Nadja Sumanen: Rambo

Nadja Sumanen:
Rambo
238 s.
Otava 2015
Kirjastosta

Tajusin kasiluokan viimeisen päivän viimeisillä minuuteilla syyn siihen, miksi koulussa niin hartaasti piirrettiin ja askarreltiin.

Kukapa ei olisi jo kuullut Rambosta? Mutta jos joku ei sittenkään ole kuullut niin kyseessähän on kirja, joka voitti viime vuoden Finlandia Junior-palkinnon. Totesin luettuani, että voitti ihan syystäkin! Suhtaudun lähtökohtaisesti epäluuloisesti kirjallisuuspalkintojen voittajiin, tai nyt kun asiaa ajattelen niin kaikenlaisten elokuva/TV/kirjapalkintojen voittajiin. Jonkinlainen luonnevika, luulisin. Rambon kuitenkin halusin lukea itseni ylittääkseni, mutta niinpä halusivat monet muutkin ja sen saaminen kesti. Eipä se haittaa, tämä oli erinomainen alku lukuvuodelle 2016.

Rambohan on siis kirjan päähenkilön, juuri kasilta päässyt poika. Hänellä on ongelmia vaikka muille jakaa. Kirjainyhdistelmistä löytyy ainakin ADHD ja lievä OCD, ja kotona on masennusta sairastava äiti ja tämän epämääräinen miesystävä Risto. Rambo ei ole tutustunut Ristoon vaikka tämä onkin pyörinyt nurkissa jo vuoden verran, ja siksi kesäloma miehen vanhempien mökillä on todellinen yllätys. Tietenkään asiat eivät mene niin kuin Strömsössä. Lyhyestä vierailusta tulee pitkä kesäloma, jonka aikana Rambo löytää ihania ihmisiä.

Kirja herätti monenlaisia ajatuksia, koska siinä oli paljon asiaa noinkin pienelle sivumäärälle. Se ei kuitenkaan missään vaiheessa tuntunut liian täyteen tungetulta tai infopiikitykseltä. Tapahtumat seurasivat luonnollisesti toisiaan ja olivat hyvin leppoisia ja kesäisiä. Tässähän käsitellään erittäin vakavia asioita, mutta ne tehdään tavalla, joka jos ei nyt suorastaan vetoa nuoriin niin ainakin saa heidät lukemaan kirjaa eteenpäin. Niillä ei mässäillä, vaan ne ovat osa Rambon arkea. Kotona on masentunut äiti, joka on haiseva ja veltto ja jota Rambo rakastaa niin että pakahtuu. Koulussa kaikki hänen saavutuksensa unohtuvat ongelmanuorileiman alle, eikä Rambo aina jaksa taistella ennakkoluuloja vastaan. On helpompaa tehdä niin kuin hänen oletetaan tekevän.

Rambo onkin oikea Selviytyjä isolla ässällä. Hän tietää oman tilanteensa liiankin hyvin ja sen vakavuus välittyy myös lukijalle. Ihan sydäntä särki kohta, jossa Risto lähtee viemään Rambon äitiä sairaalaan:

Juuri kun Opel lähti liikkeelle, muistin. Juoksin auton vierelle ja hakkasin nyrkillä ikkunaan. Risto vingutti lasin alas kypsyneen oloisena.

- Ne kysyy siellä musta ja tekee lastensuojeluilmoituksen. Ne tekee sen aina. Sano niille, että musta pidetään hyvää huolta. 

(s.75-76)

 

Parista lauseesta välittyy se, että näin on käynyt ennenkin, että Rambo on selvinnyt kaikesta ilman tukea. Ja silti, kaikesta huolimatta Rambo on myös ihan tavallinen nuori. Hän tykkää lukea Aku Ankan taskukirjoja, uida ja oppii perkaamaan kalaa. Kaikki nämä positiiviset asiat tulevat esiin Riston ja hänen vanhempiensa myötä. Annikki ja Erkki hyväksyvät Rambon sellaisena kuin hän on, ja ensimmäistä kertaa Rambon ei tarvitse olla vastuussa kenestäkään. Ensimmäistä kertaa äidillä on miesystävä, joka ei jätä häntä ja Ramboa pahan paikan tullen. Kaverikin löytyy Liinasta, jonka kanssa Rambo voi kerrankin olla rehellinen.

Tykkäsin Rambosta hahmona niin paljon, ja haluaisin ensin halata häntä ja sitten syöttää täytekakun tai pari. Tykkäsin oikeastaan kaikista kirjan hahmoista. Annikki ja Erkki ovat turvallisia, mutta eivät pyhimyksiä. Rambo oppii heidän tekemistään virheistä tarinan edetessä. Risto vaikuttaa ensin narkkarivarkaalta, mutta paljastuukin toisenlaiseksi. Riston suhde vanhempiinsa ja sisareensa on myös hyvin kiinnostava ja kipeä. Kirjan loppu oli kerrassaan ihana. Kaikkia ongelmia ei ole vielä selvitetty ja ilmassa on yhä epävarmuutta, mutta on myös toivoa. Viimeinkin Rambon tulevaisuudessa on valoa, joka ei ole vastaantuleva juna.

Suosittelen!

Luettu myös mm.:

Kirjakko ruispellossa, Kasoittain kauniita sanoja, Kirjat kertovat ynnä muut.

Haasteet:
*Reading Challenge 2016 - 02. a Finlandia Prize [päätän, että tähän lasketaan myös Tieto ja Finlandia Junior, tärkeitähän nekin ovat]