kummallinen ratkaisu...

      Poista