Viiden kirjan haaste

Sirri Sivutiellä-blogista haastoi minut kertomaan viidestä kirjasta, joten tässäpä niitä vastauksia!

Kirja, jota luen parhaillaan: Juuri nyt minulla on kesken kaksi kirjaa. Yleensä luen vain yhtä, mutta jos lukeminen tökkää, tartun toiseen ja toivon sen vetävän paremmin. Hugh Howeyn Siilo on maannut tuossa pöydällä jo reilun viikon. Tykkäsin kirjan alusta paljon enkä oikein osaa sanoa mihin lukeminen tökkäsi. Olen jumissa sivun 140 paikkeilla, kolmannen osan alussa. Siinä, missä tarina taitaa oikeasti alkaa koska [juonipaljastus]. Voi olla, että palautan kirjan kirjastoon ja yritän joskus myöhemmin uudelleen. Toinen kirja, joka onkin kohta luettu, on Alan Dean Fosterin kirjoittama romaaniversio uudesta Star Wars-leffasta. Siitä lisää kunhan se on luettuna.

Kirja, josta pidin lapsena: Lasten- ja nuortenkirjat tapaavat olla ohuemman puoleisia ja olin nuorempana vielä nopeampi lukija kuin nyt, joten saatoin lukea monta kirjaa päivässä. Eihän niitä kaikkia mitenkään voi muistaa. Luin ison kasan kaikenlaisia hevoskirjoja, joista suosikkejani olivat Merja Jalon Nummelan ponitalli-kirjat. Neiti Etsiviä tuli luettua vähintään yhtä iso pino. Pitkistä sarjoista suosikkini oli kuitenkin Anni Polvan Tiina. Ihailin Tiinan sisua ja kirjat olivat leppoisaa luettavaa. Eihän niissä niin suuria tapahtunut, mutta juuri se kotoisuus niissä viehättikin. Ostin joku vuosi sitten kirpparilta kokoelmateoksen Tiina ja Juha, ja kyllä se sarjan viimeinen osa eli Taitaa olla rakkautta, Tiina hymyilyttää edelleen. Olen joskus pohtinut millainen tyttö nykyajan Tiina olisi.

Kirja, joka jäi kesken: Siiloa en laske ihan vielä tähän... Taisi olla Sally Greenin Puoliksi paha. Olen itse asiassa yrittänyt lukea sen jo kaksi kertaa. Toisella kerralla etenin jopa pitemmälle kuin ensimmäisellä. Lähtökohtaisesti sarja kuulostaa kiinnostavalta (musta noitapoika maailmassa, jossa valkoiset noidat vihaavat ja pelkäävät heitä), mutta se päättymätön surkeus, syrjintä ja väkivalta ei vain iskenyt. Sama tuntui jatkuvan toisessa osassa kun selailin sitä kirjastossa. Sarjan viimeinen osa ilmestyy nyt keväällä ja ajattelin vielä silmäillä sen läpi. Jos tunnelin päässä näkyvä valo ei olekaan liekinheitin, voin ehkä harkita kolmatta lukuyritystä. Nuorille ja nuorille aikuisille ilmestyy harvakseltaan kirjoja, joiden pääosassa on poika, joten olisin halunnut tykätä tästä ihan sen vuoksi.

Kirja, joka teki vaikutuksen: Ensimmäisenä tuli mieleeni muutama kuukausi sitten lukemani M. R. Careyn The Girl With All the Gifts, josta bloggasinkin täällä. Hyvä maailmanlopun zombitarina, jonka loppuratkaisu on kerrassaan hieno. Mutta jos nyt pohtisin syntyjä syviä, sanoisin että Margaret Weisin & Tracy Hickmanin Kaksosten aika (Legendat #1). Sillä on oma erityinen paikka sydämessäni, vaikka se ei mitään loistavaa kirjallisuutta olekaan. Se nimittäin oli ensimmäinen lukemani varsinainen fantasiakirja ja avasi minulle ihan uusia maailmoja. Siihen asti olin lukenut lähinnä reaalimaailmaan sijoittuvia lasten- ja nuortenkirjoja, mutta tuon kirjan myötä mielikuvitukseni pääsi valloilleen. Olenkin ollut suuri fantasiakirjallisuuden ystävä siitä saakka. Näin jälkikäteen ajatellen olisin kyllä voinut aloittaa lukemisen Kronikat-sarjasta, jonka tapahtumat sijoittuvat ajallisesti ennen tuota, mutta eipä tuo ilmeisesti lukemista haitannut.

Kirja, johon palaan uudelleen: Näitä on kaksi: Astrid Lindgrenin Ronja, ryövärintytär sekä Neil Gaimanin & Terry Pratchettin Good Omens (tehty yksi suomenkielinen painos Hyviä enteitä-nimellä, suomennos ei ole erityisen laadukas). Luen molemmat uudelleen aina silloin tällöin uudelleen, ja siinä välissä saatan palata suosikkikohtauksiini. Ronjassa rakastan niin kirjan hahmoja kuin sen rehevää maailmaakin. Ajattarat, kakkiaiset, Matiaksen linna, Helvetinkuilu, Loviisan Susilaulu... Ne ovat kaikki juurtuneet niin syvälle mieleeni, että ne ovat suorastaan perustavanlaatuinen kokemus. Kirjasta on tehty mainio elokuvakin! Good Omens puolestaan on hilpeä lopun aikojen tarina, jossa on sopivasti minun mieleeni olevaa filosofis-uskonnollista pohdintaa ja uskonasioiden kyseenalaistamista. Se on ainoa Neil Gaimanin kirjoittama kirja, josta olen ikinä pitänyt, ja epäilen sen olevan puhtaasti Pratchettin ansiota. Minulla on siis kirjasta englanninkielinen pokkaripainos, jonka lisäksi olen joskus ostanut kirjaston poistomyynnistä hieman rähjääntyneen suomennoksen. Hyvä kun ostin, sitä ei saa enää mistään! 

Että silleen. Tämä haaste on ilmeisesti kierrellyt blogeissa ja facessa jo jonkin aikaa, minulta se vain on mennyt iloisesti ohi. En nyt suoranaisest haasta ketään, mutta jos sinua ei ole jo haastettu, voisit vaikka tarttua tähän nyt!