 |
| Mirja Karna: Neljä valkoista koiraa Santiagon tiellä 282 s. Basam Books 2015 Kirjastosta |
"Julia, et sinä voi loppuelämääsi elää muiden kautta."
Pinnallisuus iski ja otin tämän hyllystä ihan vain kannen vuoksi. Se on kivan värikäs ja erottui helposti joukosta. Takalipareen luettuani aloin epäilemään pitäisinkö kuitenkaan kirjasta. Kirjoittaja Mirja Karna "pyörittää omistamaansa Happy-Human.fi-yritystä, jossa hän ohjaa kävelyretriittejä, luo intuitiivista taidetta ja luennoi kävelemisestä sekä onnellisuudesta". Eihän tuossa sinänsä mitään vikaa ole ja jokainen saa toki tehdä mitä haluaa, mutta nuo eivät ole ollenkaan minun juttujani. Ajattelin, että jos nämä teemat puskevat kirjasta kovin vahvasti läpi, en nauti siitä ollenkaan.
No, olin sekä oikeassa että väärässä. Kirja kertoo siis miehestään eronneesta Juliasta, joka on vasta valmistunut työttömäksi lastentarhanopettajaksi. Hän on visiitillä Valamon luostarissa ja päättää lähteä seuraamaan Pyhän Jaakobin pyhiinvaellusreittiä Santiago de Compostelaan. Jospa siinä matkalla löytäisi itsensäkin. Kuten vaeltajien yleensä, Juliankin matkaseura vaihtuu tiheään. Pysyvin kumppani on luostarissa tavattu, Athos-vuorelta kotoisin oleva komea munkki.
Vaellustarinana pidin tästä. Luin viime vuonna Cheryl Strayedin Villin vaelluksen, joka oli kerrassaan hieno lukukokemus. Lähtökohtaisesti tässä oli paljon samaa: hieman hukassa oleva nainen päättää vaeltaa pitkän matkan yksin jonkinlaisen valaistuksen toivossa. Matkaan mahtuu niin naurua kuin kyyneliäkin. Julian matka on paljon helpompi kuin Cherylin, koska vaellusreitti kulkee asuttujen alueiden läpi. Aina löytyy pieniä kyliä, joissa yöpyä ja joista ostaa syötävää. Julian erilaiset yöpaikat olivat ehkä parasta kirjassa, koska joukkoon mahtui vaikka minkälaista majapaikkaa. Kylistä huolimatta vaellus on kuitenkin rankka, puhutaanhan nyt satojen kilometrien kävelystä. Väsymys voi iskeä ja asutus tarkoittaa myös sitä, että houkutuksia (kuten takseja) vastaan on taisteltava, jotta jaksaisi jatkaa matkaa.
Se, mistä en pitänyt tässä, oli juuri se mitä ounastelinkin. Henkinen kasvu ja pieni filosofointi kuuluu toki asiaan kun vaelluksista puhutaan, mutta tässä sitä oli minun makuuni aivan liikaa ja se oli erittäin silmille hyppäävää. Kirjassa on pitkiä kuvauksia Julian unista, joissa hän on jonkin sortin papitar ja keskustelee syvällisiä muiden unityyppien kanssa. Samanlaisia keskusteluja Julia käy niin munkin kuin joidenkin majapaikkojen emäntien & isäntien kanssa. Minä en saanut niistä mitään irti eivätkä ne olleet ollenkaan kiinnostavia, etenkin kun ne esitettiin kovin saarnaavalla nuotilla. Luulenpa, että kohdeyleisö tälle kirjalle on se lukijakunta, joka kirjastossa kipittää luokan 17.3 tienoille.
Luettu myös mm.:
Haasteet:
* Reading Challenge 2016 - 08. a book set in Europe [2/40]
Luin tätä ennen kirjan, joka ärsytti minut totaalisesti, siis ihan samasta aiheesta. Kirjoittaja oli niin snobi, että ärsyynnyin. Kaikki kohtaamiset oli liikaa, kukaan ei ollut hänen arvoisensa. Luin tämän kirjan edellisen vastakohtana.
VastaaPoistaTässä kirjassa oli tosiaan se hyvä puoli myös niissä filosofisissa keskusteluissa, että Julia ei lähestynyt niitä kaikkitietäjänä. Pidin siitä, että hän halusi keskustella asioista tasavertaisena.
Poista